Puikot Vinkuu

Ei täällä mitään valmiita neuleita ole. Olen nykertänyt vain pinkkiä häähuiviani, jonka pitäisi päästä käyttöön jo viikon kuluttua. Ja eiköhän pääsekin, alkaa olla jo ihan loppusuoralla. Neulehommissa on pitänyt vähän hiljaisempaa tällä viikolla, kun olen keskittynyt lähinnä hengailuun, lukemiseen (Pitkästä aikaa olen jaksanut keskittyä oikeaan kirjaan, vaikka se aikamoista hömppää onkin!) ja porsasteluun. Ja, uskokaa tai älkää, leipomiseen.

Muffineja! Wohou!

Tämä leipomisjuttu onkin aika kovan luokan uutinen, koska minähän en osaa leipoa yleensä yhtään mitään. Ei mennä nyt siihen sivuseikkaan, että kaikkea kunniaa en tästäkään pellillisestä voi ottaa, mutta kuorrute sentään on ihan omaa käsialaani. Varmistelin tilannetta rynttäämällä pellilliseen yhteensä levyn verran Fazerin sinistä, joten olisikin pitänyt varmaan nähdä enemmänkin vaivaa, jos olisi halunnut saada kökkäreet täysin epäonnistumaan. Nyt ne eivät ehkä voita muffari-kauneuskisoja, mutta maistuvat sentään namilta.

Aurinkoista ja leppoisaa juhannuspäivää!

Toinen valmistunut, toinen vasta puikoilla.

Pyynnöstä neulottu iso Shettis. Yläreunasta 2 metriä, korkeutta vajaat 90 cm. Puikot 4,5 mm. 1 vyyhti WM twin Dunkle Kirsche ja 1 vyyhti WM twin WD Dunkle Kirsche. Raidoittelin 2 krs kerrallaan, kun olivat sen verran eri sävyä.

Nyt puikoilla jotain, joka sai Ravelryssa nimen “But the greatest of these is love”. Hääjuhliin iltaviileän karkoittamiseksi superpehmoinen ja pörröinen huivi.

Puikot 4,5 mm, ColourMart Angora/Merino/Nylon 2/9NM Fingering Weight Puffalassa pinkiksi värjättynä. Yksinkertainen malli, helppo ja ihana neuloa.

40% Merino, 40% Angora, 20% Nylon

Sävy/värjäyserä: Ellin pupu/Puffalan värjäys 11.6.2010

2 vyyhtiä = 1353.4 m

Oijoijoi. Voi sanattomuus. Kiitos, Äiti-Puffa! ♥

Mulla on aina ollut sellainen meininki, että kun jotain aloitetaan, se kanssa tehdään sitten saman tien loppuun heti eikä jäädä tussaamaan. Niin nytkin.

21 tiskirättiä ja 5 pannulappua.

Kuvasta ei ehkä saa kovin hyvin selvää, mutta siinä on ylhäältä alas päin neljä turkoosia, neljä punaista, neljä vihreää, kaksi vaaleanpunaista (ylempi näkyy vähän huonosti, mutta oikeasta reunasta sekin pilkottaa), kaksi turkoosia, kolme luonnonvalkoista ja kaksi sinistä rättiä ja sitten kaksi vaaleanpuna-vihreää, yksi viininpuna-violetti ja kaksi violetti-harmaata pannulappua. Kolme alinta on seiskaveikan jämiä ja ylemmät pannulaput Tennesseetä, rätit kaikki mikä mitäkin puuvilla-, puuvillasekoite tai bambulankaa stashin uumenista. Nyt ei pitäis loppua kesken. Samalla siinä on 26 aloitettua ja lopetettua projektia, joten KYH-vaatimus on vissiin täytetty, vaikka aikaa on vielä. Rätti-pannulapputouhut jatkunevat silti edelleen, sillä jämälankoja on vielä runsaasti.

Junassa on aikaa neuloa ja tuollaiset työt ovat siihen juurikin sopivia. Tuoreimman aloitetun neuleen (Shettis Wollmeisestä) nimesinkin juuri näiden junamatkojen kunniaksi Korsoksi, vaikka en ole juuri tätä työtä mukana pitänytkään. Ei nimi huivia rumenna.

Shettiksen alku. Wollmeise twin Dunkle Kirsche ja WD Dunkle Kirsche, vuorotellen eri keriltä, kun ovat aika lailla eri sävyiset ihan silmin nähden. Tässä kuvassa tosin on aivan liian vaaleat sävyt, mutta just nyt en jaksa säätää ja turata.

Viikko on ollut ai-van hirveä (Ja nyt on vasta keskiviikko, huoh!). Asiaa ei helpota ollenkaan se, että olen stressikuumeessa tai se, että viikkoon sisältyy kolme reissupäivää. Yksi vielä jäljellä. Hääjuhlahuiviini ajatellut langat ovat vielä teillä tietymättömillä ja juhlat ovat ensi kuun alussa. Viimeistään ensi viikolla on tehtävä toivioretki omaan stashiin ja sen jälkeen suunnitelma seenä lähilankakauppaan. Kylmää punaista yksi suorakaidehuivillinen hakusessa. Tai ehkä se suorakaidekin on syytä muuntaa Shettikseksi, se kun on jo niin takaraivossa, että osaisin varmaan neuloa vaikka unissani. Kostoksi taidan nimetä sen huivin Keravaksi.

Puolet on jo koossa! Ja nää on myös valmiiksi asti tehty, eihän meikä nyt yhtä aikaa monia keskeneräisiä sentään..

Neljästoista aloitettu. Silti jänskään kyllä, ehdinkö 26 aloitustakaan, kun piakkoin pitäisi aloittaa ne huiviprojektit ja töissä on edessä hektiset ajat.

KYHäelmiä

Siinä on siis 12 erilaisista langoista neulottua tiskirättiä ja yksi raidallinen pannulappu. Päällimmäisenä vilahtaa seuraavana puikoilla oleva pannulappu, joten oikeastaan töiden aloituskiintiöstä on yli puolet koossa, kun 26 aloitukseen ennen juhannusta pyritään. Kokeilin myös Tennesseetä rätiksi, mutta lopputuloksesta (toisiksi alimmainen pinkassa, tuo vaaleanpunainen) tuli sen verran epäilyttävä, että loput Tennesseet päätynevät pannulapuiksi sittenkin.

WM 100% merino, Orient

Nyt palaan haistelemaan ja mehuttelemaan neljää aivan taivaallisen upeaa Wollmeise-vyyhtiä, jotka ihan omin pikku kätösin tilasin viikko sitten. Tänään laitoin jo uudet neljä matkalle, joten ihan hyvä vaan, että ensi viikon päivitys menee ohi työmatkan takia.

WM 100 % merino, Mistelzweig

Oijoih! On ne ihania!

Ravelryssa on muuten edelleen paljon lankoja myynnissä, joten käykääs nappaamassa kiinnostavimmat parempaan talteen te, jotka apajille pääsette! Tällä hetkellä jäljellä on ainakin handun kashmiria, Colourmartin kahtakin erilaista lankaa, Regian hand-dye effectiä ja monenlaista Novitan lankaa. Listailen niitä tänne sitten heti, kun kiire hellittää muussa elämässä (eli heinäkuussa, toivottavasti), jos vielä on jotain myytävää jäljellä

KYH alkoi. Oikein tuotteliaasti alkoikin, kun päätin aloittaa rypistämällä talouteen uusia tiskirättejä. Tätä tarkoitusta varten piti oikein erikseen hakea lankaa kaupasta. Sitä kun ei ole ennestään riittävästi eikä varsinkaan just lisää hankittu.

Ensimmäisiä KYHäelmiä.

On ollutkin oikein hyvää aikaa neuloa, kun sekä eilen että tänään olen käynyt työreissussa pääkaupunkiseudulla ja juna-aikaa on ollut runsaasti. Junat ovat toisinaan tosin tuskastuttavan täysiä ja tänäänkin paluumatkalla pääsin kaivamaan puikot laukusta vasta Mäntsälän tällä puolen. Pari vastapäätä istunutta naista tosin taisi pitää minua lähinnä seinähulluna, kun toinen kohteliaasti ensin tiedusteli, mitä neulon ja vastasin rehellisesti. Ilme ainakin oli melko tyrmistynyt.

Mutta ei hätää, tuotteliaisuuteni on vain silmänlumetta. Tässä kuussa pitäisi saada aikaan kaksi pitsihuivia ja kummankin langat ovat vielä ties missä matkan varrella. Töissäkin pitäis ehtiä käydä, työreissuja on monta ja kiirettä paljon. Että eiköhän tahti hiivu viimeistään siinä vaiheessa, kun niiden kimppuun pääsen.

Pistäydyin tänään pikavisiitillä pääkaupungin sykkeessä, kun jo valmiiksi olin melkein hoodeilla työreissun vuoksi. Ja pitihän sitä taas…

Ooh, huuh, jeeh! Lääh!!!

Pahoittelen, mutta on taas pakko mehutella. Ostin isot lodjut suklaata kotiintuomisiksi ja jotenkin vahingossa mukanani kulkeutui kotiin myös taas yksi punainen WM-vyyhti. Hupsista keikkaa. Se on WD-Brombeere 100% merinoa. Ihana, kerrassaan.

No tätä ei nyt usko kukaan, vaikka millaisesta rautalangasta vääntäisin. Olen viikon sisällä kumonnut yhden “mua toi nyt ei kiinnosta yhtään” ja yhden “en ikinä vois tollasta” -ennakkoasenteeni.

Ai että mistä on kyse? Kehtaankohan edes kertoa?

En ikinä vois tollasta -osio

Hupsistakeikkaa...

Minä! Yhden projektin ihminen! Kyllä on aikoihin eletty! Ilmeisesti Äiti-Puffan aktiivinen markkinointi- ja käännytystaktiikka tehosi muhun, mutta onhan tämä nyt ihan ennenkuulumatonta! Idea tuli eilen kävelylenkillä ollessani, joten ehkä on varmempi jättää jatkossa urheilu vähemmälle, jos siitä seuraa tämmöisiä persoonallisuushäiriöitä

Mutta päätin siis lähteä mukaan, koska kodista puuttuu pannulappuja ja erityisesti tiskirättejä. Niitä nyt ainakin jokusen saan varmasti vaaditussa ajassa valmiiksi asti, vaikken joka päivä uutta projektia aloittaisikaan.

Omissa varastoissa on jonkin verran puuvillanjämiä ja tänään kauppareissulta livahti mukaan pari pirteän väristä Bambu-kerääkin. Pannulappuja varten on runsaasti vajaita villalankakeriä. On siis varauduttu.

Materiaalia.

Mutta tietääkö joku, voiko teeteen Popparista tehdä rättejä? Tai siis varmasti voi, mutta millaisia ovat käytössä? Mulla on sitäkin yksi kerä eikä parempaa käyttökohdetta, joten ajattelin koittaa tehdä räteiksi, ellei siitä sitten ole muilla ihan järkyn huonoja kokemuksia. Kertokaa! Entä onko kokemuksia Tennessee-räteistä? Mulla on sitäkin pari yksittäistä vajaata kerää. Paksuahan se ainakin on, mutta oon muitakin vastaavanpaksuisia kyllä tehnyt, paksumpiakin. Enemmän tykkään ohuista, mutta johonkin ne on nuokin käytettävä. Ehkä niistä tulis parempia pannulappua sit kuitenkin.

Eiköhän näistä muutama rätti saada syntymään.

Mua toi nyt ei kiinnosta yhtään -osio

Toinen juttu on sitten se, johon puoli neulemaailmaa on hurahtanut jo aikaisemmin. Vielä puolitoista viikkoa sitten mä uhosin, että mua ei kyllä kiinnosta yhtään ja ihan tavallista lankaa ja en kyllä vois kuvitellakaan, että mitään nettikaupan päivityksiä alkaisin kyttäillä.

Ja sitten kävin tutustumassa Marjutin stashiin.

Nyt mulla on sitten omiakin. Siis muitakin kuin lahjaksi saatuja.

Wollmeise twin, sävy Digitessa.

Se sama kokovartaloposeerauksessa.

Wollmeise twin, sävy We're different Dornröschen.

Ja vielä koko vyyhti. Tätähän mulla oli jo perusvärisenä aiemmin yksi vyyhti. Ihan just mun sävyt!

Voi myös olla, että osuin perjantaina päivityksen aikaan nettikauppaan ja saattaa olla, että sieltä on jotain vähän tuloillaan. Ehkä. Voi olla. Öh…

Se niistä asenteista ja ennakkoluuloista. Halvaksihan tämä nyt ei ainakaan tullut, mutta ainahan harrastukset jotain maksaa. Tai siis ainakin useimmiten.

Edellisessä postauksessa mainostettu destash on edelleen meneillään. Ravelryn trade-sivullani on paljon kaupan olevia lankoja ja vaihdossa kelpaa siis edelleen vaikkapa lanka tai namiherkku. Lisäsin sinne vielä lisääkin tavaraa lipsahdettuani jotenkin puolivahingossa tilaamaan Wollmeisen päivityksestä perjantaina ja todettuani, että nyt on aika hankkiutua vanhasta kamppeesta eroon. Mitään hintoja ei ole tuonne listailtu, vaan ajattelin niin, että kukin saa tarjota sen verran kuin itsestä sopivalta tuntuu tai ehdottaa omasta varastostaan jotain lankaa vaihtariksi.

Oikeastaan tulin vain heittämään nämä kuvat:

Villatakki alkukesällä? Joo-o. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä asia inspiroi mihinkin milläkin hetkellä.

Siinä on siis tosiaan nykertymässä alpakkainen takki ihan mulle itselleni. Jos siis jaksan äheltää sen noin ohuilla puikoilla. 3,5-milliset tuntuvat ihan hammastikuilta varsinkin tuollaisessa projektissa, kun yleensä mun neuletakit ja -paidat neuloutuvat vähintään 4,5-millisillä. Katotaan nyt siis, jaksanko tätä nyhrätä. Ainakin nyt tuntuu, että eihän tuo etene ollenkaan. Kuvasta näkyy myös, miten tarkasti meillä tehdään suunnittelua ennen aloittamista. Tuokin jo meinasi vähän stressata, kun piti miettiä, montako silmukkaa jättää hihaosuuksiin aluksi, kun raglanneuleesta siis toki on kyse. Tuon lisäksi tässä neuleessa lasketaan enää ainoastaan se, että hihoissa on yhtä monta kerrosta. Tämä on mulle tosi tyypillinen projekti, paljonkaan monimutkaisemmaksi ei enää saa mennä, varsinkaan, jos monimutkaisuus tarkoittaa jotain etukäteissuunnittelua tai -laskemista.

Toinenkin projekti on yhtä aikaa puikoilla, mutta uutta piti saada aloitettua, kun tämä jämähti odottamaan tarkempia mittatietoja.

Vaaleanpunaista unelmaa.

Tämä on toissapostauksessa esiintyneistä keristä miehen mummon mysteerivillaa. Neuloksesta tulee tosi pehmeää ja ilmavaa ja ihanaa, mutta moninkertainen lanka on vähän työlästä neuloa.

Tykkään tästä väristäkin aika paljon, vaikka en itse varmaan osaisikaan näin hempeää käyttää. Ja lanka on todella riittoisaa!

Lanka on siis aiemman postauksen kuvassa vaaleimmat kaksi kerää.

Ihan kuin pumpulipilvi!

Ei sitten muuta taas tälläkään kertaa. Aurinkoista sunnuntaita lukemaan pistäytyneille!

Huhhuh, että oon urakoinu tänään. Ensinnäkin asioin läheisen ystäväni, Herra Mastercardin kanssa vähän siellä sun täällä ja sit tuollakin, mutta ei siitä sit sen enempää…

Oikeestaan se varsinainen ahkerointi tapahtui Ravelryn puolella. Tälläsin nyt aika ison osan langoistani sinne stashiin vihdoinkin, vastahan se onkin pitänyt 2,5 vuotta tehdä. Nyt siellä on myös myytävänä/vaihdettavana aikamoinen keko lankaa, joista muutama esimerkki ihan vain kuvina tässä alla. Ravelryssa on sit tarkempia tietoja määristä ja muusta, koska nyt ei jaksa kyllä enää tähän samoja juttuja napsutella. Tuollakin on mennyt kevyesti melkein kuusi tuntia omaisuutta listatessa ja nyt on jo pääkin kipeänä. Alla siis kummiskin muutamia valikoituja palasia myytävänä olevista asioista ja vaihdossa sopii tarjota rahan lisäksi esmes lankaa, namiherkkuja tai Apulannan Tonia. Tai sit jotain muuta, jos jotain sopivaa tulee mieleen. Menkää valkkailemaan, että mä saan sit ostettua vähän lisää täytettä hyllyihin, kun puhumattomat on paremmissa kodeissa Lisään ehkä sit tänne blogiinkin jossain vaiheessa, jos jaksan, mut tänään ei kyl jaksa.

Siis valkkaamaan, marsmars!

Titan Wool Merinos extra. Tätä on kahta vihreetä ja ruskeeta.

Wetterhoff Sivilla. Tätä on neljä vyyhtiä.

Novita Luxus Cotton. Tätä on kahta eri vaaleeta sävyä yhteensä neljä kerää.

Handun 100 % kashmirhuivilanka. Tää on ihan luksusta!

Sit on näitä liukuvärjättyjä virolaisia villalankoja useamman kokoista vyyhtiä ja eri värejä. Tän lisäks puna-mustaa, valko-mustaa ja sellasta vaaleeta vihree-harmaa-punertavaa.

Ja sit on vielä paljon muutakin.

…henkilö, joka päätti vakaasti, ettei armon kesänä 2010 hanki parvekkeelleen yhtään kasvia, koska ne väistämättä kuitenkin sinne päätyvät kuivumaan ja kuolemaan.

Ei ainakaan mitään vaaleanpunaisia kukkia.

Eikä todellakaan mitään mansikoita.

Punaisia kukkiakaan on ihan turha ehdotella.

...koska niitä meidän parvekkeelle ei tule varmasti yhtäkään (Huom: etsi kuvasta kissa.).

Se nyt on ainakin ihan varma, että itse ei mitään kasvatella, valmista sen on vähintään oltava, jos jotain hankitaan. Vaikka ei siis todellakaan hankita. Kuka niitäkin muka hoitaa?

Joopa joo. Niinhän siinä taas pääsi käymään. Ei oo mun syytä, jos järki pakenee kukkakaupoissa.

Olen viime aikoina päässyt tonkimaan toisten neulojien stasheja ja nähnyt monta kuvaakin lankavarastoista. Tänään kävin läpi omia varastojani (etsiskellessäni yhtä tiettyä lankaa, joka on joko piiloutunut johonkin stashini etäilmentymään, kadonnut kokonaan tai sitten olen antanut sen pois, kaikki on mahdollista) ja tulin sitten samalla kuvanneeksi koko komeuden.

Lankahylly.

Tämä viritys nököttää työhuoneessa, ihan työpöytäni vieressä. Joskus tekee tiukkaa keskittyä töihin, mutta kyllä se sentään yleensä ihan sujuvasti onnistuu, vaikka vieressä onkin kaikenlaisia viettelyksiä. Ja yleensä lupaan itselleni, että jos teen ensin kiltisti ja ahkerasti töitä, saan sitten näpelöidä lankoja vaikka koko illan. Eikä tuota lankaa nyt niin mahdottoman paljon olekaan, vaikka jotenkin kuvittelin, että hyllyn oikealla puolella sijaitsevissa nyssäköissä olisi ollut enemmänkin tavaraa. On tosin täysin mahdollista, että niitä sivustasheja on kehittynyt sinne sun tänne huoneistoon, en vaan muista. Purin kuitenkin sivunyssäkät hyllyyn lukuunottamatta kassillista epämääräisiä hahtuvanöttösiä ja miehen mummon lahjoittamaa kassillista ohuita villalankoja.

Rupesin kuitenkin urakoimaan lankoja siistiksi keriksi ja yhdistelin eri sävyjä samaan kerään. Lanka on tosi ohutta, kevyttä ja joustamatonta, mutta kaipa siitä jotakin saa tehtyä. Vähän olis jo suunnitelmiakin.

Näissäkin nyssäköissä on lankoja. Muistin vasta, kun rupesin jo kuvailemaan...

Nappivalikoimaa sukkaplokkien koristerei'istä.

Kirjoja mullei paljoa ole ja näistäkin moni on stitchionary-aiheisia, eli siis pelkkiä erilaisia mallineuleita. Mut enhän mä kauheasti edes ohjeesta neulo, niin ei haittaa enkä tarvii enempää. Siis ainakaan kauheen montaa...

No ei sit muuta tällä kertaa. Pinkki-musta huivinliuhake on vieläkin odottamassa kuvaajaansa. Ei siinä muuten mitään kuvattavaa olis edes, mut värit on ihanat!