Puikot Vinkuu

Kävin viikonloppuna viettämässä mökkielämää ystävien kanssa. Mukana oli tietysti neule.

Neuloin polvisukat!

Lanka on Novitan TicoTicoa, vihreä-turkoosia ja pinkki-keltaista. Neljän kerroksen raitoja ja kärjestä aloitus.

Kantapää on tämän näköinen. En tiedä, onko sillä virallista nimeä, kun neuloin sen ihan tunteella ja selkäytimellä. Hyvä tuli ja tilaa on!

Pohkeissa levensin välillä sovitellen yhteensä 24 silmukkaa. Nilkassa ja jalkaterässä silmukoita oli 17 jokaisella neljällä 2,5 millin puikolla.

TicoTicon neuletuntuma yllätti positiivisesti, mutta sävyjen kesken esiintyvät tummemmat läiskät ja roiskeet eivät minua oikein miellytä. Jos värikartta sallii, ostan tätä lankaa varmaan myöhemminkin, varsinkin jos sukat kestävät käytössä.

Semmoista. Nyt pää tyynyyn ja kohti huomista päivää!

Joskus sitä käy niin, että hajamielinen neuloja neuloo ja neuloo ja neuloo ja kuitenkin joulun alla pähkäilee, miten ehtisi tehdä kaikki joululahjat, jotka haluaisi, niin että kaikille Tärkeille Ihmisille voisi ojentaa ihan omakätisesti valmistetun lahjan. Että missä ne kaikki neulotut silmukat ovatkaan. Minne kadonneet ja miten se on mahdollista.

Laatikkokaupalla kaikenlaista säilytettävää, vaan ei lahjan lahjaa missään.

Sitä aloittaa hullun souvin ja yrittää vimmalla virkata ja väkästää edes jotakin jokaiselle tärkeälle. Ja takaraivossa takoo ajatus siitä, että eteisen kattovalaisimeen pitäisi virkata vihdoinkin varjostin. Onhan sekin jo kesästä asti odottanut. Ja pitäisi nekin turkoosit lapaset neuloa itselle ja monta vuotta on aikeena ollut virkata niitä kivoja lumihiutaleita ja sitten tärkätä niitä ja käyttää joulukoristeina. Ja aika loppuu!

Ja sitten sitä sattuu kurkistamaan johonkin laatikkoon, joka oli toisessa huoneessa varastoituneena. Ja joskus sitten käy niin, että löytyy ihmeitä.

Ooh! Joskus voi tehdä löytöjä omassa kodissaankin.

No, vieläkään ei kaikille sopivaa lahjaa ole, sillä laatikossa on kovin paljon naisten vermeitä ja lahjottavissa on miehiäkin. Ellei sitten joku sopivan pienikätinen vaaleanpunaisesta pitävä halua ilmoittautua Helpotusta joulunalusstressiin nyt kuitenkin.

Stressinpoistoksi kävin äsken taas myös hierojalla. Siitä on tullut selkääni ajatellen suorastaan henkireikä ja olen pohtinut, että olisi varmaan syytä alkaa huoltaa selkäänsä muutenkin. Olen kovasti pohtinut kuntosalille comebackin tekemistä, mutta todennäköisemmin tulisivat käytetyiksi varmaankin käsipainot ja osaan vanhastaan sellaisilla tehdä sellaisia liikkeitä joilla niska-hartiaseudun ongelmakohtiin pääsisi pureutumaan. Toisikohan joulupukki mulle sellaiset, jos lupaan tonttujen apuna neuloa joululahjoja kuin villi poni?

Tuli käytyä. Tyttöporukkamme vietti tänä viikonloppuna vähän typistetyllä kokoonpanolla pikkujouluja Jänökkälän kartanoksi ristimässämme hyvin salaisessa lokaatiossa.

Koska ryhmämme sattui tällä kertaa olemaan kokonaisuudessaan käsityöläisharrastajia ja -ammattilaisia (ja tietysti myös suklaan perään), tässä aika hyvä tiivistys siitä, mitä teimme:

Neule, suklaata ja teetä sekä taustalla ihan pienesti pilkistävä takkatuli. Kuvasta puuttuu pitkään ja syvästi kumpanakin yönä nukkunut Koukuttaja ja krhm.. ehkä yksi tai muutama viinipullo.

Puikoilla hyllyssä jonkin aikaa marinoituneet Ticoticot, jotka ovat olleet pääasiassa myönteinen yllätys. Viikonlopun aikana neuloutui vähän yli puolitoista polvisukkaa mulle.

Jee, joulu tulee kohta! ♥ Onko teillä jo lahjahommelit kondiksessa tai hyvin suunniteltuina?

Oma valtakunta.

Älkää kiinnittäkö kauheasti huomiota sisustustaiteen mestarinäytteille läppärini alla. Se oli hätäratkaisu!

Sohvalla elbaillessa sopii neuloa uutta huivia. Tälle ei ole mitään valmista mallia, kunhan rupesin vain neulomaan.

Lanka on Sukka-Puffaa (ravlink, Puffala) ja puikot neloset. Toistaiseksi V:n mallista ainaoikeaa eli ei mitään järisyttävää. Samalla kelpaa katsella vaikka Avatarta, kuten minä nyt. Kerään voimia, jotta illemmalla jaksaisin vähän ommella. Olisi joululahjaidoitakin ompelukoneella toteutettaviksi.

Samalla haluan vinkata kaikille teille Valven järjestämästä kampanjasta kerätä lahjoja lastenkotien lapsille. Proggiksessa on mukana tietyt lastenkodit, joiden kanssa järjestelystä on etukäteen sovittu. Joten siis kaikki te joulumieliset ja auttamishaluiset, menkää sivulle valve.fi/joululahjat ja osallistukaa! Itse osallistun tänä vuonna kahden tytön lahjan lähettämällä: 6- ja 18-vuotiaat saavat jotain suoraan Koukuttajan lahjapajasta. Viime vuonna ilahdutin muistaakseni seitsenvuotiasta poikaa.

Hanki siis itsellesi ja lahjan saajalle hyvä joulumieli ja osallistu! Facebookissakin on tälle keräykselle oma sivu.

Odotin tältä langalta TOSI paljon. Tiedättehän: mikä näyttää ihanalta, ei voi olla muuta kuin ihanaa.

No, katsotaanpa.

Handu Ilun Erikoinen

Lanka ravelryssa
Handu

Lankahan on kuin karkki, siitä voidaan varmasti olla kaikki samaa mieltä. Kimalletta on reilusti, mutta se ei minusta haittaa ulkonäössä ollenkaan. Neulepinnasta tulee kovin kimalteleva ja minunkaltaistani harakkaa se viehättää todella kovasti.

Bling!

Langassa on 75 % merinoa, 20% muuta (mitä, ken tietäisi?) ja 5% hopeakimallekuitua. Olisin veikannut “muun” kuidun olevan nylonia, mutta sillä perusteella, että lanka venyy todella vähän, on vaikea uskoa sitä. Yritän selvittää, mistä kuidusta on kyse. Metrejä on 366 sadassa grammassa lankaa.

Neuloin tästäkin perussukat 2,5 millin sukkapuikoilla. Ja neulominen ei ollut mikään erityinen nautinto. Tunnen monia, jotka tykkäävät neuloa joustamatonta lankaa ja sille on tottakai paikkansa. Se paikka ei vaan ole mun puikoillani ja mä olen usein sen verran ronski otteissani, että venymätön lanka katkeaa aika helposti, kun sitä kiskon ja reuhdon. Neuleen ulkonäköön venymättömyys vaikuttaa kuitenkin myös aika ikävästi ja siitä syystä tämä lanka ei saa niin montaa tähteä kuin mun tekisi mieli sille antaa. Kimaltava ulkoasu ja värin hillitty, mutta näkyvä semisolidius kuitenkin pelastavat paljon ja lauantaina Tampereen messuilla metsästin tätä lankaa lisää (Olin jo neulonut yhden sukan siinä vaiheessa!). Lupasin neuloa nämä sukat lahjaksi ja nytpä teki mieli saada omaankin käyttöön vyyhti, vaan olivat jo loppuneet tykkänään. Tämä on kaunista, kaunista!

Langan semisolidi pinkki näyttää minusta valmiina neuleena tosi kauniilta.

Olen aiemmin neulonut stellina-kuidulla kuorrutettuja lankoja, kuten dream in color Starrya (ravelry), joten osasin odottaa pientä nihkeyttä puikoilla. Ja sitä olikin, mutta jonkin verran enemmän kuin Starryssa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että senkään takia jättäisin langan neulomatta. Kaunis ulkomuoto antaa anteeksi paljon, mutta nihkeä neuletuntuma ja venymättömyys rokottavat arvosanaa, vaikka blingbling vetoaa PALJON!

Kantapäähän neulon yleensä kantalapun molemmissa reunoissa kaksi tai kolme silmukkaa ainaoikeaa.

Uitin nämäkin sukat ja tämäkin lanka päästi vähän väriä, vaikka vesi, johon sukat laitoin lillumaan, oli viileähköä. Kuitenkaan tälläkään kertaa sukkablokit eivät värjäytyneet märistä sukista. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että vaikka lanka on merinoista, se ei venähtänyt ja lörähtänyt kastellessa, kuten merinolle usein käy.

Tuomio (1-5):

Nää olis NIIN sopivat mulle itselle. Että meninkin lupaamaan lahjaksi!

Olen päättänyt arvioida lankoja sillä tavoin, että kerron ensin, mikä langassa on hyvää ja mikä huonoa, näytän kuvia ja peilaan arvioita muihin samankaltaisiin kokeilemiini lankoihin verrattuna. Siis niin, että esim. sukkalangaksi tarkoitettu (ts. siten nimetty ja/tai vahvikekuitua sisältävä) lanka on samassa sarjassa muiden sukkalankojen kanssa. Täydellinen sukkalanka saisi viisi tähteä sukkalankasarjassa.

Olen lisännyt kirjoituksiini uusia kategorioita: niitä voi valita blogin oikeasta palkista, jos tykkää lukea ainoastaan jostain tietystä. Uncategorized-kategoria sisältää aivan kaikki blogipostaukset.

Ensimmäinen lanka-arvioni, olkaas hyvät!

Hopeasäie Basic

Hopeasäie etsyssä
Lanka Ravelryssa

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni Hopeasäikeen langoilla. Olen toki ostellut niitä hyllyyn projektia odottamaan, mutta en ole vielä ehtinyt neuloa oikeasti ensimmäistäkään vyyhtiä ennen tätä.

Basic on Hopeasäikeen perussukkalanka. Sen koostumus on tuiki tavallinen 75 % villaa ja 25 % nylonia, mutta tuntu on jonkin verran pehmoisempi kuin kaikkien tuntemien Novitan veljesten. Siksi tämän neuletuntumakin on niitä parempi ja mukavampi.

Vihreäsävyiset sukat, ihan perussileät.

Langan tuntuma on fingering-vahvuiseksi (4 ply (14 wpi)) sukkalangaksi ohuehkoa siitäkin huolimatta, että siinä on metrejä nelisensataa sadalla grammalla. Oikeasti se ei siis ole ohuempaa, jostain syystä musta vain tuntui siltä. Joustoa langassa on sopivahkosti niin, että neulepinta tasoittui vähäsen ilman erityisempiä toimenpiteitä. Neulon yleensä aika lailla lanka+puikko-yhdistelmän oletustiheyttä vastaavasti ja niin tälläkin kertaa, mutta lopputulos oli 2,5 millin puikoilla hiukan turhan löperö. Jos neuloisin tämän projektin uudestaan, käyttäisin 2,25 millin puikkoja ja neulepinta luultavasti olisi aivan siloinen saman tien.

Neuloin perussukat sävystä Antti ja lopputulos miellyttää silmää kovasti. Värit eivät lätäköityneet (Tässä kohtaa huomautan, että joo, tiedän, että jotkut pitää lätäkköitymisestä eikä siinä mitään pahaa olekaan, mutta minä siis preferoin nättejä raitoja tekeviä lankoja.) ja yksittäiset silmukat erottuvat mallineuleesta hyvin (Tietääkö joku suomennoksen englannin kielen stitch definitionille?).

Sukan vartta.

Löperöhköstä lopputuloksesta johtuen heitin sukat vielä loikoilemaan hetkeksi hyvin laimeaan vesi-huuhteluaine-sekoitukseen (Edellisen postauksen viimeinen kuva!) ja vaikkei langassa olekaan merinoa, kastelu vähän venähdytti lopputulosta, mutta ei mitenkään dramaattisesti. Sukat kuivuivat sukkablokkien päällä ja kuivuttuaan neulepintakin näytti jo siltä, miltä olen tottunut sen näyttävän heti neuleen valmistuttua. Tästä on kuitenkin tosiaan syyttäminen minun käsialaani eikä lankaa. Liotuksessa vihreää väriä irtosi hiukan haaleaankin veteen, mutta sukat eivät värjänneet sukkablokkipuita.

Suosittelen toisille Hopeasäie Basicista neuloville mallitilkun neulomista ja varautumista siihen, että sitä on neulottava kenties hiukan tavanomaista ohuemmilla puikoilla siloisen ja tiiviin lopputuloksen saamiseksi ja kastelussa venähtämisen estämiseksi.

Väreistä hirmuisesti plussaa: Pirrellä on selvästi homma hallussa!

Tuomio (1-5):

Kantapää.

Nyt seuraa kuvapitoinen postaus. Karkasin kesken päivän pois töistä ihan vain saadakseni kunnollisia valokuvia lauantaina ostamistani namiskuukkeleista. Ei tullut ihan kunnollista jälkeä nytkään, mutta marraskuu on marraskuu eikä siitä näköjään mihinkään pääse. Sitten, kun minusta tulee rikas ja kuuluisa, ostan kunnollisen digijärkkärin.

Pidemmittä löpinöittä, tässä näitä:

Riiminka designin tunikamekko. Olen aivan rakastunut näihin ja mulla on kaksi (turkoosi ja punainen) jo ennestään. Seuraavana ostoslistalla on herkullinen uusi keltainen sävy. Ah! Rakastan! (huomaa linssilude)

Kuvassa näkyvät myös perjantai-iltana pikaisesti neulotut säärystimet. Yksinkertaisesti suorakaiteen muotoinen kaistale, joka on virkattu yhteen. Kuvasta ei näy, että virkkaussaumassa on simpukankuorivirkkausreunus. Lanka on kaunista ja säärystimiä ihailtiin messuilla, joten yksinkertainen on tosiaan kaunista ja pitää nostaa kunniaan

Vuorelman Vetoa edelliseen vaatekappaleeseen sopivassa värissä. Ajatuksena säärystimet tai polvisukat. Tai sitten ihan jotain muuta, mutta vitosen vyyhtejä EI. VAAN. VOINUT. JÄTTÄÄ. OSTAMATTA.

Cascade ecoa jättivyyhti. Tämä on hämmentävän samanvärinen kuin tuo tunikani. Ilmeisesti alitajuntakin osteli yhteensopivia lankoja, tätä kun ei nimittäin erityisesti tähdätty tunikan kaveriksi. Tämä köntsä on Kujeen kojusta.

Mutta mitäs.. Ristipistoja? Häh? Kyllä, ostin ristipistokangasta ja shoppasin heti kotiin päästyäni etsystä muutaman ristipistomallin. Tässä on ensimmäisen pistelyrupeaman tulos. Kaikkea sitä keksiikin ruveta tekemään!

Hopeasäikeen iiiihanaa kultakimalteista merinosukkalankaa. Niin kaunista! Jäi harmittamaan ainoastaan se, etten tajunnut kerralla ostaa toistakin kultakimallelankaa, vaikka pitkään pyörittelin kourissani myös aivan taivaallista lämpimän vihreää vyyhtiä. Tämä on aarre! Harmi, että kamera kieltäytyi kuvaamasta kimallusta, vaikka kuinka yritin sitä kurittaa.

Ostin muutakin kuin lankaa ja ristipistokangasta! Tässä aivan taivaallisen kaunis kaulakoru (Siellä oli monta väriä ja mun olis tehnyt mieli ostaa ne kaikki! Jos joku tietää valmistajan, jota mä en tajunnut merkitä muistiin, kertokoon!), Vuorelmalta ostetut (á 5 e, edullista!!!) Addi-pyöröt ja huopapalloja, joista on tarkoitus askarrella korvakoruja. Jos vaan olisin käyttänyt aivojani, olisin ostanut palloja enemmänkin, kun halpojakin olivat.

Löysin myös Villavyyhdin ja erityisesti Tuulian. Tuulian myötä löysin Louhittaren luolan langat. Tätä Valaan laulu -sävyä mulle erityisesti suositeltiin, joten pitihän sitä ostaa. Vasta kotona huomasin, että olin napannut hyllystä kahta eri värjäyserää, mutta ei sillä niin väliä. Plaatu on Pohjan Akkaa eli täysvillaista suunnilleen kolmepuolosen tai nelosen puikoilla neuloutuvaa namiherkkua.

Löysin myös Louhittaren luolan Väinämöiset. Vasemmalla vihrein Sademetsä, keskellä oranssia sisältävä Ruoste ja alimpana turkoosi Laguuni. Läääääh!

Löysin myös hauskoja kankaita! Tittii ja pölpöl! Lintuteema! Nämä on Kujeelta.

Malabrigooooh! Mikä väri! Ja tästä neulottu myssy sopii päähän riippumatta siitä, onko hiuspehko kylmän vai lämpimän punainen. Aah, tykkään! Ja lanka on NIIN pehmoista!

Itse asiassa yritin etsiä myös Malabrigon sukkalankaa, mutta värit oli huonoja ja hinnat kamalia ja muutenkin oli hankalaa. Onneksi neulojakaverin varastoista sattuikin löytymään juuri sopivalta näyttävä yksilö, jonka hankin vielä messujen päätteeksi. Ihan kuin muuten ei olisi vielä käytetty tarpeeksi rahaa.. Malabrigo-innostuksesta voin kiittää melko tuoretta innostustani kuunnella Knitmore Girls -podcasteja. Onko teillä suosikkipodcasteja? Jakakaa parhaat vinkkinne, mä olen kohta kahlannut kokonaan tämän läpi. Ei tartte olla välttämättä edes neuleaihetta, kunhan on mielenkiintoista ja selkeää. Ja mieluiten englantia tai suomea.

No ei se vielä siihenkään loppunut. Tämä maailman pinkein lanka osui silmiini Tinttamarellin kojusta. En ole varmaan ikinä missään nähnyt mitään näin pinkkiä, mutta en saanut väriä lähellekään oikein toistumaan kuvassa. Se on vielä satatuhatta kertaa pinkimpi oikeasti. Melkein päänsärkyä aiheuttavan kirkas pinkki. Hirmupinkki. Tämä ihan HUUTAA kummitytön nimeä. Jollen jouluksi ehdi mitään tästä hänelle neuloa, joulun jälkeen sitten. Oli vaan pakko ostaa. Lisäksi tämä on mun ensimmäinen Colinette Jitterbug.

Siis rahaa kului, mutta kivaakin oli ja päivän parasta antia oli ehdottomasti tavata hurjan monta neulojaa! Tungoksessa en itse meinannut nähdä tai tajuta ketään missään, mutta mun hihasta nyittiin onneksi useita kertoja ja muuten olisikin mennyt ohi monta ihanaa ihmistä. Harmi, ettei kaikkien kanssa ennättänyt paljon muuta kuin moikata.

Sitten muihin aiheisiin.

Posti toi tänään tällaisen. Jännittävää! Kortin toisella puolella oli hyvin hauska jouluinen jänisaihe. Iiih! Ja naurattaa, kiitos pari! Tämä oli parasta tänään! ♥

Ellikin on vielä olemassa. Tässä hän assisteeraa mua kuvausjärjestelyissä. Huomatkaa taka-alalla oleva sisustuksen taidonnäyte: pahvilaatikko. Mutta ku se on Ellin ja siitä on niin kiva mennä tosta reiästä sisään ja mellastaa siellä sisällä ja kurkkia sitten ulos ja..

Seuraavassa jaksossa...

Armottoman arvontalaulun raikaessa random.orgin satunnaislukugeneraattori arpoi kolme voittajaa:

Osallistuneita viestejä oli siis 32 ja näitä kolmea onni potkaisi. Lähetän kaikille vielä erikseen sähköpostia. Onnea Oranssi, juneglooms ja Kaiu!

Ja hei! Toivon, että tänäkin vuonna mahdollisimman moni lähtisi mukaan keräämään joululahjoja lastenkodin lapsille. Mä osallistun tänä vuonna kahdella paketilla. Ja jos tiedät vastaavanlaisia muita keräyksiä ja projekteja, vinkkaathan kommenttiraidalla! Yleisesti ottaen kertokaa kaikki meneillään olevat hyväntekeväisyystempaukset: näin joulun alla monilla on varmasti halu auttaa!

Hei, tuli mieleen!

Kiinnostaako teitä lukea lanka-arvosteluja? Neulon nykyään jonkin verran, tai oikeastaan pääasiassa muuta kuin Novitan lankoja, joista ainakin nämä perinteisimmät veljekset ja muut ovat melkein kaikille tuttuja. Mietinkin, että voisi olla ihan mielenkiintoista kirjoittaa muistiin oma mielipide kustakin langasta.

No, saatan kirjoittaa mielipiteitäni, vaikkette lukiskaan. Ihan kiusallani!

Kävin messuilla.

Suoritin hankintoja.

Ihmeellistä, ettei eilisestä kulutusjuhlasta tullut minkäänlaista messukrapulaa. Usein ainakin joku ostos vähän kaduttaa ja toisaalta joku ostamatta jäänyt ihanuus jää vaivaamaan, mutta nyt on aika hyvä mieli eikä harmita kauheasti mikään. Käytin kamalasti rahaa, mistä ei välttämättä kauhean hyvä mieli sinällään tule, mutta käytin kaikki rahat käsityöyrittäjien tukemiseksi ja sehän on aina positiivista.

Eilinen messukoitos väsytti raskaan tien kulkijan niin perinpohjaisesti, että aikaisesta nukkumaanmenosta riippumatta unta riitti niin myöhään iltapäivään, että valokuvaaminen oli ihan totaalisesti out of question. Siispä joudutte nyt tyytymään vain yhteen suttuiseen ja synkeään potrettiin, johon mätin kaiken eilen ostamani. Esittelen saaliitani sitten, kun olen tolkuissani kuvaamaan niitä valoisaan aikaan. Voin kyllä paljastaa, että tein ihan mielettömiä namiherkkuhankintoja.

Ja sitten vielä ilmoitusluontoisena asiana todettakoon, että arvontaan osallistuminen päättyy än, yy, tee, NYT! Ilmoitan jännittävät tulokset sitten, kun olen saanut asian etenemään ja voittajan voittajat valittua. Kyllä, ajattelin valita useampia, kun nyt kerran oikein asiaan pääsin.