Puikot Vinkuu

Archive for the ‘tänään otsikoissa’ Category

Ikuisuuksien päässä ollut lomaviikko on vihdoin täällä. Nettiä on käytössä vain hyvin ohuen ja epävarman yhteyden verran, mutta koitan nyt kuitenkin saada tänne jokusen valokuvan, kun kerran aloin kirjoitella.

Eilen ajettiin yhteensä noin 750 kilometriä Lahdesta Kuusamoon ja koko päivähän siinä meni. Aika kivuttomasti kuitenkin selviydyimme eikä kummallekaan, mulle tai miehelle tainnut jäädä mitään pysyviä vammoja

Tulomatkalla nähtiin nähtävyyksiäkin. Kuten tässäkin kuvassa pilkistävä Puijon torni. No, ehkä sitä pitää vielä käydä joskus katsomassa lähempääkin. Tekeillä on kärjestä aloitettu sukka Fabelista. Pian kuvan ottamisen jälkeen pitikin luovuttaa neulomisen suhteen, koska ulkona alkoi jo olla hämärää ja mä UNOHDIN otsalampun kotiin. Ou nou!

Tällaisia ovat maisemat. Lunta ja puita silmän kantamattomiin. Jos jossain, täällä pystyy rentoutumaan

Ensi kerralla sitten enemmän. Nyt taidan tunkea miehen viereen sohvalle neulomaan ja katsomaan telkkaria ♥

Jos joku ei ollut vielä kuullut, kerron eilisillan uutiset. Pekka Haavisto pääsi toiselle kierrokselle presidentinvaaleissa. Kyllä maar olen tyytyväinen, vaikkei Haavisto mikään ehdoton ihanne-ehdokkaani olekaan. Paitsi, että tänään olen lukenut useammasta Facebook-ystävän kommentista, että tästä asiasta ei saakaan puhua. Että nyt on tullut mitta täyteen Haavistoa ja koko pressanvaaleja. Että pitääkö niistä kaiken aikaa ja joka paikassa puhua.

No mutta. En minä ole siitä pahastunut, että mun innokkaita Haavisto-statuspäivityksiäni paheksutaan. En ollenkaan. Itse asiassa ymmärrän ongelman varsin hyvin.

Minä ja moni haavistoahdistunut tarvitsisimme Facebook-sihteerin, tai sitten vaihtoehtoisesti jonkun oikein toimivan filtteröintikilkkeen, jolla blokata ei-toivottuja päivityksiä ja kommentteja uutisvirrastaan.

Minä estäisin ainakin kaikki euroviisuihin, urheilukilpailuihin ja Putous-ohjelmaan liittyvät päivitykset.

Päivitysväsymys iski. Ja sitten toisaalta ei ole oikein ollut mitään tähdellistä päivitettävääkään. Päivät soljuvat ohitse toistensa kaltaisina, perusarkea ja sillä lailla.

Politiikassa on vähäsen aktivoitumisen makua nyt, kun on tuplavaalivuosi alkanut. Mutta ei siitä vielä sen enempää. Taisin sotkeutua asiaan vähän syvällisemminkin kuin oli alun perin tarkoitus, mutta hyvän asian puolesta voi vähän venyä ja panostaa. Täytyy kuitenkin yrittää pysyä tarkkana, ettei käy hullusti ja taakka kasva liian suureksi.

Käsityörintamalla on tapahtunut vähän sitä ja vähän tuota. Yhdet sukat on olleet puolivalmiina jo pitkän aikaa, kun olen keskittynyt tilkkupeiton virkkailuun. Innostuin tästä hommasta saatuani puolison isoäidiltä joululahjaksi tilkkupeittoyhteensopivaa lankaa (Novitan Opia). Aika hiljaista on ollut, koska olen ollut aika väsyksissä viime aikoina. Työkokeilu on loppusuorallaan enkä ole vielä lainkaan varma, mitä siitä oikeasta töihinpaluusta tulee sitten aikanaan. Muutakin väsymystä aiheuttavaa kremppaa on löydetty, kun on taas oikein tutkittu, mutta nyt olen saanut taas vähän uusia reseptejä ja ohjeita ja asioiden pitäisi korjaantua hiljalleen. Pidättehän mulle peukkuja, jookos?

Pahoittelen kuvan ontuvaa laatua, mutta jos sitä ei ihminen jaksa edes tukkaansa kammata, ei se jaksa kunnon kameraakaan viritellä. Onneksi on viikonloppu ja voi siten ihan luvan kanssa vaan rötvätä!

Muistakaas syödä tarpeeksi vitamiineja ja tankata aurinkoa aina, kun se pilven takaa vähänkin pilkahtaa. Talvi on pitkällä ja pimeää aikaa takana paljon. Nyt taitaa olla se aika vuodesta, kun pirteysvarastot ovat tyhjimmillään. Tai siltä ainakin tuntuu.

Ja muistakaa hei äänestää!

Vuosi vaihtui ja taas on ollut aika miettiä, mitä on saatu aikaiseksi ja mitä kovasti toivotaan. On ryhtiliikkeiden ja kurinpitotoimien aika. Vai onkohan? Mitä jos vuodenvaihteessa tehtävien lupausten ei tarvitsisikaan olla ryppyotsaisia ja kielteisiä. Mitä jos ei tarvitsisikaan olla niin tosissaan ja tiukassa kurissa? Mitä jos alkaneen vuoden voisi ottaa vastaan mitä jos -mentaliteetilla? Rennommin ja miettien mieluummin sitä, mistä tulee itselle hyvä mieli. Mitä jos lupaisi olla itselleen parempi? Hemmotella ja pitää huolta. Vielä ei ole liian myöhäistä tehdä lupausta uudelle vuodelle, onhan vasta vuoden ensimmäinen arkipäivä, maanantai, fresh start.

Meillä päätettiin yrittää pitää itsestä parempaa mieltä terveempien elämäntapojen myötä. Erityishuomiota kiinnitetään ruokavalioon ja yritetään karsia mahdollisimman paljon turhaa ja epäterveellistä höttöä pois. On ollut liian helppo ostaa kaupasta valmista, kun ei jaksa itse vaivautua tekemään. Yritämme jaksaa keittiössä enemmän ja eritoten kaupassa koitamme muistaa katsoa pakkausselosteen ja valita terveellisempää.

Tässä vuoden takaisia tunnelmia:

Happy new year!

Samalla kokoonpanolla vaihdettiin vuosilukua tälläkin kertaa, mutta valokuvat ovat vielä kameran syövereissä eikä se kamera ole minun. Mutta ollaan me melkein samannäköisiä vieläkin

Lupasitko sinä jotain? Mitä? Miten aiot päästä tavoitteeseesi? Vastausmäärän maksimoimiseksi lupaan arpoa rannekorun sanotaan nyt vaikka että tämän viikon lopussa (8.1.2012). Kertokaa! Vinkatkaa maailman parhaasta lupauksesta! Miten aiempien lupaustenne on käynyt? Ja hei: onko kellään vinkkejä meille omaan yritykseemme?

Edit. Arvontalaulu kajahti ja voittajaksi selviytyi jaanaj! Onnittelut voittajalle!

Mahdollisimman onnellista alkanutta vuotta, ihanat lukijani! Toivon, että tästä tulee viime vuotta parempi. Yritetään tehdä tästä maailman paras vuosi!

Iloista Joulua! (klik!)

Aika moni syksyn aikana valmistunut juttunen on mennyt suoraa päätä joulupukin konttiin. Jotain kuitenkin on esiteltäväksi asti. Kuten tämä:

Sen saa kaulan ympäri kerran, kahdesti tai jopa kolmesti. Kokoa on!

Mallineule on samaa tuttua, jota olen aiemmin neulonut moneenkin paikkaan. Siis esimerkiksi Khaleesi-kämmekkäisiin.

Tuomio:

ColourMartin angoramerinosta (ravlink). Lanka on KAMALAA. Neuloin lankaa nelosen puikoilla ja vaikka neulos on aika tiivistä, lopputulos ei näytä hyvältä. Kaulurin joustimet neuloin 3,25 millin puikoilla eivätkä ne näytä juurikaan paremmilta. Väri on ihana ja sen vuoksi jaksoinkin neuloa loppuun asti. Mutta tämä lanka on heikkoa ja katkeilevaa eikä jousta yhtään. Ensimmäisen kerran katkaisin langan jo ensimmäisellä kerroksella. Pehmeähköä kyllä, mutta en ole mitenkään myyty. Neulepinnastakaan ei tule kummoisen näköistä, koska lanka ei ole tasapaksua vaan siinä on ohuempia ja paksumpia kohtia. Plöh.

Tämä saa arvosanaksi (teollisesti värjättyjen laatukuitujen kategoriassa):

Tällä hetkellä puikoilla on aivan perinteiset sukat Regian Garden effectistä. Mulle!

Perussukkaa pukkaa! Tykkäilen väristä!

Ja siis.. MITÄ IHMETTÄ?

En osaa YHTÄÄN kehrätä. En ole nähnyt kurssin häivääkään, mutta olen kerran nähnyt pikaisesti, kun joku toinen kehrää. En siis osaa, mutta yrittämään piti päästä. Missähän olisi kurssi, ilmoittautuisin mukaan.

Nyt toivotan Iloista Joulun Aikaa! Palaan varmasti vielä asiaan ennen joulua, mutta ettei vaan unohdu!

Iloisen punaposkista joulun aikaa!

Ps. Lanka on Hopeasäie Merinoa sävyssä Auri. Nam!

Varokaa. Siellä on liukasta. Itse otin kontaktia vetiseen jääpintaan tänä aamuna työmatkalla ja siitä seurauksena toinen polvi on nyt aikamoisen muhkeassa kunnossa.

Väliin jäi neuletapaaminenkin, mutta onneksi mulla on oma hoitsu paikalla jatkuvasti, ja lankaa ja puikkoja viihdykkeeksi.

Elli tietää, että on siitä varmasti apua, että käy pötköttämään juuri sen kipeän polven päälle.

Tarvitsisi ehtiä jonain päivänä ottaa kuvia valoisaan aikaan. Näin pimeällä en jaksa edes viritellä kunnollisempaa kuvauslaitetta ja siksi tälläkin kertaa valitettavasti joudutte tyytymään tuohon läppärin webkameralla räiskäistyyn kuvaan.

Edellisen postauksen jänispupu on vielä vailla kotia. Kertokaa, miksi juuri sinulle tai jollekin toiselle se olisi aivan täydellisin lahja. En ole vielä päättänyt!

Vietin tämän viikonlopun erittäin hyvässä seurassa enkä siksi ole ehtinyt päivittää tai neuloakaan kauheasti. Olin hoitamassa vuoden vanhaa kummilastani Isolla Kirkolla ja siinä samalla reissulla taidettiin käydä vähän jossain ostoksillakin. Lisäksi puoliso kävi työpaikan pikkujouluissa risteilyaluksella ja toi mulle hirvittävät määrät mättöä.

Tervetuloa, joulukilot:

Herkkua on siinä monenlaista...

Vapaahetkestään ilmeisesti täysin pimahtaneet kummilapsen vanhemmat paitsi järjestivät parasta mahdollista ruokaa (lasagnea, jos haluatte tietää) myös toivat mulle tänään yllärinä tuon Haisuli-mukin ja karkkipussin. Mä olen kovasti halunnutkin juuri noita emalisia muumimukeja. Ehkä joku pikkulintu on juorunnut tästä toiveesta Jo aikaisemmin sain kuulla minua varten ostetusta taatelikakusta. Lääh! Olen saanut taatelikakkua viimeeksi varmaan noin 25 vuotta sitten ja sitä on ollut kova ikävä. Huonoksi onneksi minä ja leivinjauhe (tai sooda) emme oikein tule keskenämme juttuun, mutta onneksi näitä pelastavia taateliherkkuja saa näemmä muutenkin. Kiitos vielä hurjasti täällä tietääkseni pyörähtelevälle kummilapsen äidille! Mulla oli tosi kivaa, kun seurana oli sellainen pieni virnottaja!

Juustoportista Mäntsälästä ostimme kotimatkalla juustoja ja mäntsäläläisiä kylmäpuristettuja täysmehuja (mustikkaa ja valko-punaherukkaa) sekä Juustoportin taivaallista kahvijugurttia. Ennen kuin lähdettiin kotiin, käytiin kuitenkin kauppakeskus Sellossa Espoossa ja pääsin pikapikaa pistäytymässä Caffissa suklaan ja teen perässä. Ja sitten on tuo melko kohtuuton herkkusaalis laivalta.

Oikeastaan päätin postata tästä tänne myös siksi, että (tolkuttoman huonolaatuisen kännykkäkameralla otetun) kuvan oikeassa reunassa on jotain omin käsin valmistettua. Punainen pöllö kulkeutuu lahjaksi eräälle toiselle pienelle pojalle ja hempeä jänöneito on vielä kotia vailla.

Koska olen nyt ihan tolkuttoman hövelillä tuulella (punaviiniglögillä saattaa olla osuutta asiaan), ajattelin antaa pupun jollekin lahjaksi. Haluatko sinä sen? Ilmoittaudu kommenttiraidalla tai kerro, kelle se sinun mielestäsi pitäisi antaa, niin arvon tai muulla tavoin valitsen vastaanottajan ihan lähipäivinä, jotta jänes saataisiin uuteen kotiinsa jouluksi. Osallistun jo muutenkin joihinkin lasten joululahjakeräyksiin, joten on tainnut jäädä levy päälle

Minä en ole tänä(kään) vuonna saanut kutsua yksiinkään pikkujouluihin. Työpaikalla sellaisia ei järjestetä ja hyvä niin, koska päätyisin kuitenkin sipaisemaan hörpyn liikaa ja menettämään kasvoni niin, että en enää kehtaisi mennä töihin ollenkaan.

Jäneksiä ja sydämiä!

Mutta koska kuitenkin olen ehkäpä suurin joulufani, mitä kuvitella saattaa, käytän tietenkin hyväkseni kaikki mahdolliset oikeat ja tekosyyt viettää joulua ja varsinkin syödä jouluherkkuja kynttilän katveessa. Niinpä pakotin suostuttelin puolison viettämään kanssani pikkujouluja kahdestaan tänä viikonloppuna. Maininta lanttulaatikosta riitti vakuuttamaan hänet siitä, että tämä idea kannattaa toteuttaa.

Niinpä kävimme eilen kaupassa hakemassa joulumieltä. Samalla kertaa tutustuimme ihan uuteen lähikauppaamme, jossa varmasti jatkossa asioimme usein, koska se on juuri sen meidän suosiman ketjun liike ja tosiaan lähempänä kuin lähi-Siwa. Kaupassa oli avajaiset, joiden mukana tietysti monenmoista alennusta ja etua. Ostimme siis neljä erilaista juustokönttiä, kun seoliniinhalpaa! Lisäksi shopattiin jo mainittua lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, joulutorttuaineksia, piparkakkutaikinaa (Jep, olen todellinen keittiöihme!) ja possun sisäfilettä. Lisäksi ostoskoriin mätettiin kilokaupalla (joululahja)suklaata, tulppaanikimppu ja aivan nupullaan oleva hyasintti.

Linssilude.

Kotiin päästyämme viritin ensimmäisenä kukat esiin ja vähän murehdin sitä, että hyasintista ei ole vielä iloa sen enempää silmälle kuin nenällekään. Pikkujoulutunnelma jatkuu siis vielä toisenakin ajankohtana, kunhan kukan nuput aukeavat ja yksi minun lempituoksuistani valtaa kodin.

Liha viskattiin uuniin ja laatikot valmisteltiin uunia varten. Sitten pitikin enää vain odottaa. Joulutunnelman varmistamiseksi kaivelin jo hankittuja joululahjoja ja paketointitarpeet, läväytin ne keittiön pöydälle, ohjastin puolison virittämään joululaulut soimaan ja laitoin paketoiden. Vaan ei ole minua varten paperiaskartelu, ei. Liimojen ja teippien kanssa minä vain sohlaan ja säädän ja lopulta olen itsekin ihan tahmainen. Sain kuitenkin muutaman paketin aikaiseksi.

Lahjapaketteja ovat ne!

Todelliseen joulutunnelmaan päästiin kuitenkin vasta, kun soittimeen heitettiin illan leffoista ensimmäinen. Pidämme puolison kanssa kumpikin Quentin Tarantinon leffoista ja eiliseen ohjelmaan kuului Kill Bill II. Ehdimme katsoa sen kokonaisuudessaan ennen kuin ruoka valmistui. Ähkyn ja tukalan olon järjestimme itsellemme Kunniattomien paskiaisten tahdissa. Ei nyt ehkä varsinaisesti mitään hyvän mielen jouludraamoja kumpikaan, mutta mitä sitä mieluummin juhlapäivänä katsoisi kuin lempileffojaan?

Lakuja. Eikun siis kaulanlämmittimiä.

Mahat saatiin (liiankin) täysiksi, joskin mun täytyi viime aikaisten vatsakipujeni vuoksi himmailla aika paljon ja valikoida tarkasti, mitä uskallan syödä. Onneksi ei käynyt huonosti. Ja vaikka tästä kaikesta voisi saada sen käsityksen, että täällä on käytetty käsiä lähinnä ruuan suuhun lapioimiseen, jotain valmistakin on tullut kuitenkin. Joulupaketteihin olen tehnyt pari tuubihuivia, vai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään ne isot renkulat, joita kaulan ympäri kieputetaan. Uskomattomia taidonnäytteitä: pyöröneuleena 4 o 4 n -neulosta. Lanka on kaksinkertaista mustaa angoraa ja uah! Musta + joulukuu = x_O Lisäksi äsken sipaisin tärkkiliuokseen (1 dl vettä + 1 dl sokeria –> kiehautetaan) yhden ikkunakoristehässäkän, jonka joku pahaa-aavistamaton saa jouluksi.

Ikkunakoriste tärkkäytymässä.

Joskus sitä käy niin, että hajamielinen neuloja neuloo ja neuloo ja neuloo ja kuitenkin joulun alla pähkäilee, miten ehtisi tehdä kaikki joululahjat, jotka haluaisi, niin että kaikille Tärkeille Ihmisille voisi ojentaa ihan omakätisesti valmistetun lahjan. Että missä ne kaikki neulotut silmukat ovatkaan. Minne kadonneet ja miten se on mahdollista.

Laatikkokaupalla kaikenlaista säilytettävää, vaan ei lahjan lahjaa missään.

Sitä aloittaa hullun souvin ja yrittää vimmalla virkata ja väkästää edes jotakin jokaiselle tärkeälle. Ja takaraivossa takoo ajatus siitä, että eteisen kattovalaisimeen pitäisi virkata vihdoinkin varjostin. Onhan sekin jo kesästä asti odottanut. Ja pitäisi nekin turkoosit lapaset neuloa itselle ja monta vuotta on aikeena ollut virkata niitä kivoja lumihiutaleita ja sitten tärkätä niitä ja käyttää joulukoristeina. Ja aika loppuu!

Ja sitten sitä sattuu kurkistamaan johonkin laatikkoon, joka oli toisessa huoneessa varastoituneena. Ja joskus sitten käy niin, että löytyy ihmeitä.

Ooh! Joskus voi tehdä löytöjä omassa kodissaankin.

No, vieläkään ei kaikille sopivaa lahjaa ole, sillä laatikossa on kovin paljon naisten vermeitä ja lahjottavissa on miehiäkin. Ellei sitten joku sopivan pienikätinen vaaleanpunaisesta pitävä halua ilmoittautua Helpotusta joulunalusstressiin nyt kuitenkin.

Stressinpoistoksi kävin äsken taas myös hierojalla. Siitä on tullut selkääni ajatellen suorastaan henkireikä ja olen pohtinut, että olisi varmaan syytä alkaa huoltaa selkäänsä muutenkin. Olen kovasti pohtinut kuntosalille comebackin tekemistä, mutta todennäköisemmin tulisivat käytetyiksi varmaankin käsipainot ja osaan vanhastaan sellaisilla tehdä sellaisia liikkeitä joilla niska-hartiaseudun ongelmakohtiin pääsisi pureutumaan. Toisikohan joulupukki mulle sellaiset, jos lupaan tonttujen apuna neuloa joululahjoja kuin villi poni?