Puikot Vinkuu

Archive for the ‘SNY’ Category

Voi apua, mitä oon saanu!

Cascade yarns Alpaca Lace, väri 1404

KnitPro 150 cm, 3,25 mm

Tarja paukkasi mulle tänään viestin Ravelryssa, että mulle olis tänään ehkäpä tulossa postiin paketti tietyllä seurantakoodilla. No, minähän en tietenkään käynyt vähintään neljästi tunnissa vartissa rämpyttämässä lähetysseurantasivun refreshiä, ehei. Turha luulla, että olisin sellaista tehnyt.

Projekti pussukassa. Lähtövalmiina!

Mulla ei ollut siis aavistustakaan, mistä on kyse, mutta olen huomannut, että neulojapiireissä voi tapahtua mitä vaan, joten en kauheasti ruvennut edes arvailemaan. Tarjahan lähetti mulle aiemmin tänä keväänä vyyhdillisen Wollmeisea, jonka olen sittemmin nykertänyt jo huiviksi ja siitä syystä mä nyt olinkin vähän pihalla, että mitä se nyt taas mulle lähettelee.

Siniset ja punaiset sukat, Wollmeiseä koipiin! No okei, mies saa toiset, vaikka ne kuvauksissa olivatkin molemmat mun jaloissani. Oikein sopivat (vaikken saanutkaan värejä toistumaan kuvissa läheskään oikein)!

Ei sitten käynyt mielessäkään, että SNY-kierros on päättymässä ja viimeinen paketti tuloillaan. Just näin helppoa mun harhauttaminen on.

Lähtövalmiina!

Tällään nyt vain kuvia, koska nyt mä olen kyllä kertakaikkiaan sanaton. Mulla on käynyt niin hyvä tuuri kaikissa vaihdoissa tähän asti, mutta tämä on kyllä jotain ihan huikeaa. Parhautta. Olen saanut itsetehtyjä asioita, ihania lankoja ja vaikka minkälaisia herkkuja ja jaja, kaikkee! Tämä viimeinen paketti oli kuitenkin ihan jättipotti.

Silmukkamerkki neulepussukan sävyissä!

Ja mitkä sävyt!! IHANA kangas tässä pussukassa!

Hilpeä kortti nätissä kuoressa ja purkillinen Pringleseitä.

No okei, ei ollu perunalastuja. Oli cavaa! Ooh! Lääh!

Paketissa oli siis neulepussukka, kaksi vyyhtiä lankaa, puikot, pieni cava-pullo, kahdet sukat, kortti ja pussukkaan kiinnitetty silmukkamerkki. Pussukka on BlueTulipsin etsy-kaupasta ja vaikuttaa kestävältä ja napakalta, joten menkääs muutkin ostoksille.

Sieltä niitä saa!

Kiitos Tarja ihan hullun paljon! Olet tosiaankin yllättänyt ja ilahduttanut tänä keväänä monta monituista kertaa ja pelastanut monta pärsseelleen menossa ollutta päivää ja viikkoa. Tämäkin paketti onnistui tulemaan päivänä, jolloin palasin lomalta töihin keskelle kaaosta. En oikein edes tiedä, mistä eniten kiittelisin, niin osuvia on olleet kaikki valitsemasi asiat. Kiitos!

Itse lahjoin Sinikkaa ja lähettelemiäni paketteja voi käydä kytsimässä Sinikan blogista.

Sitten vielä lyhyesti jotain aika paljon tylsempää.

Minttumaari.

200 g vaaleansininen Novita Wool, puikot nro 6.

Tämä on menossa lahjaksi, ei siis suinkaan omaan naulakkoon, onhan se kuitenkin sininen. Mukavan nopea neuloa, kahdessa päivässä valmistui jo viime viikon alussa, mutta ehdin kuvata vasta tänään ja näistäkin kuvista tuli vähän tämmöisiä sinne-päin-otoksia. Ravelryynkin heitin.

Toisenkin huivin olen ehtinyt saada valmiiksi. Sen pinkki-mustan, mutta siitä en tietenkään muistanut kuvaa ottaa samalla, kun tuota sinistä kuvasin. No, ens kerralla sitten.

Ensinnäkin hirmukkaat pahoittelut blogilistan kautta blogiani lukeville. Olen saanut viime aikoina parista lähteestä infoa, että blogini keikkuu blogilistan viimeeksi päivitetyissä jatkuvalla syötöllä. En itse tiedä, mistä on kyse, ja omalla blogilistallani infoutuu päivitys aina silloin, kun pitääkin. Mitään en ole blogisoftassa muuttanutkaan pitkiin aikoihin, joten on aika vaikea lähteä setvimään, mistä tämä johtuu. Vaikuttaisi kyllä ehkä jopa blogilistan kämmelöltä, kun nimenomaan sen toiminnassa tuntuu näitä eroja, mutta varmahan en voi olla.

Tässä siis ensin lepyttely-yrityksenä Elli-kuvia.

Elli nukkuu.

Elli ei arvosta henkilöitä, jotka kameroinnilla häiriköivät nukkumista.

Ellin nukkumapaikat ovat joskus tavallista mielikuvituksellisempia. Ja lempipeitto on ehdottomasti vaihtunut. Tätä pinkkiä pitää lupsuttaa ja leipoa ihan jatkuvasti, vaikka ikinä ennen ei ole leivottu yhtään mitään.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Nimittäin eilen lirvahti postiluukusta pakettiosoitekortti ja hetihän mun oli laukattava hakemaan aarteita, kun huomasin, että SNY-lähetyksestä oli kyse.

Ja kyllähän paketin sisältö taas alkoikin hymyilyttää.

Kuten kuvasta näkyy, kaikenlaista ihanaa olen taas saanut. Virkkukoukkusen tuotteista tykkään kovasti, ja nyt mukana oli siis tuollainen vaaleanpunainen tiskirätti (mulla onkin tuolla keittiössä toinen Virkkukoukkusen vaaleanpunainen tiskirätti, joten se sai nyt parin.) ja kortti, jossa kerrottiin, että osan paketin sisällöstä saa jakaa miehen kanssa. Sitä onkin tänä keväänä hemmoteltu monta kertaa, mutta on se kyllä ansainnutkin. Miehelle saa antaa suklaata tai tiskirätin, joten eikös se nyt olisi tasapuolista ja kohtuullista, että mä saisin suklaat ja kun mulla on jo yks vaaleanpunainen tiskirätti, mies saisi tämän toisen? Näin mä ainakin yritin miehelle asiaa esittää, mutta se oli taas vähän hämmentynyt koko jutusta. Ei ole raukka vielä oikein tajunnut, mitä on olla neulojan mies.

Oooo!!

Ylemmässä kuvassakin tämä pilkistää, mutta ansaitsee ihan omankin kuvan. Noron silkkisukkaa, oi! En ole tätä koittanut vielä koskaan ennen, enkä muitakaan Noroja kylläkään, mutta sitä tavallista sukkaa mulla on tuolla hyllyssä parin kerän verran. Tämä on kyllä ihan hirmu luksusta enkä yhtään tiiä, raaskinko mitään sukkia tästäkään tehdä. Siis vaikka paketissa oli selvästi vinkkinä mukana myös tämä:

Härtsyykkare!

Kyllä kuulkaa nyt häntä heiluu! Oon monesti miettiny, että pitäisköhän tuo kirja ostaa, mutta en oo sitten kummiskaan ostanu, vaikka mieli on tehnyt. Enkä ole Cookien sukista neulonut toistaiseksi muita kuin parit Monkeyt, mutta ne oli kyllä niin kivat, että oon ihan siis siksi ajatellut, että oisi kiva koittaa niitä muitakin. Nyt pääsen koittamaan!

Kiitos ihan älyttömästi SNY, tää oli ihan paras paketti!

Voi hiisi!

Kattokaa!

!!!

!!!!!

Oonko ehkä vähän muikeena!

Onko ehkä vähän mun ÄfÄlÄssiin sopiva huivi?! Ihan törkeen hyvän värinen ja kaunis malli muutenkin. Huivi on kevyt kuin henkäys ja nätisti pingotettu. Ja se on mulle neulottu, lahjaks sain! Voi onnen päivää! Tän tällään huomenna kaulaan, ku lähen Tärkeälle Työmatkalle.  Kuvissa vilahtaa myöskin uudempi FLS, siis tuo musta. Tennesseetä on hän, mutta itte en kunnollista kuvaa oo saanu. Hyvä siitä tuli, oon ihan tyytyväinen.

Mut takas huivilähetykseen. Kun paketissa oli siis muutakin:

Lapastimet, kortti ja suklaatia!

Kortissa kerrottiin, että paketin sisältö on jaettavaksi tarkoitettu, joten on varmaan pakko luovuttaa suklaakääreet lapaset ja suklaata miehelle. Se kuulosti puhelimessa vähän hämmentyneeltä, kun tiedotin, että naiset ne vaan lähettelee lahjoja. Kyseli, että kuka nyt lähettää hälle jotain enkä mä voinu sanoa muuta kuin että en mä tiedä Jokin aika sitten postiluukku kolahti, kun eräs kaheli lähetti sille valkosuklaata ja harmaat lapaset. Toisin sanoen, kun sillä oli tarve kaksille lapasille, mun ei tarttekaan tehdä sille yksiäkään, jee! Ihan sikana kiitoksia SNY, nää on ihania! Ihanaa, kun joku tekee jotain just mulle! Lankakin on huivissa niin luksusta, Wollmeisen pitsilankaa kuulemma! Ooh!!

Mun omatekoinen Wollmeise-huivikin on valmistunut, pingotusta vaille vaan vielä.

Lissää Wollmeiseä

Värit ei oo kummassakaan oikeet, oikea sävy on näiden kahden väliltä varmaan.

Tää on sit seuraava mysteeriprojekti. Mut ei tästä tän enempää vielä

Toisinaan osuu hyvä postipäivä sellaiseen hetkeen, kun muuten ei ole hyvä mieli. On tässä ollut kaikenlaista harmitusta ja murhettakin ja kerkesin juuri Ravelryssakin ruikuttaa, että kun ei oikein oo valoa tunnelin päässä. Iltapäivällä sitten rimpsahti ovikello ja postin täti ojensi mulle paketin. Olin vähän hämmentynyt, kun en muistellut tilanneeni mitään sen kokoista. Tulossa pitäisi olla krhm.. kohtuullisen kokoinen paketti Tapion kaupasta ja sitten toinen ihan pieni toisaalta. Mutta tämä ei vastannut kumpaakaan kokoa.

Mutta sehän oli SNY! Alkaa olla jo vähän naurettavaa, miten mä joka kerta suitsutan, että kun osui niin hyvään saumaan, mutta kun se on totta! Vai onko mulla joka päivä huono päivä..? Ei kai nyt sentään.

Paketti piti tietysti raastaa auki heti siinä eteisessä ja voi jestas, mitä siellä olikaan!

Oi, mitkä sävyt. Niin kaunis!

Ihan mieletön aarre! Nyt mulla on jo kaksi Wollmeiseä ja niin hirmuisen kauniita sävyjäkin!

Paketissa oli myös kortti. Teksti näkyy pienestä kuvasta huonosti, mutta siinä ohjeistetaan “Pidä itsestäsi hyvää huolta… kulje vain tien kultaista puolta.” Hyvä ohje, vaan noudattaminen on joskus vaikeaa. Kultaista puolta päästäänkin nauttimaan huomenna miehen kanssa sitten tuon suklaalevyn voimin. Valkosuklaa ei ole mun suurin suosikkini, mutta syön kyllä sitäkin ja varsinkin tämä mansikkainen kiinnostaa enkä ole juuri tällaista missään vielä nähnytkään (mullahan onkin menossa suklaaseen tutustumisen kausi, kun olen saanut muutaman aivan taivaallisen suklaalähetyksen lähiaikoina ja päässyt maistelemaan aivan taivaallisia herkkuja). Sen sijaan valkosuklaa on mun miehen erikoisherkkua, se varmaan ei muuta söisikään, jos voisi elää pelkällä valkosuklaalla, joten se innostui tästä paketista sen verran kovasti, että meinasi jo hotkia koko levyn, kun vähän selkäni käänsin. Ja sanoi, että hänellä on kuulemma huippuhyvä SNY Mä muistelin, että tää olis ollu mun SNY, joten voi olla, että tulee vielä tappelu, kenen SNY:stä tässä oikeastaan onkaan kyse.

Villaa ylle ja suut makiaksi!

Tämä kyllä tosiaankin piristi päivää kovasti. Kortissa vihjailtiin, että tässä kuussa on ehkä odotettavissa vielä jotain muutakin, jestas! Ei ole hemmottelulla mitään määrää!

Kiitos! Ihan hurjan kovasti kiitos! On ihan parhautta, kun maailma murjoo muuten ja sitten ovikello kilahtaa ja sieltä ojennetaan paketillinen tällaista iloa.

Ihan mun värit! Mä niin tykkään punaisesta ja oranssista!

Tämä on ollut hyvin postipäivien aatelia. Viime päivinä postiluukku on pullistellut kaikenmoista kahelia lähetystä, eilen esimerkiksi postitäti toi seinäkalenterin.

Tänään tulikin pari pakettia.

Ensin tämä, jonka tulosta tiesinkin.

Nappeloita. Eikö ookin ihan syötävän ihania?

Rintakoruja! Olen erityisrakastunut tuohon pipariaiheiseen! Voiko olla mitään hassumpaa ja söpömpää?

Nämä aarteet tupsahtivat Puputsin puodista, jonka ystävällismielistä ja nopeaa palvelua lämpimästi suositan teille muillekin. Sitäpaitsi kuka voi olla tilaamatta noin söpöjä asioita? En minä. Meinasi lipsahtaa tilauksen puolelle jo heti uudelleen, kun kävin hakemassa tuon linkin teille.

Sitten se toinen aarre, joka tuli yllättäen, vaikka siitä etukäteen vähän vihjottiinkin. Ei oo kyllä taaskaan mun SNY:tä voittanutta, sanonpahan vaan. Mulla on ollut näissä joka kerta niin hyvä mäihä, että en meinaa uskoa sitä itsekään. Kertaakaan en ole saanut yhdessäkään SNY-paketissa mitään sellaista, mistä en olisi ilahtunut.

Jiihaa!

Minunpa SNY on vakoileitsenut (On se sana, uskokaa pois, on on.) mua Ravelryssa. Olen siellä naukunut ja vonkunut jos vaikka minkämoista palvelusta (Jottei mua aivan ahneeksi siaksi arvata luulla, kerrottakoon nyt vielä sekin, että olen minä itsekin koittanut toisten toiveita täytellä ja lähetellyt paketteja ympäriinsä usean paketin viikkotahdilla.) ja esimerkiksi olen narissut, kun mulla ei oikein ole siistejä ohuita villasukkia. Itse sellaisten neulominen ei just nyt jaksa napata, mutta tarvetta olis tietyissä tilanteissa esiintyä nuhjuuntumattomissa ja reiättömissä villasukissa, jotka mahtuvat kaikkiin kenkiini sisään. Nyt sitten tähän toiveeseen on vastattu toiseenkin kertaan. Ja kattokaa nyt noita värejä! Just mun värit! Kokokin on juuri passelin napakka niin, ettei jää lörtsöämään kengissä. Tykkään uusista sukistani tosi kovasti!  Ja suklaata, ja kortti! Oijoi, kyllä meikää hemmotellaan! Olen ihan liekeissä erityisesti noista sukista, koska musta tuntuu kivalle ajatella, että joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt jotain ihan juuri minulle. Mahtavaa!

Herkkuvärit.

Eikä siinä vielä kaikki, tosiaankaan! SNY on myös selvästi lueskellut paitsi mun vonkujani Ravelryssa, myös toiveitani SNY-ilmoittautumislomakkeessa. Voi apua, millaista lankaa! JUURI tällaista olen kaipaillut, yksiväri-monisävy-lankaa siis! Paketista pöksähti tämmöinen ihan mieletön herkkuvyyhti Natural dye studion apple-väristä lankaa. Se on pehmeetä ja ihanaa ja kaunista ja en varmaan ikinä raaski tehdä mitään tästä! Levittelen vain tyynylleni ja hieron poskeani vasten. Voi mahtavuutta! Ihanat kevätsävyt erityisesti tässä herkkulangassa, niistä tulee ehdottomasti joku kevätasia mulle. Joku kevätasia? Turha varmaan tässä yrittää huijata, huivi siitä tietenkin tulee, kuten kaikista muistakin mun ohuista langoista. Huivit ei kulu, ne on siitä ihania. Saa nauttia ihanista langoista pidempään Vielä tarttis malli päättää. Mitä sais 360 metristä? Lacy baktus on vielä tekemättä, mutta kiinnostaisi kyllä ehkä myös käyttää tämä lanka johonkin baktuksen muotoiseen reunapitsilliseen versioon. Tarttee lähteä surffimaan Ravelryyn, mutta jos jollain tulee heti mieleen joku nätti malli, vinkatkaa!

Ja kuten tästä alla olevasta kuvasta näkyy, ei siinäkään vielä kaikki! Härregyyd, että mä olen nyt ihmeissäni tästä kaikesta! Olisin todellakin ollut enemmän kuin tyytyväinen jo ensimmäisessä SNY-pakettikuvassa olleisiin aarteisiin, mutta sitten vielä lisää ja millaista luksusta ja miten ihania ja jajaja! Mä en yhtään liioittele, olen oikeasti tosi onnessani täällä älytön hymy naamallani vain lääppinyt noita ihania lankoja ja sukkia ja haaveillut siitä hetkestä, kun karkkipäivä koittaa (huomenna) ja voin nasauttaa suklaat parempiin suihin.

Vihreetä herkkua!

Mutta siis tähän viimeiseen paketin uumenista löytyneeseen asiaan. Dropsin alpakkaa! Mun ehdottomassa lempivärissä! Ihan itkettää, niin ihanaa tämäkin lanka on. Mulla taisi olla sitä vielä pari nöttöstä hyllyn perukoilla aiemmista neulomuksista jääneinä ja musta vähän tuntuu, että näistä tulee mulle lapaset. Yksi Mario-myssy ja jättikokoinen Ikarus mulla tästä väristä onkin, joten lapaset puuttuvat vielä setistä. Näistä saa lapasten lisäksi sitten vielä vaikka kämmekkäätkin. Mahtavaa!

Joten kiitos SNY, tämä paketti on ihan parhautta! Todella!

Kevään toiset tulppaanit!

Voi että mä sitten rakastan kukkia! Erityisesti tulppaaneita ja ruusuja ja viime keväänäkin, kun tulppaanit vihdoin tulivat sankoin joukoin kauppoihin, kannoin niitä kotiin niska vääränä. Tänä vuonna olen ostanut vasta kerran aikaisemmin, joten nyt piti ottaa vahinko takaisin ja ostaa kerralla kaksi punttia. Tai mies kuulemma osti nämä mulle.

Yllättävä kiireellinen välityö.

Tuli tarve tehdä tässä välissä, ihan kesken FLS:n neulomisen toisenlaista juttua. Ajattelin tehdä Ruska-lapaset, mutta ei näissä kyllä lopulta sitten ollut mitään samaa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Palmikkokuvio on melkein sama, mutta käänsin sen menemään eri päin. Tässä on ensimmäinen kahdesta lapasesta. Enemmän sitten myöhemmin.

Tänään postin mukana tulleet jalanlämmikkeet.

Ihanat keväiset, pirteät sukat! Ohuet, joten mahtuvat mun kapoisimpiinkin talvikenkiini (testasin tietysti jo!). Tällä mallilla neulottuja mulla ei olekaan vielä ennestään, kun laiskuuttani neulon itse itselleni aina tavallisia sileitä. Olikohan tämä kautta aikojen toinen mun saamani neulelahja? Ensimmäinen oli viime syksyn SNY-kierroksella saamani neulottu karkkipussukka. Ainakaan nyt en muista muita saaneeni, vaikka mä ihan hirveän älyttömän hurjan kovasti tykkäisinkin. Kiitos paljon PäiviH, ovat ihan sopivat ja ilahduttavat mieltä kovasti!

Uutta!

Tässä sitten esillä uusien sukkien ja kukkien lisäksi muutakin postin tuomaa. Vasemmalla läppärin ruudun edessä kissakortti Merzulta ja oikealla lehmäaiheinen ystävänpäiväkortti SNY:ltä. Kiitos! Molemmille! Tulipa hyvä mieli

Flunssa alkaa olla selätetty. Uskomatonta: nythän mun loma vasta on alussa! Yleensähän mä sairastan aina lomat ja vapaat. Tämmöiset poikkeukset kyllä sopivat mulle mainiosti. Ensi viikon suunnitelmissa neulomista, neuletreffailua ja mahdollisesti, jollen tule järkiini, käyn etsimässä keväisemmät verhot tai verhokankaat ja niihin sopivaa kangasta sohvatyynyjen uusiksi päällisiksi. Nyt on hyvä hetki muistuttaa mua siitä, että mä en osaa ommella. Että ei se taito kartu harjoittelematta, vaikka odottaisi välissä kaksi vuotta, eikä kone korjaudu itsekseen kaapissa. Tekis mieli jotain punaista kevätjuttua kotiin, mutta näyttääköhän se sitten ihan joululta..? Jos keltaista? Entäs, jos ei tykkää keltaisesta? Jotain pirteää kuitenkin. Oliskohan jollain kirpparilla jotain ihania pirteitä 70-luvun sävyisiä kippoja?

Ja sitten vielä Lahden seudun neulojille tiedoksi, että Euromarketissa oli ainakin äsken Revontuli-sävyistä Puroa vähän alta 1,80 euroa per kerä. Minen ostanu yhtään, kun en keksiny, mitä siitä tekisin. Niitä oli siellä useampi kilo vielä äsken ainakin, mutta en tiiä onko kauaa, kun ovat siinä keskellä käytävää ja kaikkien ahnaiden katseiden keskiössä.

Hyviä postipäiviä, osa x. Päivä ei voi mennä pieleen, jos postiluukusta muljahtaa suklaata.

Oujee!

Ihmettelin alkuun, mikä ihmeen paketti mulle nyt oikein tulee, kun en saanut päähäni, että olisin mitään tilannutkaan. Mutta tämähän olikin ensimmäinen yhteydenotto SNY:ltä! Nyt jo! En yhtään osannut odottaa, joten yllätysmomentti oli kyllä kohdillaan. Tykkäilen tuosta suklaasta aika lailla, joten ihan nappivalinta. Korttikin on osuva, rentoutumista tässä on tarvittu jo pitkän aikaa! Kiitos hurjasti! Lupasin itselleni olla herkkulakossa tammikuun, mutta heti ensi maanantaina kyllä korkkaan tuon levyn. Nam!

Pötkö. Taas.

Tää on nyt sitten taas kauluri, kuten näkyy. Neulaisin sen viikonloppuna, sunnuntainakohan se oli. 70 silmukkaa aloituksessa, jos oikein muistan ja tää on kaksinkertaista Red Heartin eko-puuvillaa. Puikot oli kutoset ja koko on sellainen suunnilleen mun pääni ympärille ylettyvä. Menossa ystävän lapselle. Langanmenekki hiukan yli 200 g.

Muuten ei sitten taas kai mitään erityistä raportoitavaa. Punainen February on kesken edelleen eikä siitä nyt kannata kuvia jokaisen kymmenen sentin välein läimiä. Helmassa mennään jo hiljalleen enkä oikein vielä ole päättänyt, kuinka pitkän takista tekisin. Jos tuosta tulee hyvä, taidan tehdä vielä toisen, puuvillasta, kesäkäyttöön. Ja koska jotain punaista pitää nyt kuitenkin esitellä, esittelen taas Ellin. Kuva on rakeinen, mutta kun en ehtinyt lähemmäksi kameroineni ennen kuin kissa taas lähti kaahaamaan omille teilleen. Ei ole mannekiinin vikaa Ellissä, ei.

Elli.

Kiirettä pitelee sekä töissä että täällä joulupukin pajassa. Toinen vihreä sukka puuttuu vieläkin, mutta ei voi mitään. Tänään ehdin nyt vasta oikeastaan ensimmäistä kertaa tehdä jotain omaa. Koko päivä meni töissä, sitten Ellin kanssa lääkärissä, postissa viemässä joulupaketteja ja hakemassa SNY-pakettia ja sitten vielä ruuanlaitossa. Pitäisi jo nukkua, mutta en malta nyt ihan vielä.

Elli.

Ensinnä Ellistä. Se on ihan kunnossa taas. Eläinlääkäri oli vähintään mielenkiintoinen tapaus, aika pihalla kaikesta, mutta selvisi sitten lopulta kuitenkin pissanäytehaasteesta ja jopa kissan rokottamisesta. Proteiini- ja happamuusarvot olivat pissassa normalisoituneet ja virtsakiteet kokonaan pois. Saatiin lupa jatkaa tavallista ruokavaliota eikä tarvita siis erikoisruokaa. Kuivaruokaakin saadaan antaa silloin tällöin, mutta tarvitsee huolehtia, että kissa silloin juo tarpeeksi, toisin sanoen täytyy tuupata ruiskulla vettä raksupäivinä. Onneksi saatiin lupa niihin raksuihinkin, ne kun ovat kissan hampaille parempi vaihtoehto kuin märkäruoka. Ja onneksi on löytynyt niitäkin märkäruokia, jotka Elli kelpuuttaa, alkuun kun näytti jo aika pahalta, kun ei se halunnut syödä mitään, mitä tarjottiin. Huh helpotusta, että se on terve!

Ja sitten: viimeinen SNY-lähetys! Nyt sitten tiedänkin sen, että se onkin ollut Tintsku, joka minua on lahjonut. Blogi on uusi tuttavuus minulle, mutta meinaan sukeltaa lukemaan tarkemmin ihan heti, kunhan vaan suinkin ehdin. Viikonloppuna viimeistään, koska perjantaina alkaa LOMA!

Kortti, joka paljasti salaisuuden.

Kortti on taas taitavasti tehty, kuten aikaisemmatkin. Keskellä lukeva Hyvää Joulua -teksti erottuu oikeassa elämässä paremmin kuin tässä minun mahtavassa kuvauksen taidonnäytteessäni. Tämä pääsee paraatipaikalle joulukorttiseinälleni, kunhan sellaisen saan aikaiseksi pykätä pystyyn. Ja on sitäpaitsi ensimmäinen joulukortti, jonka olen saanut tänä vuonna. Tosi kaunis!

Aartehet. Lankaa ja käsivoidetta.

Käsivoidetta sain aikaisemminkin ja se on ollut kovassa käytössä. Näitä ei voi olla liikaa, jotta aina on saatavilla purkki tai tuubi. Etenkin näin kylmällä ja kuivalla ilmalla mun kädet kuivuvat ihan koppuroiksi ja sitten vahingossa ja epähuomiossa rupean kynimään niitä kuivia kohtia ja.. En nyt viitsi kuvatodisteita laittaa nähtäville, jotta heikkohermoisimmat eivät saa hepulikohtausta, mutta näky ei ole kovin kaunis. Tämä tuubi pääsee työpöydän reunalle, edellinen on yöpöydällä.

Sirdar Escape.

Tämän langan sävyt näyttävät jännittäviltä. Siis ei sillä tavalla, kun ollaan sitä mieltä, että joku on ruma ja yritetään keksiä edes jotain, mistä se ei käy ilmi: “onpa mielenkiintoisen näköinen”, vaan sillä lailla jännittävä, että minusta tuntuu, ettei keinovalossa oikein tule oikeat sävyt esiin. Sain paketin vasta illalla, joten luonnonvalossa en ole näitä keriä vielä nähnytkään. Keltaista ja sini-vihreää vaikuttaisi olevan, yhteensä 130 metriä. Saisikohan niistä Baktuksen? Täytyy pohtia tarkemmin huomenna tai milloin sitten ehdinkään perehtyä tähän asiaan tarkemmin. Lanka on mulle uusi tuttavuus, siitä vielä lisää pisteitä!

Step.

Tämä sen sijaan on jo vanha tuttavuus. Sävy on kylläkin uusi, oikein soma sitäpaitsi. Muistatte ehkä ne vihreät Step-sukat, jotka mulla oli taannoin puikoilla? Tämä on samalla tavalla raidoittuvaa lankaa, mutta kuten kuvasta näkyy, eri sävyssä. Uskoisin, että tuossa on uudet kotisukat mulle heti, kunhan kerkeän neulomaan ne. Tuolla linkittämässäni postauksessa olevat ruskeat Step-sukat ovat kyllä siis edelleen hyväkuntoiset, mutta ohuita villasukkia ei voi olla liikaa, varsinkaan minulla, jonka jalat ovat alkaneet vasta viime vuosina palelemaan kovasti. Tänäänkin köpöttelin koko päivän kotosalla villasukat ja paksut villatöppöset jalassa eikä ollut yhtään liian kuuma. Käyttöön tulee tämäkin lanka siis, ihan ehdottomasti! Ja ovatko sitäpaitsi ehkä pikkasen samaa sarjaa mun taannoin värjäämieni lankojen kanssa? En mä sit raaski noista seiskaveikoista toisille neuloakaan, kun saan niistä Step-sukkien kanssa samaa sarjaa olevan.. jonkun. Lapaset ainaki!

Herkkusektori.

Höpöhöpö, siinä mitään tyhjiä papereita ole. En varmasti oo syönyt yhtään, koska tänään ei ole karkkipäivä. No ehkä yhen saatoin maistaa, kun ei ollut ennestään tuttu karkki. Nuo tuon aiheiset salmiakkikarkit on mun suosikkeja ja kun tykkään kovasti suklaastakin, tämä oli aika varma valinta. Enkä mä kyllä meinaa noita kuvassa pilkisteleviä Suomi-suklaitakaan jättää syömättä. Namuset oli pakattu oletettavasti SNY:n itse virkkaamaan-neulomaan punaiseen pussukkaan, joka komennettiinkin jouluksi samoihin tehtäviin. Herkuista ei kyllä taatusti ole jouluna enää jäljellä muuta kuin onnellinen muisto.

Kiitos paljon Tintsku! Olet tosiaankin saanut piristettyä mun syksyäni hurjan paljon. Tämä on ollut varsinkin työrintamalla aikamoisen kiireen ja stressin syksy, joten piristys on myöskin otettu iloisena vastaan. Kiitoskiitoskiitos!

Sitten muihin aiheisiin. Nimittäin kattokaa:

Purkkei.

Oonko ehkä vähän leuhka? Oon. Itte tehtyä hilloa (Ei nyt puututa sitten siihen, että raaka-aineet ostin torilta enkä käyny itte poimimassa.), itte pestyissä purkeissa (Kierrätystä, hei!), itte värkätyin koristuksin. Etiketti on kyllä miehen käsialaa, mutta yhessä liimattiin paikoilleen. Kankaat ostin jo syyslomalla Helsingistä ja nyt JO sain hurautettua siksakit reunoihin. Siis minä. Hurautin. Kyllä, ompelukoneella. Se onkin ollut muutosta asti kaapissa häpeämässä ja nyt on näköjään ottanut opikseen, kun käyttäytyi oikein mallikkaasti. Uskaltaiskohan sitä piipahtaa Eurokankaassa kattelemassa samettia hametta varten vai meneeköhän se jo liian villiksi? Anopillakin olis ompelukone ja sen lisäksi se tarvittava osuus hameompelussa. Taito. Tarttiskohan vähän koittaa jotain oravannahkakauppoja..? No, mietitään.

Huomaatteks? Purkeissa on noita valkoisia sydän-koristeita. Riehaannuin virkkauspuuhissa sen verran pahasti, että livautin samoin tein ylimääräisiäkin. Eipä jää käyttämättä nyt nekään.

Nukkumaan sitten. Nukuttaa kyllä (Havahduin tänään työkoneen äärestä kuola poskella ja silmät kiinni. Olin ilmeisesti just kuukahtamassa taulu pöytää vasten. Muutamat henkoset raikasta talvi-ilmaa ikkunan rakosesta ja taas mentiin. Tuli vähän yöunia ikävä. Tuu jo, perjantai!

…synkkä ja myrskyinen yö. No ei ollut oikeasti yö eikä edes myrsky, mutta synkkää oli. Pään sisällä ja ulkopuolella samoin. Pientä valoa pimeään toi lauantainen Apulanta, mutta aurinko pärähti paistamaan vasta sitten, kun postimies-Pate toi pakettiosoitekortin pitkän viikonlopun odottelun jälkeen tänään aamulla.

Hirmuisen suuressa muumi-laatikossa piileksi aarteita.

Aarteita saavuttiin ihastelemaan sankoin joukoin.

Niitä tutkittiin suurella hartaudella. Kuvassa Dark chocolate -suihkugeeli.

Yksi aarre varmistaa makean suun moneksi päiväksi.

Toinen aarre aikoo omien puheidensa mukaan lämmittää uuden omistajansa käsiä. Tai siis ne molemmat: näitä on kaksi.

Ovatkin ehtaa kamaa (ja ennestään mulle tuntemattomia).

Aarteen lähettäjä vihjaili kortissa, että ensi kerralla salaisuuden verho raottuu.

Lähikuvissa eivät esiinny hienosti kukkamuotoon pakatut pienet pyyhkeet, koska joku hölmö ei älynnyt kuvata niitä ennen kuin reuhtoi innoissaan paketin auki. Tuolla ylemmissä kuvissa siis tuo vaalea muovipäällysteinen juttu. Messissä oli myös rasiallinen Daim-capuccinoa. Rasia vilkkuu sekin tuolla ylempänä. Olen joskus maistanut ja on kuulkaas hyvää tuo!

Oli kyllä jälleen mieluisa yllätys, ihan kokonaisuudessan. Kiitos hurjan kovasti taas kerran! Lisäksi, SNY, jos saa kysyä, niin mistä se aiemmin lähettämäsi tuoksukynttilä on peräisin? On nimittäin sellainen harvinaisuus se, että oikeasti tuoksuu, toisin kuin mikään aiemmin kokeilemani tuoksukynttilämerkki, joten mieli tekisi lisää samanmoisia, mutta en tiedä, mistä niitä voisi yrittää kalastella.

Näin kovasti ilahduin Älkää kiinnittäkö kauheasti huomiota pellehermanni-kampaukseen. Kyllä mä toisinaan kampaan hiukseni.

Tänään posti toi pakettiosoitekortin ja hetihän minä laukkasin hakemaan pakettia. Ihan kesken työpäivän

Ihanuuksia

Paketista löytyikin taas vaikka mitä aarteita. Kuvassa on vähän heikko laatu ja omituinen valotus, mutta kun kerrankin paistaa aurinko, on siitä saatava todistusaineisto muistiin. Ellikin yllättäen taas kaahasi paikalle heti, kun kamera kaivettiin esiin.

Takana pilkottaa kirkkaassa lasikipossa oleva vaalea herkullisentuoksuinen kynttilä ja takarivissä lisäksi pussillinen teetä. Tuon sarjan teetä juon usein muutenkin, joten hienosti osunut valinta Teen etupuolella valkosuklaa-aiheinen käsivoide. Tulee tarpeeseen, koska atoopikkona kuivun erityisesti kovilla pakkasilla ihan rusinaksi ja voidetuubi pitää olla jatkuvasti mukana. Etualalla oleva pussukka on Cloverin kolmen puikonkurittimen paketti. Mitä on suomeksi knitting needle holder? Eniveis ihan tarpeellisia nekin eikä mulla ennestään ollut tähän tarkoitukseen kovin hyviä välineitä.

Kortti.

Ekassakin kuvassa näkyy vasemmalla tuo kortti, mutta oli taas niin nätti, että päätin tällätä erikseen vielä tämän tarkemman kuvan. Voi kun mäkin osaisin askarrella!

Lankaaaaaah!

Sokerina pohjalla paketista paljastui vielä herkullisen värinen vironvillavyyhti. Tätä sävyä mulla ei ennestään ollutkaan. Vyyhdissä on 180 g lampaantuoksuista lankaa eli eiköhän siitä huivi saata tulla.

Kiitos SNY! Tykkäsin, taas.

Sitten muihin uutisiin.

Edellisessä postauksessani kaipailin sukkaohjetta ja sainkin vinkin toiseen polvisukkaohjeeseen. Tuumasta toimeen siis, kun ystävä oli mennyt ja pyöräyttänyt jälkeläisen ja tuli tarve muistaa lahjalla. Kiitos ohjeesta vinkanneille!

Pikkiriikkiset.