Puikot Vinkuu

Archive for December, 2010

Sinne meni joulu. Lahjat valmistuivat ajallaan ja kaikki saatiin jaettua saajilleen ennen hoohetkeä. Itse vietimme jouluaattoa poikkeuksellisesti anoppilassa ja vasta sen jälkeen rauhoituimme kotijouluilemaan. Olen toki hankkinut kotiin kaikki eväät, joita jouluna vain voi kuvitella tahtovansa ja on niitä tahdottukin. Epäilen, etteivät napakimmat farkkuni heti joulupyhien jälkeen mene kiinni, joten pieni laihdutuskuuri lienee taas asialistalla aika alkupäässä.

Viimeisin lahja, joka puikoiltani poukkasi, oli alpakkainen myssy appiukolle. Käytin siihen kaikenlaisia alpakanjämiä yksin- ja kaksinkertaisina, kun yksittäisiä vajaita keriä oli kertynyt lankahyllyyn aika paljon. Tykkäsin lopputuloksesta niin kovasti, että en meinannut raaskia antaa pois ja sitten paketoin niin kiireellä, etten tajunnut kuvata ennen sitä. Onneksi lahjan saaja auliisti lupautui malliksi.

Haluaisin kiinnittää huomionne, rakkaat neuletuttavat, siihen, että tämä on kirjoneuletta. Ja minä olen neulonut sen. Kyllä. Minä. Kirjoneuletta.

Uskomatonta, mutta totta. Lisää kirjoneuletta! Nämä ovat Isoveli-sukat (huippupaksut) lankomiehelle.

Sitten vähän perinteisempää meikäläistä. Tämmöinen pitsiputkihärveliasia ColourMartin kashmir-merino-silkki-puuvillasta. Toisessa päässä sidontanarut, joiden päissä nuo lehdet. Anoppi lupas tykätä.

Jouluaattona oli ihanat maisemat. Ajelimme puolen päivän aikaan Lahdesta pohjoiseen ja aurinko paistoi. Oli ihan sairrrraan kylmä (-25 celsiusastetta). Räimin kuvia auton ikkunan läpi ja onnistuivat ihan näinkin hyvin.

Ilmeisesti olin ollut tänä vuonna kilttinä, vaikka itse arvelinkin muuta. Ainakin pukin kontista purkautui valtavasti lahjoja, toinen toistaan ihanampia. Tässä pienet esimerkit.

SillyLicksin Terhi muisti minua näin herkullisella paketilla. Pleikkaohjain ei tullut Terhin paketista, sen sain mieheltä. Mies muisti minua myös aikamoisella alpakkaröykkiöllä ja lankakauppalahjakortilla <3

Alarwynin paketeista kuoriutui sitten tällaisia namuja. Niiiin ihanat kuosit ja värit ja oi!

Työkavereiltakin sain joululahjan, vaikka en ole yli puoleen vuoteen naamaani töissä näyttänytkään. Iso kassillinen mohairia ja villaa sekä Novitan talvi 2010 -lehti odottavat käsiksi käymistä. Jälkimmäisen päätin selata tänään nukkumaankäydessä sängyssä.

No, on elämää jouluaaton jälkeenkin.

Havaitsin joulun kylmillä keleillä vakavan puutteen asustevarustuksessani. Uskokaa tai älkää, vaikka hyllyt notkuvat villavaatteista, minulta puuttui melkein kokonaan paksujen pipojen ja lapasten valikoima! Siispä tuumasta toimeen.

Näissä on Isoveljeä ja Teddyä, puikot oli kutoset. Ja huom, TAAS kirjoneuletta! Tässä on nyt ainakin seuraavien viiden vuoden varasto kirjoneuleita, jooko? Mutta ovatpa paksut, pehmoiset ja lämpimät. Ja ihan mun väriset jotenkin

Tämä on ihan vain Teddyä. Malli on omasta hihasta ravisteltu ja mallineule sama kuin Lotan Suomu-sukissa. Kutosen pyöröllä hurautin. Älkää kauheasti välittäkö heräsin-juuri-äsken-enkä-ole-vielä-saanut-aamukahviani-saati-katsonut-peiliin-lookista. Piti kiireellä kaivaa kamera esiin, kun kerrankin olin jalkeilla siihen aikaan, kun on valoisaa.

Hähhää, sainpas naamani tungettua tähänkin postaukseen. Terkkuja niille lukijoille, jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä noita kuvia. Mutta kun mun mielestä näistä myssyistä ei oikein hyvin saa selkoa, jollei ole koko pää kuvassa enkä itse jaksa nähdä vaivaa peitelläkseni naamaani. Voin tietty yrittää alkaa askarrella siihen tilalle jonkun nätimmän naaman. Onko toivomuksia, kenen pärstä tällätään?

Lopulta sitten tapaninpäivän puhteita. Mies on pelannut koko päivän Xboxia, yhdessä olemme mättäneet kinkkua (kohta ollaan jo puolivälissä sen kanssa…) ja mä olen katsellut pelaamista (tämä on mun perversioni ja salainen intohimoni) ja neulonut sukkaa. Ihan tavallista perussukkaa Nallesta. Enkä ees tiedä, tuleeko omaan vai vieraaseen jalkaan. Kunhan neuloskelen, kun en osannut päättää, mitä ittelleni seuraavaksi neulon (tai siis että hameen vai liivin ja mistä langasta).

Sukkaa pukkaa. Puikoilla Nallen puolukka-marjaretkeä ja ihan tavallista vaaleaa harmaata.

Voimia töihin palaaville ja rentoa hengaamista niille, jotka jatkavat lomiaan vielä välipäivinäkin!

Tämä ohje unohtui entisen blogini syövereihin, joten laitan sen nyt tähän uuteen näin ihan tavallisena postauksena ja linkitän Ravelryyn. Ohje on ylimalkainen, mutta itse keksimäni ja alun perin itseäni varten tekemäni.

English translation, PDF-file (by courtesy of Kerry from Australia)!

Huivia varten luodaan 40 silmukkaa, neulotaan kaavio 1 kerran, kaavio 2 yhteensä 70 kertaa ja lopuksi kaavio 3 kerran ja päättele.

Klikkaa kuvaa suurentaaksesi.

• nurja oikealla, oikea nurjalla

(tyhjä ruutu) oikea oikealla, nurja nurjalla

Muut merkit ovat palmikonkääntöjä, joissa tummennetulla päälle tulevat silmukat.

Happy knits!

Tuntuu kuin eläisin aina joulun alla jossain mystisessä joulutehtaassa. Hamstraan kaikenlaista jouluun liittyvää kaupoista, nyherrän, askartelen ja neulon vimmatusti. Kuvaan kuuluvat tietysti myös joulukahvit ja -teet sekä muut kausiherkut, joita pupeltaessa tulee keränneeksi kiloja enemmän kuin varsinaisena jouluna.

Olen tehnyt myös uusia aluevaltauksia askartelemalla itse joulukortteja ja taivuttelemalla koruja ja muita killuttimia (osa vielä vapaana, halutkaa ne, jooko?). SiihenKIN näköjään saa kulumaan rahaa melko lailla pohjattomasti, kun rupeaa tahtomaan vielä vähän hienompaa ja kalliimpaa.

Siispä, koska kiire ja tohina jatkuvat vielä melkein kaksi viikkoa ja loppukirin hetki lähenee, heitän teille TAAS ainoastaan muutaman heikkolaatuisen kuvan ja palaan sitten kutimeni ääreen. Sori

Lahjapipo. Tää on suorastaan suoraan Wurmin ohjeesta. Lanka on Laikan värjäämää namiskuukkelia. NAM!

Toinen lahjapipo. Vähän niinko Wurm, mut ei sinne päinkään. Tupsukin siinä on, mutta siitä ei näemmä kunnon kuvaa nyt löytynyt. Sandnesin alpakkaa on hän.

Arvatkaa mikä. Lahjapipo. Ja -kauluri. Kaulurissa jotain mysteerivillaa ja nurkissa pitkään pyörinyt mohairkerä ja kyllä, se on virkattu. Ei ohjetta, kuka yllättyi?

Hahaa, lahjapipo! Tosin sama kuin edelliskuvassa. Tässä esiintyy pipon kanssa MUN uusi kauluri. On lämmin, ah! Teddyä molemmat viritykset eikä kumpaankaan tietenkään ohjetta.

Nyt alkaa näyttää, että homma menee aivan mahdottomaksi. Nämäkin on mulle! Oma malli, lanka Isoveljeä. Lämpimät on. Summittainen ohje on Ravelryssa tämän projektin tiedoissa, jos kiinnostuneita vielä on.

Nää on sit vironvillaa ja hahtuvanjämää eli täysvillaiset lapakset. Puikot oli kolmepuoloset ja silmukoita aloittaessa 40 ja peukkukiilassa 10. Rinkulat virkattu hetken mielijohteesta epämääräisellä "tosta noin ja sit vaik tälleen" -ohjeella. Menivät lahjaksi, ihan niinko muuten vaan. Eihän tässä muuten JOULUlahjaneuleiden kanssa tarpeeks kiirettä sais aikaan!

Yhestä täntapaisesta en kerenny ees ottaan kuvaa, kun jo tumppasin sen pakettiin, mut tässä on varmuuden vuoks tämmösestä toisesta vähän samankaltaisesta keskeneräiskuva. Siitä tulee joku kaulahuivikauluripäänlämmitinsysteemiasia. Ehkä. Lanka on ColourMartin cashmir-silkki-puuvilla-merinoa. Luksukselta tuntuu. Ainiijoo, ei ohjetta, omast pääst värkkäilen.

Näijen voimin jaksaa! Enkkulaista fudgea, aivan taivaallista. Ah! AH! Mehuttelen kiusallanikin, kun oon itte niin huumassa noista. Ostettiin kokonainen kilo ja myyjä meinasi revetä liitoksistaan.