Huolenpito
Henki pihisee! Siitä ovat osaltaan edelleen pitäneet huolta lukuisat neuleystävät ja muut läheiset. Puhelin on piipannut ja soinut usein ja melkein joka päivä postiluukku tuo kortin tai muun yllätyksen päivää piristämään. Mielenterveysongelmat eivät onneksi enää ole niin tabuja kuin ennen, ovat ajan olossa kaiketi sen verran lisääntyneet.
Minä hoidan päätäni vielä pitkän aikaa kotilomalla, vaikka ikävä työkavereita ja työntekoa onkin jo. Onneksi olen aina viihtynyt hyvin myös itsekseni ja seuraakin on toki tarjottu paljon eri suunnista. Aina ei vain jaksa edes kuunnella toisten jutustelua, saati itse osallistua ja olen muutamia juttuja jättänyt sen vuoksi väliinkin. Huojentavaa, että seuraa kuitenkin löytyy silloin, kun sitä kaipaa.

Neulenurkkaus.
Tässä minä päiväni pääosin vietän. Käden ulottuvilla on kaikki tarpeellinen. On neulevälineet parissa neulepussissa, keskeneräinen neule, viltti lämmikkeeksi, kahvia, syötävää, kasettisoitin äänikirjojen kuuntelua varten ja yhteydenpitovälineitä ulkomaailmaan. Mahtuisikohan sohvan alle vielä pottakin?

Tarpeistohylly.
Melkein kädenulottuvilla neulenurkkauksesta katsoen on vielä tarpeistohylly. Pääasiassa siinä säilytetään leffoja ja musiikkilevyjä, mutta raivasin oman hyllyn myös kirjoille, lehdille ja äänikirjoille, joita olen kirjastosta haeskellut ja on niitä muutoinkin kertynyt. Pitkästä aikaa on aikaa lukea, mutta jaksan keskittyä lähinnä hyllyn oikeassa laidassa näkyviin mestariteoksiin kuten Mallitoimisto Pandora ja Lumiruusu (Tuija Lehtisen kirjoja). Tarpeistohyllyn päälle olen koonnut kokoelman hyvänmielenasioita. Siis näitä lähiaikoina saamiani yllätyslahjoja ja -kortteja. Siinä ovat näköetäisyydellä neulenurkkauksessa istuessani. Lankoja laitoin isoon pyöreään lasiastiaan ja äsken neuleystävältä saamiani omenoita kokosin keon toiseen lasikulhoon. Niitä on parvekkeella vielä lisää ja ensimmäinen on tuolla ylemmässä kuvassa jo joutunut haukkauksen uhriksi. Nam!
Tänään agendallani on kirjastossa käynti. Kuvan äänikirjat on kuunneltu ja uusia pitäisi saada.
Moi taas! Lepoilua taisteluun väsymyksen kanssa!<3
Hyvä että neulomukset piristää. Mulla on kanssa kroonisia ongelmia ja huolia ja niinhän se on, että kaikenlaisten huolien ja kolhujen kanssa me kaikki elellään ja välillä väsytään ja välillä autetaan toisia väsyneitä ja eletään vaan. Tätä elämää. Mut neulomukset on parhaita! Niiden ajattelu piristää!
Toipumista! Äänikirjoja ajattelin itsekin hankkia jossain vaiheessa koekäyttöön.
Ihanaa, että ystävät pitävät sinusta hyvää huolta ja kulkevat vierellä vaikeinakin aikoina.
Voimia ja toipumista! Se ottaa aikaa, mutta parempi päivä tulee vielä ja vähitellen niitä tulee kaksi peräkkäin jne…
Haluan kiittää tsemppauksesta sukkien kutomisessa kärjestä alkaen; nyt on eka tiimalasikantapää askarreltu ja sukka varsivaiheessa
Kiitos kaikille kolmelle uskolliselle kommentoijalle! Neulomiset ja äänikirjat on kyllä verratonta stressilääkettä, niitä suosittelen kaikille!
Toiselle sukkaterapeutille vielä paljon taputuksia ja kannustusta jatkossakin sukkaprojekteihin!
Joo. Mäkin liityin jujukerhoon, että voin haaveilla kaikista uusista neulomuksista. Ja kun sieltä sai virkkuukoukkusetin, vaikka mä en osaa virkata:D Höplä. Ehkä mä opin.
Hienoa kuulla että ystävät piristävät lepopäiviä! Väsymyksen voittaa parhaiten levolla ja ystävien piristävillä eleillä ja ymmärryksellä. Voimia! Nythän voi pikku hiljaa alkaa ammentamaan väriterapiaa ulkoa, kun syksy alkaa ottaa luontoa valtaansa.
Toipumista minäkin toivottelen.
Meiltä löytyisi yksi ylimääräinen potta lainaksi
Kiitos toivotuksista!
Ehkä mä Minna kuitenkin vielä sinnittelen ilman pottaa