Socks, anyone?
Olen neulonut sukkia. Aivottomia sukkia, kahdesta syystä. Ensinnä siksi, että pää ei nyt oikein taivu monimutkaisempaan ja toiseksi sen takia, että kaunis lanka ei tarvitse mitään ekstraa. Kauneimmat langat neulon aina sileäksi neuleeksi tai ainaoikeaksi, se riittää.
Seuraa paljon kuvia, koska ei näistä nyt sanottavaakaan kauheasti keksi.

Tästä alkoi ensimmäinen sukkapari. Siis varsialoituksella.

Neulepinta on kauniinväristä eikä läiskittynyt rumasti missään kohtaa. Väri on Puffalan väripadasta ja lanka on tavan Nallea.

Tässä ne nyt sitten ovat. Miesten sukat, noin kokoa 44. Ihan tuikitavallisella kantapäällä. Puikot olivat kolmoset ja langankulutus sadan gramman tietämissä. Silmukoita 16 per puikko. Varren joustinneuleen nurjan jälkeiset oikeat neuloin takareunasta.

Tästä käynnistyi toinen sukkapari. Siis kärjestä. Neiti Kissa joutui nöyryyttävään tehtävään. Laittaa nyt sukantekele päähän!

Tässä sitten lopputulos. Siis ihan polvimittaiset niistä tuli. Ja koko lankavyyhti kului, melkein viimeistä metriä myöten.

Lanka on Wollmeisen Twiniä sävyssä (We're different) Dornröschen. Kaunein lanka ikinä, ehkäpä. Ja oho, kuvassa on myös blogikissa. Ainiin, ja neuloin 2,5 millin puikoilla. Koipi on suunnilleen kokoa leveä 37.

Nämä ovat todelliset terapiasukat. Tunsin saavani jotain aikaan, vaikkei lopputulos monimutkainen ollutkaan. Ja lankahan on ihan väriterapiaa.
Semmoista. Kuvat taitavat olla suttuisia ties mistä syystä. Luultavasti enimmäkseen siitä, että olivat sitä jo kamerassa. Aina ei voi voittaa.
Alemmista sukista vielä seuraavaa:
Kärkialoitus 8 silmukalla, sitten 16 silmukkaa per puikko, tiimalasikantapää ja 16 s/puikko puoleen sääreen. 2 silmukan lisäys takana (6 silmukkaa lisäysten välillä) yhteensä 4 kertaa joka 11. kerroksella (=+8 silmukkaa) ja viimeisen lisäyksen jälkeen 2o2n-joustetta (itse neuloin aina nurjan jälkeen tulevan oikean silmukan takareunasta) siihen asti, että lanka loppuu tai mittaa on riittävästi. Päättelynä käytin Icarus-huivissakin käytettyä joustavaa päättelyä, jonka virallista nimeä en edes tiedä. Yläosassa olisi voinut olla vähän enemmänkin silmukoita, mutta neulos todennäköisesti käytössä sen verran löystyy, että näin on ihan ok. Lankaakin jäi sen verran lyhyt pätkä tähteeksi, että eivät sitten leveämpinä olisi yltäneet ihan polvitaipeeseen asti ja se olis varmaan harmittanut.
Sitten seuraavat sukat. Pyyntö tuli yllättävältä taholta, niin toimerruin saman tien asian ääreen. Tulossa on mustat perussukat seitsemästä veljeksestä, joten huippujännittävissä sukkatunnelmissa jatketaan.
Tosi kauniit nuo punaiset polvarit!
Kauniit terapiasukat! Upea väri. Oma terapialanka ja jo kärjen verran kudotut “mansikkasalmiakkisukat” odottavat rohkaistumista; kantapään tekemisen opettelu jaksaa aina vain kauhistuttaa. Ehkä tämä selkeä ohjeesi ja lopputuloksen näkeminen auttaa taas askeleen eteenpäin valmistumisessa, toivon
Kiitos molemmille kommentoineille
Toiselle sukkaterapeutille vinkkaan vielä Ullan ohjetta tiimalasikantapään neulomisesta. Sen avulla itse aikoinaan harjoittelin.
monesti juuri ne yksinkertaisimmat onkin niitä kauneimpia, aina ei tosiaan tarvitse mitään pitsejä tai palmikoita saadakseen kaunista jälkeä! =)
Enkeli liiteli blogissasi…
Oih ja voih, noi punaiset sukat ovat niin ihanat…. Mä odottelen vielä vähän viileämpiä ilmoja ja käyn sitten sukkalankojen kimppuun, sukkien neulominen on niin kivaa!
ullapulla, olet ihan oikeassa! Vaikka kyllä palmikot ja pitsitkin nättejä on
enkeli, ooh, oooooh, OOOOH!! Jännää!
Janna, kiitos! Ne on kyllä tosiaan niin ihanat, että vähän mietin, raaskinkohan koskaan käyttääkään, mutta ehkä mä sitten kuitenkin raaskin, vaikka ei olekaan tietoa, saako tätä nimenomaista lankaa tässä nimenomaisessa sävyssä enää koskaan mistään lisää. Mielessä ovat jo toiset samanlaiset saman langan toisesta sävystä, mutta täytyy vielä pohdiskella vähän. Pohdiskellessa taitaa tulla täytettä joululahjakoppaan.
Sinulle on tällä viikolla lähdössä postia. *halaus*