Puikot Vinkuu

Olen vähän väsähtänyt. Tai paljon, jos totta puhutaan, ja saikulla parhaillaan siksi. Tarkoitus olisi toipua töihin ja työkuntoon jälleen syksyksi, toivottavasti onnistuu. Helteistä ja vetämättömästä olosta johtuen en ole kauheasti saanut neulottuakaan, mutta tulin nyt kuitenkin kertomaan, että hengissä ollaan vielä.

Mikä väsymys? Mitkä tummat silmänaluset?

Viime viikonloppuna vietettiin mun polttareitani. Meillä ei asiat aina mene niin kuin perinteisesti on tapana, joten polttariajankohtakin sattui olemaan noin 11 kuukautta naimisiinmenon jälkeen. Kivaa yhdessäoloahan sen on tarkoitus olla, joten ei sillä väliä, onko tahtomiset jo tahdottu vai ei.

Joku saattaa tietää, että pidän jonkin verran Apulanta-orkesterista ja Toni Wirtasesta. Polttareiden teema alkoi selvitä mulle, kun sain Jänö Wirtaselta ystäväpyynnön Facebookissa ja Jänö komensi mua olemaan valmiina lauantaiaamuna ja kertoi, että meillä on illalla treffit. Mun mieheni sitten kuuliaisesti kärräsi mut sovittuna aikana bussiasemalle, jossa jouduin neuleystävien järjestämään väijytykseen.

Eräs paikallinen neuloja kipaisi "sattumalta" paikalle ja tyrkkäsi mulle kouraan tämmöisen paperikassin.

Kurkkasin tietysti heti sisään.

Ja olihan siellä kaikenlaista aarretta! WM-pötkön sävyn nimi tietysti True Love Ja kattokaa tota neulepussukkaa! Ihana! IHANA!

Saavutetuista linjoistakin pidetään huolta.

Puhtaanakin pittää pysyä. Ja tuoksua hyvälle. Ja joku on saattanut jostain saada vihiä, että mulle on mansikat mieleen

Korttikin oli mukana, mutta syyllisten nimiä ei, joten kiitos vielä tätäkin kautta kaikille juonittelijoille! <3

Joku saattaa luulla, että tuo kortin alla näkyvä vaahtokarkkipussi olisi leikattu auki ja enää puolillaan, mutta eieiei, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ei siellä enää ole niitä puoliakaan.

No, takaisin asiaan, tai siis lauantaihin. Ohjelmassa oli hurautus Hämeenlinnaan, jossa suoritettiin piknikkaamista Aulangolla (vesisateessa, mutta ei sekään kauheasti menoa haitannut), kahvittelua Aulangon kylpylähotellilla ja pääsin intialaiseen päähierontaankin. Se oli jänskää! Hieronnasta palatessani Jänö Wirtanen olikin saapunut paikalle ja odotteli mua odotustilassa kiihkeästi korvat viipottaen. Ja sain lisää lahjoja!

Nämä hahmot edustavat tietenkin polttariporukkaa, siis lähimpiä ystäviäni. Sain nämä omaksi ja nyt pohdin kuumeisesti, missä ne mahtaisivat haluta majailla. Taidan hankkia niitä varten ihan oman hyllyn työhuoneeseen.

Seuraavana ohjelmassa oli ruokailu Hämeenlinnan keskustassa Piparkakkutalossa, jossa sain ihan tajuttoman hyvää perunamuusia ja poronkäristystä. Aah! Sinne täytyy päästä toistekin. Loppupäivä ja ilta ja yö vietettiin mökkeillen lähiseudulla, juotiin, syötiin (vielä lisää), juotiin, juteltiin, juotiin, syötiin ja juotiin ja syötiin. Iso osa iltaa kului (juomisen ja syömisen ohella) askartelujen parissa. Valmistimme nimittäin kirjasen mun ja mieheni rakkaustarinasta, mutta siitä tuli lopulta niin roisi, että en taida lisätä kuvatodisteita tänne. Hauskaa meillä siis oli enkä olisi voinut kuvitellakaan parempia polttareita, jollei oteta huomioon sitä, että eräs rakas ystävä ei päässyt mukaan. Sain häneltä kuitenkin kirjeen, joka meinasi pistää ihan vetistelyttämään. Toivottavasti nähdään pian muissa merkeissä. Hölmöyttäni unohdin yhden saamani lahjan yöpaikkaan ja saan sen vasta myöhemmin. Sekin oli tietysti jänisaiheinen. Tätä teemaa on vähän vaikea selittää, kyseessä kun on sisäpiirin vitsi, joten teidän täytyy nyt vain luottaa sanaani, kun kerron, että on kyse hauskasta jutusta.

Kotimatka koitti sunnuntaina iltapäivällä.

Jänö oli vielä iltapäivälläkin tosi väsynyt ja otti vähän lepoa auton takapenkillä.

Voin kertoa, että vähän hävetti mennä bussiin puolitoistametrisen jäniskorvaisen Wirtasen kanssa, mutta eikös se nolaaminenkin kuulu polttareiden ideaan?

Kiitos siis kaikille jotenkin viikonlopun tapahtumiin osallistuneille ihanille ystäville. On ihan parhautta, kun te olette olemassa!

One Response to “Yy niinku ystävyys”