Puikot Vinkuu

Archive for July, 2010

Ei tässä säässä pysty neulomaan. Eikä virkkaamaan. Eikä elämään. On ollut aika lämmintä, mutta onneksi tämän hellepäivän jälkeen pitäisi jo helpottaa.

Kuuminta hottia ja seksihelle!

Onneksi kuumallakin voi suorittaa lankashoppailuja ja tavata ystäviä. Tai molempia yhtä aikaa.

Marjut, Wollmeise, Wollmeise, Koukuttaja

Sain kaksi ihanaa vihreää pötkyläistä tuliaisina suoraan Saksasta, Wollmeise-putiikista. Ooh! Huippuluokan tuliaisia!

Tottakai suoritimme myös toisen tärkeän tehtävän:

Marjut! Lihamuki!

Viileämpiä kelejä odotellessa. Olisi neulesuunnitelmia jo jonoksi asti.

No olen mä jotain muutakin saanut aikaan kuin tuon hellehatun itselleni. Hattuja muille.

Sytomyssyjä, vihdoin!

Ryhdistäydyin ja virkkasin kolme sytomyssyä nyt sitten minäkin. Moni muukin on niitä tehnyt ja minä sain lankojakin ihan tätä tarkoitusta varten. Luonnollisesti arkistoin lankojen vyötteet niin tarkasti Hyvään Talteen, etten nyt sitten löytänyt niitä enää mistään enkä muista, mitä tämä lanka oli, mutta jotain akryyli-puuvillasekoitetta kuitenkin. Vihreissä on yksi 50 g kerä per myssy ja valkoinen ahmaisi melkein kaksi kokonaista kerää. Itselläni on vielä jotain puuvillalankojen jämiä varastossa sen verran, että taidan virkata nekin myssyköiksi ja lahjoitan nämä sitten vasta eteenpäin, kun olen saanut loputkin tehdyksi.

Ennen sitä täytyy kuitenkin viimeistellä tämä lahjaneule ja toinenkin, jota ei ole vielä edes aloitettu.

Huivia pukkaa!

Tämäkin lanka on omalta osaltaan vähän niin kuin mysteeri. Se on tilattu samoilla spekseillä kuin häähuivissani käyttämäni lanka, siis ColourMartin Angora/merino/nylon 2/9NM fingering weight. Kuitenkin tuntu on aivan erilainen eikä tässä langassa ole karvaa ollenkaan, kun pinkki huivini levittää vaaleanpunaista karvanöyhtäpilveä edelleenkin ympäristöönsä. Eri lanka ihan selvästi, mutta mitähän tämä oikeasti on? Tuntu on paljon keinokuituisempi kuin toisessa, mutta tällä kelillä mun näppeihin tuntuu keinokuidulta mikä tahansa, kun kädet on niin nihkeät hiestä kaiken aikaa. Mysteeri. Puffalan väripadoista sain tähänkin värin, toivottavasti lahjan saaja tykkää myös.

En kuitenkaan ole hyljännyt ColourMartia, enkä Värimartin Rikua. Kerkesin tilata kilon verran lisääkin. Langan sävyn nimi on rasberry, mutta lanka on violettia. Tiesin asiasta etukäteen, mutta tilasin silti. Ku halvalla sai. Öh.

silkkivillaa!

Tämä puolen kilon kartio maksoi postikuluineen vain parikymppiä, joten olisihan ollut ihan rikollista jättää ostamatta, vai mitä! Tilasinkin sitten siis kerralla kaksi kartiollista, koska ensi talveksi tarvitaan kuitenkin uusia takkeja ja paitoja eikä voi olla varma, että puoli kiloa riittää, jos haluaakin tehdä pitkän ja leveän. Mutta onkohan tämä mun väri ollenkaan?

Vielä yksi valmistunutkin. Mysteerilankateemalla jatketaan. Tämä lanka on miehen mummon villalankakeristä yhdistelty. Ne langathan ovat tosi ohutta säiettä, joten yhdistelin sitten vaaleaa punaista ja vaaleaa violettia samalle kerälle usean säikeen verran ja lopputuloksesta muotoutui kevyt villahösötin.

Tämä menee lahjaksi kummitytölle. Ei taida olla vielä näillä keleillä tosin tarvetta.

Ohjetta tähän ei ole, vaan posottelin omasta päästäni. Aloitin ylhäältä ja tein kahden silmukan levyisen palmikon raglan-levennysten väleihin. Helmaosassa on yksinkertaista pitsiraitaa ja ylhäällä yksi nappi vain. Jokaisessa reunassa muutama kerros ainaoikeaa.

Tämmöistä pitsiä.

...ja tämmöinen nappi.

Nappi on kotoisin Puputsin puodista.

Sitten taas keskeneräisten pariin.

Ei ole oikein saanut neulotuksi, tai tehdyksi mitään muitakaan käsitöitä. On niin kuuma, että ajatuskin villalangasta rupeaa hermostuttamaan. Jotain kuitenkin on pitänyt tehdä, jotta auringonpistos ei yllätä tai mustat hiukset syty palamaan.

Hellehattu! Virkaten! Novitasta!

Korvan päällä oleva musta koriste on kaupan hyllystä. Oikein monikäyttöinen ja muutenkin kiva, kannatti ostaa. Myssy on aika hölmön näköinen, mutta näille keleille ihan sopiva. Lanka on Novitan Luxus cottonia, molempia värejä meni melkein kerä eli yhteensä vajaat 100 g. Malli on yksinkertainen ja nopeasti tuo virkkautui nelosen koukulla.

Ehkä ensi kerralla jotain muutakin valmista. Vaikka kuvia huomiselta Tampere-treffiltä. Uusia neulojatuttavuuksia, hui ja jee!

Ei varmaan pitäisi valittaa, kun kerrankin on helle, mutta kun eihän tätä meinaa kestää millään! Niin hiostava ja nihkeä olo on koko ajan, että tekisi mieli maksaa kodin ilmastointilaitteesta mitä tahansa ja muuttaa asumaan arkkupakastimeen. Näin puoli yhdentoista aikaan illallakin mittarissa on melkein hellelukemat, päivällä oli sata kertaa tukalampaa. Ystävän muutto ajoittui toki juuri tähän kuumimpaan ajankohtaan ja olin lähes varma hukkuvani hikeen, kun rehasin tavaraa asunnosta autoon. Omasta autosta hajosi ilmastointi juuri sopivasti helteiksi, joten lomareissujen kanssa on pitänyt odottaa sitä, että se saadaan kuntoon. Ei ole hymyilyttänyt ajella tulikuumalla autolla ja vielä vähemmän nauratti tänään, kun hintavertailun tuloksena totesimme, että korjaus maksaa pitkälti seitsemättä sataa euroa. Sen pituiset ne lomarahat ja vähän muutkin rahat. Onneksi korjaus saatiin jo torstaille, sen jälkeen voi sitten käydä vähän pidemmälläkin autoilemassa ja suunnitelmissa onkin ainakin Lappeenrannan ja Jyväskylän ekskursiot. Lomalla olemme nyt tämän viikon jälkeen vielä kolme viikkoa.

Näin kuumalla ei voi neuloa. Siihen en kykene, kun kädet ovat jatkuvasti nihkeät ilman villan lämpöäkin. Siksi tyrkkään tähän nyt muutaman kuvan viime lauantailta, jolloin juhlittiin viime syksynä tapahtunutta naimisiinmenoamme helteisessä kelissä ja auringonpaisteessa anoppilassa pienessä lähikunnassa.

Mmmmm, kukkia! <3

Mulla piti tietysti olla kimppu, vaikken sillä oikeastaan mitään tehnytkään enää kuvausten jälkeen. Mutku kukkia!!! Ja pakko leuhottaa, että tämä kimppu on mun mieheni yksin valitsema. Se kävi kukkakaupassa ihan itsekseen ja onnistui näin hienosti. Oi!

Tässä näkyy tuo huivikin kokonaisena. Ja joo, tää on paras kuva siitä. Ei ollut ihan huivikeli lauantaina ja kuvatessa tuli äkkiä niin kuuma, ettei jaksettu enempiä.

Muikeeta. Saatoin ehkä vähän yliposeerata. "Ehkä" ja "vähän".

But the greatest of these is love.