Puikot Vinkuu

…henkilö, joka päätti vakaasti, ettei armon kesänä 2010 hanki parvekkeelleen yhtään kasvia, koska ne väistämättä kuitenkin sinne päätyvät kuivumaan ja kuolemaan.

Ei ainakaan mitään vaaleanpunaisia kukkia.

Eikä todellakaan mitään mansikoita.

Punaisia kukkiakaan on ihan turha ehdotella.

...koska niitä meidän parvekkeelle ei tule varmasti yhtäkään (Huom: etsi kuvasta kissa.).

Se nyt on ainakin ihan varma, että itse ei mitään kasvatella, valmista sen on vähintään oltava, jos jotain hankitaan. Vaikka ei siis todellakaan hankita. Kuka niitäkin muka hoitaa?

Joopa joo. Niinhän siinä taas pääsi käymään. Ei oo mun syytä, jos järki pakenee kukkakaupoissa.

Olen viime aikoina päässyt tonkimaan toisten neulojien stasheja ja nähnyt monta kuvaakin lankavarastoista. Tänään kävin läpi omia varastojani (etsiskellessäni yhtä tiettyä lankaa, joka on joko piiloutunut johonkin stashini etäilmentymään, kadonnut kokonaan tai sitten olen antanut sen pois, kaikki on mahdollista) ja tulin sitten samalla kuvanneeksi koko komeuden.

Lankahylly.

Tämä viritys nököttää työhuoneessa, ihan työpöytäni vieressä. Joskus tekee tiukkaa keskittyä töihin, mutta kyllä se sentään yleensä ihan sujuvasti onnistuu, vaikka vieressä onkin kaikenlaisia viettelyksiä. Ja yleensä lupaan itselleni, että jos teen ensin kiltisti ja ahkerasti töitä, saan sitten näpelöidä lankoja vaikka koko illan. Eikä tuota lankaa nyt niin mahdottoman paljon olekaan, vaikka jotenkin kuvittelin, että hyllyn oikealla puolella sijaitsevissa nyssäköissä olisi ollut enemmänkin tavaraa. On tosin täysin mahdollista, että niitä sivustasheja on kehittynyt sinne sun tänne huoneistoon, en vaan muista. Purin kuitenkin sivunyssäkät hyllyyn lukuunottamatta kassillista epämääräisiä hahtuvanöttösiä ja miehen mummon lahjoittamaa kassillista ohuita villalankoja.

Rupesin kuitenkin urakoimaan lankoja siistiksi keriksi ja yhdistelin eri sävyjä samaan kerään. Lanka on tosi ohutta, kevyttä ja joustamatonta, mutta kaipa siitä jotakin saa tehtyä. Vähän olis jo suunnitelmiakin.

Näissäkin nyssäköissä on lankoja. Muistin vasta, kun rupesin jo kuvailemaan...

Nappivalikoimaa sukkaplokkien koristerei'istä.

Kirjoja mullei paljoa ole ja näistäkin moni on stitchionary-aiheisia, eli siis pelkkiä erilaisia mallineuleita. Mut enhän mä kauheasti edes ohjeesta neulo, niin ei haittaa enkä tarvii enempää. Siis ainakaan kauheen montaa...

No ei sit muuta tällä kertaa. Pinkki-musta huivinliuhake on vieläkin odottamassa kuvaajaansa. Ei siinä muuten mitään kuvattavaa olis edes, mut värit on ihanat!

6 Responses to “Olipa kerran…”