Puikot Vinkuu

Valmis!

Nelinkerroin.

Oon tosi tyytyväinen! Ja Elli on kans.

Siis isoäidin neliöistä tehty peitto. Virkkasin reunat äsken, valmiiksi ommeltuna oli jo jonkin aikaa, tai siis muutaman päivän. Ei tässä lopultakaan kauaa mennyt eikä ollut niin hirmuinen ponnistus kuin kuvittelin, mutta kyllähän tuota nyt jonkin aikaa nyherrettiin. Virkkausinto ei kuitenkaan tuohon päässyt kokonaan kulumaan, vieläkin jaksaisin jotain vähän nykertää.

Ravelryssa on tarkempia speksejä, mutta lyhyesti tässäkin:

• Koukku nro 4
• Langat: 300 g harmaata, 300 g violettia, noin 220 g violettisävyiseksi värjättyä luonnonvalkoista, 300 g verenpunaista ja noin 70 g mustaa 7 veljestä. Kaikissa paloissa on reunassa mustaa Jämsän huopatehtaan Sohvia. Sitä kului noin 550 g
• Koko 152 x 176 cm, paloja 7 x 8.

Kuvissa näkyy lisäksi peiton päälle aseteltuna jotakin. Siis eräs Satunnainen Ystävällinen Teko, joka tänään ovelle toimitettiin. Mulla oli eilen lievästi sanottuna ihan hirveä päivä ja kiukuttelin sitä Ravelryn keskustelualueella. Tänään soi ovikello ja mies meni avaamaan. “Joku suunnilleen sun mittainen nainen” ojensi isännälle pussukan, jossa ohjeistettiin olevan emännälle piristystä. Ja olihan siellä! Vyyhti puffalankaa ja pussillinen vaahtokarkkeja (joista osa on jo kokenut kohtalonsa kuvaa otettaessa, joten pussukka on siksi vähän vajaa). Kyllä on ihmeellistä tää neuleporukka, kun ihmisen hyvin alkaneet vitutuksetkin tälleen pilataan Oon kyllä ollu ihan ihmeissäni koko päivän, kun tälleen muistetaan. Eilen kun vielä pari lähimmäistä muisti mua neuleohjeella ja aikamoisen monella sympatiaviestillä, en voi kuin todeta, että mulla on maailman ihanimmat kaheliystävät! Kiitos vielä kaikille!

18 Responses to “Urakka”