Puikot Vinkuu

Archive for May, 2010

No tätä ei nyt usko kukaan, vaikka millaisesta rautalangasta vääntäisin. Olen viikon sisällä kumonnut yhden “mua toi nyt ei kiinnosta yhtään” ja yhden “en ikinä vois tollasta” -ennakkoasenteeni.

Ai että mistä on kyse? Kehtaankohan edes kertoa?

En ikinä vois tollasta -osio

Hupsistakeikkaa...

Minä! Yhden projektin ihminen! Kyllä on aikoihin eletty! Ilmeisesti Äiti-Puffan aktiivinen markkinointi- ja käännytystaktiikka tehosi muhun, mutta onhan tämä nyt ihan ennenkuulumatonta! Idea tuli eilen kävelylenkillä ollessani, joten ehkä on varmempi jättää jatkossa urheilu vähemmälle, jos siitä seuraa tämmöisiä persoonallisuushäiriöitä

Mutta päätin siis lähteä mukaan, koska kodista puuttuu pannulappuja ja erityisesti tiskirättejä. Niitä nyt ainakin jokusen saan varmasti vaaditussa ajassa valmiiksi asti, vaikken joka päivä uutta projektia aloittaisikaan.

Omissa varastoissa on jonkin verran puuvillanjämiä ja tänään kauppareissulta livahti mukaan pari pirteän väristä Bambu-kerääkin. Pannulappuja varten on runsaasti vajaita villalankakeriä. On siis varauduttu.

Materiaalia.

Mutta tietääkö joku, voiko teeteen Popparista tehdä rättejä? Tai siis varmasti voi, mutta millaisia ovat käytössä? Mulla on sitäkin yksi kerä eikä parempaa käyttökohdetta, joten ajattelin koittaa tehdä räteiksi, ellei siitä sitten ole muilla ihan järkyn huonoja kokemuksia. Kertokaa! Entä onko kokemuksia Tennessee-räteistä? Mulla on sitäkin pari yksittäistä vajaata kerää. Paksuahan se ainakin on, mutta oon muitakin vastaavanpaksuisia kyllä tehnyt, paksumpiakin. Enemmän tykkään ohuista, mutta johonkin ne on nuokin käytettävä. Ehkä niistä tulis parempia pannulappua sit kuitenkin.

Eiköhän näistä muutama rätti saada syntymään.

Mua toi nyt ei kiinnosta yhtään -osio

Toinen juttu on sitten se, johon puoli neulemaailmaa on hurahtanut jo aikaisemmin. Vielä puolitoista viikkoa sitten mä uhosin, että mua ei kyllä kiinnosta yhtään ja ihan tavallista lankaa ja en kyllä vois kuvitellakaan, että mitään nettikaupan päivityksiä alkaisin kyttäillä.

Ja sitten kävin tutustumassa Marjutin stashiin.

Nyt mulla on sitten omiakin. Siis muitakin kuin lahjaksi saatuja.

Wollmeise twin, sävy Digitessa.

Se sama kokovartaloposeerauksessa.

Wollmeise twin, sävy We're different Dornröschen.

Ja vielä koko vyyhti. Tätähän mulla oli jo perusvärisenä aiemmin yksi vyyhti. Ihan just mun sävyt!

Voi myös olla, että osuin perjantaina päivityksen aikaan nettikauppaan ja saattaa olla, että sieltä on jotain vähän tuloillaan. Ehkä. Voi olla. Öh…

Se niistä asenteista ja ennakkoluuloista. Halvaksihan tämä nyt ei ainakaan tullut, mutta ainahan harrastukset jotain maksaa. Tai siis ainakin useimmiten.

Edellisessä postauksessa mainostettu destash on edelleen meneillään. Ravelryn trade-sivullani on paljon kaupan olevia lankoja ja vaihdossa kelpaa siis edelleen vaikkapa lanka tai namiherkku. Lisäsin sinne vielä lisääkin tavaraa lipsahdettuani jotenkin puolivahingossa tilaamaan Wollmeisen päivityksestä perjantaina ja todettuani, että nyt on aika hankkiutua vanhasta kamppeesta eroon. Mitään hintoja ei ole tuonne listailtu, vaan ajattelin niin, että kukin saa tarjota sen verran kuin itsestä sopivalta tuntuu tai ehdottaa omasta varastostaan jotain lankaa vaihtariksi.

Oikeastaan tulin vain heittämään nämä kuvat:

Villatakki alkukesällä? Joo-o. Koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä asia inspiroi mihinkin milläkin hetkellä.

Siinä on siis tosiaan nykertymässä alpakkainen takki ihan mulle itselleni. Jos siis jaksan äheltää sen noin ohuilla puikoilla. 3,5-milliset tuntuvat ihan hammastikuilta varsinkin tuollaisessa projektissa, kun yleensä mun neuletakit ja -paidat neuloutuvat vähintään 4,5-millisillä. Katotaan nyt siis, jaksanko tätä nyhrätä. Ainakin nyt tuntuu, että eihän tuo etene ollenkaan. Kuvasta näkyy myös, miten tarkasti meillä tehdään suunnittelua ennen aloittamista. Tuokin jo meinasi vähän stressata, kun piti miettiä, montako silmukkaa jättää hihaosuuksiin aluksi, kun raglanneuleesta siis toki on kyse. Tuon lisäksi tässä neuleessa lasketaan enää ainoastaan se, että hihoissa on yhtä monta kerrosta. Tämä on mulle tosi tyypillinen projekti, paljonkaan monimutkaisemmaksi ei enää saa mennä, varsinkaan, jos monimutkaisuus tarkoittaa jotain etukäteissuunnittelua tai -laskemista.

Toinenkin projekti on yhtä aikaa puikoilla, mutta uutta piti saada aloitettua, kun tämä jämähti odottamaan tarkempia mittatietoja.

Vaaleanpunaista unelmaa.

Tämä on toissapostauksessa esiintyneistä keristä miehen mummon mysteerivillaa. Neuloksesta tulee tosi pehmeää ja ilmavaa ja ihanaa, mutta moninkertainen lanka on vähän työlästä neuloa.

Tykkään tästä väristäkin aika paljon, vaikka en itse varmaan osaisikaan näin hempeää käyttää. Ja lanka on todella riittoisaa!

Lanka on siis aiemman postauksen kuvassa vaaleimmat kaksi kerää.

Ihan kuin pumpulipilvi!

Ei sitten muuta taas tälläkään kertaa. Aurinkoista sunnuntaita lukemaan pistäytyneille!

Huhhuh, että oon urakoinu tänään. Ensinnäkin asioin läheisen ystäväni, Herra Mastercardin kanssa vähän siellä sun täällä ja sit tuollakin, mutta ei siitä sit sen enempää…

Oikeestaan se varsinainen ahkerointi tapahtui Ravelryn puolella. Tälläsin nyt aika ison osan langoistani sinne stashiin vihdoinkin, vastahan se onkin pitänyt 2,5 vuotta tehdä. Nyt siellä on myös myytävänä/vaihdettavana aikamoinen keko lankaa, joista muutama esimerkki ihan vain kuvina tässä alla. Ravelryssa on sit tarkempia tietoja määristä ja muusta, koska nyt ei jaksa kyllä enää tähän samoja juttuja napsutella. Tuollakin on mennyt kevyesti melkein kuusi tuntia omaisuutta listatessa ja nyt on jo pääkin kipeänä. Alla siis kummiskin muutamia valikoituja palasia myytävänä olevista asioista ja vaihdossa sopii tarjota rahan lisäksi esmes lankaa, namiherkkuja tai Apulannan Tonia. Tai sit jotain muuta, jos jotain sopivaa tulee mieleen. Menkää valkkailemaan, että mä saan sit ostettua vähän lisää täytettä hyllyihin, kun puhumattomat on paremmissa kodeissa Lisään ehkä sit tänne blogiinkin jossain vaiheessa, jos jaksan, mut tänään ei kyl jaksa.

Siis valkkaamaan, marsmars!

Titan Wool Merinos extra. Tätä on kahta vihreetä ja ruskeeta.

Wetterhoff Sivilla. Tätä on neljä vyyhtiä.

Novita Luxus Cotton. Tätä on kahta eri vaaleeta sävyä yhteensä neljä kerää.

Handun 100 % kashmirhuivilanka. Tää on ihan luksusta!

Sit on näitä liukuvärjättyjä virolaisia villalankoja useamman kokoista vyyhtiä ja eri värejä. Tän lisäks puna-mustaa, valko-mustaa ja sellasta vaaleeta vihree-harmaa-punertavaa.

Ja sit on vielä paljon muutakin.

…henkilö, joka päätti vakaasti, ettei armon kesänä 2010 hanki parvekkeelleen yhtään kasvia, koska ne väistämättä kuitenkin sinne päätyvät kuivumaan ja kuolemaan.

Ei ainakaan mitään vaaleanpunaisia kukkia.

Eikä todellakaan mitään mansikoita.

Punaisia kukkiakaan on ihan turha ehdotella.

...koska niitä meidän parvekkeelle ei tule varmasti yhtäkään (Huom: etsi kuvasta kissa.).

Se nyt on ainakin ihan varma, että itse ei mitään kasvatella, valmista sen on vähintään oltava, jos jotain hankitaan. Vaikka ei siis todellakaan hankita. Kuka niitäkin muka hoitaa?

Joopa joo. Niinhän siinä taas pääsi käymään. Ei oo mun syytä, jos järki pakenee kukkakaupoissa.

Olen viime aikoina päässyt tonkimaan toisten neulojien stasheja ja nähnyt monta kuvaakin lankavarastoista. Tänään kävin läpi omia varastojani (etsiskellessäni yhtä tiettyä lankaa, joka on joko piiloutunut johonkin stashini etäilmentymään, kadonnut kokonaan tai sitten olen antanut sen pois, kaikki on mahdollista) ja tulin sitten samalla kuvanneeksi koko komeuden.

Lankahylly.

Tämä viritys nököttää työhuoneessa, ihan työpöytäni vieressä. Joskus tekee tiukkaa keskittyä töihin, mutta kyllä se sentään yleensä ihan sujuvasti onnistuu, vaikka vieressä onkin kaikenlaisia viettelyksiä. Ja yleensä lupaan itselleni, että jos teen ensin kiltisti ja ahkerasti töitä, saan sitten näpelöidä lankoja vaikka koko illan. Eikä tuota lankaa nyt niin mahdottoman paljon olekaan, vaikka jotenkin kuvittelin, että hyllyn oikealla puolella sijaitsevissa nyssäköissä olisi ollut enemmänkin tavaraa. On tosin täysin mahdollista, että niitä sivustasheja on kehittynyt sinne sun tänne huoneistoon, en vaan muista. Purin kuitenkin sivunyssäkät hyllyyn lukuunottamatta kassillista epämääräisiä hahtuvanöttösiä ja miehen mummon lahjoittamaa kassillista ohuita villalankoja.

Rupesin kuitenkin urakoimaan lankoja siistiksi keriksi ja yhdistelin eri sävyjä samaan kerään. Lanka on tosi ohutta, kevyttä ja joustamatonta, mutta kaipa siitä jotakin saa tehtyä. Vähän olis jo suunnitelmiakin.

Näissäkin nyssäköissä on lankoja. Muistin vasta, kun rupesin jo kuvailemaan...

Nappivalikoimaa sukkaplokkien koristerei'istä.

Kirjoja mullei paljoa ole ja näistäkin moni on stitchionary-aiheisia, eli siis pelkkiä erilaisia mallineuleita. Mut enhän mä kauheasti edes ohjeesta neulo, niin ei haittaa enkä tarvii enempää. Siis ainakaan kauheen montaa...

No ei sit muuta tällä kertaa. Pinkki-musta huivinliuhake on vieläkin odottamassa kuvaajaansa. Ei siinä muuten mitään kuvattavaa olis edes, mut värit on ihanat!

Voi apua, mitä oon saanu!

Cascade yarns Alpaca Lace, väri 1404

KnitPro 150 cm, 3,25 mm

Tarja paukkasi mulle tänään viestin Ravelryssa, että mulle olis tänään ehkäpä tulossa postiin paketti tietyllä seurantakoodilla. No, minähän en tietenkään käynyt vähintään neljästi tunnissa vartissa rämpyttämässä lähetysseurantasivun refreshiä, ehei. Turha luulla, että olisin sellaista tehnyt.

Projekti pussukassa. Lähtövalmiina!

Mulla ei ollut siis aavistustakaan, mistä on kyse, mutta olen huomannut, että neulojapiireissä voi tapahtua mitä vaan, joten en kauheasti ruvennut edes arvailemaan. Tarjahan lähetti mulle aiemmin tänä keväänä vyyhdillisen Wollmeisea, jonka olen sittemmin nykertänyt jo huiviksi ja siitä syystä mä nyt olinkin vähän pihalla, että mitä se nyt taas mulle lähettelee.

Siniset ja punaiset sukat, Wollmeiseä koipiin! No okei, mies saa toiset, vaikka ne kuvauksissa olivatkin molemmat mun jaloissani. Oikein sopivat (vaikken saanutkaan värejä toistumaan kuvissa läheskään oikein)!

Ei sitten käynyt mielessäkään, että SNY-kierros on päättymässä ja viimeinen paketti tuloillaan. Just näin helppoa mun harhauttaminen on.

Lähtövalmiina!

Tällään nyt vain kuvia, koska nyt mä olen kyllä kertakaikkiaan sanaton. Mulla on käynyt niin hyvä tuuri kaikissa vaihdoissa tähän asti, mutta tämä on kyllä jotain ihan huikeaa. Parhautta. Olen saanut itsetehtyjä asioita, ihania lankoja ja vaikka minkälaisia herkkuja ja jaja, kaikkee! Tämä viimeinen paketti oli kuitenkin ihan jättipotti.

Silmukkamerkki neulepussukan sävyissä!

Ja mitkä sävyt!! IHANA kangas tässä pussukassa!

Hilpeä kortti nätissä kuoressa ja purkillinen Pringleseitä.

No okei, ei ollu perunalastuja. Oli cavaa! Ooh! Lääh!

Paketissa oli siis neulepussukka, kaksi vyyhtiä lankaa, puikot, pieni cava-pullo, kahdet sukat, kortti ja pussukkaan kiinnitetty silmukkamerkki. Pussukka on BlueTulipsin etsy-kaupasta ja vaikuttaa kestävältä ja napakalta, joten menkääs muutkin ostoksille.

Sieltä niitä saa!

Kiitos Tarja ihan hullun paljon! Olet tosiaankin yllättänyt ja ilahduttanut tänä keväänä monta monituista kertaa ja pelastanut monta pärsseelleen menossa ollutta päivää ja viikkoa. Tämäkin paketti onnistui tulemaan päivänä, jolloin palasin lomalta töihin keskelle kaaosta. En oikein edes tiedä, mistä eniten kiittelisin, niin osuvia on olleet kaikki valitsemasi asiat. Kiitos!

Itse lahjoin Sinikkaa ja lähettelemiäni paketteja voi käydä kytsimässä Sinikan blogista.

Sitten vielä lyhyesti jotain aika paljon tylsempää.

Minttumaari.

200 g vaaleansininen Novita Wool, puikot nro 6.

Tämä on menossa lahjaksi, ei siis suinkaan omaan naulakkoon, onhan se kuitenkin sininen. Mukavan nopea neuloa, kahdessa päivässä valmistui jo viime viikon alussa, mutta ehdin kuvata vasta tänään ja näistäkin kuvista tuli vähän tämmöisiä sinne-päin-otoksia. Ravelryynkin heitin.

Toisenkin huivin olen ehtinyt saada valmiiksi. Sen pinkki-mustan, mutta siitä en tietenkään muistanut kuvaa ottaa samalla, kun tuota sinistä kuvasin. No, ens kerralla sitten.

Muistaako joku, että olen kertonut, etten koskaan neulo julkisilla paikoilla eikä minua kovin paljon siitä syystä kiinnosta osallistua neuletapaamisiin tai muihin vastaaviin? Naurakaa ihan vapaasti.

Olin tänään mukana toista kertaa järjestetyssä neuleratikassa aika monen muun mukaan innostuneen neulojan kanssa ja kylläpä tosiaan kannatti lähteä vähän kauempaakin. Ennestään en montakaan osallistujista tuntenut, mutta muutama uusi kasvo tuli tutuksi kuitenkin, vaikka olenkin isoissa porukoissa aina vähän jauhot suussa ja onneton seurustelija. Mutta onneksi Marjut piti huolen, ettei tarvinnut istua yksikseen.

Mulla oli mukana myös kamera, mutta jostain syystä ratikka-ajelun aikana en älynnyt kaivella sitä laukustani. Tämä on otettu jo menomatkalla autossa.

Kamerassa oli myös pari samaan aikaan otettua kuvaa punasesta (jonka hiha tuossakin kuvassa esiintyy), mutta en nyt ilman lupaa uskalla niitä tänne tällätä. Näiden kuvien lisäksi ennen kotiinpaluuta olin keksinyt tallentaa vain kaksi maailman tärähtäneintä kuvaa Marjutin kissoista. No, aina ei voi voittaa ja pääasiahan on tietysti, että oli kivaa. Ja sitähän oli. Tapasin monta ihanaa neulojaa ja onnetarkin suosi, kun voitin ratikka-arvonnassa vyyhdillisen Trekking hand artia sini-punaisena. Enpähän muista, että olisin ihan hirveän montaa kertaa missään arvonnoissa mitään tähän asti voittanut, joten ei tämäkään onnenpotku heti meinannut tajuntaan asti muljahtaa. Marjut lahjoitti lisäksi kerän Kirjo-pirkkaa, kun vonguin niin säälittävänä, että en ole tota enkä tota enkä totakaan lankaa koittanut koskaan. Yritin lisäksi omatoimisesti adoptoida muutamia eniten puhutelleita vyyhtejä Marjutin stashista, mutta se perhana huomasi joka kerta ylimääräiset pullotukset paidan alla.

Vasemmalla Trekking ja oikealla Kirjo-pirkka. Eikä värit ole sinne päinkään, kun jostain syystä yhdentoista aikaan illalla ei olekaan paras olosuhde kuvata. Jännä juttu.

Lankakaupassakin käytiin, mutta mulla oli niin tuskaisen kuuma, että en oikein jaksanut keskittyä hypistelemään villoja, joten lankaostokset jäivät tekemättä. Ostin sen sijaan Sinellistä soljen, kun siihen niin kovin tykästyin. Korkeus on siinä puolentoista sentin tietämissä. Kukahan neulois tähän takin, kun vaativin osa takkiprojektia on tässä jo suoritettu?

Ilman lankasaalista ei siis kuitenkaan onneksi tarvinnut jäädä eikä kotiin tarvinnut ihan tyhjin käsin palata. Kyllä tässä vähintään asiallinen vastine kulutetuille euroille on saatu ja täytyypä vielä mainostaa sitäkin, että kuuluisa Marjut tarjosi kuuluisassa Ursulassa mulle lasillisen sitä kuuluisaa skumppaa (Ja paljon muitakin tärkeitä ja kuuluisia asioita esiteltiin tänään mulle. Kuten esimerkiksi talo, jossa Jone Nikula ennen asui.). Nam. Meikää on hemmoteltu kyllä nyt oikein urakalla. Paluumatkalla junassa tulikin oikein sopiva kosto mieleen. Tarttis päästä kaupoille. (Tässä kohtaa täytyy vielä kertoa kevennykseksi, että kotiin palattuani kun selostin miehelle suu vaahdossa päivän tapahtumia, se kysyi, että olenko mä niinku kans joku sellanen neulejulkkis. Multa pääsi ääninauru. Joo, tottakai olen.)

Oisko tämän kuvan sävyt enempi kohdillaan?

No okei, tuli käytyä vähän muissakin kaupoissa.

Pyysin päästä käymään yhdessä suklaakaupassa, joten olihan nyt asiallista kierrättää neljässä, vai mitä? Jokaisesta piti tietysti ostaa vähän jotain. Onneksi haistoin tämän juonen ja ostin tosiaan vain vähän enkä esimerkiksi kilon rasiallista heti ensimmäisestä paikasta.

Siinä on siis muutama suklaamuna KC:sta, rasiallinen Leonidaksen suklaata Kaakaopuusta, rasiallinen Neuhaus-herkkua ja Chjoko-valkosuklaalevy. Ja koska mä olen ehkä maailman onnettomin valitsemaan isoista määristä vaihtoehtoja vain muutamaa kiinnostavaa herkkua, pakotin Marjutin valkkaamaan täytteet noihin rasioihin. Pitäisi saada ensin maistella kaikkia eri vaihtoehtoja ja sitten vasta tehdä valinta, jotta itse kykenisi päättämään. Tai en tiedä, onnistuisiko sittenkään.

Pari minuuttia myöhemmin... Enkä minä syönyt tuosta kuin yhden palasen.

Nyt kyllä varmasti uni maistuu. Viime yönä unet jäivätkin aika vähiin, joten olen ollut melkein koko päivän tänään vähän puolitajuttomassa tilassa, kun on väsyttänyt niin mahdottomasti. Varmaan jännitin tätä päivää eilen kuitenkin sen verran, että en oikein malttanut nukkuakaan ja pyörin vähän väliä tuijottamassa kelloa.

Kiitoksia vielä kaikille seuralaisille tältä päivältä!

Ups. Ja hurjaa! Olen saanut tunnustusta kolmesta eri paikasta viime aikoina. Eli siis Iidalta, Marjutilta ja Terhiltä. Olen vähän järkyttynyt, koska aiemmin tämmöistä ei ole kovin montaa kertaa tapahtunut ja viime aikoinahan olen kirjoitellut aika vähän neulomisesta tai oikeastaan ylipäätään yhtään mistään, järkevästä varsinkaan. Ilmeisesti joku sitten kuitenkin tykkää sellaisestakin Voi tosin olla, että ainakin osittain tunnustukset on saatu Ellin vuoksi.

Iidalta tämmönen!

Marjutilta ja Terhiltä tämmönen!

Kiitos paljon! Olen tosiaan ihmeissäni ja kovin otettu tästä kunniasta.

Ellikin kiittää.

Nythän tästä sitten generoituikin mulle hirmu urakka koittaa miettiä, mille blogeille ja millä perusteella itse jaan mainetta ja kunniaa. En sentään taida jakaa kahta kertaa tuota toista tunnustusta, mutta koska palkintojakin on kaksi erilaista, taidan jakaa kuitenkin kahteen eri palaseen. Mutta millä perusteella?!

Mä olen aika laiska blogien lukija ja lueskelen siis vain tosi harvoja. Käytän lukemiseen aina blogilistaa, koska tykkään nähdä blogin kokonaisuutena ulkoasuineen päivineen. Se on mulle jonkinmoisena visualistina kuitenkin tärkeää. Enkä muutenkaan ole ollut kovinkaan innostunut siirtämään suosikkilistalaisiani (vaikkei niitä kovin montaa kymmentä olekaan) mihinkään syötteenlukijaan, kuten useimmat muut blogaajat nykyään, ilmeisesti. Nyt ihan viime aikoina olen suunnitellut lisääväni suosikkien määrää blogilistallakin, mutta etsiskely on kauhean työlästä ja tuskastuttavaa. Pudotan blogeja helposti pois suosikeista, jos blogi ei päivity aikoihin tai jos siellä on jotain muuta sellaista, joka ei minua sillä hetkellä kiinnosta. Toisaalta saatan pitää suosikkilistalla blogia, jossa on kauniita kuvia, vaikka sen sisältämät kirjoitukset eivät olisikaan sydäntä kovin lähellä. Ja koska blogilistalla on ihan hirvittävät määrät minulle ennestään tuntemattomia blogeja, tuntuu tuskastuttavalta lähteä kahlaamaan sieltä niitä helmiä omalle listalle.

Kevennyskuva. Meillä on jatkuvasti digiboksin johdot puoliksi irti ja tallennukseen laitetut ohjelmat jäävät tallentumatta, kun joku nimeltämainitsematon meillä asuva nelijalkainen henkilö käy ottamassa torkkuja boksin päällä. Leikitään, että kuvasta ei huomaa, että pölyt on pyyhkimättä. Mustat tasot menevät meillä tuohon kuntoon luokattoman nopeasti, ihan jopa viikossa enkä ole vielä ruvennut niin ehtoisaksi emännäksi, että pyyhkisin pölyjä joka päivä.

Mutta sitten asiaan.

Ensiksi vaikkapa se Beautiful blogger -palkinto. Sen päätän jakaa  blogeille, joissa on kaunis ulkoasu ja/tai kauniita kuvia. Tämä palkinto käsketään jakamaan seitsemälle blogille. Tässä nämä minun valintani, ei mitenkään paremmuusjärjestyksessä vaan siinä, jossa listalta silmiin sattuivat osumaan:

• Harras harrastus
• Langanpätkiä
• Salonkijuoruja (tämä on muuten ainut muoti-/tyyliblogi, jota ylipäätään luen)
• Hasbu’s Hideaway
• Silly Licks
• pudonnut silmukka
• Haaveiden hahtuvat

Siinä ne. Toinen toistaan hienompia, menkääs vaikka katsomaan!

Sinistä pitsiä.

Sitten seuraavaksi Sunshine award. Se pitäisi jakaa 12 blogille. Mietin tosi pitkään, millaisilla perusteilla tämän palkinnon jaan (ja blogipostaus oli odottelemassa puolivalmiina tästä syystä parin päivän ajan), mutta päätin sitten käyttää perusteluna sitä, että blogia lukiessa on tullut hyvä mieli, on naurattanut tai on muuten tullut auringonpaistetta pään sisälle. Tavalla tai toisella. Siispä taas satunnaisessa järjestyksessä olkaa hyvät:

• Blogini on linnani. Tunnen Tiian oikeassakin elämässä jo vuosien takaa ja siinä on kyllä ihana tyttönen. Nättejä ne on käsityötkin.
• Jokapäiväistä hörhöilyä. Äiti-puffa on hassu tyyppi ja värjää sitäpaitsi ihanaa lankaa. Viimeeks toissapäivänä nämä asiat tuli todistettua pikasiltään kokoon kyhätyllä neuletapaamisella.
• Punasen langan etsintää. No tässä on kyllä semmonen höpöttäjä, että mulla meinasi mennä pissat housuun, kun en malttanut viimeeks tulla neuletreffeiltä kotiin, vaan jäin lähiristeykseen löpisemään.
• Marjutin neuleet. Tätä ei tartte edes perustella.
• Virtaa sanoista. Careliana on myöskin mun hyvä ystäväni monen vuoden takaa jo. Blogissa ei taatusti vilahda käsityötä edes sivulauseessa, mutta tekstit on hyviä ja joku mun lukijoistani saattaisi kiinnostua myös Carelianan toisesta blogista.
• Makepeace – pistoja ristissä. Hauskoja tekstejä ja sitäpaitsi Elli halusi valita tämän blogin Roopen takia.
• Stitsailuja. Tarja päivittää nykyään kovin harvoin, mutta parempihan se onkin tinkiä määrästä kuin laadusta
• Knitter’s block. Niinalla on hienoja kuvia, upeita lankoja ja makeita käsitöitä. Sellaisia, joita itte en jaksais kuuna päivänä tehdä, mutta kateellisena töllötän.
• Tikkunuottasilla. Maaru kirjoittaa niin kovin hauskasti, että pakosti alkaa aina hymyilyttää, kun lukemassa käy. Sitäpaitsi ulkoasussa ja kuvissakaan ei tuossa blogissa ole mitään vikaa.
• neulontai. Tämä blogi ansaitsee tunnustuksen jo pelkästään joka kerta hymyilyttävän ulkoasunsa vuoksi, mutta muussakaan sisällössä ei ole moittimisen sijaa. Hyvää tekstiä, nättejä kuvia, hauskasti kirjoitettu.
• neulotuttaa. Annaiita on mun tuttujani myöskin useamman vuoden takaa ja oikein hauskaa seuraa. Blogikin on nätti ja koska käsitöitä ilmestyy harvakseltaan vaan, yritän houkutella tällä palkinnolla taas postaamaan jotain
• Puikot, lankaa ja minä . Tintsku oli mun parini syksyn SNY-vaihdossa, tai siis sain omat pakettini häneltä. Ihan jo siksi hän ansaitsee tämän maininnan, mutta myös siksi, että blogia lukiessa jää aina hymy huulille, kun saa lukea kaksospoikien temmellyksistä. Eikä niissä käsitöissäkään toki vikaa ole!

Huhhuh, olihan urakka! Toivottavasti kaikki linkit menivät nyt oikeisiin paikkoihin. Palkintoja olisi ansainnut vielä moni muukin blogi, joten koska sain tämän jälkimmäisen tunnustuksen itse kahteen kertaan, jaan sen toisen nyt tässä kaikille niille ihanille blogeille, joita olen lukenut ja/tai joiden pitäjät ovat lukeneet mun blogiani.

Tuolla välissä jo pilkahti kuva sinisestä pitsistä. Neuloin joutessani yhden Minttumaarin (Ja nopeasti neuloinkin, kun siihen meni aikaa vain pari päivää!) työkaverilleni. Ei siis kannata säikähtää, että mun päällä jatkossakaan näkyisi muuta sinistä vaatetta kuin farkut. Eilen kyllä sovitin yhtä turkoosia paitaa, mutta oli se vaan liian sininen mulle. Laitan huivikuvia myöhemmin, jos muistan, mutta onhan noita sillä ohjeella neulottuja huiveja täällä monesti ennenkin näkynyt.

Jatkossa pysyttelen näissä omemmissa väreissä.

Valmis!

Nelinkerroin.

Oon tosi tyytyväinen! Ja Elli on kans.

Siis isoäidin neliöistä tehty peitto. Virkkasin reunat äsken, valmiiksi ommeltuna oli jo jonkin aikaa, tai siis muutaman päivän. Ei tässä lopultakaan kauaa mennyt eikä ollut niin hirmuinen ponnistus kuin kuvittelin, mutta kyllähän tuota nyt jonkin aikaa nyherrettiin. Virkkausinto ei kuitenkaan tuohon päässyt kokonaan kulumaan, vieläkin jaksaisin jotain vähän nykertää.

Ravelryssa on tarkempia speksejä, mutta lyhyesti tässäkin:

• Koukku nro 4
• Langat: 300 g harmaata, 300 g violettia, noin 220 g violettisävyiseksi värjättyä luonnonvalkoista, 300 g verenpunaista ja noin 70 g mustaa 7 veljestä. Kaikissa paloissa on reunassa mustaa Jämsän huopatehtaan Sohvia. Sitä kului noin 550 g
• Koko 152 x 176 cm, paloja 7 x 8.

Kuvissa näkyy lisäksi peiton päälle aseteltuna jotakin. Siis eräs Satunnainen Ystävällinen Teko, joka tänään ovelle toimitettiin. Mulla oli eilen lievästi sanottuna ihan hirveä päivä ja kiukuttelin sitä Ravelryn keskustelualueella. Tänään soi ovikello ja mies meni avaamaan. “Joku suunnilleen sun mittainen nainen” ojensi isännälle pussukan, jossa ohjeistettiin olevan emännälle piristystä. Ja olihan siellä! Vyyhti puffalankaa ja pussillinen vaahtokarkkeja (joista osa on jo kokenut kohtalonsa kuvaa otettaessa, joten pussukka on siksi vähän vajaa). Kyllä on ihmeellistä tää neuleporukka, kun ihmisen hyvin alkaneet vitutuksetkin tälleen pilataan Oon kyllä ollu ihan ihmeissäni koko päivän, kun tälleen muistetaan. Eilen kun vielä pari lähimmäistä muisti mua neuleohjeella ja aikamoisen monella sympatiaviestillä, en voi kuin todeta, että mulla on maailman ihanimmat kaheliystävät! Kiitos vielä kaikille!

Tilkkupeitto on viittä vaille valmis, siis reunavirkkailut puuttuvat enää.  Tässä välissä olen kyllä neulonut äitilään lahjaksi pari tiskirättiä ja virkannut ynnä huovutellut pari patalappua (Köyhät on ideat, mutta ajatus on tärkein vai miten se meni..?). Kuvia en tietenkään älynnyt ottaa.

Mutta jotta huomaisitte, että henki edelleen pihisee (koska sitä ei ole voinut Ravelryn keskustelualueiden aktiivisuudestani mitenkään huomata), harhautan teitä eilen lenkkipolun varrelta ottamillani kevätkuvilla.

Tykkään ihan kauheena kukkasista. Tämmösiä pieniä löytyi monesta paikasta. Samoin kahdenlaisia sinisiä ja valkosia ja vaikka mitä. Nimiä en tietenkään tiedä, mutta ei se niin oleellista olekaan, jos tykkää katella kuitenkin Miestä kyllä hävetti, kun konttasin nurmikolla kuvaamassa.

Tää oli joku puu tai pensas tai mikä lie, en mä nimeä taaskaan tiedä. Enkä oo ihan varma, onko tää enemmän pelottava vai kaunis.

Tää henkilö oli urheilukentän laidalla ihan lähellä bussiasemaa. Oli ehkä menossa kilpajuoksemaan. Ja päästi aika lähelle kuvaamaan.

Oli ihan hyvät jätskinsyöntimaisemat, mutta pakko sanoo, että tuli siinä kyllä pikkasen kylmä, kun oli jo sen verran myöhä, ettei aurinko enää paistanut kovin lämpimästi.

No tää piti laittaa, ku oli niin ihanat sävyt tuossa kuvassa.

Tänne suunnille suunnitellaan KIP-päivää. Ehkä. Oon jo puolitoista vuotta halunnu tuonne kahvilan terassille neulomaan ja kahvittelemaan, mutta ei sitä sit yksin oo tullu lähdettyä. Satamaa siis tämä.

Näitä on ihmetelty kauan. Kuka tietää, mitä nää on? Pelinappuloita? Miks? Häh? Hämäläisillä on outoja ideoita.

On se Sibeliustalo ainakin nätti paikka. Ainakin, kun aurinko paistaa sopivasta suunnasta. Ja on siellä joskus ihan hyviä keikkojakin koettu

Ei sit muuta tällä kertaa. Ens kerralla se peitto, lupaan. Siitä on tulossa IHANA!