Puikot Vinkuu

Ensinnäkin hirmukkaat pahoittelut blogilistan kautta blogiani lukeville. Olen saanut viime aikoina parista lähteestä infoa, että blogini keikkuu blogilistan viimeeksi päivitetyissä jatkuvalla syötöllä. En itse tiedä, mistä on kyse, ja omalla blogilistallani infoutuu päivitys aina silloin, kun pitääkin. Mitään en ole blogisoftassa muuttanutkaan pitkiin aikoihin, joten on aika vaikea lähteä setvimään, mistä tämä johtuu. Vaikuttaisi kyllä ehkä jopa blogilistan kämmelöltä, kun nimenomaan sen toiminnassa tuntuu näitä eroja, mutta varmahan en voi olla.

Tässä siis ensin lepyttely-yrityksenä Elli-kuvia.

Elli nukkuu.

Elli ei arvosta henkilöitä, jotka kameroinnilla häiriköivät nukkumista.

Ellin nukkumapaikat ovat joskus tavallista mielikuvituksellisempia. Ja lempipeitto on ehdottomasti vaihtunut. Tätä pinkkiä pitää lupsuttaa ja leipoa ihan jatkuvasti, vaikka ikinä ennen ei ole leivottu yhtään mitään.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Nimittäin eilen lirvahti postiluukusta pakettiosoitekortti ja hetihän mun oli laukattava hakemaan aarteita, kun huomasin, että SNY-lähetyksestä oli kyse.

Ja kyllähän paketin sisältö taas alkoikin hymyilyttää.

Kuten kuvasta näkyy, kaikenlaista ihanaa olen taas saanut. Virkkukoukkusen tuotteista tykkään kovasti, ja nyt mukana oli siis tuollainen vaaleanpunainen tiskirätti (mulla onkin tuolla keittiössä toinen Virkkukoukkusen vaaleanpunainen tiskirätti, joten se sai nyt parin.) ja kortti, jossa kerrottiin, että osan paketin sisällöstä saa jakaa miehen kanssa. Sitä onkin tänä keväänä hemmoteltu monta kertaa, mutta on se kyllä ansainnutkin. Miehelle saa antaa suklaata tai tiskirätin, joten eikös se nyt olisi tasapuolista ja kohtuullista, että mä saisin suklaat ja kun mulla on jo yks vaaleanpunainen tiskirätti, mies saisi tämän toisen? Näin mä ainakin yritin miehelle asiaa esittää, mutta se oli taas vähän hämmentynyt koko jutusta. Ei ole raukka vielä oikein tajunnut, mitä on olla neulojan mies.

Oooo!!

Ylemmässä kuvassakin tämä pilkistää, mutta ansaitsee ihan omankin kuvan. Noron silkkisukkaa, oi! En ole tätä koittanut vielä koskaan ennen, enkä muitakaan Noroja kylläkään, mutta sitä tavallista sukkaa mulla on tuolla hyllyssä parin kerän verran. Tämä on kyllä ihan hirmu luksusta enkä yhtään tiiä, raaskinko mitään sukkia tästäkään tehdä. Siis vaikka paketissa oli selvästi vinkkinä mukana myös tämä:

Härtsyykkare!

Kyllä kuulkaa nyt häntä heiluu! Oon monesti miettiny, että pitäisköhän tuo kirja ostaa, mutta en oo sitten kummiskaan ostanu, vaikka mieli on tehnyt. Enkä ole Cookien sukista neulonut toistaiseksi muita kuin parit Monkeyt, mutta ne oli kyllä niin kivat, että oon ihan siis siksi ajatellut, että oisi kiva koittaa niitä muitakin. Nyt pääsen koittamaan!

Kiitos ihan älyttömästi SNY, tää oli ihan paras paketti!

5 Responses to “Ooh! Nam!”