Puikot Vinkuu

Archive for April, 2010

Toinen postaus samana päivänä, mutta ku on tärkiää asiaa! Säästäkää vaikka toinen myöhemmäksi, kun taukoja tulee taatusti taas, kun nyherrän niiden tilkkujeni kanssa.

Oli muutama kaheli. Oli eräs vaihto. Siis Ravelryn erään keskustelualueen oma vaihto teemalla 27 e/parillisuus. Ja kahelius tietysti.

Saatoin ilmoittautumislomakkeessa ehkä etäisesti vähän kautta rantain vihjaista, että Apulanta on lähellä sydäntä. Seuraavassa ihan vaan kuvasarjaa tänään Marjutin minulle salamyhkällisesti luovuttamasta paketista, jonka äärellä on tirskahdeltu jo kerta jos toinenkin.

Pahelikaketti, jota ylpeänä kannoin kaupungilla tänään.

Jokaisessa paketin osassa on kiinnitettynä pätkä asiaankuuluvia laulunsanoja.

Tossut. Tai voi kuulemma käyttää myös käsilaukkuina. Sopii, kokeilin!

Ei ollu kultaa, mutta hopeeta on!

With silver. Tästä vois neuloo vaikka kaulakorun ja korvikset. Ja ottaa kuvan, jossa väri näyttää oikealta, mutta jo ottamieni sadan miljoonan kuvan joukossa ei sellaista nyt sitten ollut. Mut väri on ihana.

Wirtanen Black Label

"Kun makeimman viinin antaa meidät juovuttaa uudestaan... niin me löydämme kadonneen tien. Erittäin Suositeltava Jälkiruokaviini"

Toni-tikkari, slurp. Tämä kirvoittaa edelleen kovimmat naurut.

Tietenkin.

Kerjäsin kuulemma verta nenästäni Apulanta-toiveillani. "Ja ne sanoo ja ne sanoo niin/Piiskaa hei beibi anna mulle/Piiskaa hei beibi anna mulle/Piiskaa hei beibi teethän mulle niin"

Tässä kohtaa kävi käry ja arvasin, keltä kaikki nämä aarteet ovat peräisin. Kiitos vielä kerran Marjut, aivan huikea paketti!

Ilahduin!

Ensinnäkin hirmukkaat pahoittelut blogilistan kautta blogiani lukeville. Olen saanut viime aikoina parista lähteestä infoa, että blogini keikkuu blogilistan viimeeksi päivitetyissä jatkuvalla syötöllä. En itse tiedä, mistä on kyse, ja omalla blogilistallani infoutuu päivitys aina silloin, kun pitääkin. Mitään en ole blogisoftassa muuttanutkaan pitkiin aikoihin, joten on aika vaikea lähteä setvimään, mistä tämä johtuu. Vaikuttaisi kyllä ehkä jopa blogilistan kämmelöltä, kun nimenomaan sen toiminnassa tuntuu näitä eroja, mutta varmahan en voi olla.

Tässä siis ensin lepyttely-yrityksenä Elli-kuvia.

Elli nukkuu.

Elli ei arvosta henkilöitä, jotka kameroinnilla häiriköivät nukkumista.

Ellin nukkumapaikat ovat joskus tavallista mielikuvituksellisempia. Ja lempipeitto on ehdottomasti vaihtunut. Tätä pinkkiä pitää lupsuttaa ja leipoa ihan jatkuvasti, vaikka ikinä ennen ei ole leivottu yhtään mitään.

Sitten siihen varsinaiseen aiheeseen. Nimittäin eilen lirvahti postiluukusta pakettiosoitekortti ja hetihän mun oli laukattava hakemaan aarteita, kun huomasin, että SNY-lähetyksestä oli kyse.

Ja kyllähän paketin sisältö taas alkoikin hymyilyttää.

Kuten kuvasta näkyy, kaikenlaista ihanaa olen taas saanut. Virkkukoukkusen tuotteista tykkään kovasti, ja nyt mukana oli siis tuollainen vaaleanpunainen tiskirätti (mulla onkin tuolla keittiössä toinen Virkkukoukkusen vaaleanpunainen tiskirätti, joten se sai nyt parin.) ja kortti, jossa kerrottiin, että osan paketin sisällöstä saa jakaa miehen kanssa. Sitä onkin tänä keväänä hemmoteltu monta kertaa, mutta on se kyllä ansainnutkin. Miehelle saa antaa suklaata tai tiskirätin, joten eikös se nyt olisi tasapuolista ja kohtuullista, että mä saisin suklaat ja kun mulla on jo yks vaaleanpunainen tiskirätti, mies saisi tämän toisen? Näin mä ainakin yritin miehelle asiaa esittää, mutta se oli taas vähän hämmentynyt koko jutusta. Ei ole raukka vielä oikein tajunnut, mitä on olla neulojan mies.

Oooo!!

Ylemmässä kuvassakin tämä pilkistää, mutta ansaitsee ihan omankin kuvan. Noron silkkisukkaa, oi! En ole tätä koittanut vielä koskaan ennen, enkä muitakaan Noroja kylläkään, mutta sitä tavallista sukkaa mulla on tuolla hyllyssä parin kerän verran. Tämä on kyllä ihan hirmu luksusta enkä yhtään tiiä, raaskinko mitään sukkia tästäkään tehdä. Siis vaikka paketissa oli selvästi vinkkinä mukana myös tämä:

Härtsyykkare!

Kyllä kuulkaa nyt häntä heiluu! Oon monesti miettiny, että pitäisköhän tuo kirja ostaa, mutta en oo sitten kummiskaan ostanu, vaikka mieli on tehnyt. Enkä ole Cookien sukista neulonut toistaiseksi muita kuin parit Monkeyt, mutta ne oli kyllä niin kivat, että oon ihan siis siksi ajatellut, että oisi kiva koittaa niitä muitakin. Nyt pääsen koittamaan!

Kiitos ihan älyttömästi SNY, tää oli ihan paras paketti!

Koko ajan edistyy, mutta matkaa on vielä!

Olen nyt keskittynyt sittenkin pelkästään tähän yhteen työhön, vaikka suunnittelin tekeväni muita rinnalla. Mutta hyvähän se vain on, että innostus riittää eivätkä tekeleet ufoudu nurkkiin. Kohta ollaan puolivälissä, siis virkkauspuuhissa. Sittenhän on vielä se ompelu…

Assistentti.

Omat haasteensa virkkaushommiin on tuonut tämä nelijalkainen henkilö. Yleensä Elli ei ole erityisen kiinnostunut langoista, mutta jotenkin nämä peittolangat ovat houkuttaneet sitä ihan hirveästi ja koko ajan. Toisaalta onhan tässä näitä langanpäitäkin enemmän kuin yleensä mun töissä. Silti, vähempikin apu kyllä riittäisi.

Kevät!

Sain mieheltä kukkia taannoin. Kyllä se on vaan oppinut, mitä vaimolle kannattaa tulla, kun vaimo pyytää tuomaan kaupasta “romantiikkaa”. Se on ihan paras mies!

Elämässä on menossa jännittävät vaiheet. Olemme aikeissa ostaa oman kodin ja se on jännä ja pelottavakin asia. Vielä ei ole mitään varmaa mistään, mutta pitäkää peukkuja, että asiat menevät kuten toiveemme on. Siinä tapauksessa muuttaisimme ensi kesänä Kotiin, jossa on pieni piha ja paljon tilaa. Vielä on kuitenkin monta mutkaa matkassa ennen kuin sinne asti päästään.

Eikä siinä vielä kaikki. Lupasimme heikolla hetkellä järjestää hääjuhlat, vaikka naimisissa olemmekin olleet syksystä asti. Juhlien järjestelyt ovat nyt niin ikään alkaneet ja vaikka kyseessä on pieni- ja vapaamuotoiset juhlat ihan läheisimmille, on niissäkin yllättävän paljon järjestettävää. Pitää miettiä tarjoilut ja vaatteet ja musiikit ja valokuvaukset ja kaikenlaista muutakin vielä, vaikka en itse aio käydä edes meikissä tai kampauksessa eikä tarvitse huolehtia tilavarauksista tai muista sellaisista asioista. Appivanhemmat onneksi ovat olleet kovin aktiivisia, samoin kaaso ja bestman. Ilman heitä meillä ei varmaan mitään juhlia koskaan olisikaan. Kutsut pitäisi saada postiin ennen vappua. Kuinkahan tämän kaiken jaksaa? Olen kyllä elänyt taas aika rankan ja raskaan talven ja pää kaipaisi vähän jo rennompaa menoa. Ehkä sitten lomalla, viimeistään.

Noniin.

Olipa kerran Koukuttaja, joka luki Lotan tekemän postauksen ja rupesi sitten pohtimaan, että omassa hyllyssähän on aika paljon veljeksen vahvuista lankaa. Ja muisti sitten, että niille langoille on suunnitelma. Ja keksi sitten hakea kaupasta vähän lisää veljestä. Ja arveli jo projektin alkumetreillä, että tästä ei hyvä seuraa.

Hupsistakeikkaa! No mut en mä ostanut paljoa, suurin osa langoista oli kyllä omassa hyllyssä jo valmiina.

Violetti ja harmaa on siis käyty ostamassa varta vasten tähän tilkkuhommaan, punaisia jäi FLS:sta, takana oleva musta ei oo veikkaa ollenkaan, vaan toista hyllyssä ties kuinka pitkään marinoitunutta lankaa ja etualan pätkävärihirvitys on se mun oma värjäyskokeilu jonkin ajan takaa. Sehän sopiikin tähän värimaailmaan ihan sattumalta, joten työnnän menemään. Tuossa siis vain yhdet kerät per väri, on niitä tuolla enemmänkin.

Ja jos tästä projektista ei tämän koommin koskaan kuulu mitään, ette ole ikinä mitään sellaisesta kuulleetkaan, vai mitä? Luultavasti jaksan virkata korkeintaan kolme pientä lärpäkettä ja työnnän sen jälkeen koukun hyllyn perälle. Ei oo se virkkaushomma ihan mun ominta alaa. Mut sovitaanko, että tän kanssa saa tehä yhtä aikaa toista työtä, vaikka mulla onkin se yhden työn rajoitin päässä. Saiskohan sen jotenkin offille?

Pitkästä aikaa Elli-kuviakin. Se on ihan fiiliksissä keväästä, kun parvekkeella saa taas hengailla.

Elli.

Ellimpi.

Ellein.

Sitten ku mä olen lomalla, mä ehdin lukee kirjoja ja pelata ja kattoo paljon leffoja ja neuloo ja käydä shoppailemassa. Sit ku mä oon lomalla, mä myös kerkeen lenkkeillä enemmän ja siivota kotona. Sit ku mä oon lomalla, pesen pyykkikorit tyhjiks ja teen kaikkee hyödyllistä ja sellasta, mitä en muuten kerkee.

Höpöhöpö. Mä olen ollut viikon lomalla enkä ole saanu aikaan mitään. Paitsi syödä oon ehtiny, sen kertoi vaaka.

Ei oo aina ehtiny ees itte tehdä mättöjänsä.

No, Multnomah (pdf tai ravlink) on kyllä valmistunut ja sitä on yritetty kuvatakin. Kukahan sanoisi mun kameralle, että pinkissäkin voi olla monta eri sävyä eivätkä ne kaikki ole nimeltään apua-mun-silmät-sulaa?

Ärrrts!

Onneks jotkut kuvat onnistui vähän paremmin, mutta ei näillä kyllä millään juhlia voi. Joka kuvassa on joko ärtsypinkkeys, tärähdys tai sitten huivista on saatu kuvattua noin kolme silmukkaa.

Oikeesti tää on ihana huivi, oon monesti jo käyttänytkin. Enkä jaksanu ees pingottaa, kastelin ja heitin narulle kuivumaan vaan, ni se siitä sit vähän oikeni.

Lanka on siis sitä ihanaa Wollmeisen 80/20-sukkalankaa sävyssä Dornröschen ja yhden vyyhdin verran aika tarkalleen tähän nykersin. Reunassa on ohjetta enemmän pitsiosaa, kun halusin käyttää langan mahdollisimman tarkkaan.

Mut lomalla on kyllä ollut leppoisaa. Tekemistä on kyllä ollut paljon (Miksen sit kuitenkaan saa mitään aikaiseksi?! Häh?) ja nukkuakaan ei ole meinannut ehtiä, mutta (melkein) kaikki on ollut kivaa tekemistä kuitenkin. Tästä viikonlopusta ei oo ees vielä tietoa, mitä on ohjelmassa. Musta tuntuu, että mulla vois olla ainakin huomenna ihan vaan röhnötyspäivä.

Muuten loma onkin sit sujunut lähinnä tämmösen merkeissä. Tai no, tää nyt sentään on vielä ees jollain mittapuulla mitaten terveellistä, toisin kuin ne karkki- ja perunalasturöykkiöt, joita olen mättänyt, tai eilinen lihapiirakkalounas. Oijoi..

No oon mä sentään jotain lomillakin neulonu. Oon nyt sitten minäkin löytänyt neulotut tiskirätit. Tai löysin mä ne jo aiemminkin, kun niitä postin mukana eräskin kaheli lähetti ja siitä se ajatus sitten lähti, mut nyt vasta kerkesin toteutushommiin.

Rättei pinossa.

Kaikkiin piti ostaa langatkin erikseen tätä tarkoitusta varten, kun eihän mulla stashissa kauheasti muuta ole kuin villaa. Alin noista on Novitan bambua. Sillä oli kaverikin, mutta se matkusti jo anopille kokeiluun, samoin kuvasta puuttuu yks puuvillainen miehen mummolle kokeiluun lähtenyt rätti, mut ne oli ihan vaan ainaoikeeta kulmasta kulmaan, ni ei oo paljon esittelemistä. Violetti ja pinkki on sit Katian bamboota. Pinkistä tuli ehkä vähän turhankin pieni, kun tein vohvelirätin ohjeella (ravlink) suoraan. Violettiin on lisätty 12 silmukkaa ja se on paljon sopivampi. Mut siinä ohjeessahan olikin toinen lanka ja isommat puikot. Eikä tuo pinkkikään mikään kamalan pieni ole.

Taiteellisesti vinossa.

Näitähän onkin sit hyvä käytellä uudessa kodissa, kun semmoiseen joskus päästään. Eli asunnonetsintää olemme aloitelleet ja toiveena olisi löytää sopiva ja siisti Koti. Eivät vaan jostain syystä ole keksineet semmoista ideaa, että laittaisivat uusia tai just remontoituja ja saunallisia reilun kokoisia kolmioita tai pieniä neliöitä johonkin tähän keskustaan tosi halvalla. Outoa.

Miten musta tuntuu, että mä vaan neulon ja neulon ja neulon, mutta en saa tänne mitään valmista näytille ikinä? Mustaa FLSää ei oikein saa kuvattua kunnolla, koska se on musta. Pinkki Multnomah on edelleen pingottamatta ja rupesin innoissani käyttämään SNY:n lähettämää paljon ihkumpaa ja ohkaisempaa (=kevätsäille sopivampaa) Wollmeise-huivia (mikä se malli on?!), joten ei sillä omatekoisella enää niin kiire sitten ollutkaan. Ja sitten olen neulonut hyshys-asioita, joita ei voi vielä esitellä. Luultavasti en esittele niitä myöhemminkään, koska en kuitenkaan enää muista, että ovat esittelemättä.

Siitäkin huolimatta, että olen ollut ankean huono blogin pitäjä viime aikoina, minua on muistettu lahjoilla. Posti toi keskiviikkona syntymäpäiväkortin ja olin jo siitä ihan riemastunut, mutta kun sitten tuli vielä pakettikin, menin ihan hämilleni. Kuvittelin ensin saaneeni erään vaihtopaketin, mutta ei se sitten se ollutkaan.

Lahjoi!!

Arvaatteko jo kortista, keneltä tämä on? No Terhiltä! Siis suklaata, Zauberball, heijastin ja lammaskortti Terhin omaa käsialaa. En yhtään todellakaan odottanut mitään tällaista, vaikka kuukausi sitten kirjoitinkin toivelistakerjuupostauksen. Vaikka olis vissiin pitänyt:

Vielä ei oo kaduttanu tosin yhtään, joten jatkan siis varmaan kerjäämistä vielä tulevaisuudessakin

Mehutellaan nyt vielä tuolla langallakin, kun on niin herkut sävyt (joita en tietenkään taaskaan saanut kunnolla toistumaan, mutta se nyt on jo suorastaan perinne tässä blogissa).

NAM!

Kiitos Terhi ihan hirmuisen kovasti! Olen ollut täällä ihan ihmeissäni ja liikuttunut, kun tällä lailla hemmotellaan. Kiitos!

Loppuun vielä pääsiäistoivotukset kaikille! Tämä kakku syötiin loppuun ennätysnopeasti, mutta toinen samanlainen on tulossa, joten tavoistani poiketen jaan reseptin teillekin, kun lopputulos oli niin namia. Tässä on yhdistelty monia toisten keksimiä reseptejä, mutta voi olla, että ihan identtisiäkin on liikkeellä. Siinä tapauksessa kunnia heille.

Pääsiäisjuustokakku!

Alin kerros:

200 g digestive-keksejä murennettuna
50 g voita tai margariinia

Sekoita murennetut keksit ja pehmennyt rasva, tällää irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle tiiviisti. Lisää rasvaa, jos meinaa olla liian mureneva koostumus. Tyrkkää vuoka jääkaappiin.

Keskikerros:

1 prk mangososetta (niitä lasten pilttibonamitälie)
1/2  tlk mangosäilykettä
1/2 tlk persikkasäilykettä
3 rkl sitruunamehua
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria

Surauta sauvalla soseeksi edellä mainittu luettelo.

7 liivatelehteä
1/2 dl persikkasäilykkeen mehua

Lilluta liivatelehtiä kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, kuumenna mehu mikrossa ja liota liivatteet mehuun. Vatkuta ensin valmistettuun tuorejuustosössöön.

1 prk Flora vispiä

Vatkaa vispi ja sekoita ensin tekemääsi tuorejuustosörsseliin varoen kummiskaan kauheasti vatkailemasta. Paiskaa jääkaappiin hyytymään.

Päällimmäinen kerros:

Tee tämä vasta, kun keskikerros on kunnolla hyytynyt.

2 prk mangososetta (sitä samaa kuin keskikerroksessa)
loput mangosäilykkeet
3 rkl sitruunamehua
1/2 dl sokeria

Surista sauvalla soosiksi.

3 liivatelehteä
n. 1/3 dl persikkasäilykkeen mehua (tai jos se loppui jo, voit käyttää mangosäilykkeen sokerilientä tai sit vaikka ihan vettä)

Lilluta liivatelehtiä kylmässä vedessä kymmenisen minuuttia, kuumenna mehu mikrossa ja liota liivatteet mehuun. Vatkaa mangolöllön sekaan. Kippaa löllö kakun päällimmäiseksi kerrokseksi ja anna hyytyä jääkaapissa.

Koristelut:

Kun päälliskerros on hyydähtänyt, silppua persikoita parhaaksi katsomallasi tavalla ja paiskaa koristuksiksi.

Lopuksi:

Syö niin paljon kuin kerkeät.