Puikot Vinkuu

Toisinaan osuu hyvä postipäivä sellaiseen hetkeen, kun muuten ei ole hyvä mieli. On tässä ollut kaikenlaista harmitusta ja murhettakin ja kerkesin juuri Ravelryssakin ruikuttaa, että kun ei oikein oo valoa tunnelin päässä. Iltapäivällä sitten rimpsahti ovikello ja postin täti ojensi mulle paketin. Olin vähän hämmentynyt, kun en muistellut tilanneeni mitään sen kokoista. Tulossa pitäisi olla krhm.. kohtuullisen kokoinen paketti Tapion kaupasta ja sitten toinen ihan pieni toisaalta. Mutta tämä ei vastannut kumpaakaan kokoa.

Mutta sehän oli SNY! Alkaa olla jo vähän naurettavaa, miten mä joka kerta suitsutan, että kun osui niin hyvään saumaan, mutta kun se on totta! Vai onko mulla joka päivä huono päivä..? Ei kai nyt sentään.

Paketti piti tietysti raastaa auki heti siinä eteisessä ja voi jestas, mitä siellä olikaan!

Oi, mitkä sävyt. Niin kaunis!

Ihan mieletön aarre! Nyt mulla on jo kaksi Wollmeiseä ja niin hirmuisen kauniita sävyjäkin!

Paketissa oli myös kortti. Teksti näkyy pienestä kuvasta huonosti, mutta siinä ohjeistetaan “Pidä itsestäsi hyvää huolta… kulje vain tien kultaista puolta.” Hyvä ohje, vaan noudattaminen on joskus vaikeaa. Kultaista puolta päästäänkin nauttimaan huomenna miehen kanssa sitten tuon suklaalevyn voimin. Valkosuklaa ei ole mun suurin suosikkini, mutta syön kyllä sitäkin ja varsinkin tämä mansikkainen kiinnostaa enkä ole juuri tällaista missään vielä nähnytkään (mullahan onkin menossa suklaaseen tutustumisen kausi, kun olen saanut muutaman aivan taivaallisen suklaalähetyksen lähiaikoina ja päässyt maistelemaan aivan taivaallisia herkkuja). Sen sijaan valkosuklaa on mun miehen erikoisherkkua, se varmaan ei muuta söisikään, jos voisi elää pelkällä valkosuklaalla, joten se innostui tästä paketista sen verran kovasti, että meinasi jo hotkia koko levyn, kun vähän selkäni käänsin. Ja sanoi, että hänellä on kuulemma huippuhyvä SNY Mä muistelin, että tää olis ollu mun SNY, joten voi olla, että tulee vielä tappelu, kenen SNY:stä tässä oikeastaan onkaan kyse.

Villaa ylle ja suut makiaksi!

Tämä kyllä tosiaankin piristi päivää kovasti. Kortissa vihjailtiin, että tässä kuussa on ehkä odotettavissa vielä jotain muutakin, jestas! Ei ole hemmottelulla mitään määrää!

Kiitos! Ihan hurjan kovasti kiitos! On ihan parhautta, kun maailma murjoo muuten ja sitten ovikello kilahtaa ja sieltä ojennetaan paketillinen tällaista iloa.

Ihan mun värit! Mä niin tykkään punaisesta ja oranssista!

One Response to “Ilo”