Puikot Vinkuu

Otsikko viittaa tällä kertaa kahteen eri asiaan. Suorittamiini lankaostoksiin ja seuraan, jossa niitä suoritin. Melkoisen korkea-arvoisia asioita kummatkin. Langat olivat tietysti kalliita (no kai nyt, kun vertaa siihen, että yleensä ostan lähinnä veljeksiä marketeista) ja seura koostui neulemaailman kuninkaallisista.

Tänne mahtuu just sopivasti sukankudinviritykset. Tai vaikka lompakko. Eikä kyllä enää mitään aavistustakaan, miltä osastolta tämän löysin...

Kävin siis eilen messuamassa Helsingissä. Tällä kertaa olin aikaisemmista messuiluista poiketen sopinut etukäteen, että käyn bongaamassa muutaman muun neulojan, joten osasin vähän tavallista paremmin virittäytyä tarkkaavaiselle mielialalle. Vaan tungos oli kyllä niin hurja, että ei siellä mitään voinut bongata. Onneksi puolivahingossa meille kehkeytyi yhteinen kohtaamispaikka, eli tietyllä kojulla asioivat ilmeisesti ainakin kaikki kahelit (ja jotkut ovat siellä suorastaan töissä). Kiitos vaan kovasti kaikille osapuolille! On se vaan jännä, miten hassulta tuntuu nähdä nenän edessä ihminen, jonka touhuja on netissä seurannut vuosikausia. Varsinkin, jos kyseessä on oikein varsinainen neulejulkkis. Jauhoinkin tätä julkkisasiaa viralliselle messuseuralaiselleni koko reissun ajan siinä määrin ahkerasti, että hän ilmeisesti alkoi jo hävetä mun puolestani ja liukeni paikalta, kun nämä julkkikset rupesivat ilmestymään näköpiiriin. Pelkäsi ehkä, että alan innoissani kirkumaan, pyydän nimmarin tissiin ja heittelen alushousuja esiintymislav.. Eikun ei tää ollutkaan Apulannan keikka.

Kantanapeista askarrellut korvikset. Olivat niin herkun väriset, että en malttanut olla ostamatta. Ei ne ihan noin paljoo paina.

Messuilla oli perinteisesti kuuma, hirveä tungos, hermoromahduksen parras ja aika moni myyntipöytä jäi kokonaan katselematta, kun en viitsinyt jonottaa ties kuinka pitkään. Epätoivo rupesi jo iskemään, kun ruvettiin olemaan loppusuoralla eikä haaviin ollut tarttunut kuin yksi kangaspussukka, korvikset ja sydänmagneetti. Ei yhtään lankaa!!!!11 Mitkä messut ne sellaiset on, josta ei lankaa osteta?!

Olipas lankaa! Casbahia. Sinne meni Casbah-neitsyys. Casbah, Casbah, Casbah, läähläählääh. Vaaleempi vyyhti on sävyltään rose garden ja tuo tummempi sangria. Voisiko näitä vaan luhnuttaa poskea vasten, jos ei raaski neuloa?

Mutta sokerina pohjalla oli Titityyn koju, josta sitten se aiemmin mainitsemani kohtaamispaikkakin kehkeytyi. Siellä visa vingahtikin vähän vaativaisempaan sävyyn lopulta, kun pohdittuani ottaisko tän vai ton päädyin ottamaan molemmat. Ja lisäksi ehkä vielä vähän jotain muutakin, mutta ei siitä nyt sen enempää. Laskin äsken, paljonko meni rahaa ja totesin, että miehelle täytynee kertoa vähintään erittäin rajusti siistitty versio todellisuudeta. Saattaa olla, että mies haistoi tilanteen, koska siinä kohtaa, kun suunnittelin toista kierrosta tärkeimmille kojuille, puhelimeni rimpsahti ja mies siellä ilmoitti, että kyyti lähtee nyt, ulos sieltä heti.

Villasatu ja vi0let shoppailutauolla.

Langat mulle myi Villasukka, vaikka Tiinakin oli paikalla ja hetken päästä paikalle pyrähti myös Midori, Marjut ja Villasatu. Meinasi ihan tämmöisen live-elämän kohtaamisiin tottumattoman polvet alkaa tutisemaan sellaisesta yht’äkkisestä sosiaaliseeraamisesta. Kahville änkeydyttyämme bongasimme sitten vielä myös vi0letin. Tietenkään en muistanut kuvata kaikkia, vaikka kunnon landejunttituristina otin tietysti kameran mukaan. Ens kerralla sitten! Ja kiitos vielä kaikille, oli tosi mukava nähdä!

Marjut ja.. kuka toi on?

Ja sain mä sitten jotain muutakin. Suklaata! Lisää! Oijee, en osannu yhtään odottaa, mutta Marjut törkkäsi mulle kouraan Neuhausin paketin ja näyttäispä olevan täynnä herkkua sekin loota. Onneks tänään osui karkkipäivälle!

Namii!

4 Responses to “Royal”