Puikot Vinkuu

Archive for March, 2010

Voi hiisi!

Kattokaa!

!!!

!!!!!

Oonko ehkä vähän muikeena!

Onko ehkä vähän mun ÄfÄlÄssiin sopiva huivi?! Ihan törkeen hyvän värinen ja kaunis malli muutenkin. Huivi on kevyt kuin henkäys ja nätisti pingotettu. Ja se on mulle neulottu, lahjaks sain! Voi onnen päivää! Tän tällään huomenna kaulaan, ku lähen Tärkeälle Työmatkalle.  Kuvissa vilahtaa myöskin uudempi FLS, siis tuo musta. Tennesseetä on hän, mutta itte en kunnollista kuvaa oo saanu. Hyvä siitä tuli, oon ihan tyytyväinen.

Mut takas huivilähetykseen. Kun paketissa oli siis muutakin:

Lapastimet, kortti ja suklaatia!

Kortissa kerrottiin, että paketin sisältö on jaettavaksi tarkoitettu, joten on varmaan pakko luovuttaa suklaakääreet lapaset ja suklaata miehelle. Se kuulosti puhelimessa vähän hämmentyneeltä, kun tiedotin, että naiset ne vaan lähettelee lahjoja. Kyseli, että kuka nyt lähettää hälle jotain enkä mä voinu sanoa muuta kuin että en mä tiedä Jokin aika sitten postiluukku kolahti, kun eräs kaheli lähetti sille valkosuklaata ja harmaat lapaset. Toisin sanoen, kun sillä oli tarve kaksille lapasille, mun ei tarttekaan tehdä sille yksiäkään, jee! Ihan sikana kiitoksia SNY, nää on ihania! Ihanaa, kun joku tekee jotain just mulle! Lankakin on huivissa niin luksusta, Wollmeisen pitsilankaa kuulemma! Ooh!!

Mun omatekoinen Wollmeise-huivikin on valmistunut, pingotusta vaille vaan vielä.

Lissää Wollmeiseä

Värit ei oo kummassakaan oikeet, oikea sävy on näiden kahden väliltä varmaan.

Tää on sit seuraava mysteeriprojekti. Mut ei tästä tän enempää vielä

Nyt on puikoilla jotain AI-VAN ihanaa.

Truly pink!

Täydellisen ihanan pinkkiä Wollmeiseä (80/20 twin, ravlink), nelosen liukkahat Addit ja tismallensa tällaisille langoille sopiva ohje (Multnomah pdf) (ravlink). Ah, AH! Silmukkamerkit on tässä rekvisiittana vain, minusta tuo väriyhdistelmä on niin herkullinen. Olen jotenkin ruvennut salaa tykkäämään turkoosista.

Väriyhdistelmistä puheenollen. Klik klik klik, miten voi jäädä näin koukkuun johonkin eri sävyjen yhdistelyyn, vaikka on auttamattoman värisokea kuten minä?

Menkääpäs klikkailemaan omat herkkuyhdistelmänne. Minun on tämä ja tämä.

Kaveri tilasi pinkit raidalliset villasukat, jotka kestävät kulutusta. Enpä tiedä viimeeksi mainitusta, mutta katotaan nyt, kauanko seiskaveikkasukat kestäis.

On pinkkii ja on raitaa. Kai kaks kolmesta vaatimuksesta on kuitenkin jo parempi kuin ei mitään?

Nämä on tietenkin taas suomusukat. Malli on nätti ja sopii raitalangallekin sekä sitä pystyy neulomaan myös telkkaria katsellessa, joten näistä tuli taas tämmöiset. Mut jotenkin oli nihkeää näiden teko. Viikon verran kesti, kun ei oikein jaksanut ja ehtinyt. Nytkin meinaa olla joku neuleväsymys, vaikka se iänkaiken kesken ollut FLS pitäisi äheltää loppuun.

Mä tykkään näistä sävyistä kyllä itsekin. Tekiskö vielä toiset, ittelle?

Toisinaan osuu hyvä postipäivä sellaiseen hetkeen, kun muuten ei ole hyvä mieli. On tässä ollut kaikenlaista harmitusta ja murhettakin ja kerkesin juuri Ravelryssakin ruikuttaa, että kun ei oikein oo valoa tunnelin päässä. Iltapäivällä sitten rimpsahti ovikello ja postin täti ojensi mulle paketin. Olin vähän hämmentynyt, kun en muistellut tilanneeni mitään sen kokoista. Tulossa pitäisi olla krhm.. kohtuullisen kokoinen paketti Tapion kaupasta ja sitten toinen ihan pieni toisaalta. Mutta tämä ei vastannut kumpaakaan kokoa.

Mutta sehän oli SNY! Alkaa olla jo vähän naurettavaa, miten mä joka kerta suitsutan, että kun osui niin hyvään saumaan, mutta kun se on totta! Vai onko mulla joka päivä huono päivä..? Ei kai nyt sentään.

Paketti piti tietysti raastaa auki heti siinä eteisessä ja voi jestas, mitä siellä olikaan!

Oi, mitkä sävyt. Niin kaunis!

Ihan mieletön aarre! Nyt mulla on jo kaksi Wollmeiseä ja niin hirmuisen kauniita sävyjäkin!

Paketissa oli myös kortti. Teksti näkyy pienestä kuvasta huonosti, mutta siinä ohjeistetaan “Pidä itsestäsi hyvää huolta… kulje vain tien kultaista puolta.” Hyvä ohje, vaan noudattaminen on joskus vaikeaa. Kultaista puolta päästäänkin nauttimaan huomenna miehen kanssa sitten tuon suklaalevyn voimin. Valkosuklaa ei ole mun suurin suosikkini, mutta syön kyllä sitäkin ja varsinkin tämä mansikkainen kiinnostaa enkä ole juuri tällaista missään vielä nähnytkään (mullahan onkin menossa suklaaseen tutustumisen kausi, kun olen saanut muutaman aivan taivaallisen suklaalähetyksen lähiaikoina ja päässyt maistelemaan aivan taivaallisia herkkuja). Sen sijaan valkosuklaa on mun miehen erikoisherkkua, se varmaan ei muuta söisikään, jos voisi elää pelkällä valkosuklaalla, joten se innostui tästä paketista sen verran kovasti, että meinasi jo hotkia koko levyn, kun vähän selkäni käänsin. Ja sanoi, että hänellä on kuulemma huippuhyvä SNY Mä muistelin, että tää olis ollu mun SNY, joten voi olla, että tulee vielä tappelu, kenen SNY:stä tässä oikeastaan onkaan kyse.

Villaa ylle ja suut makiaksi!

Tämä kyllä tosiaankin piristi päivää kovasti. Kortissa vihjailtiin, että tässä kuussa on ehkä odotettavissa vielä jotain muutakin, jestas! Ei ole hemmottelulla mitään määrää!

Kiitos! Ihan hurjan kovasti kiitos! On ihan parhautta, kun maailma murjoo muuten ja sitten ovikello kilahtaa ja sieltä ojennetaan paketillinen tällaista iloa.

Ihan mun värit! Mä niin tykkään punaisesta ja oranssista!

On tullut neulottua aika vähän.

Mies sai kummiskin sukat, kun semmosia tartti.

Ei oo oikein ollu inspiraatiota eikä aikaakaan niin paljoa kuin yleensä.

Ihan sopivat oli kuulemma.

Malliksi valikoitui Thuja (ravlink) ja lanka on seiskaveikkaa. Nelosen puikoilla neuloin.

Ja se FLS on siis myöskin edelleen kesken. Ensimmäistä hihaa on kyllä aloitettu jo, mutta kiirekös tuon kanssa toisaalta onkaan.

Syynä neulomattomuuteen on ollut osittain työkiireet, kaikenlaiset muut kiireet ja mitä tekosyitä tähän nyt keksisikään. Kävin työreissulla tällä viikolla ja neulomisaika oli aika minimissä niinä päivinä, vaikka mukana kulkikin käsityö.

Reissuviihdykkeet. Ostin tuon kirjan ihan hetken mielijohteesta, kun ajattelin, että olis kiva lukea jotain ihan hömppää.

Tuosta langasta rupesikin jo tulemaan jotain. Itse asiassa kuva on siinä mielessä lavastettu, että kyllä siitä oli jo vähän jotain tullutkin. Aloitin reissussa jo jälkimmäistä sukkaa. Mallina on taas Suomusukka (ravlink) (jep, mulla on käynnistynyt suomutehdas), puikot kolmepuoloset ja sukat menossa yhdelle kaverille, joka sukkia multa pyyteli.

Pinkkii raitaa. Pyynnöstä.

Näiden voimalla jaksaa tehdä. Raakasuklaata ja sokeritonta karkkia. Ei vaan uskalla montaa kerrallaan.

Sitten seuraa mysteeriosio.

Äiti oli ostanut kirpparilta malliksi tämmöisen pipon, joka on, kuten näkyy, aika... mielikuvituksellisen värinen ja tuntuma on aika muovinen. Tämä on päällispuoli.

Ja tämä on nurja puoli.

Selkeästi tuo on virkattu, eikö vaan? Mutta miten virkataan nuo päällipuolella näkyvät pystyraidat, jotka näyttävät siltä kuin olisi neulottu oikea silmukka takareunastaan? Mun pitäisi tehdä äitille tuollainen myssykkä jostain vähän säädyllisemmästä langasta, mutta olen virkkailussa niin noviisi, että ei aavistustakaan, miten tuollaiseen lopputulokseen voisi päätyä.

Otsikko viittaa tällä kertaa kahteen eri asiaan. Suorittamiini lankaostoksiin ja seuraan, jossa niitä suoritin. Melkoisen korkea-arvoisia asioita kummatkin. Langat olivat tietysti kalliita (no kai nyt, kun vertaa siihen, että yleensä ostan lähinnä veljeksiä marketeista) ja seura koostui neulemaailman kuninkaallisista.

Tänne mahtuu just sopivasti sukankudinviritykset. Tai vaikka lompakko. Eikä kyllä enää mitään aavistustakaan, miltä osastolta tämän löysin...

Kävin siis eilen messuamassa Helsingissä. Tällä kertaa olin aikaisemmista messuiluista poiketen sopinut etukäteen, että käyn bongaamassa muutaman muun neulojan, joten osasin vähän tavallista paremmin virittäytyä tarkkaavaiselle mielialalle. Vaan tungos oli kyllä niin hurja, että ei siellä mitään voinut bongata. Onneksi puolivahingossa meille kehkeytyi yhteinen kohtaamispaikka, eli tietyllä kojulla asioivat ilmeisesti ainakin kaikki kahelit (ja jotkut ovat siellä suorastaan töissä). Kiitos vaan kovasti kaikille osapuolille! On se vaan jännä, miten hassulta tuntuu nähdä nenän edessä ihminen, jonka touhuja on netissä seurannut vuosikausia. Varsinkin, jos kyseessä on oikein varsinainen neulejulkkis. Jauhoinkin tätä julkkisasiaa viralliselle messuseuralaiselleni koko reissun ajan siinä määrin ahkerasti, että hän ilmeisesti alkoi jo hävetä mun puolestani ja liukeni paikalta, kun nämä julkkikset rupesivat ilmestymään näköpiiriin. Pelkäsi ehkä, että alan innoissani kirkumaan, pyydän nimmarin tissiin ja heittelen alushousuja esiintymislav.. Eikun ei tää ollutkaan Apulannan keikka.

Kantanapeista askarrellut korvikset. Olivat niin herkun väriset, että en malttanut olla ostamatta. Ei ne ihan noin paljoo paina.

Messuilla oli perinteisesti kuuma, hirveä tungos, hermoromahduksen parras ja aika moni myyntipöytä jäi kokonaan katselematta, kun en viitsinyt jonottaa ties kuinka pitkään. Epätoivo rupesi jo iskemään, kun ruvettiin olemaan loppusuoralla eikä haaviin ollut tarttunut kuin yksi kangaspussukka, korvikset ja sydänmagneetti. Ei yhtään lankaa!!!!11 Mitkä messut ne sellaiset on, josta ei lankaa osteta?!

Olipas lankaa! Casbahia. Sinne meni Casbah-neitsyys. Casbah, Casbah, Casbah, läähläählääh. Vaaleempi vyyhti on sävyltään rose garden ja tuo tummempi sangria. Voisiko näitä vaan luhnuttaa poskea vasten, jos ei raaski neuloa?

Mutta sokerina pohjalla oli Titityyn koju, josta sitten se aiemmin mainitsemani kohtaamispaikkakin kehkeytyi. Siellä visa vingahtikin vähän vaativaisempaan sävyyn lopulta, kun pohdittuani ottaisko tän vai ton päädyin ottamaan molemmat. Ja lisäksi ehkä vielä vähän jotain muutakin, mutta ei siitä nyt sen enempää. Laskin äsken, paljonko meni rahaa ja totesin, että miehelle täytynee kertoa vähintään erittäin rajusti siistitty versio todellisuudeta. Saattaa olla, että mies haistoi tilanteen, koska siinä kohtaa, kun suunnittelin toista kierrosta tärkeimmille kojuille, puhelimeni rimpsahti ja mies siellä ilmoitti, että kyyti lähtee nyt, ulos sieltä heti.

Villasatu ja vi0let shoppailutauolla.

Langat mulle myi Villasukka, vaikka Tiinakin oli paikalla ja hetken päästä paikalle pyrähti myös Midori, Marjut ja Villasatu. Meinasi ihan tämmöisen live-elämän kohtaamisiin tottumattoman polvet alkaa tutisemaan sellaisesta yht’äkkisestä sosiaaliseeraamisesta. Kahville änkeydyttyämme bongasimme sitten vielä myös vi0letin. Tietenkään en muistanut kuvata kaikkia, vaikka kunnon landejunttituristina otin tietysti kameran mukaan. Ens kerralla sitten! Ja kiitos vielä kaikille, oli tosi mukava nähdä!

Marjut ja.. kuka toi on?

Ja sain mä sitten jotain muutakin. Suklaata! Lisää! Oijee, en osannu yhtään odottaa, mutta Marjut törkkäsi mulle kouraan Neuhausin paketin ja näyttäispä olevan täynnä herkkua sekin loota. Onneks tänään osui karkkipäivälle!

Namii!

Rakas synttärikeiju,

Olen ollut viimeeksi kuluneen vuoden aikana varmaankin keskivertoisesti tuhma ja kiltti. Näkisin kuitenkin, että koska tunnustan olleeni myös tuhma, olen sitä kautta kiltimpi, koska en valehtele. Sitäpaitsi nyt on hyvä aika lahjoa minua olemaan tulevana vuonna vieläkin kiltimpi. On tässä logiikka, älä yritä väittää muuta!

Täytän kolmekymmentäyk… kaksikymmentävii… kaksikymmentäyksi vuotta tasan kuukauden päästä ja ajattelin tänä vuonna antaa sinulle tavallista enemmän aikaa valmistautua järjestämään minulle uskomattomat ja unohtumattomat bakkanaalit, koska viime vuonna, kun täytin pyöreitä, olit tainnut melkein unohtaa minut. Minä olen ansainnut! Korkojen kera.

:P~~

No on minulla niitä toiveitakin. Voi pojat, todellakin. Tässä niitä nyt sitten on:

• Toni Wirtanen. Kaikki kolmekymmentäyk… siis kaksikymmentäyksivuotiaat naiset ovat ansainneet oman rokkitähden, sanokaa mitä sanotte. Tässä yhteydessä on lisäksi varmaan tunnustettava, että en suunnittele mieheni korvaamista rokkitähdellä, vaan ahneuttani ottaisin molemmat. Toinen voisi suorittaa aviomiehen tehtäviä ja toinen viihdyttää minua esittämällä yksityiskeikkoja niin, että minä saisin laatia biisilistan. Antaisin näiden isäntien jopa itse valita osansa!
• Olis kiva, jos ois ystäviäkin juhlimassa (ne bakkanaalit voi jäädä aika aneemisiksi muuten), mutta ei ne kuitenkaan ehdi.
• Kakkua. Pakko saada. Ja irtokarkkeja.
• Ihan sikana kaikkia ihania lankoja, joita en itte raaski ostaa. Tai sit jotain muuta lankaa. Lanka on aina hyvä vaihtoehto. Ainakin, jos se ei ole sinistä tai valkoista tai muuten vaan aneemisen vaaleaa.
• Jos nyt sattuu olemaan niin huono tuuri, että yhtään Toni Wirtasta ei ole saatavilla, voin hyväksyä myös muut aiheeseen liittyvät lahjukset. Ei saa tirskua. Vakava asia.
• Rillipää ja läski sekä Ukonhauta, koska lappeenrantalaisuutta pitää aina tukea. Ja pitkätukkaisia miehiä.  (Edit: kerkesin ostaa ensin mainitun itte ittelleni lahjaksi. Siitäs sait, synttärikeiju! Sain ainaki yhden lahjan!)
• Näiden lisäksi toivon maailmanrauhaa, varmaa parannuskeinoa syöpään ja aidsiin, kasvihuoneilmiön peruuttamista sekä varsinkin jonkinlaista pilleriä tai kapselia, joka tekee hoikaksi ja kauniiksi, vaikka ei urheilisi yhtään ja söisi mitä haluaa. Ja lisää neulomisaikaa.

Cocoa butter... mmmm.... my favourite!

Noniin, tulipas nyt ahne sika -olo. Varmaan ihan aiheestakin, vaan sitä vartenhan synttärikeiju on olemassa, että se tämmösiä toiveita toteuttaa.

Ei mulla sit muuta tällä kertaa. Kävin just lenkilläkin, joten nyt varmaan voin koko illan röhnöttää sohvalla neuloen ja työntäen kitusiini Marjutin lähettämiä suklaita. Vai mitä?

Läähnam!

Mikäs se on?

Hyvänen aika! Sääryle!

Hyvänen aika! Niitä on kaksi! (Ja toisen alla on villasukka kurtussa!)

Tekasin tämmöset lahjaksi menemään, kun en jaksanna koko ajan nykertää sitä mustaa ÄfÄsÄllää. Mallineule on sama kuin suomusukissa, jotka ähräsin edelliseen postaukseen. Eli kyllä, tästä on tulkittavissa, että tykkään ohjeesta kovasti. Mallineule on mukavan simppeli, mutta nätti kummiskin.

Speksit:

Lanka: GB Wolle Jil (ravlink)
Puikot: 4 mm
Menekki: noin 150 g eli vajaat kolme kerää

Aloitus 70 s
7 krs 1o1n-joustetta, oikeat silmukat takareunoistaan neuloen.

Suomu-mallineuletta sutkutetaan, kunnes lanka loppuu ja sitten seuraavasta kerästä sen verran, että ollaan kantapään tuntumassa, kun härveli kiskaistaan jalkaan.

Sitten vielä 7 krs 1o1n-joustetta, oikeat silmukat takareunoistaan neuloen.

Lopuksi niin joustava päättely kuin ikinäs osaa tehdä. Itte neuloin ekana kaks silmukkaa, kuten jousteessakin ja sit ne just neulotut nurin yhteen. Siis tää tämmönen pitsihuivien päättelystä tuttu viritys. Joustaa hyvin ja sääryle venynee tarpeeksi yltääkseen virsunvarren ympärillekin.

Seuraava sääryle samalla meiningillä ja lopuks voi neuloa kolmosen puikoilla neljän silmukan 188 kerroksen pituiset icordit ohuesta Pirkka-langasta molempiin ja pujotella tonne yläreunaan ensimmäisen suomu-mallikerran reikiin.

Jotta semmosta. Nyt sitte sukkien kimppuun. Tulossa on jotain huippuinnovatiivista ja erikoista. Nimittäin harmaat seiskaveikkasukat nurjilla ja oikeilla silmukoilla.

Ja oho. Tais lipsahtaa uuenlainen ulkoasukin tänne. Mites se nyt silleen.