Puikot Vinkuu

Jos ei ihmisellä ole mitään uusia tekeleitä esiteltäväksi, on syytä suorittaa harhautustoimia ja esitellä jotain vanhoja.

Satuin kaivelemaan eilen kaapin perukoita etsiskellessäni keittiön ikkunaan uusia verhoja. Samalla hyllyn perältä osui käsiin kaikenlaisia aarteita, joista ajattelin nyt raportoida, kun en muutakaan keksi.

Kukas tietää, mikä tämä on? Kuva on tarkoituksella näin perin, jotta toisetkin näkisivät, että tuosta ei voi olla tulematta mieleen alushousut.

Ala-asteella koulussa opeteltiin ompelemaan. Puuha, josta olisin voinut ottaa oppia enemmänkin, tai ainakin olla unohtamatta ihan kaikkea sitä, mitä kässäope sanoi. Tässä taitaa olla viidennen luokan kässäpussiompelus. Violetit kanttinauhat on ommeltu sisäpuolelta KÄSIN pikkiriikkisillä pistoilla (Vuosien varrella myös tuollainen kärsivällisyys ja pikkutarkkuus on kadonnut, joskin olen täysin varma, että käsin ompeleminen johtui tuolloinkin siitä, että opettaja käski.), tuo ulkopuolen kanttinauhasauma sen sijaan taitaa olla ihan koneommeltu, kuten pussin pohjasaumakin.

Kirjontaa, ihan omin pikku kätösin.

Tuota pussia ei juuri ole käytetty, koska se tosiaan mun mielestä näytti, ja näyttää edelleenkin väärältä. Liian alushousukas. Jostain olen silti saanut kehitettyä siihen tahran, joten on sitä ainakin jonkinlaisena kahvikupin alusena käytetty. Ei lähtennä pesussakaan.

Yläasteella mulla oli valinnaisena poikkeuksellisesti neljä tuntia käsitöitä. Tämä mahdollistui sillä, että ryhmiä tuli kaksi ja pääsin sitten niihin molempiin. Ehdin tehdä paljon enemmän käsitöitä kuin toiset. Muut kutoivat yläasteen aikana mielestäni vain yhden työn, minä kerkesin posottaa kolme. Tein yhden maton, repun ja sitten kokeilin raidoittaa ja kuvioida yhden pienen poppanan verran.

Jestas, mikä värioksennus!

Olen mä aina kovasti omalla ajallakin käsitöitellyt. Pitkään virkkailin enemmän kuin neuloin, mutta kun tajusin, ettei mun virkkuita ikinä tarvitse missään, olen siirtynyt koko ajan enemmän neuleisiin päin. Virkkaamalla saa kyllä hienoja pitsiliinoja, mutta mitä niillä sitten tekee, kun asuu kodissa, jossa ei käytetä liinoja muutenkaan? Äidillekin niitä joskus annoin lahjaksi useampia, mutta se on pistänyt saman tien kaikki kiertoon. Omassa kaapissa oli vielä muutama.

On tullu nyherrettyä.

Noissakin on jotain tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussakaan pois. Mitähän näillä keksisi? Ovat hankalan kokoisiakin, että en oikein saanut kehitettyä edes mitään tyynynpäällisajatusta enkä sitten toisaalta kyllä muutenkaan oikein edes tykkää noiden ulkonäöstä tai väreistä. Mutta säilötään nyt, jos joskus tulisi tarvetta. Nämä ovat yläaste- ja lukioajoilta.

2 Responses to “Vanhassa vara parempi”