Puikot Vinkuu

Olen ollut ahkera sosialiseeraaja tällä viikolla. Eilen ja toissapäivänä kävin neulomassa muutaman paikallisen neulojan kanssa ja huomennakin on tarkoitus mennä. Tänään oli välipäivä, jonka käytinkin tarkkaan hyväkseni vaihtamalla verhoja ja ompelemalla. Kyllä, olen taas siinä samassa mielenhäiriössä, jossa joskus ennenkin olen ollut, mutta josta yleensä aina palaudun takaisin maan pinnalle siinä vaiheessa, kun ensimmäinen sauma menee vinoon.

Ostin eilen Eurokankaasta punaista kangasta tarkoituksenani ommella sohvatyynyihin uudet päälliset. Tänään sitten ryhdyin tosiaan tuumasta toimeen. Ajattelin, että tekisin nappikiinnityksen, vaikka yleensä aina olen paahtanut päälliset kiinni ommellen, kun en ole jaksanut alkaa äheltää nappeja tai varsinkaan vetoketjua.

Nyt myönnän tyhmyyteni. Saa nauraa.

Eikö näistä kuvista voisi jotenkin päätellä, että noilla valinnoilla tulisi napinläpiaiheista tikkiä?

Onneksi tuli harjoiteltua ensin suttutilkulle. Nimittäin pistoilla A, B ja C ei tullut napinläpeä.

Ei sinne päinkään. No okei, vähän sinne päin.

Vasemmalla ensimmäinen yritys. Ensin jotain moninkertaista siksakkia ja kun vaihtoi tikin B, kone ei tikannutkaan paikoillaan, vaan lähti peruuttamaan taakse päin, kuten kuvasta näkyy. Seuraava yritelmä oli sitten kiskoa kangasta pysymään paikoillaan tikin B aikana. Vaan tikki C tuottikin tulokseksi tuon oikeanpuoleisen yritelmän oikean reunan siksakin, joka on tyystin eri näköinen kuin se tikki A. Mitäs järkeä tässä nyt on?

Tuumasin, että ei varmaan tartte meikäläisen sitten tehdä napinläpiä, kun siitä noin vaikeaa on tehty. Ei riitä äly mun päässä, ei.

En kuitenkaan halunnut ommella päällistä umpeen, jotta se olisi tarvittaessa helpompi irrottaa pestäväksi, joten päädyin ratkaisuun nimeltä “hyvin matala aita”.

Tuolta se tyyny muljautetaan sisälle. Tuntuis ihan pätevältä ratkaisulta.

Näitä on siis kaksi, toiselta puolelta ihan tavalliset ja toisella puolella on sitten tuo muljautusaukko.

Väri on ylemmässä kuvassa oikeampi. Ihan kelvollinen tulos, vaikka saumat eivät olekaan ihan katseenkestäviä tuolta nurjalta puolelta. Ei niitä tartte kenenkään sieltä mennä kattelemaankaan.

Sitten vielä pienet mehuttelut.

Magneetteja!

Sain punaselta tämmöisiä. Nyt kelepaa räimiä tarpeellisia papereita kiinni jääkaapin oveen. Ovat pienestä koostaan huolimatta aika voimakkaita, mikä on toki magneetissa pelkästään hyvä ominaisuus. Kiitos vielä!

Ja sitten tosi aarre!

Oijoijoi!!!

Kyllä oon ollu vissiin kilttinä, kun oon tämmösenkin saanu. Mun ihan ensimmäinen Wollmeise-vyyhti ja noin ihanassa sävyssä vielä! Tää, suklaalevy, kortti ja nallekarkkipussi saapuivat postin tädin tuomina eilen tarjalta ja meikä on kyllä nyt aivan vauhkona tästä. Mitähän tuosta ikinä raaskii tehdä? Voijee! Kiitos ihan hurjasti!

9 Responses to “Jännitystä elämään”