Puikot Vinkuu

Archive for February, 2010

Välipalasukat valmistuivat, FLS vol 2 on edelleen kesken, mutta helma on jo aika pitkällä.

Kauniit värit!

Kantapäät tein kuten mulla on aina ollut perinteisesti tapana, eli ei ihan ohjeen mukaan, kun kiireessä posotin menemään enkä huomannut, että ohjeessa käskettiinkin tekemään vähän eri tavalla. Mutta aika lailla samannäköistä lopputulosta näistä kuitenkin tuli.

Kärkikavennuksetkin sooloilin tavallisiksi nauhakavennuksiksi, jollaisista itse sukissa eniten tykkään. Lisäksi minua rupesi viime metreillä pelottamaan, että sukista tulee kokoa 54, jos teen ohjeen mukaisen pidemmän kärkikavennuksen. Näin näistä tuli noin kokoa 39 eli mulle vähän liian suuret. Varressa on mallineuleen toistoja saman verran kuin ohjeessa, ja terässä ohjeesta poiketen 13

Nätti malli!

Neuloin tavoistani poiketen nämä kolmepuolikkailla puikoilla, vaikka yleensä neulon seiskaveikkaa nelosilla. Menekki oli siellä vähän vaille yhdessä 150 g kerässä, jäljelle jäi pieni nöttönen.

Lotan ohje (ravlink) on selkeä ja mallineule riittävän yksinkertainen näyttääkseen hyvältä jopa tämmöisessä kirjavassa langassa, jonka sävyistä pidän huolestuttavan paljon, kun otetaan huomioon, että ne ovat sinisiä. Lisäksi, koska nämä sukat ovat mulle liian suuret, rupesin jo pohtimaan, että jospa itsellekin samalla ohjeella… Mutta ensin se FLS. Eikä mulla oo näiden sukkien näköistä sopivaa lankaakaan just nyt muistaakseni yhtään. On kyllä monta kiloa seiskaveikkaakin, muttaku en mä niistä väreistä tämmösiä sukkia halua ja jajaja. Kukahan neulois mulle sitten seuraavan tääonpakkosaada-asian, joka lävähti tänään mun silmieni eteen Ullassa (ravlink)? Siihenkään ei oo lankoja valmiina.

Helpot, nopeat, paksut, lämpimät, kauniit!

Lomaviikko taisi koitua vähän kohtalokkaaksi mun hartioilleni ja käsilleni. Neuloin tavallista enemmän ja viikonloppuna huomasin, että vasen käsi alkaa osoittaa hermopinneoireita jälleen (oikea käsihän on muutamia vuosia sitten leikattu ja neulomalla se on leikkauskuntoon saatu) ja lisäksi mulla on nyt kolmatta päivää kammottava hedari, joka aivan selvästi on lähtöisin niska-hartiaseudulta. Olen koittanut venytellä, saunoa, hieroa ja sanoa taika- ja kirosanoja, mutta ainut toistaiseksi tehoava asia on vahva kolmiolääke, joka puolestaan pistää pään pikkuisen pumpuliin. Tänään taistelin noin kolmeen asti töissä ja sitten oli pakko mennä lääkepurkille. Sen jälkeen ei sitten töitä tarvinnutkaan tehdä, kun päässä on vain suhinaa ja lihakset on lääkityksestä aivan veltot ja voimattomat.

Lauantai-illan huumassani lipsahdin ensin Prisman Novita-hyllyllä ja sen jälkeen vielä kotona Ravelryyn kokoamaani jonoa tutkaillessani, kun taas rupesin poikkeamaan itselleni asettamastani yhden keskeneräisen työn säännöstä. On ollut synnikästä tämä viikonlopunvietto, kuulkaas.

Pääsin viimein näkemään livenä Novitan uudet värit ja langat. Ja ilahduin Tico ticon väreistä vielä enemmän kuin värikarttaa katsellessani. Se turkoosisävyinenhän vaikuttaa oikein hyvältä. Siksi sitä piti saada kaksi kerääkin. Hintakaan ei kirvellyt, jossain neljän ja puolen euron kohdilla se oli. Oikein kohtuuhintaista oli, ja ostan varmasti toistekin, jos vaan tuntuu neuloessakin hyvältä. Harmi, ettei värejä ollut enempää, joskin se ruskeasävyinenkin mua vähän puhutteli ja karkkiväristä tulisi varmaan kummitytölle jotain, jos keksisi, mitä niin ohuesta jaksaisi neuloa. Lisäksi ostin vahingossa kerän sini-turkoosia raitaveikkaa. Ja yhden kerän luonnonväristä Bambua.

Veljes pyrähti jo puikoillekin. Vaikka edellinenkin työ on vielä kesken! Apua!

Tuossa pykätään tulemaan Lotan mainiota suomusukkaa. Jostain syystä tämä veikkakerä tuntuu pehmeämmältä kuin useimmat aiemmin neulomani. Hassua, miten eri väriset voivat olla melkein kuin kokonaan eri lankalaatuja.

Bambusta ajattelin nykertää tiskirätin. Pitkään hangottelin vastaan siinä touhussa ja ajattelin, että en tartte semmoista rättiä (joutuisin pian siivoamaan, jos rupeaisin itsekin siivousvälineitä askartelemaan), mutta näköjään nyt olen sitten kääntänyt takkiani. Sitten tarttis vielä valita malli.

Kukahan se menee mun puolesta maanantaina töihin, kun minä en näiltä neuletouhuiltani ehdi?

Tämä on ollut hyvin postipäivien aatelia. Viime päivinä postiluukku on pullistellut kaikenmoista kahelia lähetystä, eilen esimerkiksi postitäti toi seinäkalenterin.

Tänään tulikin pari pakettia.

Ensin tämä, jonka tulosta tiesinkin.

Nappeloita. Eikö ookin ihan syötävän ihania?

Rintakoruja! Olen erityisrakastunut tuohon pipariaiheiseen! Voiko olla mitään hassumpaa ja söpömpää?

Nämä aarteet tupsahtivat Puputsin puodista, jonka ystävällismielistä ja nopeaa palvelua lämpimästi suositan teille muillekin. Sitäpaitsi kuka voi olla tilaamatta noin söpöjä asioita? En minä. Meinasi lipsahtaa tilauksen puolelle jo heti uudelleen, kun kävin hakemassa tuon linkin teille.

Sitten se toinen aarre, joka tuli yllättäen, vaikka siitä etukäteen vähän vihjottiinkin. Ei oo kyllä taaskaan mun SNY:tä voittanutta, sanonpahan vaan. Mulla on ollut näissä joka kerta niin hyvä mäihä, että en meinaa uskoa sitä itsekään. Kertaakaan en ole saanut yhdessäkään SNY-paketissa mitään sellaista, mistä en olisi ilahtunut.

Jiihaa!

Minunpa SNY on vakoileitsenut (On se sana, uskokaa pois, on on.) mua Ravelryssa. Olen siellä naukunut ja vonkunut jos vaikka minkämoista palvelusta (Jottei mua aivan ahneeksi siaksi arvata luulla, kerrottakoon nyt vielä sekin, että olen minä itsekin koittanut toisten toiveita täytellä ja lähetellyt paketteja ympäriinsä usean paketin viikkotahdilla.) ja esimerkiksi olen narissut, kun mulla ei oikein ole siistejä ohuita villasukkia. Itse sellaisten neulominen ei just nyt jaksa napata, mutta tarvetta olis tietyissä tilanteissa esiintyä nuhjuuntumattomissa ja reiättömissä villasukissa, jotka mahtuvat kaikkiin kenkiini sisään. Nyt sitten tähän toiveeseen on vastattu toiseenkin kertaan. Ja kattokaa nyt noita värejä! Just mun värit! Kokokin on juuri passelin napakka niin, ettei jää lörtsöämään kengissä. Tykkään uusista sukistani tosi kovasti!  Ja suklaata, ja kortti! Oijoi, kyllä meikää hemmotellaan! Olen ihan liekeissä erityisesti noista sukista, koska musta tuntuu kivalle ajatella, että joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt jotain ihan juuri minulle. Mahtavaa!

Herkkuvärit.

Eikä siinä vielä kaikki, tosiaankaan! SNY on myös selvästi lueskellut paitsi mun vonkujani Ravelryssa, myös toiveitani SNY-ilmoittautumislomakkeessa. Voi apua, millaista lankaa! JUURI tällaista olen kaipaillut, yksiväri-monisävy-lankaa siis! Paketista pöksähti tämmöinen ihan mieletön herkkuvyyhti Natural dye studion apple-väristä lankaa. Se on pehmeetä ja ihanaa ja kaunista ja en varmaan ikinä raaski tehdä mitään tästä! Levittelen vain tyynylleni ja hieron poskeani vasten. Voi mahtavuutta! Ihanat kevätsävyt erityisesti tässä herkkulangassa, niistä tulee ehdottomasti joku kevätasia mulle. Joku kevätasia? Turha varmaan tässä yrittää huijata, huivi siitä tietenkin tulee, kuten kaikista muistakin mun ohuista langoista. Huivit ei kulu, ne on siitä ihania. Saa nauttia ihanista langoista pidempään Vielä tarttis malli päättää. Mitä sais 360 metristä? Lacy baktus on vielä tekemättä, mutta kiinnostaisi kyllä ehkä myös käyttää tämä lanka johonkin baktuksen muotoiseen reunapitsilliseen versioon. Tarttee lähteä surffimaan Ravelryyn, mutta jos jollain tulee heti mieleen joku nätti malli, vinkatkaa!

Ja kuten tästä alla olevasta kuvasta näkyy, ei siinäkään vielä kaikki! Härregyyd, että mä olen nyt ihmeissäni tästä kaikesta! Olisin todellakin ollut enemmän kuin tyytyväinen jo ensimmäisessä SNY-pakettikuvassa olleisiin aarteisiin, mutta sitten vielä lisää ja millaista luksusta ja miten ihania ja jajaja! Mä en yhtään liioittele, olen oikeasti tosi onnessani täällä älytön hymy naamallani vain lääppinyt noita ihania lankoja ja sukkia ja haaveillut siitä hetkestä, kun karkkipäivä koittaa (huomenna) ja voin nasauttaa suklaat parempiin suihin.

Vihreetä herkkua!

Mutta siis tähän viimeiseen paketin uumenista löytyneeseen asiaan. Dropsin alpakkaa! Mun ehdottomassa lempivärissä! Ihan itkettää, niin ihanaa tämäkin lanka on. Mulla taisi olla sitä vielä pari nöttöstä hyllyn perukoilla aiemmista neulomuksista jääneinä ja musta vähän tuntuu, että näistä tulee mulle lapaset. Yksi Mario-myssy ja jättikokoinen Ikarus mulla tästä väristä onkin, joten lapaset puuttuvat vielä setistä. Näistä saa lapasten lisäksi sitten vielä vaikka kämmekkäätkin. Mahtavaa!

Joten kiitos SNY, tämä paketti on ihan parhautta! Todella!

Jos ei ihmisellä ole mitään uusia tekeleitä esiteltäväksi, on syytä suorittaa harhautustoimia ja esitellä jotain vanhoja.

Satuin kaivelemaan eilen kaapin perukoita etsiskellessäni keittiön ikkunaan uusia verhoja. Samalla hyllyn perältä osui käsiin kaikenlaisia aarteita, joista ajattelin nyt raportoida, kun en muutakaan keksi.

Kukas tietää, mikä tämä on? Kuva on tarkoituksella näin perin, jotta toisetkin näkisivät, että tuosta ei voi olla tulematta mieleen alushousut.

Ala-asteella koulussa opeteltiin ompelemaan. Puuha, josta olisin voinut ottaa oppia enemmänkin, tai ainakin olla unohtamatta ihan kaikkea sitä, mitä kässäope sanoi. Tässä taitaa olla viidennen luokan kässäpussiompelus. Violetit kanttinauhat on ommeltu sisäpuolelta KÄSIN pikkiriikkisillä pistoilla (Vuosien varrella myös tuollainen kärsivällisyys ja pikkutarkkuus on kadonnut, joskin olen täysin varma, että käsin ompeleminen johtui tuolloinkin siitä, että opettaja käski.), tuo ulkopuolen kanttinauhasauma sen sijaan taitaa olla ihan koneommeltu, kuten pussin pohjasaumakin.

Kirjontaa, ihan omin pikku kätösin.

Tuota pussia ei juuri ole käytetty, koska se tosiaan mun mielestä näytti, ja näyttää edelleenkin väärältä. Liian alushousukas. Jostain olen silti saanut kehitettyä siihen tahran, joten on sitä ainakin jonkinlaisena kahvikupin alusena käytetty. Ei lähtennä pesussakaan.

Yläasteella mulla oli valinnaisena poikkeuksellisesti neljä tuntia käsitöitä. Tämä mahdollistui sillä, että ryhmiä tuli kaksi ja pääsin sitten niihin molempiin. Ehdin tehdä paljon enemmän käsitöitä kuin toiset. Muut kutoivat yläasteen aikana mielestäni vain yhden työn, minä kerkesin posottaa kolme. Tein yhden maton, repun ja sitten kokeilin raidoittaa ja kuvioida yhden pienen poppanan verran.

Jestas, mikä värioksennus!

Olen mä aina kovasti omalla ajallakin käsitöitellyt. Pitkään virkkailin enemmän kuin neuloin, mutta kun tajusin, ettei mun virkkuita ikinä tarvitse missään, olen siirtynyt koko ajan enemmän neuleisiin päin. Virkkaamalla saa kyllä hienoja pitsiliinoja, mutta mitä niillä sitten tekee, kun asuu kodissa, jossa ei käytetä liinoja muutenkaan? Äidillekin niitä joskus annoin lahjaksi useampia, mutta se on pistänyt saman tien kaikki kiertoon. Omassa kaapissa oli vielä muutama.

On tullu nyherrettyä.

Noissakin on jotain tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussakaan pois. Mitähän näillä keksisi? Ovat hankalan kokoisiakin, että en oikein saanut kehitettyä edes mitään tyynynpäällisajatusta enkä sitten toisaalta kyllä muutenkaan oikein edes tykkää noiden ulkonäöstä tai väreistä. Mutta säilötään nyt, jos joskus tulisi tarvetta. Nämä ovat yläaste- ja lukioajoilta.

Olen ollut ahkera sosialiseeraaja tällä viikolla. Eilen ja toissapäivänä kävin neulomassa muutaman paikallisen neulojan kanssa ja huomennakin on tarkoitus mennä. Tänään oli välipäivä, jonka käytinkin tarkkaan hyväkseni vaihtamalla verhoja ja ompelemalla. Kyllä, olen taas siinä samassa mielenhäiriössä, jossa joskus ennenkin olen ollut, mutta josta yleensä aina palaudun takaisin maan pinnalle siinä vaiheessa, kun ensimmäinen sauma menee vinoon.

Ostin eilen Eurokankaasta punaista kangasta tarkoituksenani ommella sohvatyynyihin uudet päälliset. Tänään sitten ryhdyin tosiaan tuumasta toimeen. Ajattelin, että tekisin nappikiinnityksen, vaikka yleensä aina olen paahtanut päälliset kiinni ommellen, kun en ole jaksanut alkaa äheltää nappeja tai varsinkaan vetoketjua.

Nyt myönnän tyhmyyteni. Saa nauraa.

Eikö näistä kuvista voisi jotenkin päätellä, että noilla valinnoilla tulisi napinläpiaiheista tikkiä?

Onneksi tuli harjoiteltua ensin suttutilkulle. Nimittäin pistoilla A, B ja C ei tullut napinläpeä.

Ei sinne päinkään. No okei, vähän sinne päin.

Vasemmalla ensimmäinen yritys. Ensin jotain moninkertaista siksakkia ja kun vaihtoi tikin B, kone ei tikannutkaan paikoillaan, vaan lähti peruuttamaan taakse päin, kuten kuvasta näkyy. Seuraava yritelmä oli sitten kiskoa kangasta pysymään paikoillaan tikin B aikana. Vaan tikki C tuottikin tulokseksi tuon oikeanpuoleisen yritelmän oikean reunan siksakin, joka on tyystin eri näköinen kuin se tikki A. Mitäs järkeä tässä nyt on?

Tuumasin, että ei varmaan tartte meikäläisen sitten tehdä napinläpiä, kun siitä noin vaikeaa on tehty. Ei riitä äly mun päässä, ei.

En kuitenkaan halunnut ommella päällistä umpeen, jotta se olisi tarvittaessa helpompi irrottaa pestäväksi, joten päädyin ratkaisuun nimeltä “hyvin matala aita”.

Tuolta se tyyny muljautetaan sisälle. Tuntuis ihan pätevältä ratkaisulta.

Näitä on siis kaksi, toiselta puolelta ihan tavalliset ja toisella puolella on sitten tuo muljautusaukko.

Väri on ylemmässä kuvassa oikeampi. Ihan kelvollinen tulos, vaikka saumat eivät olekaan ihan katseenkestäviä tuolta nurjalta puolelta. Ei niitä tartte kenenkään sieltä mennä kattelemaankaan.

Sitten vielä pienet mehuttelut.

Magneetteja!

Sain punaselta tämmöisiä. Nyt kelepaa räimiä tarpeellisia papereita kiinni jääkaapin oveen. Ovat pienestä koostaan huolimatta aika voimakkaita, mikä on toki magneetissa pelkästään hyvä ominaisuus. Kiitos vielä!

Ja sitten tosi aarre!

Oijoijoi!!!

Kyllä oon ollu vissiin kilttinä, kun oon tämmösenkin saanu. Mun ihan ensimmäinen Wollmeise-vyyhti ja noin ihanassa sävyssä vielä! Tää, suklaalevy, kortti ja nallekarkkipussi saapuivat postin tädin tuomina eilen tarjalta ja meikä on kyllä nyt aivan vauhkona tästä. Mitähän tuosta ikinä raaskii tehdä? Voijee! Kiitos ihan hurjasti!

Lapastimet.

Semmoset tein tässä välissä Alvitan Alpakasta. 11 s per puikko, puikot 3,5-milliset, peukkukiilassa 11 s, peukussa 15. Kuvio on Ruska-hansikkaiden kuvio käännettynä ylösalaisin, yhteensä 11 mallineuletoistoa. 20 krs 1o1n-joustetta ranteissa, oikeat silmukat takareunoista neulottuina.

Kevään toiset tulppaanit!

Voi että mä sitten rakastan kukkia! Erityisesti tulppaaneita ja ruusuja ja viime keväänäkin, kun tulppaanit vihdoin tulivat sankoin joukoin kauppoihin, kannoin niitä kotiin niska vääränä. Tänä vuonna olen ostanut vasta kerran aikaisemmin, joten nyt piti ottaa vahinko takaisin ja ostaa kerralla kaksi punttia. Tai mies kuulemma osti nämä mulle.

Yllättävä kiireellinen välityö.

Tuli tarve tehdä tässä välissä, ihan kesken FLS:n neulomisen toisenlaista juttua. Ajattelin tehdä Ruska-lapaset, mutta ei näissä kyllä lopulta sitten ollut mitään samaa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Palmikkokuvio on melkein sama, mutta käänsin sen menemään eri päin. Tässä on ensimmäinen kahdesta lapasesta. Enemmän sitten myöhemmin.

Tänään postin mukana tulleet jalanlämmikkeet.

Ihanat keväiset, pirteät sukat! Ohuet, joten mahtuvat mun kapoisimpiinkin talvikenkiini (testasin tietysti jo!). Tällä mallilla neulottuja mulla ei olekaan vielä ennestään, kun laiskuuttani neulon itse itselleni aina tavallisia sileitä. Olikohan tämä kautta aikojen toinen mun saamani neulelahja? Ensimmäinen oli viime syksyn SNY-kierroksella saamani neulottu karkkipussukka. Ainakaan nyt en muista muita saaneeni, vaikka mä ihan hirveän älyttömän hurjan kovasti tykkäisinkin. Kiitos paljon PäiviH, ovat ihan sopivat ja ilahduttavat mieltä kovasti!

Uutta!

Tässä sitten esillä uusien sukkien ja kukkien lisäksi muutakin postin tuomaa. Vasemmalla läppärin ruudun edessä kissakortti Merzulta ja oikealla lehmäaiheinen ystävänpäiväkortti SNY:ltä. Kiitos! Molemmille! Tulipa hyvä mieli

Flunssa alkaa olla selätetty. Uskomatonta: nythän mun loma vasta on alussa! Yleensähän mä sairastan aina lomat ja vapaat. Tämmöiset poikkeukset kyllä sopivat mulle mainiosti. Ensi viikon suunnitelmissa neulomista, neuletreffailua ja mahdollisesti, jollen tule järkiini, käyn etsimässä keväisemmät verhot tai verhokankaat ja niihin sopivaa kangasta sohvatyynyjen uusiksi päällisiksi. Nyt on hyvä hetki muistuttaa mua siitä, että mä en osaa ommella. Että ei se taito kartu harjoittelematta, vaikka odottaisi välissä kaksi vuotta, eikä kone korjaudu itsekseen kaapissa. Tekis mieli jotain punaista kevätjuttua kotiin, mutta näyttääköhän se sitten ihan joululta..? Jos keltaista? Entäs, jos ei tykkää keltaisesta? Jotain pirteää kuitenkin. Oliskohan jollain kirpparilla jotain ihania pirteitä 70-luvun sävyisiä kippoja?

Ja sitten vielä Lahden seudun neulojille tiedoksi, että Euromarketissa oli ainakin äsken Revontuli-sävyistä Puroa vähän alta 1,80 euroa per kerä. Minen ostanu yhtään, kun en keksiny, mitä siitä tekisin. Niitä oli siellä useampi kilo vielä äsken ainakin, mutta en tiiä onko kauaa, kun ovat siinä keskellä käytävää ja kaikkien ahnaiden katseiden keskiössä.

Olen ollut sairaana. Flunssa yllätti ihan puun takaa eikä malttanut odottaa ensi viikkoon. Yleensähän minä sairastan aina vapaapäivinä ja lomalla. Tai sitten tämä riemu jatkuu vielä ensi viikonkin.

Kuumetta on ollut, mutta inhottavinta on silti jatkuva lihas- ja nivelkipu, johon ei tunnu tepsivän oikein mitkään lääkkeet. Eilen koitin jo kolmiolääkettäkin. Pää meni sekaisin, mutta kivut säilyivät. Sohvannurkkaan olen taas tehnyt läheistä tuttavuutta.

Kaikki tarpeelliset elementit toipumiseen, paitsi toimiva särkylääke.

Kupissa on kuumaa kahvia, johon laitoin sekaan lääkettä, siis kaakaojauhetta. Semmoista leivontakaakaota, ettei tulisi sokeria ja menisi dieetti ihan pilalle. Teetä onkin juotu niin paljon, että jos siinä on terveysvaikutuksia, mun pitäisi olla jo terveempi kuin koskaan. Karkkia tekis mieli, mutta nyt pitää tyytyä toisenlaisiin eväisiin.

Tummaa suklaata, pähkinöitä ja manteleita. Ei nyt sokeritonta sentään, mutta kai tämän verran voi antaa köyttä, jos on sairas? No, annoin jo, joten paras olla vaan samaa mieltä

Tulossa toinen FLS, mustasta Tennesseestä tällä kertaa. En ole kauheasti jaksanut neuloa, mutta muutaman silmukan aina silloin tällöin kuitenkin. Telkkaristakin loppuu kohta ohjelmat kesken.

Tää on tarkoituksella näin päin. Kattokaas kun mä oon taiteellinen!

Tässä se edellisessä postauksessa hehkuttelemani väsky nyt sitten on. Mittakaavaa antamassa pussista pilkottaa lapasen tekele.

Sisällä on reippaan kokoiset pikku taskut, jotta kaikki oleellinen oheisrompe mahtuu mukaan. (Edit: Mikä on yhtä aikaa reippaan kokoinen ja samalla pikku-jotakin?? Voi halloo!!)

Ja sit vielä tää kirjonta. Mä en TAJUU, miten kukaan osaa tehdä tämmösiä ompelukoneella, kun multa ei meinaa onnistua ees suunnilleen suoraan ompeleminen!

Eikö ookin hieno? Tää pääseekin jo tositoimiin ensi viikolla, kun on seuraava neuletapaaminen. Vielä pitäis keksiä, mikä neule sinne pääsis silloin.

Kiitos nyt vielä ihan hurjasti NetKissa! Oon tosi onnellinen tästä!

Sit vielä jotain, mitä oon ite tehnynnä. Nää on ihan taviksia molemmat.

Lapaksia. Onneks mustaa on ihan tosi helppo kuvata...

Mustat:
Sandnesgarnin Toppull,  11 s per puikko ja 10 s peukalokiilassa. 3,5 millin puikot. Varressa 1o1n-neulosta niin, että oikeat silmukat on neulaistu takareunoistaan.

Kirjavat:
Sirdarin Escapea, 8 s per puikko ja saman verran peukkukiilassa, kutosen puikot. Varressa ensin muutama kerros ainaoikeaa ja sit sileetä loput.

Lankaa meni molempiin vajaat kaks 50 g kerää.

Pinossa.

Nyt lähen piiskaamaan itteäni siitä hyvästä, että en oo taas saanu vastattua asianmukaisesti teidän kommentteihinne. Olen niistä kyllä kaikista ihan superonnellinen ja toivon miljoonittain lisää (Paitsi ei kiitos enää niitä spämmikommentteja: voi olla, että tarttisin jonkun mielestä pika-apua dieettiin tai uusia mielialalääkkeitä tai ehkä jopa potenssipillereitä, mutta jätän nyt tilaamatta kuitenkin.), mutta minä olen näköjään yhtä huonotapainen joka tapauksessa. Mutku työ-dieetti-lenkkeily-kotityö-neulonta-yleinen haahuilu vie kaiken energian ja ajan, ni joka paikkaan ei vaan veny.

Juu, haasteita on ollut. Olen neulonut mustia perustumppuja itselleni, kun tarve semmoisille oli. Ei meinaa oikein olla motivaatiota äheltää niitä. Musta neule, ja vielä tuskastuttavan tavallinen, ei oikein nappaa nyt. Mutta loppusuoralla ollaan jo: toinen on valmis ja toinen on menossa peukalokiilan loppupuolella. Tänään rypistän valmiiksi ne, varmasti. Vaan kuvia en lupaile, kun tuskinpa ketään sellainen kiinnostaisikaan, kun kyseessä on tämäntyyppinen taidonnäyte. Ja sitä en sitten tiedäkään, mitä seuraavaksi aloittaisin. Voi olla, että yhden salaisuusjutun, vaan en tiiä siitäkään.

Eilen tuli muuten postin mukana taas jotain jännittävän ihanaa. NetKissa ompeli mulle aivan ihanan kässäpussin, jonka kanssa kelpaa jolkotella neuletapaamisissa(kin). Suoritin tänään pientä kuivaharjoittelua ja totesin, että mukaan mahtuu hyvä määrä lankaa ja kaikenlaista muutakin tarviketta sekä tietysti kaikki muut oheisromppeet, joita pois kotoa lähtiessä tarvitaan. Nyt ei ole enää asianmukaista valoa, mutta ensi kerraksi lupaan esitellä tuon aarteen. Niitä karkkiaarteita, jotka paketin mukana tulivat, en lupaa esitellä.. enää Mutta siis vielä tätäkin kautta ihan hurjasti kiitoksia! <3

Kun ei oo neule- tai kassikuvia, lohdutuspalkintona yks Elli:

Retkottelija.

Sitten vielä yks toinen haaste.

Agatha haastoi minut kuvahaasteeseen. Pitäisi etsiä neljäs kuva neljännestä kuvahakemistosta ja selittää se. Itse asiassa kuva onkin täällä jo ennestään esitelty:

Shettiksen alkua.

Ei vissiin tartte enempiä selityksiä, mutta jos kiinnostaa, tarinaa on vähän postauksessa, jossa tuo kuvakin on ollut. Minä en nyt itse haasta ketään, kun tämä haaste on tainnut kiertää jo suunnilleen kaikki blogit, mutta halutessaan saa toki napata mukaansa