Puikot Vinkuu

Archive for January, 2010

Joopa joo.

Rullaa se.

Aika syvästi toivon, että pingotus/höyrytys/joku auttaa tässä asiassa. Menossa ollaan yli puolenvälin, valmista tulee varmaan jossain kohtaa tällä viikolla. Onneksi keksin eilen sopivan itsesäälilahjan tähän rullaamisahdistukseen ja tilasin muutaman vyyhdin käsinvärjättyä herkkulankaa. Niistä sitten tarkemmin, kunhan tulevat. Ainakin toinen paketti lienee jo matkalla, toisesta sen sijaan en ole saanut vielä edes tilausvahvistusta saati laskua.

Muutakin tapahtuu.

Nurmikkoa olohuoneen lattialla?

Ei sentään, ainoastaan rangaistus liian pitkästä kuusenpidosta.

Siivosimme siis tosiaan joulukoristeet pois vasta viikonloppuna, vaikka pyhä tarkoitus alun perin oli tehdä se loppiaisena. Näin siinä sitten kävi, melkein kaikki neulaset putosivat, kun vähän oksaa käpisteli.

Pitää muuten jakaa vielä tämäkin kanssanne:

Voisin lyödä vetoa, että kellään toisella ei ole samanlaista joulukoristeiden säilytyslaatikkoa

Säilytysloota on perinnekapistus. En itse asiassa tiedä, onko meillä koskaan ollut tuollaista keitintä, jonka säilytyslaatikosta siis on kyse, mutta tuossa samassa laatikossa joulukoristeet säilytettiin äidin luona ihan siitä lähtien kuin jaksan muistaa. Hyvin on kestänyt.

Noniin. Arvonta on nyt suoritettu. Virallinen valvoja toimi tehtävässään moitteettomasti, jos ei lasketa sitä että Latzin kutsu tietyssä vaiheessa houkutteli hänet toisiin tehtäviin.

Vastauksia tuli paljon, 24 yhteensä. Ensimmäisenä isot kiitokset kaikille teille niistä! Nää on ihania tämmöiset jutut, joihin saa paljon vastauksia, kun sieltä joukosta löytyy sitten aina itselleenkin uutta luettavaa. En kauheasti jaksa blogilistalla yleensä kikkailla ja etsiä uusia blogeja, kun niitä on siellä niin kamalan paljon ja tulee valinnan vaikeus (Enkä mä kyllä oikein kaikkia ehdi lukemaan.), mutta täällä näitä annostellaan sopivassa mittakaavassa. Joidenkin luona oonkin jo käynyt pälyilemässä. Tarvii vielä kunnostautua kommentoinnissa, jossa oon kyllä edelleen ihan luvattoman huono (vaikkei kukaan sitä tuohon kakkoskohdan kysymykseen vastannutkaan ).

Eiliset ulkoilumaisemat.

Ensteks voisin vähän käydä läpi noita teitin vastauksianne. Oon aikamoisella hartaudella niitä lukenut moneen kertaan.

Ykköskysymys eli mitä itte lupasit vuodenvaihteessa

Tähän tuli paljon samankaltaisia vastauksia. Tosi monet on luvanneet tehdä ryhtiliikkeen elämäntavoissaan, ihan kuten minäkin. Ootteko onnistuneet toistaiseksi? Kertokaas, millaisia tuloksia ootte saaneet. Mulla vaaka näytti jo kiloa pienempää lukua kuin ekalla mittauksella, joten jotain on sentään mennyt oikeinkin

Lisäksi oli useampi langan ostamiseen liittyvä lupaus. Mä mietin tuota itsellenikin, mutta sitten kuitenkaan en lähtenytkään sille tielle, kun en ihan älyttömiä määriä omasta mielestäni oo pitkiin aikoihin ostanut. Uudet langat tulee melkein saman tien neulottua pois, mutta noita, jotka tuolla hyllyssä napottaa, pitäis kyllä kans saada käytettyä. Niistä on vaan suurin osa jotain ihkulankaa, jota ei muka ikinä raaski. Ehkä mä voisin tehdä viivästyneen uudenvuodenlupauksen ja luvata ainaskin yrittää käyttää niitä sieltä enemmänkin pois. Tosin nythän tääkin tekeillä just oleva on sellasta lankaa, jota oli hyllyssä jo valmiina, eli pientä edistystä sentään Lotan lupaus langanostolakosta koko vuodeksi rupesi kertakaikkiaan pyörryttämään meikää. Jestas sentään! Tsemppiä kovasti toivotan, tosin kuvan perusteellahan neulottava ei kyllä ainakaan ihan heti näyttäis loppuvan

Kohta jatketaan!

Sitten oli yksittäisiä tosi hyviä muita vastauksia. Esmes sade sanoi, että lupasi yrittää olla kiirehtimättä ja nauttia. Voi kun osais itsekin! Mä olen vaan kai perusluonteeltani niin kärsimätön, että vaikka kuinka pinnistelen, aina sit kuitenkin rupeen hosumaan. Tosi hyvä lupaus! Hillanen lupasi neuloa itselleen, sekin on hyvä idea ja mun pitäis kyllä siitäkin ottaa mallia. Heti, kun saan nää lahjaneuleet tehtyä.. Tätä kohtaa liippaa läheltä sit myös Sarin suunnitelma neuloa omalle perheelle enemmän. Hyvä ajatus sekin on, mut tässä kohtaa alkaa vähän harmittaa, kun oma mies on niin ronkeli/vaatimaton/jotain muuta, ettei sille meinaa ikinä saada tyrkytettyä päähän sellaista ajatusta, että se tarvitsee jonkin uuden neuleen. Onneksi (tai no, ei se nyt niin onnekkaalta aina tunnu) se on myös niin huolimaton, että siltä katoaa vähintään yksi asustesetti per talvi, joten silloin tällöin aina pääsee kumminkin tekemään jotain. Kauluria se ihan pyysi ja siks mä sen niin hirveällä tohotuksella heti kiireesti teinkin.

Elli.

Kakkoskysymys eli vinkkejä meikälle, että mitä vois tehdä paremmin neule- tai blogiasioissa

Tämä oli aika yksimielinen, vaikka joukossa olikin myös toisinajattelijoita. Eniten kuitenkin komennettiin päivittämään useammin, laittamaan enemmän kuvia ja Elliäkin saa postauksissa esitellä. Lupaan yrittää!

Terhi koittaa houkutella mua tekemään kirjoneulevillapaidan. Oon sitä kyllä itse asiassa miettinytkin, mutta se on to do -listalla siinä kohdassa, kun paino alkaa vähän toisella lukemalla kuin tällä hetkellä. Kirjoneule kun jotenkin on kauhean hidasta (siis mun tekemänä ainakin) ja työlästä, niin ei kauheasti houkuta alkaa ähräämään soputeltta-kokoista piperrystä. Mutta lupaan, että jos onnistun tuossa ykköskohdan lupauksessani hyvin, palkitsen itseni jonkinlaisella kirjoneulepaidalla.

Elli.

Judiunilla oli asiaankuuluva huomautus. Mun Ravelry on ollut ihan retuperällä, kun on mukamas ollut niin kauhean monimutkaista ja ylivoimaisen työlästä laittaa valmistuneita joka paikkaan. Sitten toisaalta on tuntunut hölmöltä rypistellä sinne joka ikisiä perustumppuja ja -sukkia ja muita, kun niitähän mä kummiskin pääasiassa neulon. Viime vuonna tein varmaan kymmenkunta Mario-inspiroitunutta myssyä, kymmenet perusvillasukat ja vähintään saman verran peruslapasia. Jotenkin tuntui, että Ravelryyn pitää laittaa jotain vasta, kun on tehnyt jotain vähän erikoisempaa tai ekan kappaleen jostain tietystä eikä niin, että siellä on sitten viistoista samanlaista työtä peräkkäin. Tämä ajatus on siis todellakin mun oman pääni sisällä kehittynyt ainoastaan. Nyt mä kuitenkin jo vähän yritin parantaa tapojani ja lykin näitä uudempia valmistuneita sinnekin, joten menkääs vaan kurkkimaan! Tuohon kysymykseen Shettiksen lankavalinnasta vastasinkin jo tuossa edellisessä postauksessa siellä lopussa.

Kolmoskysymys eli mieleenpainuneet asiat tässä blogissa

Tähän tuli ihan sikana erilaisia vastauksia, joten en erittele sen tarkemmin. Käykää itte lukemassa! Erityismaininta kuitenkin Majlle, joka muisti vielä jopa mun lankahyllyni Arvontapostausta seuraavaan postaukseen piilottamani lisäkysymys ei-neuleaiheisesta sisällöstä sai vain muutaman vastauksen (saa muuten vastata vieläkin, vaikkei se mikään arvonta olekaan), mutta lopputulemana taitaa olla, että jotain muutakin kuin neuleita saa mukana olla. Hyppikää neuleihmiset ohi, jos kyllästyttää. En mä kuitenkaan tätä ihan radikaalisti ole miksikään nykyisestä muuttamassa. Saatan vaan johonkin välillä kirjottaa, että tänään söin maksalaatikkoa.

Elli.

Huolestuneille tiedoksi, että Elli on oma itsensä jälleen ja ahkera juottaminen (Eläinlääkärin mielestä Ellin olisi pitänyt juoda 4-5 desilitraa päivässä ruuasta saamansa nesteen lisäksi, mitä ei kyllä uskottu. Miten muka 3,5-kiloinen eläin juo puoli litraa joka päivä?! Taisi olla vähän pihalla se tohtori..) sai kaikki kiteet liukenemaan, joten erityisruokavaliotakaan ei tarvita. Nyt meillä kuitenkin syödään pääasiassa märkäruokaa, vaikka Elli ei aluksi ollutkaan tästä suunnitelmasta yhtään samaa mieltä meidän kanssa. Nyt onneksi syö jo kiltisti eli on alistunut kohtaloonsa. Mikä tahansa ei kuitenkaan vieläkään kelpaa ja esimerkiksi Mjau-kissanruokamerkin kanssa käymme jatkuvaa väsytystaistelua. Parhaiten kelpaavat juuri ne käsittämättömimmät kissanruuat, joissa on jotain vihannesta mukana. Tämä on minusta aivan uskomatonta, mutta niin vaan on. Märkäruuankin joukkoon lorautetaan hanasta vähän vettä, niin että taatusti tulee riittävästi nesteytystä jatkuvasti. Silloin tällöin annetaan vähän kuivaruokaakin, vähän niin kuin herkkupaloina.

Ja sitten itse asiaan. Arvontamenetelmä oli vanha tuttu satunnaislukugeneraattorin käyttely. Meinasin aluksi töhertää nimet paperilapuille ja käyttää onnetarta, mutta se kuorsasi vielä makuuhuoneessa, kun tätä hommaa suoritin. Säästyinpä nyt sitten toisaalta ylimääräiseltä vaivalta, kun ei meitin taloudessa tulostinta ole.

Aaaaaaand the winner is:

Numero kuustoista, eli punanen!

Laittaisitko mulle osoitteesi sähköpostiin mai ät iki piste fi, niin koitan töheltää jotain palkinnoksi sopivaa lähiaikoina tulemaan!

Ps. Postauksen kuvituksena mm. äskeisen kuvaussession parhaat otokset Ellistä. Miksei se voi pysyä paikallaan?

Kummipojan kauluri on valmis. En taida turhan takia kuvia laittaa, kun siitä edellisestä oli niin monta ja tämä on siis samasta langasta, samanvärinen ja samanlainen muutenkin, mutta aloituksessa oli 5 silmukkaa vähemmän.

Sen sijaan tulin aloittaneeksi jotain muuta:

Jännittävä huivin alku.

Toistaiseksi vaikuttaa kohtuulliselta, joskin pakko tunnustaa, että alkuun mulla oli aikamoisen suuria ymmärtämisvaikeuksia ohjeen kanssa. Vika ei ollut ohjeessa vaan minussa ja nyt näyttäisi toimivan. Siltikin, vaikken vieläkään tajua, mikä on m1l eli make one left. Uusi termi mulle, joten jos joku tietää, valaiskoon tyhmää. Tässä se nähdään, että en kauheasti neuloskele valmiista ohjeesta. Jokin lisäys siinä tehdään, mutta kun en keksinyt, tein ihan vaan tavallisen lisäyksen neulomalla ko silmukan etu- ja takareunoistaan. Tämä on siis Saroyan ja lanka Alvitan Alpakaa, jota mies kesällä mulle Tallinnasta toi. Tykkäilen kamalasti noista lehdyköistä.

Arvonta-aika muuten päättyy sitten aamulla kasilta. Vielä ehtii, jos on nopee! Tuun huomenna sitten horisemaan siitä enemmän.

Kauppareissun kostyymi. Melkein kuin joulutonttu.

Ainiin. Ei siitä violetista Shettiksestä sitten kauhean hyviä kuvia ulkonakaan saanut.

Siinä se roikkuu.

Heti rupesi lörttöilemäänkin. Ei ollu ihan sopiva pitsihuivilanka.

Joku kyseli, mitä lankaa tämä on. Siihen en osaa vastata muuten kuin että jotain villaa. Miehen mummo näitä on joskus jostain saanut ja lahjoitti sitten minulle edelleen. Nämä on alkujaan olleet jotain neulosta, mutta mummeli on purkanut ja kerinyt, joten mitään vyötteitäkään ei ole olemassa. Tämä nimenomainen oli kolmea aivan ohutta säiettä, mutta huivi on silti tosi ohut. Yhteensä tähän meni alle yksi kerä, varmasti alle 100 g, vaikka en pystykään tarkasti nyt punnitsemaan. Mutta ei siis ole huivilankaa tämä, kun ei pysy kuosissaan. Saman tien, kun napsin pingotusneuloja irti, se rupesi kuroutumaan pingotusta edeltäviin mittoihinsa. Ei kuitenkaan ole enää niin kovin muhkuinen, kun kuvio aukesi pingottaessa.

Nyt se iski taas. Neuleflow nimittäin. En malttaisi millään laittaa neuletta käsistäni ja uutta pukkaa tulemaan ihan liukuhihnalta. Pää pursuilee uusia ajatuksia ja eilen koettiin sellainenkin järkytyksen hetki (tai oikeastaan kaksi hetkeä), että päätin tehdä kaksi (!!) neuletyötä valmiista ohjeesta. Jessus sentään!

Ensimmäinen ohjeesta neulottu ehti jo eilen valmiiksi asti, kun ei ollut kyseessä tätä suurempi työ:

Sukkaset.

Väri on oikeampi tässä keinovalossa otetussa vaihekuvassa:

Eli siis vähän lämpimämpiä ja keltaisempia sävyjä oikeasti.

Ystävä saa pian vauvan ja tulokkaalle siis nämä neuloskelin. Ohje on Supervauvan polvisukat ja lanka Artesanon neljäplyy-alpakkaa. Ihanat sävyt, mutta en oo keksinyt itselleni noista mitään vielä, niin ajattelin nyt uhrata. Samasta langasta voisi vielä tehdä tumputkin. Näihin meni noin puolet 50 g kerästä.

Seuraava ohjeesta neulottu saattaa olla pitsihuivi, jos nyt saan itsestäni sen verran irti, että jaksan keskittyä englanninkieliseen ohjeeseen. Tulostettu se jo on, joten olen askelta pidemmällä kuin yleensä. En nyt uhoa tämän enempää tai edes linkitä ohjetta, kun kuitenkin käy niin, että joko en ehdi ikinä aloittaakaan tai sitten aloitan, mutta en tajua ohjeesta tuon taivaallista. Katellaan.

Pitsihuiveista puheenollen:

Shettistä pukkailee.

Eli on se valmiina, mutta kun joku nimeltämainitsematon Koukuttaja ei ole saanut itseään päiväsaikaan ulos huivin ja kameran kanssa, ei ole tämän parempaa kuvaa saatavilla. Vielä kun joskus ehtis viemään tämän saajalleen. Lanka ei muuten ole kyllä yhtään huivilankaa: pingotin niin, että vinkui, mutta silti tämä löpsähti jo heti nuppineulojen irrotuksen jälkeen. Ei sentään ole enää mytyssä kuten heti valmistuttuaan, joten kai se kelpaa. Neuloin viime yönä neljään asti, joten ulos ehtiminen valoisaan aikaan tänään on vähän kysymysmerkki, erityisesti, koska olen nyt puoli kolmelta vasta aamukahvilla ja ulkona alkaa jo hämärtää.

Uutta on jo putkessa.

Näyttääkö tutulta?

Kauluria pukkailee. Neljästä Mambosta jäi kaksi yli, joten teen toisenkin kaulurin. Tämä lähtee kummipojalle synttärilahjaksi, kuten taisin jo uhotakin. Speksit on muuten samat kuin edellisessä, mutta aloitin 65 silmukalla.

Äkkiäpä valmistui.

Lörtsöputki.

Ei niin siistit lisäykset.

Aattelin, että ku ostin neljä kerää tuota Mamboa ja sitä menikin tähän vain kaksi, voisinkin tekaista kummipojallekin tuollaisen, kun sillä on synttärit tässä kuussa. Se ei tykkää itsetehdyistä lahjoista kyllä yhtään, mutta en ole kauheasti sille neulonutkaan ja nyt päätin olla sika ja tehdä niin. Ehkä laitan pakettiin sitten myös jotain muutakin. Mitäköhän 11-vuotiaat pojat haluais?

Silinterihattu?

On ainakin tarpeeks pituutta!

Lörtsöputken speksit on jotakuinkin seuraavat:

200 g Mamboa, seiskan pyöröpuikko.

On siis tarkoitettukin olemaan korkea ja lämmittämään puolta naamaa pakkaskelillä. Ja näyttää olevan melko muikee käyttää.

Pakollinen Elli-kuva.

Seuraavaksi puikoille hurahtaa taas yksi lahjaneule. Aattelin tehdä vauvasukkaset kaverin uudelle tulokkaalle. Arvioitu saapumisaika on kyllä vasta ensi kuussa, mutta äkkiäpä tulee sekin aika, jos ei ikinä aloita. Ehkä sitten seuraavaksi jo jotain itsellekin… Siis niinku sitten sen kummipojan kaulurin jälkeen. Niin varmaan.

Morjens, meikällä on taas askaa.

Tässä vaiheessa ollaan.

Eli miehen mummon Shettis on valmis ja pingotuksessa. Ja oli jo eilen illalla, mutta joku hölmö unohti ottaa sen (ja kameran) mukaan tänään, kun lähti ulos. No, tulee niitä päiviä myöhemminkin.

Sama on kuvio kuin edellisessäkin.

Uuttakin kerkesin jo aloitella. Nimittäin eilen ulkoillessamme siinä melko kylmässä kelissä tulin tajunneeksi, että nyt olis kyllä tarpeen sellainen paksu kauluri, joka ylettäisi tarvittaessa nenään asti. Ei (muka) taas ollut yhtään sopivaa lankaa valmiiksi hyllyssä, joten hain sitten kaupasta. Tää tulee miehelle eli ei tartte kenenkään säikähtää, että neuloisin sinistä itelle.

Mamboa, seiskan puikot, ohjeentynkää kirjotan ainakin itelle muistiin.

Arvonta-aikaakin on vielä sunnuntaihin klo 8 asti. Mainostan nyt joka postauksessa, ettei mee ohi, kun näyttää tulevan tätä asiaa joka päivä sen arvontapostauksen päälle.

Nyt takas soffan nurkkaan. Meinaa vähän flunssaa pukata, niin että tarvii kiireesti neuloa lämmikettä. Pysykääs lämpiminä!

Herranpieksut, mikä kommenttitulva edellisen postauksen jälkeen tänään odottikaan mua, kun aukaisin blogini! Kiitos paljon kaikille! Arvontaan ehtii osallistumaan vielä tämän viikon aikana, sanotaan nyt vaikka, että sunnuntaihin klo 8 asti. Koitan ehtiä suorittamaan vaativat arvontatehtävät sunnuntaina johonkin aikaan. Muistuttakaa, jos unohdan!

Virallinen valvoja.

Elli on luvannut tarkasti valvoa suoritettavan arvonnan lainmukaisuuden. Huomaatteko, miten tarkkaavaisena ja ryppyotsaisen virallisena hän nyt jo tarkkailee tilannetta?

Ajattelin sitten samalla vastailla myös kommenteissa esitettyihin kysymyksiinkin, kun siellä muutamia on tullut, ja vähän muutenkin tehdä koostetta viesteistänne. Muistakaa myös arvontaa seuraavassa postauksessa esitetty bonuskysymys, jos haluatte vaikuttaa siihen, mitä horinaa tänne jatkossa latelen.

Virallinen valvoja on suorittanut myös virallisia loppiaistoimia.

Mitähän tässä tapahtuu?

Tässä jäätiin kiinni niin sanotusti savuava ase kädessä.

Nuhtelussa.

Taisin luvata niitä valmistuneita tälle päivälle? Päätettiin lähteä ihan ulkoiluhommiin, josko vaikka päivänvalossa saisi parempia kuvia kuin keinovalossa sisällä. Ja saihan siellä! Ensimmäiset kuvat otettiin ihan tuossa omalla pihalla mattotelineen päällä ja varmaan touhut kiinnostivat useampaakin naapuria.

Kärki.

Tää on mun lemppari!

Ja mitkä värit! Sisällä kuvatessa näytti lähinnä ruskealta.

Lumea!

Näin iso se on! (Kyllä, myös se siellä huivin takana.)

Tirkistys. (Huomaa pinkit ostosormikkaat...)

Siis Shettis (taas). Yks vyyhti vironvillaa, kutosen puikot.

Oli muuten hiukan viileä meininki, mittarissa -21.

Tuossa yllä siis kaulassa se uusi palmikkokaulaliina. Eipä siitä tosin paljon mitään näy, kun tuolla lailla hiukan huurustui. Piponen on aiemmin valmistunut alpakka-Mario.

Mut oli kyllä nättiä.

Kotona otin sitten vielä keinovalossa huonoja kuvia siitä palmikkohuivikkeesta, mutta eipä tästäkään nyt vissiin kauhean hyvin selvää saa:

Molemmin puolin sama.

Huivi on siis kaksinkertaista Dropsin alpakkaa ja neuloinkohan mä sitä neljäpuolikkailla puikoilla..? Reunoissa ainaoikea kaistale, palmikkojen väleissä muistaakseni 7 silmukan levyinen helmineule ja yhdessä palmikossa aina 8 s (1O1N). Palmikoiden käännöt vuorotellen eri suuntiin. Oli kyllä jännittävä hommeli tuo kaksipuoleisuus. Lukekaas uusimmasta IK:sta lisää, jos kiinnostaapi.

Kukkuu!

Ensinnä huutelen, että arvontaan ehtii vielä osallistumaan. Menkää, menkää! Osallistuneita on vielä aika vähän, kertoneeko sitten siitä, että ihmiset ovat vielä lomalla vai siitä, että kellään ei ole mitään sanottavaa? Tai ehkä siitä, että meikäläisen arvontapalkinnot eivät houkuttele (No, en ihmettele )?

Lankaaaah!

Hehheh, kävi vähän vanhanaikaisesti. Rupesin tänään kaivelemaan hyllynperukoita ja löysin sieltä valmistuneita käsitöitä. En enää yhtään muistanut, että olen ihan vasta vähän aikaa sitten saanut valmiiksi sen ruskean palmikkohuivinkin. Siis sen, jossa palmikko näyttää samanlaiselta molemmin puolin. Heitin  sen hetkeksi veteen ja sen jälkeen pyykkitelineeseen kuivumaan, kun en jaksanut pingotella. Samalla reipastelin ja pingotin myös sen taannoin valmistuneen ruskeasävyisen vironvilla-Shettiksen. Siitä piti tulla aika pieni, mutta niinpä näyttää olevan taas aikamoinen teltta. Ei se mitään.

Nyt puikoilla etenee se miehen mummon vaalean violetti Shettis, josta oli jo vaihekuva edellisessä postauksessani. Siitä sitten joskus tuonnempana, kunhan jaksan saada valmiiksi (Se on jo reunakaaviossa!) ja pingottaa. Huomenna voisin koittaa ährätä jotain kuvia noista nyt kuivumassa olevista huiviloista. Jos ihan vaikka päiväsaikaan valoisalla tarkenis ulkoillakin, katsotaan nyt.

Laaduntarkkailija.

Näistä puuhista minä syytän Majta, joka vinkkasi mulle Heinin alennuskorista. Tietysti mun piti eilen laukata sinne saman tien tyhjentämään parempaan talteen kaikki jäljellä olleet sinapinkeltaiset Maijat. Eikä harmainta aavistustakaan, mitä niistä teen. Mutku halvalla sai.

Samalla reissulla haaviin tarttuivat myös nuo pinkit Lanettit. Niistä onkin jo ehtinyt syntyä lapaset piakkoin armeijan harmaisiin siirtyvälle ystävälle. Ettei vaan unohtaisi tyttöilyä siellä äijäseurassa.

Tyttöhanskat.

Ihan tuommoiset peruslapastimet. Ranteessa 6 krs helmineuletta ja sitten ihan tavallista sileää. 10 s per puikko ja peukkukiilassa 10 s lisäys. Tämä on siis toki kaksinkertaista Lanettia, neljäpuolosilla puikoilla. Piti saada nopeasti valmista, kun idea välähti mieleen vasta näin myöhään ja ystävän asepalvelus starttaa jo ensi maanantaina. En tiedä, ehtivätkö ajoissa perille, kun postittaa täytyy, mutta ovatpahan sitten ainakin ensimmäisellä lomalla jo viimeistään. Vähän kyllä mietin, että kun tässä on vielä aikaa huominen, jolloin posti ei kuitenkaan kulje, voisin nykertää noihin jotkut oikein tytökkäät koristeetkin. Ehkä.

No kävin mä sitten eilen muuallakin. Tämä on sitten (ainakin osittain) Terhin vika.

Tyttöleffoja!

Nuo Rakkautta ennen -leffat piti saada, koska muistin Terhin blogauksen luettuani, että tykkäsin siitä ensimmäisestä. Tykkäsin vieläkin, mutta vielä enemmän toisesta. Tuo kolmas leffa sitten oli ihan silkka heräteostos, mutta kyllä mä sentään aikoinaan sen leffateatterissa pyöriessä olin menossa sitä katsomaan. Halvemmalla sen nyt DVD:nä sai sitten ja olihan sekin kyllä hintansa arvoinen. Huikean näköinen leffa ja katson kyllä varmasti vielä uudestaankin.

Jospa mä huomenna jaksaisin saada selville senkin, mitä varten WordPress on ruvennut kadottamaan caption-tagit kuvaa lisättäessä ja miksi ne nyt pitää lisätä erikseen HTML:n sekaan käsin. Haiskahtaa siltä, että ei olisi kannattanut päivittää versiota. Blaah.

Tuntuu ihan hassulta, että nyt voisi neuloa itselleen, kun joululahjaneuleet on valmiita. Yksi muiden kiireellisten alta väkerretty Shettis on päätelty, mutta koska kukaan ei ole vieläkään tullut mun puolestani pingottamaan sitä, se ei ole kovinkaan kuvauksellisessa kunnossa. Myöhemmin sitten. Kuvitelkaa tähän kohtaan siis kuva punervaruskeasta villahuivista.

Ei siitä itselle neulonnasta nyt sitten mitään tullutkaan. Koitin kyllä motivoitua vaikka mistä, mm. valmiista ohjeesta neulomisesta (!!!), mutta ei. Nyt siis puikoilla miehen mummon pitsihuivi.

No ettei vaan taas yksi Shettis..?

Lanka on kyllä aika ikävää neulottavaa. Se on keritty kolminkertaisella säikeellä ja yksi säie on aina aivan sairaan ohut, kun kolminkertaisestakin tulee ohkaista lopputulosta. Lanka ei jousta yhtään ja siinä on jonkin verran solmuja. Mutta lopputuloksesta tulee kyllä aikamoisen unelmanpehmoista, joten annan anteeksi osan noista epämiellyttävistä ominaisuuksista.

Tätä meillä pyhinä pelattiin.

Kiitos paljon muuten kaikista vastauksistanne edellisessä postauksessa olleisiin arvontakysymyksiin! Olen täällä aika muikeana hymyillyt kommenteillenne. Vastausaikaa on vielä, joten kirjoitelkaas vielä lisääkin! Semmoinen lisäkysymys tuli mieleeni, että haluaisitteko enemmän ei-neuleaiheista asiaa tänne tai onko sitä ehkä jo mielestänne liikaakin? Tähän kysymykseen voi vastata vaikkapa tämän viestin kommenttiraidallekin, ei siis ole osa arvontaa, mutta haluaisin toki tietää, jos ette jaksa yhtään kiinnostua muista horinoista tai ehkä päin vastoin

STOP! Arvonta-aika on päättynyt!

Olen tässä jo pidemmän aikaa pohdiskellut, pitäiskö pitkästä aikaa taas pitää jonkinlainen arvonta. Aihe on hioutunut mielessä hiljalleen, mutta nyt sitten päätin vuodenvaihteen kunniaksi repäistä ja tällätä teille tekemistä, arvon lukijat.

Olen aloittanut neuleblogin pitämisen melko tarkalleen viisi vuotta sitten. Silloinkin neuloin jo aika paljon, mutta uudenlaista olen oppinut matkan varrella paljon ja ennen kaikkea saanut ihan korvaamatonta tukea ja jeesiä muilta neuleblogaajilta. Blogialusta on vaihtunut useita kertoja monista eri syistä. Tästä nykyisestä tykkään toistaiseksi eniten, kun olen sen saanut viilata mieleisekseni. Jopa valokuvaamisesta olen oppinut vuosien varrella paljon, vaikkei sitä varmaan ihan helppo olekaan uskoa, kun katselee upeita otoksiani… Yksityiselämän puolella on tapahtunut paljon enemmän kuin neulemaailmassa, mutta senhän tiesittekin jo, jos olette blogiani pidempään lueskelleet.

Vuodenvaihteessa on aina tapana tehdä lupauksia tulevaksi vuodeksi. Minä lupasin taas kerran yrittää terveellisempiä elämäntapoja kuin ennen. Tarkoitus on jatkaa kävelylenkkeilyä ja Wiin kanssa jumppailua, vähentää herkuttelua ja lisätä ruokavalioon vihanneksia. Sitä perinteistä settiä siis.

Tämän asian ympärille rakentuu siis arvontakin tällä kertaa. Kerrothan siis minulle kommenttiboksiin seuraavat asiat…

1. Mitä lupauksia itse teit uudelle vuodelle (Mitä tahansa, ei-neuleaiheisetkin hyväksytään!)?
2. Mitä mielestäsi minä voisin luvata tehdä aiempaa paremmin, mitä tulee neulomiseen ja/tai neuleblogaamiseen?
3. Mainitse vielä joku mieleesi erityisesti jäänyt postaus/neule/muu asia tästä blogista.

Voittaja valikoituu arpoen jonkinlaisella vedetään hatusta -menetelmällä. Arvontavoittoina mainetta, kunniaa, kehuja, selkääntaputuksia sekä jotain pientä tuolta lankahyllyni uumenista. Tai sitten jotain itse tehtyä. Tai kaupasta ostettua, jollen saa mitään itse neulotuksi tai raaskikaan luopua mistään hyllyssä jo notkuilevasta. Jotain kuitenkin! Arvonta-aika päättyy tässä joskus lähiaikoina, kerron sitten! Muistakaas myös jättää kommenttiin toimiva sähköpostiosoite, niin että saan voittajaan kontaktin vaivattomasti!

Edit: Vielä semmonen huomio, että vaikka se meiliosoite on siellä kommenttiloorassa pakko laittaa, niin sehän ei kummiskaan näy sieltä muulle maailmalle, joten olkaa huoleti.

Iloista, onnekasta ja kaikin puolin muikeaa alkanutta vuotta!