Pumpeloa kaulaan

Mullapa on uusi suosikkilanka.

Viritys.

Nimittäin Teeteen Primavera. Oon mä tietysti silkkivilloja aikaisemminkin neulonut, mutta tämä on toistaiseksi ihanin kaikista. Tietysti asiaan voi vähän vaikuttaa sekin, että väri on niin herkullinen. Kuvissa ei oikein saa tällä valon määrällä toistumaan oikein, mutta on siis herkullisesta sävystä kyse. Luonnossa tummempi kuin kuvissa. Silkin kiiltely kai tuota sävyä kans vähän vääristää.

Palmikkoa on.

Tämä oli myöskin eka tämmöinen monimutkallisempi palmikkojuttu, jonka olen neulonut. Aiemmin oon tehny ihan vaan niitä kaikkein yksinkertaisimpia. Eihän tuo nyt vaikea ole, mutta kun mä en kauheasti tykkää palmikkopuikon kanssa touhuamisesta. Tavalliset palmikot käännän ilman palmikkopuikkoa, se on paljon nopeampaa silleen. Mutta lopputulos on tässä kyllä niin nätti, että mieleen yritti pyrkiä kaikenlaisia ajatuksia esmes neuletakeista, joihin voisi tehdä jotain tämäntyyppistä palmikointia… Nyt jos joskus maailmassa vielä raaskisi ostaa paidallisen vaikka tuota Primaveraa. Siis sitten, kun olen kokoa XS ja tarvitsen siihen paitaani vain kaksi kerää tai jotain, eheh.

Tähän liittyen on kyllä nyt pakko sanoa, että matka kohti äksässää on alkanut. Joulukuun saavutuksiin kuului painon pysyminen ennallaan joulusta huolimatta ja tammikuussa on karissut jo 2,5 kiloa. Kai tästä nyt saa palkita itseään esmes isolla perunalastupussilla tai suklaalevyllä? Eikö? Hampurilaisella edes? Höh. Oon kyllä kehittänyt itelleni sellaisen palkitsemismenetelmän, että aina silloin tällöin karkotetuista kiloista saa jotain kivaa. Ensimmäinen palkinto ekasta karistetusta kilosta oli ne aikaisemman postauksen lääh-langat.

Tykkään muuten näistä napeista ihan hulluna, vaikka nyt, kun katson niitä tarkemmin, ei voi kuin ihmetellä, mitä nuo kuviot niissä oikein ovat olevinaan...

Tämmönen siitä sitten tuli.

Se on siis Celtic cable neckwarmer eli suomeksi pumpelopalmikko (suora käännös).

Sit kerkesin jo virkata  pari kissanminttuhiirtä (joista Elli meni ihan sekaisin, hillui kamapäissään kuin paraskin narkomaani ja sammui sitten nenä punaisena sohvalle) ja vauvalapasetkin ovat loppusuoralla. Seuraavaksi aattelin kokeilla äheltää itelleni lenkkipipoksi sellasen jonkun huuhkajan. Tää on kuulkaa ihan uusi aikakausi meikällä nyt, kun neulon näin paljon toisten tekemistä ohjeista. Ette oo varmasti ikinä moiseen ennen tässä blogissa törmänneet. Ainakaan, jos shettiksiä ja minttumaareja ei lasketa. Ei nää tälläset kyllä kovin hyviä telkkarineuleita ole, kun koko ajan pitää laskea jotain. Sellasta pöllöpaitaakin tekis mieli, mutta ohje (Ravlink) on sarjoitettu vain kokoon 42 ja siellä erikseen vielä mainitaan, että on aika slim fittiä tämä malli, enkä oo yhtään varma, mahtuuko meikäläisen ruoka-aikoina kattilan ääressä ollut vartalo siihen. Tarttis siis ensinnäkin neuloa mallitilkku (uah!) ja toisekseen laskea, montakosataa pöllöä meikäläisen soputelttapaitaan pitäis turata, että mahtuis (2 x uah!). Ja sitten pitäis varmaan olla se lankakin. Tällä hetkellä ei ole mitään noin paksua paidallisen vertaa. Ja sitten toisaalta paksu ihminen + paksu neule… No, mietitään.

12 Responses to “Pumpeloa kaulaan”

  • paivis says:

    Kiva tuli. Väri on hyvä ja “pumpelot” hyvän näköiset. Itsekin olen jotian tuon tapaista suunnitellut.

  • Mari says:

    Ihana kauluri! :) Ja onnea painonpudotuksesta – voin omasta kokemuksesta sanoa, että se kannattaa, olin nimittäin vielä muutamia vuosia sitten paaaaljon isompi kuin nyt. Tuo sinun tahtisi vaikuttaa oikein terveelliseltä pudotustahdilta, kärsivällisyyttä ja aikaahan se vaatii tietysti, mutta onnistuminen on sitten tosi palkitsevaa. :) Lankakin on oikein hyvä palkitsemiskeino. ;)

  • koukuttaja says:

    Kiitoksia kimulit!

    Mari, muistankin, että olet kirjoittanut siitä, että olet laihdutellut. Saako udella, millä menetelmällä tuli tulosta? Kyllähän mullakin painonpudotuksesta kokemusta on. Yhteensä elämässä olen laihduttanut jo varmaan jotain 60 ja 70 kilon väliltä, mutta aina se jotenkin salakavalasti hivuttautuu takaisin. Parisen vuotta sitten olin hoikimmillani pitkään aikaan, mutta nyt sitten parisuhdeläski on yllättänyt ja paino rupesi hivuttautumaan taas ylöspäin. Päätinkin pistää sille stopin ja samalla muutenkin hoikennuttaa itseäni. Tammikuu pidetäänkin herkkuvapaana kuukautena ja mulla on kyllä ihan sairaan kova ikävä karkkeja! Yleensäkin olen aina joutunut pitämään kiinni karkkipäivistä, kun olen semmoinen herkkuperse, että muuten söisin pelkästään ranskalaisia perunoita ja hampurilaisia ja perunalastuja ja karkkia ja jajaja…

  • Judiuni says:

    Onnea painonpudotukseen!

  • Suopursu says:

    Ihanan näköinen kauluri! Ja onnea painonpudotukseen!

  • Mirm says:

    On tosiaan ihanaa se Primavera! Mulla on jo aika monta pipoa siitä syntynyt, kun on taivaallinen lanka siihen käyttötarkoitukseen. Tuonkin kanssa sopisi ihanasti vielä punainen pipo^^)

  • punanen says:

    Mua saa ainaskii kiskoo sit mukaan ulkoilu/liikuntakaveriksi, mulla ei oo painon kanssa ongelmaa, vaan se ongelma on surkea kunto ja liikuntalaiskuus. Ja toi kauluri on niiiiin herkku ja sitä saman väristä primaveraa oon monesti hipeltäny, se on tosi kaunis punanen! Ja lanka ja ihanpikkupikkuherkut on hyviä palkintoja. Siis esim. 1kg lankaa ja lakupatukka suhteella ;) tietty haettuna kaupasta väh. kilsan päästä kävellen se laku. Nimimerkki “olipa keväällä kausi jolloin oli armoton makeanhimo”

  • koukuttaja says:

    Kiiiitos! Ja punanen, joo! Mulla onkin kätevästi olemassa useita kertoja viikossa sellanen tekosyy, että mies on iltavuorossa eikä yksin vaan millään voi lähtee minnekään. :D

  • Marjut says:

    Mulla on tuo pumpelo kanssa tekolistalla ja lankakin olisi, mutta muut työt kiilaavat koko ajan edelle. Napit ovat tosi ihanat!

    Onnea painonlaskentaan:)

  • Terhi says:

    Onnea painonpudotuksesta minultakin!

    Noita Teeteen lankoja pitäisi minunkin vähän testailla kun näyttävät ihan laadukkailta.

  • Mari says:

    Hoksasinpas tulla kurkkimaan vielä tänne kommentteja, joten vastaanpa kysymykseen painonpudotuksesta. Ihan kuule ilman mitään vippaskonsteja pudotin painoani – ja mulla oli sitä ennen kyllä takana myös aika monia laihdutuskuureja ja tietty sen jälkeenkin oon molempien raskauksien kilot joutunut pudottamaan, eli mää oon varmaan laihduttanut elämäni aikana pitkästi toistasataa kiloa yhteensä. :D Ja laihduttaminen on mun mielestä helppoa, mutta se painon pitäminen on se vaikeampi juttu, ja siksi on tärkeämpi muuttaa pysyvästi elämäntapojaan kuin noudattaa jotain pikadieettiä. Jos vihannekset on ruokavaliossa vain laihdutuksen aikana ja liikuntaa harrastaa vain laihtuakseen, ja sitten tavoitteeseen päästyä lopettaa liikkumisen ja siirtyy entiseen ruokavalioon, niin kohta on kilot takaisin korkojen kera. Nimimerkillä kokemusta on. Kävin aikanaan ravitsemusterapeutilla, ja hän sanoi, että terveellinen painonpudotus on 0,5-1 kg kuukaudessa, eli 10 kiloon pitäisi varata aikaa vuosi, 30 kiloon 3 vuotta jne. No, minä olen pudottanut painoani huomattavasti nopeamminkin, mikä ei ollut ehkä järkevää (mm. sappirakko poksahti sen seurauksena), eli hitaammin olisi ehkä kannattanut edetä. Mutta siis se perusajatus on, että kuluttaa enemmän kuin syö. Liikuntaa lisää, sokeria vähemmäksi – mutta rasvoja ei kannata kokonaan jättää, vaan kiinnittää niiden laatuun huomiota, eli pehmeitä rasvoja sopivasti. Niin ja ne piilokalorit kannattaa huomioida, että niitä on tosi monessa paikassa. Sellainen paikka on kuin kiloklubi (olikohan osoite http://www.kiloklubi.fi, varmaan Googlekin löytää), jonne jos jaksaa täytellä ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa vaikka parin viikon ajan, niin saa aika paljon suuntaviivaa siitä, mitä olisi elämäntavoissa muutettavaa. Ainoastaan kaloreita ei kannata tuijotella, vaan ruuan laatua myös, koska ite oon huomannut sen, että tulee huono olo, jos ei vaikkapa saa riittävästi rasvoja päivässä. Liikunnassa sama juttu, että ei se määrä vaan laatu, eli vaikka itse oon nykyään tosi aktiivinen liikkuja, niin tuolla kiloklubissa käytyäni huomasin, että harrastan tosi yksipuolisesti liikuntaa. Niin, ja tärkeintä on se oma motivaatio, että itse haluaa laihtua, ja että sille on oikeat perusteet. Mun mielestä ulkonäön vuoksi ei kenenkään tarvitse laihtua, mutta terveyden vuoksi kannattaa! Oikeasti, siitä tulee hyvä olo, kun on vähän kevyempi, ja ennen kaikkea siksi, että sitten on ruokavalio ja liikuntakin toivon mukaan kohdallaan, ja se antaa kummasti energiaa. :) Mun viimeiselle “isolle” laihdutusprojektille oli sysäyksenä se, että lapsettomuusklinikan lääkäri sanoi, ettei hormonitoimintani valitettavasti toimi normaalisti ylipainon vuoksi. Laihdutin turhat kilot pois, ja kun seuraavan kerran lapsettomuushoitoja yritettiin ollessani ns. normaalimitoissa, tulin samantien raskaaksi. Niin, ja olen minä kokenut sen toisen ääripäänkin nuorempana eli anoreksian, ehkä siksikään ei sitten tuo lapsensaanti oikein onnistunut, kun meni hormonitoiminta ensin sekaisin alipainoisena ja sitten hetken kuluttua ylipainoisena.

    Joka tapauksessa toivotan edelleen onnea painonpudotukseen ja ennen kaikkea sitä motivaatiota! :) Toivottavasti sait tästä jotain tolkkua ja vinkkiä, etten latistanut sinua ihan tyystin. ;) Käy kurkkaamassa sitä kiloklubia, siitä voi olla apua! Mulle ainakin on apua siitä ihan vain painon ylläpitämiseen ja ruokavalion tarkistamiseen, ja laihduttaessa siitä on varmasti apua vielä enemmän! :)

    Niin ja karkin- ja makeanhimoon suosittelen syömään vaikkapa hedelmiä ja marjoja! :) Niitä kun napsii ilman sokeria, niin pahin makeanhimo lähtee, tosin niihinkin pitää aluksi totutella, mutta ei siihen kauaa mene. :) Ja oikeasti, kun ruokavalio on kunnossa, niin sitä herkunhimoa ei edes tule, pitää vain osata syödä oikein ja säännöllisesti, niin ei ehdi edes tulla nälkä ruoka-aikojen välillä.

  • koukuttaja says:

    Kiitos pitkästä viestistä Mari. Mä en noin niin kuin lähtökohtaisesti tarkoittanut, että itse tarvitsisin neuvoja, mutta otan toki kaikenlaiset vinkit vastaan mielelläni. Mulla ei kalorien laskeminen ole koskaan toiminut kunnolla, mutta nopeiden hiilareiden pois jättäminen ravinnosta (vilja, peruna, riisi, sokeri nyt ensisijaisesti) on tuottanut tulosta. Toki siinä nyt muutenkin pitää vähän katsoa, mitä suuhunsa laittaa, mutta noin niinkuin perusperiaatteena, että paljon kasviksia ja nopeiden hiilareiden korvaamista proteiininlähteillä. Ja tuosta olen ihan samaa mieltä, että laihdutuskuuri on sikäli väärä termi, että eihän näitä voi unohtaa sitten, kun on tavoitepainossaan. Mutta tuota en kyllä allekirjoita, että hedelmät tai marjat vievät makeanhimon. Eivät vie, multa ainakaan. Jos mun tekee mieli karkkia, on silloin ihan sama, kuinka monta kiloa mätän mansikkaa ja appelsiinia. Karkkia tekee edelleen mieli siihen asti, kunnes sitä saa. Täytyy vaan taikoa itsekuria. Lisäksi on kompastuskivenä tuo säännöllisyys. Kotona itsekseen töitä tehdessä menee helposti lounasaika ohi ihan vahingossa ja aamupalan syönnissä olen aina ollut onnettoman huono. Viikonloput sitten taas menevät ihan eri rytmillä muutenkin, kun nukun univelkoja ja ollaan enemmän pois kotoa kuin arkena. Puhumattakaan siitä, että mä en yhtään pidä ruokakaupassa käynnistä tai etenkään ruuanlaitosta. Mutta elämä on valintoja, jostain täytyy vaan joskus luopua ja tinkiä saavuttaakseen jotain muuta.

Leave a Reply

HUOM! Bloginpitäjä hyväksyy kommentit ennen kuin ne tulevat näkyviin!