Puikot Vinkuu

Archive for December, 2009

Elli on jo parempi, luulen. Ostettiin eilen ruisku ja ollaan sittemmin tuutattu vettä väkisin kymmenen millin kerta-annoksina. Mutta paljonkohan olisi sopiva määrä? Itse ajattelin, että kaksi viiden millin ruiskullista kolmesti päivässä on varmaan sopiva annos, mutta tietoa ei ole. Onpahan edes jonkinlainen määrä vettä. Märkäruuasta löytyi yksi suosikkimerkki, jota ainakin tässä vaiheessa suostuu vähän syömään, joten tuleehan nestettä sieltäkin eikä se nyt haittaa, jos vähän hoikistuu, kun eläinlääkäri oli huomauttanut, ettei yhtään saisi ainakaan lihota. Ei se lihava ole mun mielestä, mutta vatsa on vähän röllöttynyt kyllä.

Potilas.

Täytyy odottaa sitä, että antibioottikuuri loppuu ja lääke katoaa elimistöstä. Sitten uutta pissanäytettä tutkittavaksi ja tulevaisuuden ruokavalio selviää sitten vasta. Sitä ennen ei saa antaa kuivaruokaa, vaikka kauheasti tekisi mieli. Elli tietää, missä sitä on ja yrittää itse murtautua kaappiin hakemaan. Säälittää.

Kidutusväline.

Elli ei sanottavammin arvosta sitä, kun vettä väkisinjuotetaan sille, vaan kukapa siitä tykkäisikään? Ainakin vessassa on alettu taas asioimaan ja molemmansorttista asiaa sinne on tänään ollut. Minä olen ollut huippuonnellinen etätyömahdollisuudestani, kun olen voinut kytätä kaiken päivää, mitä tavaraa tulee ja muutenkin vahtimaan, pihiseekö henki vielä. Pirteä ja leikkisähän Elli on kyllä koko ajan ollut.

Epäluuloinen katse.

Se siitä tällä kertaa. Toivottavasti käänne parempaan on tapahtunut ja kontrollipissasta ei kiteitä enää löydy.

Vihreä Step-sukkapari on edennyt vähäsen sen jälkeen, kun neuloin kolme tilauspipoa ja vielä bonuksena itselleni mustan Marion, kun havaitsin sellaisen puuttuvan värivalikoimasta omassa naulakossa. Kyllä nyt kelpaa talvipakkasten tulla.

Ensimmäinen sukka on valmis ja toista pitäisi aloitella. Nämäkin ovat siis menossa joulupukin konttiin.

Väriä pätkissä.

Eihän niitä oikeita sävyjä saa mitenkään tällä valolla toistumaan, mutta tässä yllä ei olla kauhean kaukana totuudesta.

Steppiä molempiin jalkoihin.

Vasemmassa koivessa näkyy toinen Step-sukkaparin sukista, jotka neuloin ensimmäisinä ohuina sukkina jo useampi vuosi sitten itselleni. Sukat on olleet ahkerassa käytössä ja oikeastaan alkusyksystä nyt lähtien lähes joka päivä jaloissa, koska asuntomme lämmitysjärjestelmä ei ole vieläkään herännyt siihen, että ei ole enää kesä ja täällä on ollut ihan *** kylmä, erityisesti lattianrajassa. Sukat ovat silti vielä hyväkuntoiset. Nypyllään ihan vähän, mutta suunnilleen saman verran kuin seiskaveikkasukka parin käyttökerran jälkeen ja näitä on käytetty kengissäkin. Yhtään puhkikulunutta tai edes melkein puhkikulunutta kohtaa ei ole. Toisin kävi Trekking pro naturasta neulomilleni sukille taannoin. Muutama käyttökerta ja toinen sukka oli pohjasta puhki. Paikkasin, kun kuvittelin vain astuneeni johonkin väärään paikkaan (Reikä näytti ihan saksilla leikatulta!), mutta hetken päästä toiseen kohtaan tuli samanlainen reikä ja sitten vielä seuraavaan kohtaan. Olen käyttänyt niitä sukkia vain kotosalla samoin kuin näitä Step-sukkiani, joten on vähän vaikea uskoa, että olisin juuri niillä sukilla onnistunut hiippaamaan toistuvasti johonkin hiekkapaperiin. En osta sitä lankaa enää, vaikka se on NIIN kaunista, että järki meinaa lähteä. Tai jos tuota ostankin, teen siitä kyllä jotain muuta kuin sukkia, sillä kulutusta se ei kestä näköjään yhtään. Ja minä vielä säilöin noita sukkia kaapissa pitkän aikaa käyttämättöminä, kun en raaskinut alkaa käytellä. Pöh!

Sitten vielä vähän joulutunnelmaa, jota virittelin sunnuntaina kotiin. Tykkään tästä ajasta tosi paljon, kun ulkona on pimeää ja sisällä on ihan pakko poltella kynttilöitä (ja siinä sivussa toisinaan kissan viiksikarvoja) ja kaikenlaisia ihania valoja. Mulla ei ole ollut pitkään aikaan perinteistä kynttelikköäkään, kun edellinen rupesi olemaan toimintakelvottomassa kunnossa (Sillä ei varmaankaan ole asian kanssa mitään tekemistä, että kissat viskasivat sen lattialle suunnilleen joka päivä joulun alla.), mutta nyt sitten halusin sellaisen taas. Asettelin sen työhuoneen ikkunalaudalle, jotta siitä olisi mahdollisimman paljon iloa. Mähän kuitenkin vietän työhuoneessa suunnilleen 8,5 tuntia joka arkipäivä, joten on ihan tärkeää tehdä siitä tilasta mieleinen. Toissapäivänä ostin lisäksi vuoden ensimmäisen hyasintin, joka tosin ei vielä ole aukaissut nuppujaan eikä näin ollen myöskään tuoksu miltään. Hyvää kannattaa odottaa!

Erityishuomio kahteen kuvaan linssiluteeksi ängenneeseen glögimukiin. Mun oli välttämätöntä saada se heti, en malttanut edes toivoa joulupukilta. Ihana!

Muikeaa joulunodotusta!

Kesken joululahjainväännön (No ei enää puutu kuin 1,2 sukkaa, joten ei tässä kiirettä onneksi ole.) sain yllättäen pitkästä aikaa pari tilaustyötä. Pipoja piti saada, joten niitä sitten vaan puikoille.

Tilauspipot, osa 1.

Siinä siis kaksi ensimmäistä. Musta on kaksinkertaista Lanettia ja harmaa kaksinkertaista Dropsin alpakkaa ja neuloin vitosen puikoilla. Toivottavasti vastaanottaja kelpuuttaa. Ohje on omasta päästä, alun silmukkamäärä apinoitu Mariosta.

Seuraavaksi huitaistiin sitten puikoille mustaa pörröreunaista kissapipoa.

Kissamyssy tekeillä.

Tämä menee ystävälle. Pian pääsen tätäkin jo päättelemään. Pörrölanka on Sandnesin Chiliä ja vaikka kuvasta sävy näkyy perin huonosti, se on sitä musta-harmaa-valko-hopeista. Musta osuus on kaksinkertaista Lanettia ja silmukkamäärät apinoitu Marion ohjeesta joustinneuleeseen ja sen yläreunassa tehtäviin lisäyksiin. Toisia lisäyksiä en enää sitten tehnyt. Puikot on kutoset. En osaa päättää, tuliko vitosilla vai kutosilla kivempi napakkuus neuleeseen.

Tänään postista tulivat tämän joulun joulukortit. En millään jaksa enää venyä askartelupuuhiin, joten ajattelin tilata kortit valmiina. Halusin, että rahani menevät hyvään tarkoitukseen, joten en siis lähtenyt Tiimarin korttihyllylle vaan tilasin korttini Animaliasta. Samoin tein viime vuonna. Suosittelen!

Joulukortit. Eikö oo nättejä?!

Elli on aika vaisu. Mutta voi mikä riemu repesi tänään, kun ensin huomasin sen syöneen ja sitten se rapisteli hiekka-astialla. En tosin tiedä, tekikö se astiaan jotain. Sitäkään en vieläkään tiedä, onko se juonut. Vesikuppeja sillä on parhaaseen vesikuppisesonkiaikaan tänään ollut viisi eri puolilla asuntoa eri materiaaleista. Seuraavaksi ohjelmassa on lohenosto. Elli nimittäin osoitti viikonloppuna suurta mielenkiintoa meidän isompien perheenjäsenten lautasilla olleisiin lohiköntteihin ja ajattelin, että jos se edes sitä söisi reippaasti. Ja mun mielenterveyttäni varten ostetaan apteekista ruisku, jolla tarvittaessa saa väkisin tuutattua vettä kitusiin, jos alkaa tarpeeksi epäilyttää. Nyt ollaan saatu kuitenkin jonkin verran nestettä menemään ihan jo ruuan mukana, kun eläinlääkäri vielä ohjeisti sekoittamaan vettä märkäruuankin sekaan. Silti, huoli on kova.