Kerropas, mistä kannattaisi alkaa yrittämään? Meillä on tarjottu nyt toistaiseksi sellaista lihaa, jota itsellemme olemme ostaneet (nautaa ja sikaa eri kokoisina paloina, kanaa, lohta, tonnikalaa, katkarapuja jne), mutta kissalla itsellään ei ole yleensä aikomustakaan edes maistaa muuta kuin korkeintaan vähäsen jauhelihaa, leivänpäällyskinkkua tai sitä lohta. Juustoa sille on myös toisinaan annettu, mutta ei tunnu olevan siitäkään järin kiinnostunut. Se söisi vain niitä raksujaan

Sama juttu on ollut aiempienkin kissojen kanssa. Mähän silloin ensimmäisen kissani kuoltua munuaisvaivoihin otin selvää näistä ravitsemusasioista, kun eläinlääkäri siitä alkoi puhua. Ja harmittelin, ettei ollut tullut aiemmin mieleenkään, että kaupassa myytävässä ruuassa voisi olla jotain vaarallista tai väärää. Sittemmin kolmelle Elliä edeltäneelle kissallekin on yritetty terveellisempää ruokavaliota, mutta kolmesta kahden vatsa ei kestänyt juuri minkäänlaisia ruokavaliomuutoksia ja niidenkin pääasiallinen ravinnonlähde oli kuivaraksut.

Kysymys kuuluukin siis, että miten sinä olet saanut kissasi syömään niin kuin itse olet päättänyt? Kyllähän kissa syömättäkin pärjää jonkin aikaa, mutta kun ei sitä ihan hirveän montaa päivää viitsisi täysin ravinnottakaan pitää. Eri eläinlääkäritkin on antaneet tuohon liittyen toisistaan poikkeavaa tietoa, joten kyllä on kissaharrastajan pää sekaisin vähemmästäkin. Yksi sanoi, ettei päivääkään syömättä ja toisen mielestä viisikin päivää voi olla ravinnotta, kunhan juo. Ei oikein tiedä, mikä pitää paikkansa. Täytyy vähintään haastatella (nykyistä) eläinlääkäriä lisää, kunhan sitä kontrollipissanäytettä viedään reilun viikon kuluttua. Mieshän tätä asiaa tähän asti on hoitanut, kun itselle osui harmittava työmatka juuri sille päivälle, jolle lääkäriaika saatiin, eikä se sitten ollut älynnyt kysellä kaikkea mahdollista ja moneen kertaan, kuten itse aina teen. Kun palasin kotiin, se kertoi, että “No joku tulehdus, se sai antibioottikuurin”, eli ei ollut ihan sisäistänyt edes sitä, mistä oli kyse. Kyllä se sitten pian tajusi, kun minä tenttasin ja flippasin täysin kuullessani, että kissan pissan peehoo on liian pieni (Vaikka sittemmin kävi ilmi, että se onkin sittenkin liian suuri…).