Puikot Vinkuu

Kesken joululahjainväännön (No ei enää puutu kuin 1,2 sukkaa, joten ei tässä kiirettä onneksi ole.) sain yllättäen pitkästä aikaa pari tilaustyötä. Pipoja piti saada, joten niitä sitten vaan puikoille.

Tilauspipot, osa 1.

Siinä siis kaksi ensimmäistä. Musta on kaksinkertaista Lanettia ja harmaa kaksinkertaista Dropsin alpakkaa ja neuloin vitosen puikoilla. Toivottavasti vastaanottaja kelpuuttaa. Ohje on omasta päästä, alun silmukkamäärä apinoitu Mariosta.

Seuraavaksi huitaistiin sitten puikoille mustaa pörröreunaista kissapipoa.

Kissamyssy tekeillä.

Tämä menee ystävälle. Pian pääsen tätäkin jo päättelemään. Pörrölanka on Sandnesin Chiliä ja vaikka kuvasta sävy näkyy perin huonosti, se on sitä musta-harmaa-valko-hopeista. Musta osuus on kaksinkertaista Lanettia ja silmukkamäärät apinoitu Marion ohjeesta joustinneuleeseen ja sen yläreunassa tehtäviin lisäyksiin. Toisia lisäyksiä en enää sitten tehnyt. Puikot on kutoset. En osaa päättää, tuliko vitosilla vai kutosilla kivempi napakkuus neuleeseen.

Tänään postista tulivat tämän joulun joulukortit. En millään jaksa enää venyä askartelupuuhiin, joten ajattelin tilata kortit valmiina. Halusin, että rahani menevät hyvään tarkoitukseen, joten en siis lähtenyt Tiimarin korttihyllylle vaan tilasin korttini Animaliasta. Samoin tein viime vuonna. Suosittelen!

Joulukortit. Eikö oo nättejä?!

Elli on aika vaisu. Mutta voi mikä riemu repesi tänään, kun ensin huomasin sen syöneen ja sitten se rapisteli hiekka-astialla. En tosin tiedä, tekikö se astiaan jotain. Sitäkään en vieläkään tiedä, onko se juonut. Vesikuppeja sillä on parhaaseen vesikuppisesonkiaikaan tänään ollut viisi eri puolilla asuntoa eri materiaaleista. Seuraavaksi ohjelmassa on lohenosto. Elli nimittäin osoitti viikonloppuna suurta mielenkiintoa meidän isompien perheenjäsenten lautasilla olleisiin lohiköntteihin ja ajattelin, että jos se edes sitä söisi reippaasti. Ja mun mielenterveyttäni varten ostetaan apteekista ruisku, jolla tarvittaessa saa väkisin tuutattua vettä kitusiin, jos alkaa tarpeeksi epäilyttää. Nyt ollaan saatu kuitenkin jonkin verran nestettä menemään ihan jo ruuan mukana, kun eläinlääkäri vielä ohjeisti sekoittamaan vettä märkäruuankin sekaan. Silti, huoli on kova.

One Response to “Yllättäviä käänteitä”