Puikot Vinkuu

Archive for December, 2009

Ainakin kaksi kertaa päätin, etten osallistu keväällä. Ja sitten jotenkin vahingossa lähetinkin ilmoittautumissähköpostin, eli mukana ollaan taas

Aina se loppuu kesken. Joulu.

Toisilla on kai kuusen alla lahjapaketteja...

Ellin mielestä joulu on jännittävää aikaa. Maanantai-iltana olohuoneeseen ilmestyi kuusi ja sitä on sittemmin pitänyt haistella joka suunnasta ja ihan jatkuvasti. Erityisesti eilen kuuseen ripustetut koristepallot ovat olleet mielenkiintoisia, mutta toistaiseksi joka ikinen koriste on pysynyt puussa. Toisin kuin alaoksien neulaset, joita on kaikkialla jo tässä vaiheessa joulua. Elli sai oman sinisen koristepallon, jota saa luvan kanssa pöllyttää, muttei se tietetenkään ole yhtä jännittävä kuin kuusesta roikkuvat. Kinkkukin kiinnostaa, tietenkin. Samoin pähkinäkulho, josta pitää silloin tällöin käydä nostamassa muutama pähkinä leluiksi. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin kapistus on siltikin tuo kuusi. Kaikki oksat on haisteltu moneen kertaan eikä siihen näköjään kyllästy. Ei tuo kissa taida varsinaisia joululahjoja tarvitakaan.

Iloista joulun aikaa kaikille lukijoilleni!

Uni ei tullut. Kello tikitti kolmea. Kuuma, kylmä, tyyny huonosti, peitto vinossa, liian valoisaa, hiukset kutittaa kaulaa. Nousin lukemaan lehteä. IK tuli selailtua läpi jo jokin aika sitten ja jo silloin kauhistelin aikaisempaa kamalampia malleja, mutta nyt jäinkin sitten lukemaan artikkelia palmikoista. Ja sitten välähti.

Ooo!

Palmikkoa oikealla, palmikkoa nurjalla. Huippujännittävää! Loogista, kun hoksaa, miten tuo tehdään, mutta eipä ole tullut aikaisemmin mieleen. Voi olla, että koko joulu menee äheltäessä kaulaliinoja, kun nyt niistä saa molemmin puolin samanlaiset… Pienestä sitä voi ihminen innostua. Sanotaan nyt vielä sen verran, että mallitilkkua en sentään nykertänyt keskellä yötä vaan maltoin sen kanssa aamuun asti

Iloista joulua!

Asetin aiemmin syksyllä tavoitteeksi tehdä viisi joululahjaa itse. Saavutin tavoitteeni ja ylitinkin sen aika komeasti. Joulupaketeista kuoriutuu tänä vuonna omatekoisia lahjoja aika paljonkin: kolme baktusta, kuudet lapaset, kolme pipoa, neljät sukat, kolme kaulahuivia, yksi pitsihuivi ja yksi slipari.

Niinpä siis on aika palkita itseään. Siis tietysti neulomalla lahjaneuleiden tieltä keskeneräiseksi jääneitä vähemmän kiireellisiä töitä valmiiksi. Ehkä joku muistaakin, että olen aloittanut pitsihuivia vironvillasta ja sukkia itselleni punaraidallisesta sukkalangasta (jonka merkki jäi arvoitukseksi).

No, sukat on nyt valmiit.

Sukkaset ruskeissa rotusäärissä...

Joo, ei ole rusketuksesta tietoakaan enää. En kohdistellut sukkiin raitoja kohdakkain, olenhan ihan huippuvilli sukanneuloja ja lisäksi vähän laiska miettimään sellaisia juttuja kovin tarkkaan.

Ihanat värit!

En kyllä meinaa päästä yli siitä, miten kauniit sävyt tuossa langassa on! Miksen minä ääliö voinut säästää vyötettä?! Keksiikö joku, mitä (sukka)lankaa tämä voisi olla? Minä olen aika varma, että Regiaa, mutta en ahkerasta googlauksesta huolimatta löytänyt mistään tätä väriä. Ehkä tämän valmistus on jo lopetettu.

Kantapäät.

Käytiin eilen sitten lahjakierroksella miehen sukulaisten luona. Kannatti piipahtaa miehen mummolassa, sillä pois lähtiessämme sain matkaan aarteita.

My precioussssss...

Joo, lankaa! Näitä on yhteensä varmaan ainakin kilon verran ja neljässä eri sävyssä. Ylävasemmalla pilkistävä tummempi violetti ja etualan pinkki ovat yhtä säiettä ja vaaleanpunainen ja vaaleampi violetti kahta. Tosi ohutta, mutta samoja sävyjä on useita keriä, joten voi neuloa moninkertaista lankaa. Pehmoista kuin mikäkin. Ajattelin ählätä mummolle kiitokseksi pitsihuivin. Suunnittelin ensin, että näistä langoista, ehkä vaikka tuosta vaaleasta violetista. Ainakin vakoilu mummon naulakolla tuotti tulokseksi mahdollisia värimatcheja sen sävyn kanssa. Mutta pitäiskö ensin neuloa se toinen keskeneräinen pitsihuivi valmiiksi? Mummelia tavataan seuraavan kerran varmaankin joulupäivänä, johon mennessä pitsihuivi melko suurella todennäköisyydellä EI ennätä valmistua kuitenkaan ottaen huomioon, että kaikki jouluvalmistelut on tekemättä vielä. En taida ottaa nyt sellaista ylimääräistä stressiä enää.

Aika paljon houkuttelisi kyllä myös päästä käsiksi SNY-peräisiin lankoihin…

SNY-vaihto tältä syksyltä on nyt osaltani kokonaan ohi. Minä lahjoin tänä vuonna Riikkaa. Lähettämistäni lahjuksista ei ole täällä ollut eikä tulossa sen kummempia kuvia, koska joku nimeltämainitsematon unohti kuvata suurimman osan lähetyksistä ennen postiin pistämistä, mutta Riikalla on kuvia, käykää siellä katsomassa. Oli kyllä kiva keksiä lahjomisia ja ylläreitä, kun vastaanottajakin tuntui niistä tykkäävän. Nyt sitten vielä mietin, lähdenkö mukaan keväälläkin vai mitä sen kanssa tekisin.

Viimeinenkin joululahjaneule on valmistunut ja langanpäät päätelty. Tämä uroteko suoritettiin viime yönä puoli kahden maissa, joten nyt olen vapaa neulomaan ihan vain itselleni, jos sattuu huvittamaan. Tänään ei ole vielä ehtinyt huvittaa, koska olen kestittänyt sukulaisia, jotka pistäytyivät kylässä. Olen sitten harjoittanut toisenlaisia kädentaitoja.

Melkein symmetriaa.

Eihän ne koristeet nyt ihan suorassa ole, mutta ihan tarpeeksi hyvä tästä tuli, vaikka eilen illalla meinasikin moneen otteeseen kärähtää käämi, kun liivate käyttäytyi omituisesti ja tuli epäluulo, hyytyykö tuo päällimmäinen kerros vai ei. Hyytyi se sitten onneksi.

Monta kerrosta.

Tämä ei ole suoraan mistään ohjeesta vaan yhdistelin useasta juustokakun ohjeesta. Pohjalla piparkakkuja, päällä glögihyytelöä ja keskiosassa kermavaahtoa ja tuorejuustoa joulukkaasti maustettuina. Omaan makuuni liian makeaa, mutta vieraille tuntui kelpaavan. Kerrankin minäkin onnistuin jossain keittiöpuuhassa.

Mutta mitäköhän sitä nyt neuloisi? Kesken ovat vielä ne joskus viikkoja sitten aloitetut punaraidalliset sukat, mutta nyt ei oikein ole sukkainspiraatiota niihin. Ehkä otan pienet torkut ja mietin sitten uudestaan. Onhan nyt vihdoinkin kauan kaivattu LOMA.

Kiirettä pitelee sekä töissä että täällä joulupukin pajassa. Toinen vihreä sukka puuttuu vieläkin, mutta ei voi mitään. Tänään ehdin nyt vasta oikeastaan ensimmäistä kertaa tehdä jotain omaa. Koko päivä meni töissä, sitten Ellin kanssa lääkärissä, postissa viemässä joulupaketteja ja hakemassa SNY-pakettia ja sitten vielä ruuanlaitossa. Pitäisi jo nukkua, mutta en malta nyt ihan vielä.

Elli.

Ensinnä Ellistä. Se on ihan kunnossa taas. Eläinlääkäri oli vähintään mielenkiintoinen tapaus, aika pihalla kaikesta, mutta selvisi sitten lopulta kuitenkin pissanäytehaasteesta ja jopa kissan rokottamisesta. Proteiini- ja happamuusarvot olivat pissassa normalisoituneet ja virtsakiteet kokonaan pois. Saatiin lupa jatkaa tavallista ruokavaliota eikä tarvita siis erikoisruokaa. Kuivaruokaakin saadaan antaa silloin tällöin, mutta tarvitsee huolehtia, että kissa silloin juo tarpeeksi, toisin sanoen täytyy tuupata ruiskulla vettä raksupäivinä. Onneksi saatiin lupa niihin raksuihinkin, ne kun ovat kissan hampaille parempi vaihtoehto kuin märkäruoka. Ja onneksi on löytynyt niitäkin märkäruokia, jotka Elli kelpuuttaa, alkuun kun näytti jo aika pahalta, kun ei se halunnut syödä mitään, mitä tarjottiin. Huh helpotusta, että se on terve!

Ja sitten: viimeinen SNY-lähetys! Nyt sitten tiedänkin sen, että se onkin ollut Tintsku, joka minua on lahjonut. Blogi on uusi tuttavuus minulle, mutta meinaan sukeltaa lukemaan tarkemmin ihan heti, kunhan vaan suinkin ehdin. Viikonloppuna viimeistään, koska perjantaina alkaa LOMA!

Kortti, joka paljasti salaisuuden.

Kortti on taas taitavasti tehty, kuten aikaisemmatkin. Keskellä lukeva Hyvää Joulua -teksti erottuu oikeassa elämässä paremmin kuin tässä minun mahtavassa kuvauksen taidonnäytteessäni. Tämä pääsee paraatipaikalle joulukorttiseinälleni, kunhan sellaisen saan aikaiseksi pykätä pystyyn. Ja on sitäpaitsi ensimmäinen joulukortti, jonka olen saanut tänä vuonna. Tosi kaunis!

Aartehet. Lankaa ja käsivoidetta.

Käsivoidetta sain aikaisemminkin ja se on ollut kovassa käytössä. Näitä ei voi olla liikaa, jotta aina on saatavilla purkki tai tuubi. Etenkin näin kylmällä ja kuivalla ilmalla mun kädet kuivuvat ihan koppuroiksi ja sitten vahingossa ja epähuomiossa rupean kynimään niitä kuivia kohtia ja.. En nyt viitsi kuvatodisteita laittaa nähtäville, jotta heikkohermoisimmat eivät saa hepulikohtausta, mutta näky ei ole kovin kaunis. Tämä tuubi pääsee työpöydän reunalle, edellinen on yöpöydällä.

Sirdar Escape.

Tämän langan sävyt näyttävät jännittäviltä. Siis ei sillä tavalla, kun ollaan sitä mieltä, että joku on ruma ja yritetään keksiä edes jotain, mistä se ei käy ilmi: “onpa mielenkiintoisen näköinen”, vaan sillä lailla jännittävä, että minusta tuntuu, ettei keinovalossa oikein tule oikeat sävyt esiin. Sain paketin vasta illalla, joten luonnonvalossa en ole näitä keriä vielä nähnytkään. Keltaista ja sini-vihreää vaikuttaisi olevan, yhteensä 130 metriä. Saisikohan niistä Baktuksen? Täytyy pohtia tarkemmin huomenna tai milloin sitten ehdinkään perehtyä tähän asiaan tarkemmin. Lanka on mulle uusi tuttavuus, siitä vielä lisää pisteitä!

Step.

Tämä sen sijaan on jo vanha tuttavuus. Sävy on kylläkin uusi, oikein soma sitäpaitsi. Muistatte ehkä ne vihreät Step-sukat, jotka mulla oli taannoin puikoilla? Tämä on samalla tavalla raidoittuvaa lankaa, mutta kuten kuvasta näkyy, eri sävyssä. Uskoisin, että tuossa on uudet kotisukat mulle heti, kunhan kerkeän neulomaan ne. Tuolla linkittämässäni postauksessa olevat ruskeat Step-sukat ovat kyllä siis edelleen hyväkuntoiset, mutta ohuita villasukkia ei voi olla liikaa, varsinkaan minulla, jonka jalat ovat alkaneet vasta viime vuosina palelemaan kovasti. Tänäänkin köpöttelin koko päivän kotosalla villasukat ja paksut villatöppöset jalassa eikä ollut yhtään liian kuuma. Käyttöön tulee tämäkin lanka siis, ihan ehdottomasti! Ja ovatko sitäpaitsi ehkä pikkasen samaa sarjaa mun taannoin värjäämieni lankojen kanssa? En mä sit raaski noista seiskaveikoista toisille neuloakaan, kun saan niistä Step-sukkien kanssa samaa sarjaa olevan.. jonkun. Lapaset ainaki!

Herkkusektori.

Höpöhöpö, siinä mitään tyhjiä papereita ole. En varmasti oo syönyt yhtään, koska tänään ei ole karkkipäivä. No ehkä yhen saatoin maistaa, kun ei ollut ennestään tuttu karkki. Nuo tuon aiheiset salmiakkikarkit on mun suosikkeja ja kun tykkään kovasti suklaastakin, tämä oli aika varma valinta. Enkä mä kyllä meinaa noita kuvassa pilkisteleviä Suomi-suklaitakaan jättää syömättä. Namuset oli pakattu oletettavasti SNY:n itse virkkaamaan-neulomaan punaiseen pussukkaan, joka komennettiinkin jouluksi samoihin tehtäviin. Herkuista ei kyllä taatusti ole jouluna enää jäljellä muuta kuin onnellinen muisto.

Kiitos paljon Tintsku! Olet tosiaankin saanut piristettyä mun syksyäni hurjan paljon. Tämä on ollut varsinkin työrintamalla aikamoisen kiireen ja stressin syksy, joten piristys on myöskin otettu iloisena vastaan. Kiitoskiitoskiitos!

Sitten muihin aiheisiin. Nimittäin kattokaa:

Purkkei.

Oonko ehkä vähän leuhka? Oon. Itte tehtyä hilloa (Ei nyt puututa sitten siihen, että raaka-aineet ostin torilta enkä käyny itte poimimassa.), itte pestyissä purkeissa (Kierrätystä, hei!), itte värkätyin koristuksin. Etiketti on kyllä miehen käsialaa, mutta yhessä liimattiin paikoilleen. Kankaat ostin jo syyslomalla Helsingistä ja nyt JO sain hurautettua siksakit reunoihin. Siis minä. Hurautin. Kyllä, ompelukoneella. Se onkin ollut muutosta asti kaapissa häpeämässä ja nyt on näköjään ottanut opikseen, kun käyttäytyi oikein mallikkaasti. Uskaltaiskohan sitä piipahtaa Eurokankaassa kattelemassa samettia hametta varten vai meneeköhän se jo liian villiksi? Anopillakin olis ompelukone ja sen lisäksi se tarvittava osuus hameompelussa. Taito. Tarttiskohan vähän koittaa jotain oravannahkakauppoja..? No, mietitään.

Huomaatteks? Purkeissa on noita valkoisia sydän-koristeita. Riehaannuin virkkauspuuhissa sen verran pahasti, että livautin samoin tein ylimääräisiäkin. Eipä jää käyttämättä nyt nekään.

Nukkumaan sitten. Nukuttaa kyllä (Havahduin tänään työkoneen äärestä kuola poskella ja silmät kiinni. Olin ilmeisesti just kuukahtamassa taulu pöytää vasten. Muutamat henkoset raikasta talvi-ilmaa ikkunan rakosesta ja taas mentiin. Tuli vähän yöunia ikävä. Tuu jo, perjantai!

Mitä se nyt tekee?

Outoo!

Todella hämmentävä tilanne. Kirjoneuletta. Mun puikoilla. Jestas sentään, eikö mihinkään enää voi luottaa?

Siinä on viimeinen pari joulupakettiin menossa. Ensimmäinen sukka on kärkikavennuksia vaille valmis ja toinen vielä kokonaan tekemättä. Mut eihän tässä vielä kiire.. Tällä hetkellä ei ainakaan tule mieleen, että olisin luvannut tai edes suunnitellut tekeväni jotain muuta joulupakettiin, mutta ei tässä nyt järin hirveästi aikaa olekaan, kun melkein kaikki lahjat täytyy postittaa.

Uusi asukas.

Meillä on myös tällainen uusi perheenjäsen. Nämä pienemmät kaverit on esitelty jo aikaisemminkin, mutta viikonloppuna niiden perään tuli katsomaan tämä suurempi jamppa. Kävin siis joulumarkkinoilla täällä meillä päin minäkin. Nuo kaksi pienempää on ostettu samalta myyjältä vuosi sitten, joten riemastuin, kun nyt löydettiin samaa sarjaa suurempi tonttunen. Vaan miksen pistänyt vieläkään mieleeni, oliko se joku yrittäjä vai ihan vaan käsityön harrastaja, kun siellä näitä myyskenteli? Joka joulu täytyy ostaa joku uusi joulukoriste ja parastahan on toki, jos saa tällaista hienoa käsityötä. Hintahan nyt toki on ihan eri kuin marketin hyllyltä ostettavissa koristuksissa, mutta sydäntä lämmittää ajatus siitä, että tuonkin koristeen tekoon on käytetty paljon aikaa ja sitä on huovutettu niin että hiki lentää.

Sori muuten lukijat, jotka olette joutuneet tekemään viime aikoina turhia reissuja tänne. Blogini on haamustellut muutaman kerran, kun olen fiksaillut ulkoasua, mutta lupaan rauhoittua niissä puuhissa piakkoin!

Jeeeee!!! Jjjjeeee!!

Tukkamömmöjä!

Kässäjuttuja!

Tällaista kaikkea eilinen postinkantaja toi. Olin aikamoisen riemuissani. IK on vieläkin muoveissa, kun aikaa selailuun ei ole ollut, mutta onneksi kohta tulee joululoma, jolloin on aikaa. Ja kommenttiboksiin oli tupsahtanut viesti SNY:ltä, joten lisää postia lienee odotettavissa

Tänään postinkantajana toimi oma esimies. Ennalta pelkäämäni kehityskeskustelu osoittautuikin oikein mukavaksi juttutuokioksi, eikä pelkästään siksi, että minun työpanokseeni ollaan oltu (edelleen) tyytyväisiä. Sain nimittäin oikein muikean hymyn kirvoittaneen suklaalähetyksen tyytyväiseltä asiakkaalta. En ole vielä avannutkaan suklaarasiaa, vaikka todellakin on tehnyt mieli.

Tällä hetkellä työn alla edelleenkin vihreät Step-sukat. Onnistuin lisäksi muistamaan, että tekemistä odottavat yhdet toisetkin joululahjasukat, joten ei tässä nyt laiskottelemaan kerkeä. Mistä lisää tunteja vuorokauteen tai vaihtoehtoisesti lisää vuorokausia viikkoihin?

Edit: Sellainen mainos vielä, että BeautyBay toimitti Tigi-putelit viidessä arkipäivässä ja olivat edullisiakin. Vielä ehtii jouluksi!

Iltapuhteita.

Tuli ihan ajoissa ajatus. Joulukorttien mukana tämmöisiä. Kannatti taas ruveta ideoimaan vasta muutama päivä ennen viimeistä postituspäivää…