Puikot Vinkuu

Tämä on ollut aika ennätyksellisen huono viikko. Ehkä perjantai 13. päivä ilmiintyi meille tällä kertaa koko seuraavan viikon mittaisena epäonnena. Tässä postauksessa ei ole mitään neuleasiaa, joten jos sellaisen perässä paikalle putkahdit, tuotan nyt pettymyksen.

• Big brother loppuu. Tämä kaataa maailmaani varmaan vähiten, mutta koska olen seurannut ohjelmaa maksullisen 24/7-kanavan kautta koko syksyn, tuntuu varmasti taas aika tyhjältä ilman sitä. Juuri niin säälittävä tosiaan olen ja tunnustan sen avoimesti. Big brother on pitänyt minulle seuraa päivittäin työnteon lomassa, vaikka en sitä ole toki koko ajan aktiivisesti tuijottanutkaan. Tärkeä seuralainen hiljenee tänä iltana ainakin ensi syksyyn asti, jos enää jatkuu silloinkaan.

• Auto hajosi. Nyt se nyypöttää 35 kilsan päässä kotoa miehen työpaikan parkkipaikalla, koska ei halunnut tehdä yhteistyötä enää perjantaina, kun miehen viikonloppu alkoi. Tämäkään ei kaada maailmaa, mutta haukkaa loven lompakkoon ja näin joulun alla lovia on siellä jo muutenkin ihan tarpeeksi. Vielä ei tiedetä, mikä siinä on vikana, koska korjaamolle sitä ei perjantai-iltana enää saatu, mutta täytyy nyt toivoa, että vika olisi pieni ja vaatimaton eikä sen korjaaminen kestäisi kauaa tai maksaisi paljoa. Ehkä automme on saanut sikainfluenssan. Arkea tämä hankaloittaa tottakai, mutta tärkeimmät asiat onneksi voi hoitaa ilman autoakin. Lisäksi miehen veli puolisoineen toivottavasti on lahjottavissa siinä vaiheessa, kun pitää käydä hakemassa uusi säkillinen pellettejä Ellin hiekka-astiaa varten, mikäli tämä ajankohtaistuu ennen oman auton tokenemista.

• Kävin tiistaina vatsatähystyksessä. Voin kertoa, että se oli ihan kamalaa, mutta ei onneksi niin kauheaa kuin etukäteen luulin. Eikä syytä pitkään jatkuneisiin vatsavaivoihin vieläkään löytynyt. Nyt odotellaan tähystyksessä otettujen koepalojen tutkinnan tulokset ja sitten ei kuulemma enää tutkita mitään, koska lääkärit ovat ihan pihalla siitä, mistä voisi olla kyse eivätkä siis keksi enää tutkittavaa. Tähän asti on otettu toistakymmentä kertaa verta, pistetty kipupiikkiä, määrätty lääkkeitä, kuvattu useampaan kertaan ultraäänellä, otettu yhdet magneettikuvat ja nyt sitten tähystelty letkulla. Syytä ei löydy, mutta sen verran tiedän, että kyseessä ei ole ainakaan syöpä tai muu kasvain, sappikivivaiva (sappirakkohan jo poistettiin tammikuussa ja se helpottikin kipuja huomattavasti) tai raskaus (olisikin mielenkiintoinen versio, kun ottaa huomioon, että kipuilu alkoi noin puolitoista vuotta sitten..). Kyllä, alkaa jo ottaa aivoon.

• Apulanta lopettaa. Kävin eilen katsomassa viimeisen keikan Tavastialla. Aloitin keikoilla käymisen (siis yhtään millään keikoilla) vasta puolitoista vuotta sitten, kun nykyinen puoliso oli innokas lähtemään mukaan. Apulanta valkoitui nopeasti suosikki-livebändiksi, osittain aluksi sen vuoksi, että ensimmäisillä treffeillämme kävimme katsomassa sen keikan, mutta muutenkin se on yksi lempibändeistäni, jonka keikat on olleet parempia kuin muut näkemäni. Mieli on haikea ja surullinen, kun tämäkin hupi on nyt unohdettava. (Edit: sentään lienee kyse vain keikkatauosta, jee.)

• Ellillä on virtsakiteitä. Tämä on tietysti se kamalin vastoinkäymisistä. Syyskuussahan Elli rupesi pissaoirehtimaan (ramppasi usein hiekkalaatikolla ja pesi ahkerasti peräpäätänsä) ja silloin soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Saatiin antibiootit ja lääkäri oli kissaa näkemättäkään sitä mieltä, että se on vain tulehdus. Oireet helpottivatkin ja me huokaisimme helpotuksesta. Nyt alkoi sama oireilu ja käytimme torstaina Elliä omalla lääkärillään. Näytteestä kävi ilmi, että Ellillä on struviittikiteitä. Kissa on pirteä ja leikkisä, joten ei kai kovin kipeä, mutta minua surettaa silti kovasti. Elli on viides kissani ja kaksi edellisistä on sairastanut ärhäkän pissavaivan. Ensimmäinen kuoli kuusivuotiaana munuaisten vajaatoimintaan ja seuraava neljävuotiaana kivuliaisiin ja vaikeisiin virtsakiviin. Ravitsemuksessa ei pitäisi olla vikaa, koska Elli ja tämä nelivuotiaana kuollut ovat syöneet eläinlääkärin suosittamia ruokia. Ehkä tämä on vinkki siitä, että mun ei pitäisi ottaa kissoja lainkaan.

Elli.

Eipä siis tällä kertaa neuleasiaa, vaan eipä ole muuta valmistunutta työtäkään kuin kaksi aivan tavallista mustaa kaulaliinaa. Toinen miehelle ja toinen veljelle joululahjaksi. Äidin vihreät lahjasukat ovat sitten seuraavana ohjelmassa, mutta kiirettä niilläkään ei ole, koska todennäköisesti en lähetä niitä jouluksi, jos menemme äitilään heti välipäiviksi käymään.

5 Responses to “Viivästynyt perjantai 13.”