Puikot Vinkuu

…synkkä ja myrskyinen yö. No ei ollut oikeasti yö eikä edes myrsky, mutta synkkää oli. Pään sisällä ja ulkopuolella samoin. Pientä valoa pimeään toi lauantainen Apulanta, mutta aurinko pärähti paistamaan vasta sitten, kun postimies-Pate toi pakettiosoitekortin pitkän viikonlopun odottelun jälkeen tänään aamulla.

Hirmuisen suuressa muumi-laatikossa piileksi aarteita.

Aarteita saavuttiin ihastelemaan sankoin joukoin.

Niitä tutkittiin suurella hartaudella. Kuvassa Dark chocolate -suihkugeeli.

Yksi aarre varmistaa makean suun moneksi päiväksi.

Toinen aarre aikoo omien puheidensa mukaan lämmittää uuden omistajansa käsiä. Tai siis ne molemmat: näitä on kaksi.

Ovatkin ehtaa kamaa (ja ennestään mulle tuntemattomia).

Aarteen lähettäjä vihjaili kortissa, että ensi kerralla salaisuuden verho raottuu.

Lähikuvissa eivät esiinny hienosti kukkamuotoon pakatut pienet pyyhkeet, koska joku hölmö ei älynnyt kuvata niitä ennen kuin reuhtoi innoissaan paketin auki. Tuolla ylemmissä kuvissa siis tuo vaalea muovipäällysteinen juttu. Messissä oli myös rasiallinen Daim-capuccinoa. Rasia vilkkuu sekin tuolla ylempänä. Olen joskus maistanut ja on kuulkaas hyvää tuo!

Oli kyllä jälleen mieluisa yllätys, ihan kokonaisuudessan. Kiitos hurjan kovasti taas kerran! Lisäksi, SNY, jos saa kysyä, niin mistä se aiemmin lähettämäsi tuoksukynttilä on peräisin? On nimittäin sellainen harvinaisuus se, että oikeasti tuoksuu, toisin kuin mikään aiemmin kokeilemani tuoksukynttilämerkki, joten mieli tekisi lisää samanmoisia, mutta en tiedä, mistä niitä voisi yrittää kalastella.

Näin kovasti ilahduin Älkää kiinnittäkö kauheasti huomiota pellehermanni-kampaukseen. Kyllä mä toisinaan kampaan hiukseni.

2 Responses to “Olipa kerran”