Puikot Vinkuu

Oon neulonu Novitaa. Mies halus pipon ja kun kerta pyydettiin, olihan se neulottava. Se sai itse valita langan ja valkkasi sitten Rustican. Onneksi, joutipahan sekin kerä käyttää. Vielä sitä on kyllä vajaa kerä tuolla jossain. Tää on ihan tällänen peruspipo.

Miehen päähän tää on ihan sopiva.

Nyt oon sitten neulonut itselleni sukkia ihan täydellisen värisestä langasta. Tää on jotain jostain joskus tilattua sukkalankaa. Voisko olla ihan Regiaa? Siitä on kuitenkin monta vuotta, kun ostin ja vyötekin on sittemmin kadonnut. Vajaasta kerästä ei pitkävartisia sukkia saa, mutta tehdään sitten lyhytvartiset. Toinen on jo valmiina ja se on NIIN kaunis, lääh!

Ei voi olla näin ihanat värit!

Enhän mä saanut noita värejä edes ihan kunnolla toistumaankaan. Punaisen eri sävyjä kuitenkin eikä mitään vaaleaa violettia, kuten kuva yrittää huijata. Muut sävyt osuivat aika lähelle, joten tämä kuva nyt saa luvan sitten kelvata.

Ja juu, lauantaina pistäydyin messuillakin.

Heijastinrintakoru.

...jonka teki Sirpa.

Lasinen kissakoriste olohuoneen ikkunaan. Elli halus tän. Varmasti halus.

Virkkukoukkusen killuttimia.

Ostin sitten vähän lankaakin.

Novitalle kostoksi Noroa, koska mies tarttee kaulaliinan enkä tähän muutakaan tekosyytä hätäpäissäni keksinyt.

Äiti pyys villasukkia "siitä samasta langasta, josta edelliset". Eihän sitä sit muusta voi. Tää on kyllä eri sävyinen Step. Ei nyt mietitä sitä, että Steppiä oli kyllä yhtä toista väriä hyllyssä jo valmiina.

Tää oli sit silkka heräteostos, mut kattokaa nyt noita sävyjä! Luonnossa ne on vielä kirkkaammat. Ja lanka on niin pehmeää, että ei siitä ehkä sukkia raaski tehdä. Mitähän siitä sais? Jaa.. hmm.. hetkinen.. ehkä vaikka... huivin... Eh.

Kuvaan asti ei ehtinyt Ellille ostettu kissanminttuhiiri. Se lussutettiin noin puolessa minuutissa ihan kuolaiseksi ja luppanaksi. Animalian kojusta sen nappasin. Tarttee pitää Tampereella silmät auki, jos siellä olis niitä samoja. Ostan monta.

Oliks kukaan muu messuamassa? Itse olin kaverin kanssa lauantai-iltapäivällä ja kyllä meinas usko loppua kesken yhtä aikaa hapen kanssa. Oli niin sairaan kuuma, että järki melkein lähti. Koitin pälyillä tuttuja silmät kiiluen, mutta en ainaskaan bongaillut ketään.

4 Responses to “Lahden messut”