Puikot Vinkuu

Archive for November, 2009

Onko se syöny mitään tänään?
Kyllä se aamulla söi. Mut ei syöny kaikkea.
Lääkkeet se syö ainakin.
No onneks.
Onks se juonu tänään?
En oo nähnyt, että ois juonu.
Onkohan se juonu koko päivänä yhtään?
Mitä jos se ei juo?
Lääkäri sanoi, että pitää juoda joka päivä.
Ei se varmaan oo kyllä juonu.
Mut onhan ruuassa nestettä.
Mut pitää juoda, ei se ruoka riitä. Lääkäri sanoi.
Nyt se kuolee.
Kyllä se ehkä joi tänään.
Varmaan kuolee.
Joi se. Tiskialtaasta, mä näin.
Pissalla ei oo kyllä käyny tänään.
Ootko varma? Ehkä se kävi etkä vaan huomannu?
Noku en mä oo varma. Olikohan se tänään vai eilen?
Se on kauheen vaisukin. Nukkuu vaan.
Varmaan sattuu kauheesti.
Miksei me saatu sille kipulääkkeitä?
Koko ajan se vaan nukkuu. Ei oo kyllä kehrännykään tänään.

Potilas.

Kato nyt, se näyttää niin ahdistuneelta.
Nyt on pakko saada se kehräämään.
Miks se naukuu tolleen?
Nyt se meni kupille. Kato kun se vaan nyypöttää.
Se on niin säälittävä.
Koskeekohan sitä kauheesti?
Mitä jos se kehrää, kun se on niin stressaantunut?
Mä kuulin joskus jostain, että kissat kehrää silloin, kun niitä stressaa.
Mut se puskee. Älä silitä noin kovaa!
Jos se on vaan niin sekaisin että se puskee siksi?
Kokeillaan laittaa sille tonnikalan lientä vesikuppiin.
Pakko sen on juoda, jos laitetaan.
Ei oo muuta kuin öljyistä tonnikalaa.
Laita sitä öljyä.
Ei kelpaa vieläkään. Mitä nyt tehään?
Eihän se tykkää tonnikalasta.
Syö nyt, söisit vähän, syö jooko?
Ota vähän ees vettä. Kato, tässä, herkkuvettä!
Ei se juo, voi paska.
Mä laitan kissanminttua tohon lattialle.
Pitäiskö soittaa ja kysyä?
Jos ei kissanmintulla piristy, ni sit huolestutaan.
Kehtaiskohan huomenna soittaa eläinlääkärille ja kysyä?
Miksei se juo?!?
Mitä me tehään väärin?
No nyt se söi jonkun leivänmurusen.

Tämä on ollut aika ennätyksellisen huono viikko. Ehkä perjantai 13. päivä ilmiintyi meille tällä kertaa koko seuraavan viikon mittaisena epäonnena. Tässä postauksessa ei ole mitään neuleasiaa, joten jos sellaisen perässä paikalle putkahdit, tuotan nyt pettymyksen.

• Big brother loppuu. Tämä kaataa maailmaani varmaan vähiten, mutta koska olen seurannut ohjelmaa maksullisen 24/7-kanavan kautta koko syksyn, tuntuu varmasti taas aika tyhjältä ilman sitä. Juuri niin säälittävä tosiaan olen ja tunnustan sen avoimesti. Big brother on pitänyt minulle seuraa päivittäin työnteon lomassa, vaikka en sitä ole toki koko ajan aktiivisesti tuijottanutkaan. Tärkeä seuralainen hiljenee tänä iltana ainakin ensi syksyyn asti, jos enää jatkuu silloinkaan.

• Auto hajosi. Nyt se nyypöttää 35 kilsan päässä kotoa miehen työpaikan parkkipaikalla, koska ei halunnut tehdä yhteistyötä enää perjantaina, kun miehen viikonloppu alkoi. Tämäkään ei kaada maailmaa, mutta haukkaa loven lompakkoon ja näin joulun alla lovia on siellä jo muutenkin ihan tarpeeksi. Vielä ei tiedetä, mikä siinä on vikana, koska korjaamolle sitä ei perjantai-iltana enää saatu, mutta täytyy nyt toivoa, että vika olisi pieni ja vaatimaton eikä sen korjaaminen kestäisi kauaa tai maksaisi paljoa. Ehkä automme on saanut sikainfluenssan. Arkea tämä hankaloittaa tottakai, mutta tärkeimmät asiat onneksi voi hoitaa ilman autoakin. Lisäksi miehen veli puolisoineen toivottavasti on lahjottavissa siinä vaiheessa, kun pitää käydä hakemassa uusi säkillinen pellettejä Ellin hiekka-astiaa varten, mikäli tämä ajankohtaistuu ennen oman auton tokenemista.

• Kävin tiistaina vatsatähystyksessä. Voin kertoa, että se oli ihan kamalaa, mutta ei onneksi niin kauheaa kuin etukäteen luulin. Eikä syytä pitkään jatkuneisiin vatsavaivoihin vieläkään löytynyt. Nyt odotellaan tähystyksessä otettujen koepalojen tutkinnan tulokset ja sitten ei kuulemma enää tutkita mitään, koska lääkärit ovat ihan pihalla siitä, mistä voisi olla kyse eivätkä siis keksi enää tutkittavaa. Tähän asti on otettu toistakymmentä kertaa verta, pistetty kipupiikkiä, määrätty lääkkeitä, kuvattu useampaan kertaan ultraäänellä, otettu yhdet magneettikuvat ja nyt sitten tähystelty letkulla. Syytä ei löydy, mutta sen verran tiedän, että kyseessä ei ole ainakaan syöpä tai muu kasvain, sappikivivaiva (sappirakkohan jo poistettiin tammikuussa ja se helpottikin kipuja huomattavasti) tai raskaus (olisikin mielenkiintoinen versio, kun ottaa huomioon, että kipuilu alkoi noin puolitoista vuotta sitten..). Kyllä, alkaa jo ottaa aivoon.

• Apulanta lopettaa. Kävin eilen katsomassa viimeisen keikan Tavastialla. Aloitin keikoilla käymisen (siis yhtään millään keikoilla) vasta puolitoista vuotta sitten, kun nykyinen puoliso oli innokas lähtemään mukaan. Apulanta valkoitui nopeasti suosikki-livebändiksi, osittain aluksi sen vuoksi, että ensimmäisillä treffeillämme kävimme katsomassa sen keikan, mutta muutenkin se on yksi lempibändeistäni, jonka keikat on olleet parempia kuin muut näkemäni. Mieli on haikea ja surullinen, kun tämäkin hupi on nyt unohdettava. (Edit: sentään lienee kyse vain keikkatauosta, jee.)

• Ellillä on virtsakiteitä. Tämä on tietysti se kamalin vastoinkäymisistä. Syyskuussahan Elli rupesi pissaoirehtimaan (ramppasi usein hiekkalaatikolla ja pesi ahkerasti peräpäätänsä) ja silloin soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Saatiin antibiootit ja lääkäri oli kissaa näkemättäkään sitä mieltä, että se on vain tulehdus. Oireet helpottivatkin ja me huokaisimme helpotuksesta. Nyt alkoi sama oireilu ja käytimme torstaina Elliä omalla lääkärillään. Näytteestä kävi ilmi, että Ellillä on struviittikiteitä. Kissa on pirteä ja leikkisä, joten ei kai kovin kipeä, mutta minua surettaa silti kovasti. Elli on viides kissani ja kaksi edellisistä on sairastanut ärhäkän pissavaivan. Ensimmäinen kuoli kuusivuotiaana munuaisten vajaatoimintaan ja seuraava neljävuotiaana kivuliaisiin ja vaikeisiin virtsakiviin. Ravitsemuksessa ei pitäisi olla vikaa, koska Elli ja tämä nelivuotiaana kuollut ovat syöneet eläinlääkärin suosittamia ruokia. Ehkä tämä on vinkki siitä, että mun ei pitäisi ottaa kissoja lainkaan.

Elli.

Eipä siis tällä kertaa neuleasiaa, vaan eipä ole muuta valmistunutta työtäkään kuin kaksi aivan tavallista mustaa kaulaliinaa. Toinen miehelle ja toinen veljelle joululahjaksi. Äidin vihreät lahjasukat ovat sitten seuraavana ohjelmassa, mutta kiirettä niilläkään ei ole, koska todennäköisesti en lähetä niitä jouluksi, jos menemme äitilään heti välipäiviksi käymään.

…synkkä ja myrskyinen yö. No ei ollut oikeasti yö eikä edes myrsky, mutta synkkää oli. Pään sisällä ja ulkopuolella samoin. Pientä valoa pimeään toi lauantainen Apulanta, mutta aurinko pärähti paistamaan vasta sitten, kun postimies-Pate toi pakettiosoitekortin pitkän viikonlopun odottelun jälkeen tänään aamulla.

Hirmuisen suuressa muumi-laatikossa piileksi aarteita.

Aarteita saavuttiin ihastelemaan sankoin joukoin.

Niitä tutkittiin suurella hartaudella. Kuvassa Dark chocolate -suihkugeeli.

Yksi aarre varmistaa makean suun moneksi päiväksi.

Toinen aarre aikoo omien puheidensa mukaan lämmittää uuden omistajansa käsiä. Tai siis ne molemmat: näitä on kaksi.

Ovatkin ehtaa kamaa (ja ennestään mulle tuntemattomia).

Aarteen lähettäjä vihjaili kortissa, että ensi kerralla salaisuuden verho raottuu.

Lähikuvissa eivät esiinny hienosti kukkamuotoon pakatut pienet pyyhkeet, koska joku hölmö ei älynnyt kuvata niitä ennen kuin reuhtoi innoissaan paketin auki. Tuolla ylemmissä kuvissa siis tuo vaalea muovipäällysteinen juttu. Messissä oli myös rasiallinen Daim-capuccinoa. Rasia vilkkuu sekin tuolla ylempänä. Olen joskus maistanut ja on kuulkaas hyvää tuo!

Oli kyllä jälleen mieluisa yllätys, ihan kokonaisuudessan. Kiitos hurjan kovasti taas kerran! Lisäksi, SNY, jos saa kysyä, niin mistä se aiemmin lähettämäsi tuoksukynttilä on peräisin? On nimittäin sellainen harvinaisuus se, että oikeasti tuoksuu, toisin kuin mikään aiemmin kokeilemani tuoksukynttilämerkki, joten mieli tekisi lisää samanmoisia, mutta en tiedä, mistä niitä voisi yrittää kalastella.

Näin kovasti ilahduin Älkää kiinnittäkö kauheasti huomiota pellehermanni-kampaukseen. Kyllä mä toisinaan kampaan hiukseni.

Emäntä kävi katsomassa Apulantaa.

Keikalla tuli ikävä Elliä.

Eipä sitten muuta asiaa tänään(kään).

Nyt en jaksa käyttää aikaa otsikon miettimiseen, kun ei niistä ole miettimällä tähänkään asti nokkelia ja kekseliäitä tullut. Sitäpaitsi käsivartta pakottaa, kun kävin äsken hakemassa siihen Sen Rokotteen. Täytyy vaan toivoa, ettei rokotteesta tule tätä lihassärkyä kummempaa sivuvaikutusta, kun ei oikein huvittaisi sairastaa.

Näitä kuvia oikeastaan tulin vain tuomaan.

Nämä on ne aiemmin tekeillä olleet.

Siis edellisen postauksen keskeneräiset. Jussia ja nelosen puikot.

Sivuhuomiona sellainen asia, että mulle nuo on vähän turhan löysät ja pitkät, mutta ovatkin menossa lahjaksi vähän omaani suurempaan jalkaan. Siitä siis kurttuilu ja löpötys kuvissa. Ja varretkin on alemman kuvan tarjoamaa informaatiota vastoin keskenään ihan yhtä pitkät.

Ei muuta tällä kertaa. Tekeillä on Mario-myssyjä myyntiin asti ja kaulaliinaa pukinkonttiin. Tuntuu kuitenkin siltä, että toisella kädellä ei tänään tee mieli kauheasti neuloa.

Tein sen taas.

Nuudelia.

No, oikeasti siinä on kaksi kerää luonnonvalkoista 7 veljestä. Sain eilen idean ja rupesin sitä sitten heti toteuttamaan. Arvaatte varmasti jo.

Välineet.

Neljä pussia Kool-Aideja varastojen kätköistä. Edellisestä värjäilystä on kauan aikaa, useampi vuosi ja nämä jäivät aikoinaan tähteeksi. Olenpa tainnut saada näitä lahjaksikin sittemmin, jossain vaihdoissa varmaan. Nyt jäljelle jäi vielä yksi pussillinen jotain mintunvihreältä vaikuttavaa. Rupesin vähän jo pohdiskelemaan sen käyttämistä elintarvikevärin korvikkeena, mutta siinä toki on sitten sivuvaikutuksena maku, joten ei ehkä kovin hyvä idea sittenkään

Noodle soup.

Ei siinä pitänyt näin käydä. Kuvittelin tekeväni hienoa liukuvärjättyä lankaa, mutta kuten huomaatte, en “ihan” onnistunut tavoitteessani, kun ensin pataan upotettu vyyhdin pää imaisi melkein kaiken värin itseensä. Hmpf.

Lopputulos.

Tämmöinen lopputulos tästä nyt sitten tuli. Vyyhdillä näyttää vielä ihan siedettävältä, mutta tuskinpa enää neuleena, kun sävyeroja on näin paljon. Olisin halunnut paljon lähempänä toisiaan olevia sävyjä. Kaipa näistä silti jotain saa tehtyä, vaikka saapassukkia.

Siis vaikka tällaisia:

Sukkaa pukkaa, vaihteeksi.

Tämä hurautti nyt sitten sen edellisen vihreän sukantekeleen edelle sen jälkeen, kun se edellinen oli hurauttanut niiden punaraidallisten edelle. Mutkun nää pitää olla valmiina jo ennen joulua ja ne toiset vihreät mahdollisesti vasta joulun jälkeen ja niillä punaisilla ei ole väliä, kun kerta itselleni teen. Ennen kuin niitä päästään tekemään loppuun, on varmaan vielä muitakin joululahjaneuleita.

Lanka noissa on Jussia, jota minulla näytti olevan vielä varastoissani pari kerää. Molemmilla sivuilla menee tuollainen kapea palmikkoraita, josta nyt ei tuossa saa selvää kauhean hyvin. Koitan muistaa ottaa siitä tarkempia kuvia sitten, kun sukat valmistuvat, mutta kyseessä ei taaskaan ole mikään elämää hienompi neulesuunnittelutyö, kuten ei muulloinkaan, kun kyseessä on mun tekemät neuleet, joten ei kannata ehkä odotella henkeään pidätellen

Itteäni varten laitan muistiin, että mallineule noissa koristeraidoissa on tämmöstä:

2. puikon alussa.

3. puikon lopussa.

Oot ovat nurjia silmukoita ja viivat osoittavat, mihin suuntaan palmikko käännetään.

Kärkikavennuksia en jaksanut alkaa dokumentoimaan, mutta kavensin jalkapohjan alla 1. puikon lopussa ja 4. puikon alussa. Näillä puikoilla, joissa on tuo mallineule, kavensin mallineuleraitojen välissä, kunnes silmukat loppuivat kesken. Sen jälkeen 2. puikon lopussa ja 3. puikon alussa 2 nurin yhteen. Tämän jälkeen 2. puikon lopussa ylivetämisen kavennus ja 3. puikon alussa 2 oikein yhteen. Viimeinen kavennuskerros niin, että 1. ja 3. puikoilla kaksi kertaa ylivetämisen kavennus ja 2. ja 4 puikoilla kaksi kertaa 2 oikein yhteen. Muistaakseni.

Koko muu maailma (paitsi Terhi) on messuilla. Minä en ole messuilla. Huoh ja ärs. Piti mennä, mutta sitten tuli este ja hankaluus. Miksei ne voi tehdä suoraa junarataa meidän pihasta Pirkkahallin pihalle? Häh?

No, olen viettänyt itsesääli-iltaa, kun mieskin luuhaa ties missä (töissä).

Lohduketta.

Mun piti mennä myös leffaan, mutta sitten ajauduin kaupungille aivan liian aikaisin ja olisi pitänyt notkua yksikseen jossain vaan puolitoista tuntia, joten päädyin sittenkin Makuunin leffavalikoiman ääreen. Täydellistä tyttöhömppää ja säkillinen hiilihydraatteja. Mukissa on glögiä ja punkkua. Oikein onnistunut ilta, mutta silti vielä ottaa aivoon se messuasia. Luultavasti on välttämätöntä suorittaa lisää itsesäälitoimia ja ostaa jotain lohdukelankaa jostain muualta. Ei nyt tänään kuitenkaan, eikä varmaan huomenna tai ylihuomennakaan. Lähiaikoina. Viimeistään veronpalautusrahoista, vaikka niille pitikin oikeasti muka olla jotain muuta käyttöä (kuten vaikkapa sellainen pikkuseikka kuin ensi kesän hääjuhlat…).

Neuleet edistyy. Elli auttaa.

Lahjasukkien testikäyttö.

Täällä on tainnut käynnistyä sukkatehdas.

Steppiä.

Vähän meinaa pidellä hiljaista (blogissa siis) näin joulun alla, kun puikoilla tuntuisi olevan jatkuvasti pelkästään sellaisia asioita, joita ei vielä viitsi täällä esitellä. Toisaalta melkein kaikki neuleet ovat olleet toistaiseksi niin yksinkertaisiakin, että eipä niissä juurikaan esiteltävää edes olisi.

Jotain kuitenkin koko ajan on tekeillä, vaikken täällä mainostaisikaan. Kuten nyt vaikkapa tällaista ihan perussukkaa:

Ihkuu pinkkii!

Nämä hurauttivat nyt niiden aiemmin esiteltyjen raidallisten ihkusukkien edelle, kun kyseessä on kuitenkin joululahja ja näin ollen deadline-työ. Samoin pitäisi vielä ehtiä nykertää äidille joululahjasukat, kun se kerrankin sellaisia pyysi. Yleensä suhtautuminen mun käsityöharrastukseen kun on ollut vähän negatiivista. On kuulemma mummoja varten tämä tällainen. Tämä ylläoleva tekele on nyhrätty Nallesta ja äidin sukka tehdään sitten Stepistä. Muuten ei muistaakseni enää tainnutkaan olla mitään pakkoehtiätehdä-joululahjoja, mutta ehtiihän niitä vielä tulla ennen kuin joulussa asti ollaan. Veljelle tekisi mieli neuloa jotain, kun se mun yllätyksekseni viikonloppuna nähdessämme käytti mun vuosia sitten sille lahjaksi neulomaa kaulaliinaa, joka oli jo niin nuhjaantunut, että on se sitä tainnut muulloinkin pitää. Huivi oli pitkittäissuunnassa (vai miten se sanotaan, kun neulotaan pitkän sivun suuntaisesti eikä sillä lailla lyhyttä sivua edestakaisin?) ainaoikealla neulottu musta-harmaasta Rusticasta ja tekisin mieluiten samanlaisen uuden, kun tuntui olevan veljen mielestä hyvä, mutta eihän mulla sitä lankaa missään enää ole. Tai mitään muutakaan sitä paksuusluokkaa, luulisin. Joutuukohan tässä vielä lankakaupoille..?

Tänään vietänkin päivää sohvan uumenissa kutimet kourassa ja hömppäviihde telkkarissa. Kehittelin itselleni eilen kuumeen ties mistä, stressistä varmaankin. Lämmöt on onneksi pysyneet sen verran matalina, ettei tarvitse alkaa suunnitella lääkärireissua ja pohtia, onko tämä nyt Sitä ja kuoleekohan tähän nyt vai heti.

Oon neulonu Novitaa. Mies halus pipon ja kun kerta pyydettiin, olihan se neulottava. Se sai itse valita langan ja valkkasi sitten Rustican. Onneksi, joutipahan sekin kerä käyttää. Vielä sitä on kyllä vajaa kerä tuolla jossain. Tää on ihan tällänen peruspipo.

Miehen päähän tää on ihan sopiva.

Nyt oon sitten neulonut itselleni sukkia ihan täydellisen värisestä langasta. Tää on jotain jostain joskus tilattua sukkalankaa. Voisko olla ihan Regiaa? Siitä on kuitenkin monta vuotta, kun ostin ja vyötekin on sittemmin kadonnut. Vajaasta kerästä ei pitkävartisia sukkia saa, mutta tehdään sitten lyhytvartiset. Toinen on jo valmiina ja se on NIIN kaunis, lääh!

Ei voi olla näin ihanat värit!

Enhän mä saanut noita värejä edes ihan kunnolla toistumaankaan. Punaisen eri sävyjä kuitenkin eikä mitään vaaleaa violettia, kuten kuva yrittää huijata. Muut sävyt osuivat aika lähelle, joten tämä kuva nyt saa luvan sitten kelvata.

Ja juu, lauantaina pistäydyin messuillakin.

Heijastinrintakoru.

...jonka teki Sirpa.

Lasinen kissakoriste olohuoneen ikkunaan. Elli halus tän. Varmasti halus.

Virkkukoukkusen killuttimia.

Ostin sitten vähän lankaakin.

Novitalle kostoksi Noroa, koska mies tarttee kaulaliinan enkä tähän muutakaan tekosyytä hätäpäissäni keksinyt.

Äiti pyys villasukkia "siitä samasta langasta, josta edelliset". Eihän sitä sit muusta voi. Tää on kyllä eri sävyinen Step. Ei nyt mietitä sitä, että Steppiä oli kyllä yhtä toista väriä hyllyssä jo valmiina.

Tää oli sit silkka heräteostos, mut kattokaa nyt noita sävyjä! Luonnossa ne on vielä kirkkaammat. Ja lanka on niin pehmeää, että ei siitä ehkä sukkia raaski tehdä. Mitähän siitä sais? Jaa.. hmm.. hetkinen.. ehkä vaikka... huivin... Eh.

Kuvaan asti ei ehtinyt Ellille ostettu kissanminttuhiiri. Se lussutettiin noin puolessa minuutissa ihan kuolaiseksi ja luppanaksi. Animalian kojusta sen nappasin. Tarttee pitää Tampereella silmät auki, jos siellä olis niitä samoja. Ostan monta.

Oliks kukaan muu messuamassa? Itse olin kaverin kanssa lauantai-iltapäivällä ja kyllä meinas usko loppua kesken yhtä aikaa hapen kanssa. Oli niin sairaan kuuma, että järki melkein lähti. Koitin pälyillä tuttuja silmät kiiluen, mutta en ainaskaan bongaillut ketään.