Puikot Vinkuu

No voi saamari.

Slipari

Kuvasta näkyy vähän heikonlaisesti, mutta lyhythän tästä tuli. Ei voi mitään, onneks joulupukilla on pohjaton kontti ja itelle voi tehdä uuden. Oisin vaan tykännyt kovasti tästä väristä. Nyt istumaan käydessä pullottava mahamakkara kieräyttää sliparin alareunan nöyryyttävästi rullalle, joten ehken käytä tätä itse. Lankaakin olis vielä ollut reilusti enemmän, mutta kun pyörönä pistelin menemään ja laiskuuttani en jaksanut kainaloiden kohdalla sovittaa (Olis pitänyt säätää puikkojen kanssa, kun neuloin sen verran lyhyillä) vaan ajattelin, että kyllähän se nyt passaa. Joopajoo. Mitä opimme tästä? Että ei se mallitilkku pelastanut taaskaan

Kainalo.

Ellikään ei yhtään auttanut mittailuissa vaan ihan pokkana veteli hirsiä.

Elliä unettaa.

Paitsi tietenkin heti ollaan valppaana ja tullaan viereen naureskelemaan, kun emäntä yrittää kuvata liian lyhyttä slipariaan.

Ja uutta putkeen. Leikitään vaikka, että tässä ei ole taas tulossa Shettistä. Joulupukkikaan ei ehkä enää keksi, minne nämä lukemattomat vironvillashettikset työnnetään, mutta se on pukin murhe se.

Pirteet on värit.

Salamavalo on joskus iloinen asia, mutta pilkkopimeässä syysillassa sillä saa aikaan ainoastaan vääristyneitä värejä.

Loma loppui ja arki alkoi. Ensi viikonloppuna on onneksi mukavaa odotettavaa, kun Lahdessa on kässämessut. Sinne siis kaikki kynnelle kykenevät.

2 Responses to “Aina ei voi voittaa”