Puikot Vinkuu

Jotkut ehkä tietävätkin, että vanha ja armas iBookini ei enää oikein tahtonut tehdä yhteistyötä kanssani. Viimeisen vuoden olenkin enemmän ja vähemmän notkunut työläppärin armoilla, mutta tuntuu vähän onnettomalta esimerkiksi ladata kuvia sille. Lisäksi tiettyjä rajoituksia asettaa toki sekin, etten voi sille asentaa ihan kaikkea sellaista, mitä tahtoisin.

Niinpä oli ryhdyttävä tuumasta toimeen ja järjestää parannus tilanteeseen.

Työpöytä.

Todellisuus ei ole ihan näin pelottava, en siis sentään yritä käyttää kahta konetta yhtä aikaa, mutta kun uusi kone sattui tulemaan perjantaina työpäivän aikana, en tietenkään malttanut olla avaamatta pakettia ihan vähän…

MacArmas.

Voi että mä olenkin nyt tyytyväinen! Uusi kone on pieni ja sievä ja nopea ja tehokas ja tekee juuri sitä, mitä haluan. Siis ainakin sitten, kun opin muistamaan, missä kohtaa mikäkin nappula mahtoikaan sijaita. Pelkästään iPhotoa on edellisestä käytössäni olleesta versiosta uudistettu niin paljon, että olen vielä vähän pihalla sen kanssa, mutta monipuolisemmalta näyttää. Toisaalta vähän turhaankin, koska tarvitsisin ainoastaan crop- ja resize-toimintoja ja uuden iPhoton arkistointisysteemi eri hakemistoihin on vähän sekava, kun on tottunut siihen, että kaikki on yhdessä ja samassa pötkössä. Uudistuksena entiseen verrattuna saan suoraan ohjelmasta ladattua kuvia Facebookiin ja Flickriin, mutta en pääse määrittelemään ladattavien kuvien kokoa, joten joudun siinä kohtaa vielä tekemään pienen mutkan, koska en halua ladata jättikuvia hidastamaan blogini latautumista. No, opetellaan. Näppäimistö on kertakaikkiaan täydellinen työkoneen näppikseen verrattuna ja hiiren toiminnot myös miellyttävät minua kovasti. Minähän en koskaan käytä erillistä näppistä, hiirtä tai näyttöä, vaikka työnantajakin sellaiset on toki meille järjestänyt. Tuntuu helpommalta, kätevämmältä ja nopeammalta käyttää kaikkia koneen kontrolleja niin, ettei tarvitse heilutella kättä sinne tänne. No, se siitä. Pointtina, että kyllä nyt kelpaa!

Punaista päälle.

Oon vähän neulonut taas. Joulupukin konttiin tuli yhdet miesten sukat, mutta koska ne ovat ehkä maailman tavallisimman näköiset, en laita niistä erikseen kuvaa. En myöskään siksi, että lahjan saaja saattaa nähdä ne silloin jo etukäteen. Sellaiset tavalliset ruskeasta Seiskaveikasta siniraidallisella Seiskaveikalla varresta raidoitettuna. Lanka tuntui tosi kovalta käsiin ja kun neuloin taannoin Nallesta niitä vaaleanpunaisia prinsessaunelmia, on vasempaan etusormeen kehkeytynyt jo kipeä railo siihen kohtaan, mistä lanka kulkee. Täytyi siis neuloa välillä jotain pehmoisempaa.

Kuvassa oleva Shettis on esiintynyt kuvissa jo monesti aikaisemminkin, mutta se oli suurin piirtein ainoa punainen asusteeni ja siitä syystä käyttö aina meinasi jäädä (ei yhteensopivia hanskoja ja pipoa). Pistäydyin torstaina Korialla Novitan tehtaanmyymälässä (Haluaisin tässä vaiheessa puolustautua sanomalla, että mua pyydettiin ja pääsin sinne ilmaiseksi. Pitihän se käydä katsastamassa, kun en aikaisemmin koskaan ollut tullut käyneeksi.) ja koska siellä sattui olemaan vaikka mitä muka tarpeellista, ostin muovikassillisen kaikenlaista. Floricaa, Tempoa ja Nallea. Kuvan myssy on entinen punainen Tempo-kerä, jonka muunsin nykymuotoonsa vitosen ja kutosen lyhyillä pyöröillä ja Jatan kertakaikkiaan voittamattomalla Mario-myssyn ohjeella. Tämä oli noin sadas tuolla ohjeella itselleni neulomani myssy ja vielä ainakin yhden meinaan tehdä. Sitten rupean neulomaan niitä muille

Vaikka olen mä niitä jo kerennyt poiskin antamaan. Ystävä pyysi löysää pipoa ja minä tein. Toki Marion, koska se on löysä malli ja sitä on helppo muuntaa vielä löysemmäksi. Vaikutti onneksi kelpaavan.

Punaisen huivin kanssa tuolla ylemmässä kuvassa poseeraavat myös punaisen settini lapset, jotka olivat ennen kaksi kerää Floricaa. Tykkäsin pitkästä aikaa neuloa sitä lankaa ja sävy on aika herkullisen värinen, vaikka oikeita sävyjä oli päivänvalossakin jotenkin ihan mahdotonta saada tänään toistumaan oikein. Tämä lähimmäs osunut kuva olikin sitten tottakai vähän suttuinen ja tärähtänyt. Kameran vika, minussahan ei ole moittimista, tietenkään! Neuloin lankaa kaksinkertaisena nelosen puikoilla. Varressa vähän palmikkojoustinta, muuten ihan perussettiä. Kyllä nyt kelpaa joulutonttuilla!

Huomenna alkaa mun syyslomaviikko. Ei olisi voinut mitenkään osua parempaan ajankohtaan! Meinaan istua sohvalla, surffailla uudella läppärilläni, neuloa, töllätä telkkua, leipoa, nukkua pitkään ja käydä shoppailemassa Lahden lisäksi myös Helsingissä. Onhan siinä sitä ohjelmaa jo ihan tarpeeksi.

Elliltä terkkuja!

Elli.

One Response to “Uusi surffilauta ja vähän muutakin”