Puikot Vinkuu

Archive for September, 2009

Voi jestas! Mulla onkin tämän kierroksen paras SNY, ettäs tiedätte. Olen tässä muutaman päivän ajan kärsinyt pienoisesta matalapaineesta. On väsyttänyt ja ketuttanut ja kaikki on ollut jotenkin vähän vaikeaa. Eilen esimerkiksi kaadoin kahvia kaksi kertaa samalle vaalealle keittiön matolle, unohdin pyykit koneeseen niin pitkäksi aikaa, että ne haisivat jo vähän tunkkaiselle ja olen ollut tosi pahantuulinenkin.

Sitten tänään postin setätäti toi pakettikortin. Tietenkään en malttanut odottaa vaan loikin heti työpäivän jälkeen postiin.

Ja kyllä vaan paketin sisällä oli aarteita!

Suklaakahvia! Suklaata! Oi lääh! Fazerin suklaat on mun ehdotonta herkkua, mikään ei ole niin hyvää. Tästä syystä voi olla, että mies ei näe vilaustakaan tuosta suklaapaketista. Saatan jopa syödä nämä kuvat sitten, kun paketti on tyhjä.

Tässä kuvassa langan sävy on lähempänä totuutta, vaikken saanutkaan sitä täysin oikein toistumaan tähänkään. Lanka on uusi tuttavuus enkä muista sitä edes missään nähneeni aikaisemmin, mutta vaikuttaa ihanalta ja on ihanan lämpimän ja pehmoisen väristäkin! Puikkosuositusta ei vyötteessä lue, mutta tämä lanka on pikkuisen paksumpaa kuin Dropsin alpakka eli varmaan kolmosen puikoille sopivaista. Metrejä on 50 g kerässä 166.

Oletkohan SNY itse askarrellut? Jos, niin on ainakin tuhat kertaa taitavampi kuin minä, joka osaan lähinnä liimata kartongille tarran tai kiiltokuvan, jollei sen tarvitse osua suoraan Kaunis kortti joka tapauksessa ja pohdiskelin vieväni sen työpaikalle piristämään mieltä.

Kyllä nyt on suu muikeassa hymyssä. Kiitos ihan älyttömän kovasti, SNY, tämä paketti oli tosi osuva ja NIIN mulle sopiva, että ei ole tosikaan! Olet selvästi lukenut toivelistaani tarkasti Enkä muuten taidakaan tietää yhtään neulojaa sieltä päin, mistä tämä paketti tuli, joten taidat olla ennestään tuntematon mulle. Kivaa tutustua uusiin ihmisiin!

Sitten viime näkemän on tainnut valmistua ainakin tällainen setti (Ja lisäksi yksi vihreä baktus mulle, mutta ei siinä ole mitään esiteltävää, joten en nyt jaksa erikseen vaivautua kuvaamaan.). Siinä on kaksi vyyhtiä ohutta Pirkkaa ja sävy on tosi kaunis. Molemmat tekeleet on neulottu kaksinkertaisella langalla ja koska vyyhdit olivat eri värjäyseristä, neulepinnasta tuli vähän eläväisempi kuin muutoin olisi tullut.

Tähän palattaneen seuraavalla kerralla. Paitsi jos se menee pieleen ja joudun vähin äänin purkamaan sen. Siinä tapauksessa tähän asiaan ei palata enää koskaan.

Ensimmäisenä ISOT kiitokset jokaiselle onnittelijalle! Tuli hurjan hyvä mieli viestejänne lukiessa! Kiitos!

Mun työkaverit oli yllättäneet. Kun viime viikolla menin pahaa-aavistamattomana käymään toimistolla, siellä vastaan rynnisti työkaveri, joka ojenteli ihanaa kukkapuskaa. Olin tosi otettu, kun sillä lailla muistivat, kun en naimisiinmenostani siellä kauheasti huudellut. Näköjään ei tarvitsekaan, kun pikkulinnut silti laulavat ahkerasti

Lauantaina juhlinta jatkui. Saatiin mun ystäviltä lahjaksi pullo sampanjaa ja tuotiin Tallinnasta rasiallinen käsintehtyä suklaata ja niitähän piti puputtaa lauantai-iltana.

Kuljetus vähän vaurioitti suklaita, mutta hyviä olivat siltikin.

Suklaapuodin tarkka osoite jäi unholaan, mutta kadunnimi taisi olla Pikk ja putiikki on aika lähellä Raekoja platsia.

Nyt ollaan taas vajottu niin alas, että esitellään samoja käsitöitä monta kertaa, mutta en minä mitään erityistä ole valmiiksi viime aikoina saanutkaan, vaikka omasta mielestäni olen neulonut paljonkin. Varmaan joku neulepeikko käy öisin pöllimässä valmistuneet käsityöt omiin tarpeisiinsa tai sitten ihan silkkaa ilkeyttään. Tämä läjä on menossa joulupukin konttiin ja osa vastaanottajistakin on jo arvottu.

Lapasia erityisesti tuntuu pukkaavan nyt ovista ja ikkunoista. Tuossa on viidet ja kuudennet on jo puikoilla. Se on sellaista helppoa ja nopeaa nykertämistä. Neulon pelkkää sileää ja koristelen sitten jälkikäteen vaikka napeilla, jos koristeluttaa. Melkein kaikki omaan käteen sopivia, joten saan varmaan monta pehmeää pakettia itseltäni ensi jouluna…

Sukunimi muuttui ja viikonloppureissulla kerrytettiin varmaan ainakin muutama lisäkilo herkuttelemalla.

Niin vain leivottiin minusta vaimo ihmeelliselle miehelle, joka tempaisi jalat alta ja pisti pään sekaisin. Vihillä käytiin perjantaina ja sitten piipahdettiin tosiaan vähän pois kotiympyröistä viikonlopun aikana. Pidempää häämatkaa suunnitellaan vuoden päähän, kunhan ensi kesälle ajatellut hääjuhlat on juhlittu.

Taustalla ties mikä rötiskö, mutta kun kerran sattui aurinko paistamaan, piti heti kaivaa kamera esiin ja roiskia kuvia.

Ei siis neuleasiaa tällä kertaa (paitsi tuo Ikarus ja vihkitilaisuudessa oli harteilla valkoinen Shettis. Ja hei jee, tuo ruskea vakosamettihamekin on mun itse ompelema!). Kävin kyllä viikonloppuna parissa lankakaupassakin, mutta en oikein jaksanut keskittyä hypistelyihin ja saalis jäi kovin laihaksi. Ei tuo lanka onneksi silti kesken taida loppua.

Otsikko siis siitä, että morsiamella kuuluisi kai olla noita neljää hääpäivänään päällä, mutta mulla oli vain uutta ja vanhaa. Harkitsin kyllä ensin, että ompelisin vaikka sinisen napin johonkin mekon vuorikankaaseen, mutta luovuin ideasta, koska en enää siihen hätään olisi saanut mistään mitään lainaksi. Ehkä tästä nyt ei silti kauheasti huonoa onnea tule. Eihän vaan?

Päätä särkee, töitä pukkaa, kiirettä piisaa. Oon silti ehtinyt vähän jopa neuloa. Ei sillä, että kuvia mistään olisi. Sellaista ihan perusjuttua oon tehnyt, lapasia jne. Pukinkonttiin ja ihan aivotonta ja mielikuvituksetonta, mutta nyt ei ole pää sen parempaan taipunut. Lupaan kuvia ensi kerralla, ehkä jopa Tallinnasta, jonne olen ylihuomenna menossa.

Oikeastaan tulin kinuamaan ravintolavinkkiä Tallinnan reissua varten. Muutkin vinkit otetaan toki ilolla vastaan. Liann löngad ja Olde hansa kuuluvat jo reissusuunnitelmaan, mutta missäs muualla sitä kannattaisi käydä (ja miksi)? Aikaa on vajaat kaksi vuorokautta perjantai-illasta alkaen.