Puikot Vinkuu

Noni, taas se tapahtui. Miksi kaikki marketit myyvät vain Novitan lankoja? Niihin on NIIN helppo langeta. Tosin tällä kertaa minua houkuteltiin.

Ehdottoman Tarpeellista.

Olin siis aivan viattomana ja täysin pahaa-aavistamattomana katsomassa leffaa, kun puhelin soi. Miehen veljen tyttöystävä saattoi tietoisuuteeni seikan, että paikallisella Kärkkäisellä on nyt TOSI halpaa lankaa. Ihan oli kymmenen sentin alennus Puro-langan hinnasta, mutta paljonko mua nyt koskaan ennenkään on mihinkään tämmöiseen tarvinnut houkutella. Matkaan siis. Pakkohan se on, kun kutsutaan.

Sitäpaitsi halutti kokeilla sitä Puroa, kun kerta kaikki muutkin kokeilevat. En ole vieläkään pystynyt keksimään, mitä niistä langoista (á 2,80 e) tekisin, mutta piti vaan saada. Ostin kahta väriä, kumpaakin kolme kerää ajatuksena tehdä raidallista, kuten puoli maailmaa on tehnyt Noroista. Mulla on elämäni ensimmäinen sukkalanka-Noro tuossa hyllyssäni odottamassa sitä, että joku joskus muistaisi ostaa sille pariksi toisen kerän ja minäkin saisin sitä raidallista. Miksei sitä muka voinut ostaa samalla tuon yhden kerän kanssa Helsingin messuilta viime talvena, kun kerran kuitenkin oli kirkkaasti mielessä, että se toinen kerä tarvitaan? Voi pösilöä minua. Tai ehkä minä sitten teenkin siitä vaikka huivin. Huiveja kun ei vielä montaa ennestään olekaan. No, joulu tulee ja kaikkea…

Huoh...

Ja kun kerta halvalla sai, niin piti ostaa muutakin. Seitsemän kerää Tiina-nimistä villa-puuvilla-muovisekoitetta á 1,90 e. Voi morjes, että mä olen tyhmä. Ajattelin tehdä tuosta jonkun yläosan vaatteen, mutta tämän kattavampia suunnitelmia mulla siis ei ole. Lanka on paksua, mutta ei onneksi näpelöidessä ihan niin muovisen tuntuista kuin voisi odottaa, joten kaipa tuosta joskus jotain tulee tehtyä. Ylemmässä kuvassa näkyvät vihreät kerät ovat Isoveljeä, kun sitäkin sai joskus jostain halvalla. En enää edes muista, mistä tai varsinkaan, mitä siitä oli tarkoitus tehdä. Langat on pakattu tuohon alkuvuodesta esiteltyyn (Huopasesta) huovutettuun koriin, jonka röyhkeästi pöllin Ellin hiirien säilytystarkoituksesta. Ei ne hiiret koskaan olleet siellä kuitenkaan.

Edellistä edeltävän postauksen harmaasta asiasta tuli tietenkin lapaset, mutta ne ovat niin perusjuttua, että en jaksa erikseen kuvata. Lähetän ne kiitokseksi tuttavalle hänen mulle tekemästään palveluksesta. Nyt on puikoilla tuskallisen hitaasti edistyvät maailman tylsimmät perussukat (Mitä mä taas ajattelin?) huippuihanasta langasta (Jotain neulomisen iloa sentään!). Trekkingiä on hän. Kuvassa värit näyttää ihan hölmöiltä, mutta jopa minä, sinisiä sävyjä kartteleva, tykkään tuosta ihan hulluna. Onneksi miehellä on suurempi jalka kuin mulla tai muuten mun villasukkahyllyssä olisi kohta yhdet sukat lisää…

Ehkä maailman tylsin.

En edes malttanut olla jo vähän hamsteroimatta snyykkäämistä varten, kun niin innoissani olen siitä nyt ollut. Tiedostan, että parinvaihtoja voi vielä tulla, mutta oonkin ostanut vaan sellaista, josta ite tykkään tarpeeksi, että voin sitten pitää itelläni, jos pari vaihtuu ja uusi ei tykkää yhtään sellaisista jutuista. Ihihihiii…

5 Responses to “Mutta ku halvalla sai”