Puikot Vinkuu

Voi jestas! Kuka muistaa eilisen postauksen maininnan siitä, että olen joitakin vuosia sitten kadottanut käsityösakseni? Entä muistaako joku vielä, kuinka epäilin, että kun ostin uudet samanlaiset, ne vanhat löytyvät varmaan seuraavana päivänä. Olen minä vaan mahtava ennustaja.

Kaksin kappalein

Minä en edes etsinyt. En tehnyt elettäkään löytääkseni. Istuin aivan rauhassa tässä pöydän ääressä neulomassa tuota halpakkahuiviani, kun mies sai käsittämättömän ja ennenkuulumattoman idean siivota työhuoneen rojukaappi. En käsitä, kuinka sakset ovat voineet ilmiintyä tuonne kaappiin mun muun tavaran sekaan, kun en mielestäni löytänyt niitä muuton yhteydessä vuosi sitten edellisestä asunnostani, mutta sielläpä ne vaan äsken pötköttelivät. Mies ei edes tajunnut, mitä tuli löytäneeksi eikä ensin oikein ymmärtänyt, mitä mä oikein hepuloin ennen kuin näytin sille eilistä postaustani ja hekotin, että täytyy varmaan lotota tällä viikolla. Ne sakset ovat nimittäin tosiaan olleet kadoksissa ainakin kaksi vuotta, varmasti kauemminkin. No, nyt mulla on kahdet.

Muutakin tärkeää ja jännittävää löytyi samasta kaapista.

Tyttöbling.

Siis ovatko ehkä täydellisin mahdollinen tarvike työpöydälle? Ei löytynyt parempaa kynäkippoa, joten kuohuviinilasi saa toimittaa sellaisen virkaa toistaiseksi. Ja kaikki kynät piirtävät oikein moitteettomasti! Olen saanut nuo joitain vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi ystävältä. Mahtavaa! Mies katseli kylläkin vähän epäluuloisesti, kun asettelin aarteet tuohon pöydän reunalle. Siinä vieressä, tuon kirjan päällä vielä yksi löytö. Valehtelin siis eilen röyhkeästi väittäessäni, ettei mulla ole pinkkejä tavaroita. Onhan mulla! Tuollainen hiusnipsutinkin. Päähän vaan!

Ei siis valmistuneita neuleita tänäänkään. Mutta on tämä ylemmässä kuvassa näkyvä halpakkahuivi sentään jo ihan hyvällä mallilla. Josko se tällä viikolla ihan valmistuisikin. Päässä on miljoona inspiraatiota ja neuleideaa, joten syksy on ihan selvästi tuloillaan jo.

4 Responses to “Uuttavanhaa ja jälleennäkemisiä”