Puikot Vinkuu

Archive for August, 2009

Iih!

Hjee!!

Kiitos! Kylläpä tuli heti hymy huulille!

Niin. En keksi, mitä neuloisin. Tietysti voisi neuloa pukin konttiin kaikenlaisia erikokoisia lapasia ja sukkia ja pipoja ja huiveja ja jajaja, mutta kun en jaksaisi tehdä ihan tavallista enkä keksi mitään jännempää. Melkein jo päätin aloittaa Revontulen (ravlink), mutta en sittenkään jaksanut alkaa keriä siihen ajattelemaani lankaa. Neulotuttaisi kyllä. Kuka tulisi kerimään sen? Niinku nyt heti. Palkaksi on tuoreita mansikoita, joita onneksi eilen vielä löydettiin. Taitaa olla viimeinen laatikollinen tälle kesälle, yhdestoista.

Piti tehdä lapaset naisten koossa. Tein oikein Novitan ohjeella, kun sattui osumaan käsiin. Uusimmasta lehdestä se ohje lasten/naisten/miesten huovutettuihin lapasiin Puro-langasta. Oli kerrankin ohjeen lanka ja tein kuten käskettiin. Mietitytti, että oon kyllä ite tehny aiemmin paljon suurempia, mutta ku ohjeessa kerta sanottiin toista, ni en alkanut säätää.

Pesun jälkeen.

Pesukoneesta (nelkööt astetta, mukana kaks kylpypyyhettä) tuli kaksi pientä myttyä. Kuvan valkoiset langat sitoivat peukkuihin muovipussin palaset, jotka onneksi laitoin sinne, muuten olisi ollut vain kiinnihuopunut peukkupötkylä.

Venytetty, raastettu, revitty, kiskottu.

Enpä tunne yhtään naista, jonka käsiin nuo sopisivat, mutta onneksi tunnen lapsia, joille tuo kirjavuus ehkä sopii vielä paremmin kuin aikuisille. Toivottavasti eivät ole liian pienet kolme vuotta täyttävälle kummitytölleni. Tässä se taas nähtiin, kun minä rupesin tekemään suoraan ohjeesta.

Vielä yksi Baktuskin valmistui, mutta sitä en jaksa ruveta kuvaamaan. Se on kolmionmallinen ja musta, osannette kuvitella. On kyllä valmistuneista ihanin, lanka kun on aivan taivaallista (Emmebi Himalaya, ravlink). Niin pehmeetä, niin ihanaa! Lääh! Tuota en taatusti raaski antaa kellekään!

Mikkään ei huvita. Vähän pitkä ja raskas päiväkin takana. Oli työreissua ja ongelmanratkaisua ja vaikka mitä ja työpäivä kesti karmeat 11 tuntia. Nyt vasta syön ensimmäisen lämpimän aterian tänään ja kello on jo kahdeksan.

Kiitos vaan Makepeace vinkistä. On tullut neulottua vähän Baktuksia.

Baktusläjä.

Ruskea on New master BBB -lankaa, kutosen puikot ja menekki 100 g. Raidalliset on sitten sitä Puroa seiskan puikoilla ja kummassakin niissäkin menekki 100 g. Raidallisten leveys on 164 cm. Mittasin nyt vasta valmiina sen jälkeen, kun olin lilluttanut huiveja vedessä ja kuivattanut ne roikuttamalla kaksinkerroin. Venyivät jonkin verran pituutta ja reunoista tuli siistimmät. Ruskea on pikkuisen pienempi, mutta ei kovin paljoa.

Ehanat värit.

Enpä nyt tiedä, mitä tuosta langasta ajattelisin. Värit on nätit, vaikka toisen huivin kohdalla keränvaihtokohta oli kyllä vähemmän liukuva: vihreä muuttui suoraan violetiksi ja kyllä, kerät olivat samasta värjäyserästä ja samaa väriä. Siitä pieni pettymys. Neljässä kerässä oli ainoastaan yksi solmu, se oli edistystä. Ja lanka tuntui kovin huopuvaiselta, joten tästä ehkä kannattaisi tehdä ennemminkin huovutettavia juttuja. Nyt kahdesta jäljelle jääneestä kerästä onkin tekeillä huovutettavat lapaset.

Koivenlämmikkeet.

Mieheltä olen useaan otteeseen tiedustanut, että tarvitsisiko uusia villasukkia. Ei kuulemma. Lopulta sanoin, että nyt tehdään sulle sukat, valitse väri. Ei auttanut kiukutella ja väittää vastaan, joten tuossa nuo nyt ovat. Lanka on Trekking XXL:n sävy nro 71, joka on minusta luonnossa aivan kuolettavan ihana, vaikka onkin sininen. Kuvassa ei sinne päinkään oikeat sävyt. Neuloin kakspuolosilla puikoilla kärjestä aloittaen. Ensin puikoille lisättiin silmukoita 17 silmukkaan asti (per puikko) ja lisäsin kymmenen silmukkaa ennen kantapäätä vielä, koska isännällä on aika korkea jalka. Lisätyistä silmukoista kuusi kavensin sitten tiimalasikantapään jälkeen pois ja posotin 18 silmukalla per puikko loppuun. Sopivat kuulemma kuin hansikas. Ois voinut sanoa, että tarttee sukkia, jos on joutunut rukkasia jaloissaan pitämään…

Noniin, tämä on taas yksi niistä postauksista, joissa ei ole valmistuneiden tai keskeneräisten töiden esittelystä tietoakaan.

Kävin eilen kenkäkaupassa, jossa oli loppuunmyynti. En löytänyt mitään, siis kertakaikkiaan en ensimmäistäkään kenkäparia, jonka olisin halunnut. Ikkunassa niitä oli edellisenä päivänä vielä vaikka kuinka monet. Höh. Kirpparilta sen sijaan löytyi hauska löytö:

Jokanaisen käsityökurssi vuosilta 79-80

Tuo lojuskeli eräässä kopperossa avattuna eli joku on sitä selaillut ja sitten jättänyt siihen. Minä nappasin tietenkin mukaani, kun hintaakin oli vain 3,5 euroa. Vilkaisin vähän sisältöä ja nauroin ensimmäistä kertaa ääneen jo kirpparilla. Lisää kyllä useita kertoja sitten kotiin palattuani. Ohjeet ovat mm. aika mielenkiintoisilla neulemerkeillä tehtyjä, ja joka ohjeessa oli erilaiset merkit…

Kyllä, ne oli tehty käsin ruutupaperille ja sitten läimistelty kirjaan mukaan

Kaikkia muitakaan ohjeita en ihan purematta niellyt.

Woooot? Onko tämä joku salainen jippo, jota mulle ei vaan tähän mennessä kukaan ollut kertonut?

Mukaan löytyi myös nappeja ja pitsinauhaa, jonka kohdalla mietin vasta kotona, että mitähän sillä olin ajatellut tehdä, kun en osaa ommellakaan mitään.. No.. kerrankos sitä. Ja kun halvalla sai.

Nappeja on älyttömän paljon (satoja), pääasiassa noita vihreitä, mutta kun hintaakin oli yhteensä vain 2,70 e, ei voinut jättää ostamatta.

Ostin myös yhden hameen, jonka epäilyksistäni huolimatta sain ährättyä äsken päälleni. Siitä on vuorikangas sivusaumoista aivan p***aksi rispaantunut, mutta päällikangas (venymätöntä liituraitafarkkua) aivan moitteettomassa kunnossa ja kaunis, sitäpaitsi mahduin kokoon 44, mitä ei ole tapahtunut pitkiin aikoihin! Vuorikankaan toinen sivusauma on täysin levällään ja toinenkin viittä vaille. Onko ehdotuksia, mitä sille voisi tehdä? Sisään päin ei voi saumasta enää ottaa tai sitten en enää mahdu hameeseen enkä haluaisi vuorista luopuakaan, koska tarkoitus on käyttää hametta mm. paksujen sukkahousujen kanssa ja silloin helma ei pysy ilman liukasta välikangasta alhaalla. Muistinko varmasti riittävästi korostaa, että en osaa ommella? Käsi ylös, kuka haluaa korjata mun hameen?

Myös IK tuli tuossa jokunen päivä sitten ja eilen vihdoin ehdin selailla sen läpi. Saalista oli kovin vähän ja kaikki kauneimmat neuleet olivat palmikoita, joihin mun hermot ei meinaa riittää. Pitsineuletta jostain syystä voin neuloa telkkarin ääressä helposti, mutta palmikoiden kanssa pitää keskittyä tarkemmin. Toisaalta se ei ole niin kauhean vakava juttu, koska useinkaan en kaipaa erillistä palmikkopullotusta korostamaan ennestäänkin muhkeita muotojani. Nyt kyllä kuitenkin vähän jo harkitsen yhtä IK:n mallia.

Tässä parhaat ja pahimmat palat tuosta Jokanaisen käsityökurssista ja seassa ne harvat IK:ssa olleet sykähdyttäneet mallit. Kyllähän siellä ensin mainitussakin ihan mukavalta näyttäviä juttuja oli, joskin ohjeet useimmissa aikamoista sekameteliä, joten voivat jäädä tekemättä. Josko inspiraatiota kuitenkin saisi. Kirjassa oli myös erikseen virkkausosuus, mutta siellä ei kovin paljon mitään erityisempää ollut, joten ei siitä sen enempää. Mutta löydättekö näistä alla olevista IK:n kuvat ja erityisesti keksittekö, mitkä niistä Jokanaisen käsityökurssin kuvista ovat niitä, joista tykkäsin?

IK:sta ja Jokanaisen käsityökurssista, osa 1

Osa 2.

Olen muuten aika leuhka lankahyllystäni, joka on tällä hetkellä melko moitteettomassa järjestyksessä.

Ja kyllä, tässä on KAIKKI!

En siis olekaan aivan toivoton hamstraaja! Yksi hyllyllinen on aika pieni määrä, joskin kuvasta kyllä huomaan itsekin, että aika musta-ruskea-vihreä-sävytteinen näyttää olevan valikoima… Hyllyn päällä järjestyksessä sitten neulelehdet ja niiden vieressä kirjat.

Kirjoja vahtii Neiti Kissa, jonka ystäväni on mulle tehnyt.

Loppuun vielä avunhuuto:

Mun ilmais-Flickrin kuvamäärärajat on tulleet vastaan jo aikaa sitten ja blogin alkupään kuvat alkavat varmaan pian kadota näkyvistä, jolleivät jo ole alkaneet. Mikä neuvoksi, kun ei ole halua laittaa rahaa kiinni yksien kuvien säilyttelyyn? Apuuuuuva!

Noni, taas se tapahtui. Miksi kaikki marketit myyvät vain Novitan lankoja? Niihin on NIIN helppo langeta. Tosin tällä kertaa minua houkuteltiin.

Ehdottoman Tarpeellista.

Olin siis aivan viattomana ja täysin pahaa-aavistamattomana katsomassa leffaa, kun puhelin soi. Miehen veljen tyttöystävä saattoi tietoisuuteeni seikan, että paikallisella Kärkkäisellä on nyt TOSI halpaa lankaa. Ihan oli kymmenen sentin alennus Puro-langan hinnasta, mutta paljonko mua nyt koskaan ennenkään on mihinkään tämmöiseen tarvinnut houkutella. Matkaan siis. Pakkohan se on, kun kutsutaan.

Sitäpaitsi halutti kokeilla sitä Puroa, kun kerta kaikki muutkin kokeilevat. En ole vieläkään pystynyt keksimään, mitä niistä langoista (á 2,80 e) tekisin, mutta piti vaan saada. Ostin kahta väriä, kumpaakin kolme kerää ajatuksena tehdä raidallista, kuten puoli maailmaa on tehnyt Noroista. Mulla on elämäni ensimmäinen sukkalanka-Noro tuossa hyllyssäni odottamassa sitä, että joku joskus muistaisi ostaa sille pariksi toisen kerän ja minäkin saisin sitä raidallista. Miksei sitä muka voinut ostaa samalla tuon yhden kerän kanssa Helsingin messuilta viime talvena, kun kerran kuitenkin oli kirkkaasti mielessä, että se toinen kerä tarvitaan? Voi pösilöä minua. Tai ehkä minä sitten teenkin siitä vaikka huivin. Huiveja kun ei vielä montaa ennestään olekaan. No, joulu tulee ja kaikkea…

Huoh...

Ja kun kerta halvalla sai, niin piti ostaa muutakin. Seitsemän kerää Tiina-nimistä villa-puuvilla-muovisekoitetta á 1,90 e. Voi morjes, että mä olen tyhmä. Ajattelin tehdä tuosta jonkun yläosan vaatteen, mutta tämän kattavampia suunnitelmia mulla siis ei ole. Lanka on paksua, mutta ei onneksi näpelöidessä ihan niin muovisen tuntuista kuin voisi odottaa, joten kaipa tuosta joskus jotain tulee tehtyä. Ylemmässä kuvassa näkyvät vihreät kerät ovat Isoveljeä, kun sitäkin sai joskus jostain halvalla. En enää edes muista, mistä tai varsinkaan, mitä siitä oli tarkoitus tehdä. Langat on pakattu tuohon alkuvuodesta esiteltyyn (Huopasesta) huovutettuun koriin, jonka röyhkeästi pöllin Ellin hiirien säilytystarkoituksesta. Ei ne hiiret koskaan olleet siellä kuitenkaan.

Edellistä edeltävän postauksen harmaasta asiasta tuli tietenkin lapaset, mutta ne ovat niin perusjuttua, että en jaksa erikseen kuvata. Lähetän ne kiitokseksi tuttavalle hänen mulle tekemästään palveluksesta. Nyt on puikoilla tuskallisen hitaasti edistyvät maailman tylsimmät perussukat (Mitä mä taas ajattelin?) huippuihanasta langasta (Jotain neulomisen iloa sentään!). Trekkingiä on hän. Kuvassa värit näyttää ihan hölmöiltä, mutta jopa minä, sinisiä sävyjä kartteleva, tykkään tuosta ihan hulluna. Onneksi miehellä on suurempi jalka kuin mulla tai muuten mun villasukkahyllyssä olisi kohta yhdet sukat lisää…

Ehkä maailman tylsin.

En edes malttanut olla jo vähän hamsteroimatta snyykkäämistä varten, kun niin innoissani olen siitä nyt ollut. Tiedostan, että parinvaihtoja voi vielä tulla, mutta oonkin ostanut vaan sellaista, josta ite tykkään tarpeeksi, että voin sitten pitää itelläni, jos pari vaihtuu ja uusi ei tykkää yhtään sellaisista jutuista. Ihihihiii…

Koska blogilista taitaa joka tapauksessa haistaa päivityksen, hihkaisen tässäkin, että edellisessä postauksessa esitellyn Wrapsyn ohje on nyt tuon yläpalkin linkin takana. Ohje on aikamoinen karvalakkimalli, mutta josko siitä nyt kuitenkin joku jotain tolkkua saisi. En edes yritä leikkiä tai uskotella itselleni, että olen Suurten Ohjeentekijöiden tasolla osatessani laittaa kaksi keskenään erilaista mallineuletta peräkkäin pötköön ja piirtää sen jälkeen mallineuleista kuvat, mutta kun kerran pyysitte, niin kirjoitin vähän suuntaviivoja siihen, millä lailla tuon näköinen huivi syntyy.

Täällä siis.

Jos joku nyt tuota rupeaa oikeasti touhuamaan, kertokaa mullekin, jooko?

Enemmän muuta asiaa sitten ensi kerralla. Työn alla on tylsiä lapasia ja tylsiä sukkia vaan.

Mistähän aloittaisin? Tänään on taas monta kuvaakin. Meinasin postata eilen, mutta en sitten jaksanutkaan raastaa pingotuksessa ollutta huivia irti pingotusseinästä, joten homma jäi täksi päiväksi.

Wrapsysta, eli tuttujen kesken halpakkahuivista tuli valtava, ihanaa!

Tässä huivinen on kekseliäästi viskattu roikkumaan kaapin oven päälle. Hovikuvaaja on urheilemassa enkä minä malta odottaa, että se ehtii sieltä kotiin kuvaamaan, kun kirjoitusinspiraatio on NYT.

Kokoa huivilla on 164 x 88 senttiä eli on tosiaan ihan reilun kokoinen. Siihen on hyvä kääriä itsensä viileinä syysiltoina ja toimii talvella hyvänä kaulanlämmittimenä.

Ohjetta tähän ei ole, mutta voin söhertää jonkun virityksen, jos sellaista kovasti toivotaan. Käytin hyväkseni Knitted lace of Estonia -kirjaa ja sen omistavat löytänevät käyttämäni mallineuleet helposti. Silmukoita tähän loin 129.

Reunassa on tämmöinen kiemurakuvio.

Ellin mielestä tämä on Ihan Paras Neule!

Nyt tekeillä on kuitenkin jo ihan jotain muuta.

Tässä lankana kaksinkertainen Novitan uusi Alpaca. Kivaa lankaa, tykästyin kovasti. Harmi, että värikartta on niin suppea.

Sitten blogini tyyli-osioon (tirsk).

Pinkkiä päässä.

Tämmöinen suttura päässä minä eilen edustin. Pääasiassa kyllä kotona, mutta pikaisesti kävin kaupungillakin. Tämä kukkanen on kyllä jo aika vanha, mutta nyt vasta se taisi olla ihan ensimmäistä kertaa päässä. Aiemmin olen käyttänyt tätä hiuslenksua vain sitomaan huivin paikoilleen. Ja tykkäsin kyllä näinkin. Kunhan vielä saisin nuo kuvassa näkymättömät mutta päässäni silti oikeasti olevat punaiset raidat taas värjäytettyä kunnon punaisiksi, tämä voisi näyttää vielä paremmalta. Miksen mä ole aiemmin käyttänyt tätä?

Wohoo! Hajuvettä! Hiusasioita! Jee!

Kävin eilen siis tosiaan kaupungilla vähän ostoksilla. En ole pitkään aikaan käyttänyt hajuvettä, kun vanha pulloni tyhjeni enkä sitten vain saanut aikaiseksi ostaa uutta. En tykkää käyttää kauheasti rahaa hajuvesiin, kun saan niistä niin helposti päänsärkyä ja hengenahdistusta (toisinaan yllättäen jopa vasta kun olen käyttänyt hajustetta jo jonkin aikaa), joten tämä Nuorille Naisille suunnattu (Tirsk! Ajatella, jos mä tuoksun nyt kaksikymppiseltä!) hajuvesi oli mulle oikein sopivan hintainen. Ja mitäpä hinnalla väliä, jos vaan omasta mielestä tuoksu on oiva. Ja tässä on, tykkään juuri näistä raikkaista. Kuvassa poseeraavat myös Ninjasta ostamani uudet hiusasiat: musta kapea rusettipanta (Panta on kyllä ollut ostoslistalla jo varmaan kolme vuotta, mutta nyt vasta sitten sain oikeasti ostetuksi sen, kun tuli tämä tyylikipinä Ilonan blogista.) ja tumma harmaanvihreä kukkalenksu. Siinä on myös neulakiinnityssysteemi takana, joten voi käyttää rintakoruna tai vastaavana myös.

No ei enempää näistä, tuskinpa ketään oikeasti kiinnostaa. Itse olen vain niin innoissani, kun pitkästäpitkästä aikaa olen ostanut tälläistä tyttöhömppää itselleni

Voi jestas! Kuka muistaa eilisen postauksen maininnan siitä, että olen joitakin vuosia sitten kadottanut käsityösakseni? Entä muistaako joku vielä, kuinka epäilin, että kun ostin uudet samanlaiset, ne vanhat löytyvät varmaan seuraavana päivänä. Olen minä vaan mahtava ennustaja.

Kaksin kappalein

Minä en edes etsinyt. En tehnyt elettäkään löytääkseni. Istuin aivan rauhassa tässä pöydän ääressä neulomassa tuota halpakkahuiviani, kun mies sai käsittämättömän ja ennenkuulumattoman idean siivota työhuoneen rojukaappi. En käsitä, kuinka sakset ovat voineet ilmiintyä tuonne kaappiin mun muun tavaran sekaan, kun en mielestäni löytänyt niitä muuton yhteydessä vuosi sitten edellisestä asunnostani, mutta sielläpä ne vaan äsken pötköttelivät. Mies ei edes tajunnut, mitä tuli löytäneeksi eikä ensin oikein ymmärtänyt, mitä mä oikein hepuloin ennen kuin näytin sille eilistä postaustani ja hekotin, että täytyy varmaan lotota tällä viikolla. Ne sakset ovat nimittäin tosiaan olleet kadoksissa ainakin kaksi vuotta, varmasti kauemminkin. No, nyt mulla on kahdet.

Muutakin tärkeää ja jännittävää löytyi samasta kaapista.

Tyttöbling.

Siis ovatko ehkä täydellisin mahdollinen tarvike työpöydälle? Ei löytynyt parempaa kynäkippoa, joten kuohuviinilasi saa toimittaa sellaisen virkaa toistaiseksi. Ja kaikki kynät piirtävät oikein moitteettomasti! Olen saanut nuo joitain vuosia sitten syntymäpäivälahjaksi ystävältä. Mahtavaa! Mies katseli kylläkin vähän epäluuloisesti, kun asettelin aarteet tuohon pöydän reunalle. Siinä vieressä, tuon kirjan päällä vielä yksi löytö. Valehtelin siis eilen röyhkeästi väittäessäni, ettei mulla ole pinkkejä tavaroita. Onhan mulla! Tuollainen hiusnipsutinkin. Päähän vaan!

Ei siis valmistuneita neuleita tänäänkään. Mutta on tämä ylemmässä kuvassa näkyvä halpakkahuivi sentään jo ihan hyvällä mallilla. Josko se tällä viikolla ihan valmistuisikin. Päässä on miljoona inspiraatiota ja neuleideaa, joten syksy on ihan selvästi tuloillaan jo.

No nyt on aikoihin eletty. Minä luin eilen ja tänään muotiblogeja. Kahtakin, uskokaa tai älkää. Tai en minä tiedä, mikä tuon toisen määritelmä tarkalleen ottaen olisi, mutta samanlaiset fiilikset siitäkin tuli.

Ei olisi kannattanut lukea, todellakaan. Nimittäin noiden blogien upeita kuvia katsellessa tuli vähän alemmuuskompleksi. Mitä varten ne ihmiset (jotka siis kuitenkin käsittääkseni ovat samanlaisia tusinapirkkoja kuin itsekin olen) näyttävät joka saamarin kuvassa hyviltä, osaavat meikata, maalata, ommella, tuunata, virkata ja löytää aina kaikki parhaat jutut, mutta minä olen aina ja ikuisesti, myös laittauduttuani, sen näköinen kuin olisin vast’ikään mönkinyt Kaken kainalosta lähimmän veneen alta? Minulla on aina vähän mitä sattuu rytkyjä päälläni enkä oikein edes tajua, mikä näyttäisi hyvältä. Olen vain todennut, että mikään ei kuitenkaan näytä läheskään siltä kuin mallinuken päällä kuvassa tai kaupassa. Ja jestas, kun olisinkin sen näköinen kuin nuo naiset, juoksentelisin varmaan bikineissä kaiket päivät!

Kamena-huivin kaverit.

Lisäksi tuli muitakin ongelmia. Sellaisia kalliita. Tuli tarpeita. Aivan välttämättömiä ja pakollisia tarpeita. Ohittamattomia tarpeita. Punainen Kamena-huivi ei voi edustaa yksikseen. Eikä edes punaisen lasisormukseni kanssa, ei mitenkään. Kauppaan siis, mars. Etsin oikeastaan punaista aivan yksinkertaista trikoopaitaa, mutta miehen syvät huokaukset vaateosaston kohdalla saivat minut pian unohtamaan sen tarpeen ja sain vain kauhottua -50% -merkein kruunatut Ibero-hyllyt tyhjiksi kaikesta tärkeästä ja tarpeellisesta, jota ehdottomasti tarvitsen.

Pinkkiä blingiä.

Mutta kuka osti minulle pinkit muovinappikorvikset ja pinkkejä blingbling-hiusnipsejä, joilla ei oikeasti ole mitään muuta funktiota kuin näyttää nätiltä? En minä ainakaan. En voinut olla minä, koska pinkki kauteni päättyi aikaa sitten. Toisaalta onhan aika surkeaa, että pinkki kukkakoristeinen hiuslenksuni joutuu yksin hiustarvikelaatikossa suremaan kohtaloaan vailla samanhenkistä seuraa. Kavereina on vain tylsiä mustia hiuslenkkejä ja pari ruskeaa nipsutinta. Toista se on nyt.

Bling!

Jaa mutta minkä vaatteen kanssa näitä sitten käytetään? En minä tiedä! Tässä ovat jota kuinkin kaikki pinkit esineeni. Vaatekaappi tursuaa ruskeaa, vihreää ja mustaa. Mustan kanssa sentään sopii. Aiheutin siis itselleni tietynlaisen jatko-ongelman siinä mielessä, että nyt tarvitsen (Siis ehdottomasti nimenomaan tarvitsen.) punaisen paidan lisäksi myös pinkin paidan. Tai ainakin jonkun paidan, jossa on pinkkiä. Tai huivin! Eli siis pinkkiä lankaa.

Pimp my.. öö..

Ja mitähän on tarkoitus tehdä rinkulalla, josta roikkuu kaikensorttista ja -muotoista killutinta? Se oli ostettaessa kaulakoru, mutta irrotin sen jo nahkahihnastaan samalla, kun päässä risteili tuhansia ja tuhansia tuunausideoita. Jotka sittemmin katosivat mitä ilmeisimmin kuin tuhka tuuleen. Jotain laukun tuunaamiseen liittyvää ainakin oli (Joojoo, apinoin sitä ensin linkitettyä blogia.), mutta mitä noista nyt muka saa ja mihin laukkuun, kun tykkään kaikista nykyisellään? Pakko siis ostaa myös se tuunattava laukku, jotta pääsen tästä tuskasta. Huomaatteko jo tämän kierteen?

Horror.

Jotain tarpeellista ja järkevääkin. Kadotin melkein saman tien aikoinani ostamani käsityösakset, joten nyt sitten jo vihdoin uskoin, etteivät ne enää mistään löydy ja raaskin ostaa uudet. Ne entiset löytynevät siis viimeistään huomenna. Ei haittaa, onpahan sitten useammat. Mitenkähän näitä estäisi katoamasta? Kuvasin teatraalisesti suuren pitsihuivin päällä: kauhunhetkiä neulojalle. Koska kukaanhan ei olisi ilman kuvaa tiennyt, miltä Fiskarsin sakset näyttävät.

Olen varmaan maailman surkein muotiblogaaja, kuten tästä postauksesta varmasti on jo käynyt ilmi. En ole myöskään kovin pätevä leipuri.

Punaherukkapiirakka.

Joo, elintarvikeväriä. Joskus lapsettaa.