Puikot Vinkuu

En taaskaan muistanut kuvata sitä petrolinsinistä toppia, jota aiemmin olen nykertänyt ja joka on kyllä valmistunutkin, mutta.. Siinä on vielä pari päättelemätöntä langanpäätä ja se lojuu työhuoneen hyllyn päällä odottaen päättelijää. Kuvata sen jo voisi, mutta en tietenkään muistanut ottaa sitä eilen mukaan, kun käytiin luonnon helmassa Helsingissä kuvaamassa. Kyllä, piti päästä suurempaan kaupunkiin etsimään vihreyttä taustalle. Tai oikeammin mulla oli kaikenlaisia suunnitelmia kuvata ihan toisenlaisissa paikoissa, mutta kuvaukset tulivat mieleen vasta kotiin lähtiessä. Kuvauspaikkana toimi siis Korkeasaaren parkkipaikan reunama.

Kävimme eilen pienellä porukalla pälläämässä Korkeasaaren eläimiä, kun kerran lomalla kaikki oltiin. Minä en ollutkaan päässyt käymään varmaan lähemmäs viiteentoista vuoteen, joten sain kyllä tosiaan ihan kunnon elämyksen ja rahalleni vastinetta. Seitsemällä eurolla sai katseltavaa todellakin joka sentin arvosta.

Sitten postauksen toinen aihe. Mulla on maailman paras mies. Kattokaa, mitä se rakensi mulle:

Se sinipunainen siellä keskellä huivia on ihan vain neulatyyny eikä mikään oma huivinkoristeluideani

Mies kävi Tallinnassakin ja koska mä en harmillisen tapahtumaketjun vuoksi päässytkään mukaan reissuun, se toi mulle sieltä tuliaisia.

Ja olen minäkin jossain onnistunut:

Ja joo, asuntomessutkin on nähty:

Josko siinä taas olisi vähäksi aikaa. Nyt olen neulonut sitä ystävän tuomaa halpakkaa huiviksi. Tulossa on suorakaiteen muotoinen viritys, jossa sauma keskellä, koska en jaksanut alkaa pohtia reunuskuviota ylhäältä alas toteutettavaksi. Lanka on huippupehmeää ja muutoin ihana neulottava, mutta halkeilee jonkin verran. Ei kuitenkaan pahasti tai niin, että kauheasti häiritsisi neulomista.

Viikonloppuna päräytetään Tampereelle ja Särkänniemeen. Itse en huvipuistolaitteista välitä yhtään, mutta lähden mielelläni penkin reunalle pälläämään toisten pahoinvointia pyörivissä rympsyttimissä. Huomiseksi sain ylipuhuttua itselleni Ikea-reissun. Pitäisi vaan miettiä, tarvitaanko sieltä oikeasti jotain, niin ei tarvitse sitten taas jälkikäteen muistaa, mitä kaikkea olisi pitänyt ostaa. Tänään kurvataan varmaankin hakemaan kesän kuudes viiden kilon mansikkalaatikollinen. Yhtäkään marjaa ei olla saatu pakastettua, mutta tästä satsista ajattelin raaskia tehdä talveksi purkillisen hilloa. Muuten menevät varmaan napostelumarjoina, kuten aiemmatkin laatikolliset. On syötävä tuoreena silloin, kun tarjolla on! Talvella niitä tulee kuitenkin ikävä, vaikka kuinka kesällä söisi itsensä ylitäyteen.

7 Responses to “Kesäreissut”