Puikot Vinkuu

Olen ruvennut liikkumaan. Minä, joka uhosin, että en koskaan rupea, kun en siitä tykkää. En tykkää vieläkään, mutta totesin, että on se vaan pakko alistua tekemään jotain, jotta ei kokonaan muumioidu tai kasva takapuolestaan kiinni sohvaan.

Onneksi lähistöllä on kivoja maisemia.

Juomahuoltokin pelaa, kun matkan varrella on ravintolalaivoja

Olen minä vähän käsitöitäkin välillä väkertänyt, mutta vähäiselle on jääneet ne puuhat. Ei kerkee!

Kukkapalasia.

Tuosta aikoo tulla bolero uuden mekkoni kanssa käytettäväksi. En ole yhtään varma, toimiiko tämmöinen virkkaus siinä jutussa, joksi sitä nyt olin ajatellut, mutta kokeillaan. Jollei onnistu, tämä on helposti muunneltavissa suorakaiteen muotoiseksi huiviksi ja se toiminee melkein yhtä mallikkaasti kuin bolero.

Oi!

Kävin äsken vähän kaupoillakin. Jotenkin lipsahti käymään niin, että ostin kilon lankaa. Maksoi vain kaksikymppiä, joten ei ole kyllä kauhean kalliista lankasista kyse. Puoli kiloa ihanan vihreää Jussia ja toinen puoli kiloa Patonsin Washed Haze Aran nimistä puuvillasekoitetta sävyä nimeltä teal. Täysiä heräteostoksia, mutta mitä siitä, ei ollut kallista lystiä. Jälkimmäisestä vähän kaavailinkin jo kesäksi jotain topin tapaista, mutta saas nähdä, ehdinkö koskaan tekemään, kun suunnitelmia olisi ennen sitäkin noin viismiljoonaa. Edellisen postauksen punainen huivikin on edelleen kesken. Kuvaa en nyt tähän hätään jaksanut räimäistä. Nämä muut olivat koneella jo valmiiksi aiemmasta kameran tyhjäyksestä tältä päivältä.

Kevät! Kuva noin kahden viikon takaa.

Päivät on muuten täyttyneet työasioilla, Xboxilla, Wiillä ja ties millä, kun tuntuu, etten kuitenkaan tee kovin paljon mitään eikä silti ole ikinä aikaakaan mihinkään.

Eilen oli Ellin elämän eräs tärkeä hetki.

Kevätmuotia 2009. Upea poseeraus.

Sterilisaatio, tai neutralointi, kuten eräs ystäväni toimenpidettä kutsui. Mukaan saatiin kauluri, mutta se pieninkin malli on 2,7-kiloiselle Ellille ihan liian suuri eikä sen kanssa liikkumisesta meinaa tulla yhtään mitään. Niinpä näppäränä käsityöläishenkilönä askartelin vanhasta polvisukasta tämän silmiähivelevän upean asun, josta kissa ei tykkää yhtään, mutta kuitenkin enemmän kuin siitä eläinlääkäriltä saadusta kaulurista, jonka kanssa ei meinannut onnistua edes syöminen tai juominen. Noin muuten leikkaus sujui oikein hienosti ja haava on pikkuinen ja siisti. Isoa haavaa noin pieneen kissaan ei tosin mahtuisikaan.

5 Responses to “Iltapuhteita”