Puikot Vinkuu

Archive for May, 2009

Kerrankin, tai siis pitkästä aikaa voin esitellä jotain valmiiksi saatua.

Pala boleroa.

Siinä on vain yksi kokonainen palanen, mutta näitä siis virkkasin useampia, kuten edellisen postauksen kuvasta saatoitte huomata. Sitten ompelin pari lyhyttä saumaa ja nykersin reunoihin vähän lisää pitsiä sekä verkkohihat. Tämä seuraava kuva on kertakaikkiaan luokaton, mutta en minä jaksanut alkaa tutustumaan kameran ajastimeen ja kun ei ollut jalustintakaan ja oli rumatukkapäivä ja naamakin punottaa ja maha pömpöttää ja… (Tarkennettakoon vielä, että kamerassa itsessään ei ole mitään vikaa.) Lisäksi tuotti aikamoisia haasteita löytää joku muu kuin musta paita tänne alle, koska mustan aluspaidan kanssa tai kokonaan ilman aluspaitaa tästä ei olisi saanut yhtään mitään selvää.

Bolero. On se, vaikka rumalta näyttääkin.

Tässä on poikkeuksellisesti tehty jotain valmiin ohjeen mukaan, mutta ei tietenkään taaskaan kokonaan. Poikkeuksellisesti käytin tällä kertaa hyväkseni Novitan ohjeita. Vaatteen malli on saanut kipinänsä Taikabolerosta ja yksittäiset palaset ovat eräästä hartiahuivista. Hiukan jännitti, mitä tuosta tulee, kun virkkaus ei veny juurikaan, mutta hyvin se passaa. Kuvastakin näette, että nappi siitä vielä puuttuu, kun en ole päättänyt, millaisen haluaisin. Voi olla, että laitan ihan vain pienet mustat hakaset.

Novitan Tennesseetä kului noin 250 g ja virkutin menemään koukulla nro 3,5.

Rupesin jo tekemään uuttakin viritystä, tällä kertaa neulepuikoilla. Joku saattaa tässä kohtaa muistaa, että keskenhän on vielä se yksi Punainen Shettis.

Mutta en minä voi sitä neuloa, koska assistenttini Elli Kissanen neuloo sitä puolestani!

Elli auttaa.

Ja kuten tästä kuvasta näkyy, a) minä neuloin mallitilkun! ja b) Elli haluaa huolellisesti myös tarkistaa, että mallitilkku on oikein tehty.

Elli auttaa, osa 2.

Kuten yllä olevasta kuvasta näette, neuloin SUUREN mallitilkun luottaen siihen, että sen silmukkamäärillä tullaan parempaan lopputulokseen. Seuraavaksi mittasin kaapissa olevan sopivankokoisen vaatteen ja päätin tehdä samankokoisen. Laskin silmukkamäärän. Nyt olen neulonut viisi senttiä ja tekele näyttää aivan sairaan leveältä. Lisäksi näyttää siltä, että lanka loppuu kesken, mutta loppukoon, perhana! Tehdään sitten napapaita.

Mitään ei pureta!

Tällaiseen mallineuleeseen kuitenkin päädyin:

400 knitting stitches, sivu 34: mallineule nimeltä Diagonal 4 (molempiin suuntiin).

Ps. Jotkut lukijat saattavat löytää yhdestä tämän postauksen kuvasta myös jotain pientä uutisarvoa Siitä ehkä enemmän jossain myöhemmässä vaiheessa.

Olen ruvennut liikkumaan. Minä, joka uhosin, että en koskaan rupea, kun en siitä tykkää. En tykkää vieläkään, mutta totesin, että on se vaan pakko alistua tekemään jotain, jotta ei kokonaan muumioidu tai kasva takapuolestaan kiinni sohvaan.

Onneksi lähistöllä on kivoja maisemia.

Juomahuoltokin pelaa, kun matkan varrella on ravintolalaivoja

Olen minä vähän käsitöitäkin välillä väkertänyt, mutta vähäiselle on jääneet ne puuhat. Ei kerkee!

Kukkapalasia.

Tuosta aikoo tulla bolero uuden mekkoni kanssa käytettäväksi. En ole yhtään varma, toimiiko tämmöinen virkkaus siinä jutussa, joksi sitä nyt olin ajatellut, mutta kokeillaan. Jollei onnistu, tämä on helposti muunneltavissa suorakaiteen muotoiseksi huiviksi ja se toiminee melkein yhtä mallikkaasti kuin bolero.

Oi!

Kävin äsken vähän kaupoillakin. Jotenkin lipsahti käymään niin, että ostin kilon lankaa. Maksoi vain kaksikymppiä, joten ei ole kyllä kauhean kalliista lankasista kyse. Puoli kiloa ihanan vihreää Jussia ja toinen puoli kiloa Patonsin Washed Haze Aran nimistä puuvillasekoitetta sävyä nimeltä teal. Täysiä heräteostoksia, mutta mitä siitä, ei ollut kallista lystiä. Jälkimmäisestä vähän kaavailinkin jo kesäksi jotain topin tapaista, mutta saas nähdä, ehdinkö koskaan tekemään, kun suunnitelmia olisi ennen sitäkin noin viismiljoonaa. Edellisen postauksen punainen huivikin on edelleen kesken. Kuvaa en nyt tähän hätään jaksanut räimäistä. Nämä muut olivat koneella jo valmiiksi aiemmasta kameran tyhjäyksestä tältä päivältä.

Kevät! Kuva noin kahden viikon takaa.

Päivät on muuten täyttyneet työasioilla, Xboxilla, Wiillä ja ties millä, kun tuntuu, etten kuitenkaan tee kovin paljon mitään eikä silti ole ikinä aikaakaan mihinkään.

Eilen oli Ellin elämän eräs tärkeä hetki.

Kevätmuotia 2009. Upea poseeraus.

Sterilisaatio, tai neutralointi, kuten eräs ystäväni toimenpidettä kutsui. Mukaan saatiin kauluri, mutta se pieninkin malli on 2,7-kiloiselle Ellille ihan liian suuri eikä sen kanssa liikkumisesta meinaa tulla yhtään mitään. Niinpä näppäränä käsityöläishenkilönä askartelin vanhasta polvisukasta tämän silmiähivelevän upean asun, josta kissa ei tykkää yhtään, mutta kuitenkin enemmän kuin siitä eläinlääkäriltä saadusta kaulurista, jonka kanssa ei meinannut onnistua edes syöminen tai juominen. Noin muuten leikkaus sujui oikein hienosti ja haava on pikkuinen ja siisti. Isoa haavaa noin pieneen kissaan ei tosin mahtuisikaan.