Puikot Vinkuu

Archive for January, 2009

Tässä tämä nyt on. Huovutettu kori leluhiirien säilyttämistä varten. Ja linssilude.

Sama kori toisesta kulmasta. Ja linssilude.

Neuloin isoja ainaoikein-neliöitä harmaasta huopasesta, yhdistin lootaksi ja virkkasin vähän vihreää vironvillaa kaksinkertaisena reunaan. Kuuteenkymppiin kylpypyyhkeen kanssa pyörimään ja oikein sopiva tuli. Paitsi että vaikka se pysyy kyllä hienosti pystyssä itsekseen, Elli käy luhnuttamassa sitä jatkuvasti ja se on ihan lytyssä jo. No, ei se haittaa. Onpahan jotain iloa sitten edes. Viissataa grammaa lankaa tähän meni (Yksi kerä Huopasta vielä jäi.) ja neuloskelin kutosen puikoilla. Huopuminen oli suorastaan yllättävän tasaista: aiemmat Huopasesta tekemäni pesukonehuovutukset on olleet aika muhkuraisia ja epätasaisesti huopuneita. Positiivista.

Oranssi vauvanmyssy vihreällä koepäällä. Ja linssilude.

Pahoittelen pelottavan näköistä mallipäätä, mutta ei tässä taloudessa oikein ollut sopivankokoista aidomman näköistä päätä tarjolla kuvausrekvisiitaksi. Myssy on vitosen puikoilla sillä monille tutulla Ruskovillan ohjeella neulottu siksak-aiheinen myssynen ja lanka jotain noin sata vuotta pussukan pohjalla lojunutta liukuväristä hahtuvaa, jonka alkuperästä ei ole enää minkäänlaista muistikuvaa. Tuo on menossa ihmissuhteen ystävän perheenlisälle lahjaksi.

Ja taas jotain vihreää tekeillä. Ja linssilude...

Taas uutta putkessa, on sairausloman aikana tässä ennättänyt kaikenlaista. Tuosta vihreästä nykerryksestä tulee varmaankin paita, jos hyvin käy. Nyhersin siihen saman verran silmukoita kuin aikaisemmin esitellyssä ruskeassa sliparissa ajatellen, että siitä tulee sitten sellainen sopivan rento, kun lanka ja puikot on paksummat (vitosen puikot, sliparissa oli neloset). Nyt tuo kappale näyttää kuitenkin jotenkin ihan kamalan leveältä, joten enpä tiedä, mitä puolijoukkuetelttaa tässä taas nykerretään…

Langasta (Rowanspun Aran, ravlink) en oikein tykkää, on karkeaa eikä veny yhtään enkä mä vaan opi varmaan koskaan pitämään oikeasti niistä tweed-knölleistä, vaikka kuinka totuttelen. Neulaisin toissapäivänä ehkä noin 75 g edestä tuota lankaa ja vasen etusormi, jonka yli lanka kulkee kerästä puikoille, oli aivan vereslihalla enkä mä kuitenkaan mitenkään kauhean tiukasti neulo. Täytyy siis jatkossa suojata sormi laastarilla siitä kohtaa ettei mene poikki koko uloke. Vitosen puikoilla tulee aika napakkaa lopputulosta ja tulee jotenkin sellainen olo, että lanka huopuu siinä jo melkein neuloessa.

Paidan malli on vielä arvoitus. Aloitin neulomaan Last minute knitted gifts -kirjan Hourglass Sweater (ravlink) -ohjeella, tai ainakin melkein. Silmukkamäärä on vähän eri enkä tehnyt sitä helman käännettä vaan aloitin ihan suoraan sileää tähtäimessä tarkoituksellisesti rullautuva helma. Saas nähdä rullaako se liikaa, jossa tapauksessa täytyy keksiä sitten joku vippaskonsti jälkikäteen. Vyötärökavennukset ja -levennykset teen kuitenkin tuon Hourglassin opeilla, ainakin suunnilleen, eh… Kaula-aukon kanssa on vähän probleemaa, kun en osaa päättää, millainen siitä pitäisi tulla. Tykkään itse eniten neliskanttisista kaula-aukoista, mutta toisaalta sellainen iso ja löysä kaksinkerroin taittuva poolokaulusaiheinen juttu voisi sopia tähän hyvin, kun neule on muuten tylsää sileää. Mutta mitä neulosta kaulus sitten voisi olla ja onko se ihan urpon näköinen, jos pelkästään kauluksessa on jotain muuta kuin sileää..? Ja jos sen tekee sileällä, niin miten siitä saisi tarpeeksi nätin, kun se on tarkoitus tosiaan taittaa..? Ehkä, jos neuloisi sen niin, että nurja puoli on ulkopuolella, kun kaulus on ylös nostettuna. Ymmärsittekö? En mäkään meinannut. Joka tapauksessa tässä on onneksi vielä aikaa miettiä kauluksia ja tulla johonkin lopputulokseenkin ennen kuin ollaan toteutusvaiheessa.

Kaikkein noloin osa piti jättää viimeiseksi enkä ollut alkuun ihan varma edes siitä, kehtaanko edes tunnustaa, mitä tuli tehtyä Sulo meni ja osti.

Niinmutkuneolihalpoja!

Olivat oikeasti kyllä edullisia ja tiedän kyllä, mitä näistä tehdään. Ihmissuhteen veljen puolisko kyseli apua lankojen kanssa ja päätyi tilaamaan Novitalta. Pitihän minun tietysti änkeytyä samaan tilaukseen mukaan, kun kerran postikuluissakin sitten pystyi säästämään ja oli niin halpaa ja jajaja.. Isoveli oli 2,2 e/100 g, Seitsemän veljestä 3 e/150 g ja Rustica 2,5 e/100 g, joten ei tässä nyt kauhean pahasti päässyt köyhtymään, vaikka lipsahtikin ostamaan samoin tein melkein kolme kiloa lankaa. Jännityksellä jäämme odottamaan, montako solmua ja katkennutta lankaa näistä keristä paljastuu. Rusticat olivat heräteostos ja niistä meinaan nykertää paidan. Isoveljistä tulee jotakin kummitytölle ja veljeksistä palmikkopaita tai -takki ja sukkia. Tai sitten jotain muuta, jotain lahjaneuleitakin olen vähän mietiskellyt noista. Nolottaa, mutta kun olivat niin edullisia, niin sorruin ostamaan, vaikka vasta vähän aikaa sitten päätin noin sadatta kertaa, että ei enää. Ja täytyihän hamsterikuuta varten hankkia riittävä varustus, ettei vaan kesken pääse loppumaan.

Amazonin sedät ja täditkin lupasivat lähettää vähän neuleohjeistusta, kun Masterini kanssa muutama päivä sitten niiltä kyselin. Punta on nyt niin halpa, että ihan tuntui kuin olisi ilmaiseksi saanut. Siinä samalla saatoimme tilata myös vähän pelattavaa.

On täällä taas jotain vähän neulottu, mutta esiteltävää on perin vähän. Sori. Mutta kun.. No, tiedättehän te ne syytkin. Uutena syynä otan mukaan kimppaan sen, että en millään viitsi kuvata esimerkiksi parisuhteelle neulomaani mustaa Lanett-pipoa. Kai nyt kaikki osaavat kuvitella, miltä tavallinen joustinneulepipo näyttää? En siis kuvaa.

Enkä myöskään lisää erikseen kuvaa siitä hiirestä, jonka arvontapaketissa lähetin Iiris-kissalle tai niistä kämmekkäistä ja koristeneulahässäkästä, jonka toisessa arvontapaketissa lähetin Judiunille. Menkää linkeistä itse kurkkimaan, jos sattuu kiinnostusta olemaan. Ei niissä sen kummempaa ole. Keksin vain vähän värikoodata noita palkintopaketteja ja ajatus lähti rönsyilemään, joten päädyin lopulta sitten arvonnan jo suoritettuani väköstämään kasaan nuo pikkuasiat, joita sinne kuoriin tälläsin. Kämmekkäistä tuli kyllä omasta mielestänikin herkullisen väriset, melkein teki mieli itse pitää. Lankoina niissä on jotain Alpakkaa (olisiko ollut Sandnesin..?) ja Lanettia. Iiriksen hiiri on samanlainen kuin meidän Ellin ja sisään piilotin siihenkin pikkuisen kissanminttua. Täkäläinen hiiri on jo kadonnut, joten taidan päästä tänään taas virkkauspuuhiin. Onneksi hahtuvakiekkojen jämiä on melkein ongelmaksi asti.

Ja sitten taas jotain ihan karseaa.

Miksei kukaan lataa mun päähän tietoa siitä, miten mun kamerani oletettu itselaukaisija toimii? Tai liekö siitäkään apua sitten...

Voi jestas sentään, ei tässä taas muuta voi sanoa! Tuon parempaa kuvaa en sliparista saanut, mutta kai tuostakin jotain käsitystä saa. Ihan perussettiä ja oikein kiva neule. Olen jo käyttänytkin moneen kertaan. Lanka oli jotain aikaa sitten Tallinnasta hamstrattua Merinosekoitetta (New Master BBB, 82 % merinoa, 18 % akryylia) ja puikot oli neloset. 400 g tätäkin sain tuhottua.

Nyt tekeillä on jotain ihan muuta:

Pino harmaita nykerryksiä.

Tuosta läjästä olen suunnitellut tekeväni korin Ellin leluja varten. Tuhoan siihen melkein kaikki jäljellä olevat harmaat Huopaset (jotka ostin jokunen vuosi sitten halvalla jostain ja olen näihin päiviin asti pyöritellyt lankakaapin tukkeena) ja koottuani tuokkosen aikeena on viskata se pesukoneeseen. Voi olla, että seuraavan postauksen aiheena on siis se, miksi ei kannata pesukonehuovuttaa.

Onneksi on sentään apua tässäkin hommassa!

Voi hiisi! Mun piti tänään viedä ne arvontapaketit postiin, mutta en mä yksinkertaisesti saanut itseäni liikkeelle. Sori tytöt, että joudutte odottamaan ensi viikkoon! Eilenkin Helsingin työreissulta kotiuduttuani kykenin vain torkkumaan sohvalla ja tänä iltana näytti olevan sama meininki. Ajatuksena oli vain vähän torkahtaa ja sitten heräsin puoli yhdeksältä kissa kainalossa. En ole jaksanut edes neuloa! Keskeneräisenä on tällä hetkellä enää se ruskea slipari, joka pitäisi jaksaa kilkuttaa loppuun. Motivaatiota ei oikein meinaa olla ja tekisi mieli aloittaa jotain uutta, mutta koitan sinnitellä, täytyyhän keskeneräiset valmiiksi saada.

Mutta ei tänään, sillä nyt vajoan takaisin sohvaan torkkumaan. Onneksi on viikonloppu!

APUA!

Voi jestas, miten pönäkkä mä taas näin joulun jälkeen olen! Näistä kuvista sen taas huomasi oikein kristallinkirkkaasti, että on syytä ruveta dieetille, kun maha pömpöttää kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin eikä meinaa kuvaan mahtua.

Villis kuitenkin valmistui, itse asiassa toissapäivänä jo, mutta en ole saanut kuvatuksi sitä aikaisemmin valon- ja ajanpuutteen vuoksi.

Kirpparinapitkin löysivät uuden paikkansa.

Vihreää Isoveljeä kululi 750 g, kun neuloin kutosen puikoilla. Nappeja on kaksitoista. Silmukoita en juurikaan laskeskellut, mutta aikaisemmista nuttusista poiketen tein tähän vähän muotoiluja vyötärönseudulle. Kauluksessa, nappilistoissa (jotka on neulottu yhtä aikaa muun neuleen kanssa eikä jälkikäteen), helmassa ja hihansuissa on helmineuletta, joskin hihoissa olisi voinut riittää kapeammatkin kaistaleet sitä. Hihat olisivat myös voineet olla kapeammat muutenkin, mutta mahtuvatpahan lapasten varret hyvin tuonne alle. Aloitin takin kauluksesta ja neuloin yhtenä kappaleena alas asti. Ihan peruskolttu siis.

Paitsi että. Muistin taas, miksi Novitan langat eivät ole niitä laadukkaimpia mahdollisia ja miksi niitä piti välttää. Kahdeksaan kerään mahtui kymmenkunta solmua ja kolme kokonaan katkennutta lankaa! Raivostuttavaa! Laitoin tietenkin Novitalle palautetta asiasta ja nyt odottelen sitten vastausta. Kyllä minusta tuo määrä on jo vähän liikaa, jos jokaisessa kerässä on vähintään yksi pätkäisy. Pääteltäviä langanpäitä tulikin tähän neuleeseen sitten muutama enemmän kuin alkujaan kuvittelin. No, neljä ja puoli täyttä Isoveli-kerää vielä jäljellä, argh!

Sitten vielä pakollinen kissakuva.

Unilla emännän sylissä. Ja sitten joku tuli ja herätti salamavalolla.

Meillä on hiiri!

Iiiiik!

Ei tosin hätää. Meillä on myös ahkera hiirestäjä. Eh…

Nyt saa jyrsijät kyytiä!

Virkustin tuon ensimmäisen kuvan otuksen jostain jämähahtuvanöttösestä äsken, kun jälkimmäisen kuvan elikko osoitti vähän liian paljon kiinnostusta vihreää Isoveli-neuletakkiani kohtaan. Täyttelin tämän melko lanoliinikkaan tuoksuisen hiirulaisen hahtuvalla ja sujautin täytteeksi myös vähän kissanminttua. Suksee!

Ja sitten asiaan.

Arvontaan osallistui hirmuisen moni, kiitos siitä teille kaikille! Suoritin arvonnan taulukkolaskentaohjelman puutteessa perinteisemmällä menetelmällä tekemällä arpalipukkeita ja komentamalla puoliskon valitsemaan niistä yhden.

Nimeksi valikoitui Elli, koska… no ei tätä voi perustella. Kissa vaan on Ellin oloinen. Siitä syystä arvonnassakin voittajia on kaksi, kun nimi löytyi ehdotustenne joukosta. Elliä ehdotti tosin vain kaksi kommentoijaa, joista toinen ei sitten halunnutkaan osallistua arvontaan, joten tässä kohtaa ei enää tarvittu onnettaren apua.

Heitä onnetar suosi.

Nytpä sitten pyydän molemmilta postiosoitetta sähköpostiini (mai ät iki piste fi), jotta voin paiskata jotain pientä palkinnontynkää tulemaan.

Olen vähän neulonut. Kävin pakkaskeleistä säikähtäneenä keskiviikkona töiden jälkeen koukkaamassa Anttilasta kassillisen vihreää Isoveljeä (Teddyä ei ollut, mistä olinkin jälkikäteen ihan tyytyväinen kuvitellessani suhteellisen hyvinsyönyttä ruhoani karvaturrineuleeseen…) ja aloitin heti. Mitään sen suurempaa suunnitelmaa ei ollut enkä ole paljon silmukoita laskenut, mutta kaipa tuota käyttää voi. Nyt ollaan jo ensimmäisen hihan kanssa loppusuoralla ja valmista tullee huomenna, mikäli ehdin neuloa.

vihree tekeles.

Sliparikin on vissiin vähän edistynyt sitten viimenäkemän, kainaloissa ollaan jo suunnilleen eli turha siellä hymistellä, että niin sitä vaan aloitellaan jatkuvasti jotain uutta, vaikka entisetkin on vielä kesken. Edistyy nekin silti!

sliparia tulloo.

Ja sitten… Hän on nyt täällä! Nimiasiaan ja arvontaan palaan huomenna, mutta pari kuvaa viskon esille heti, kun en malta odottaa. Ei tuosta kyllä meinaa kuvaa saada millään, kun se ei pysy hetkeäkään paikoillaan.

Siinä se nyt tönöttää!

Ihana! Pieni! Hurisevainen!

Hei nyt mä keksin! Mä pidänkin arvonnan tämän kissa-asian tiimoilta. Eli siis ehdottakaa edellisen postauksen tyttöselle nimeä, niin osallistuneiden kesken arvon jotain pientä ja vaatimatonta neuleaiheista. Nyt jo viestin jättäneet ja nimeä ehdottaneet osallistuvat arvontaan automaattisesti, jolleivät toisin ilmoita. En siis lupaa valita voittajan ehdottamaa nimeä, mutta jokainen ehdottaja osallistuu arvontaan. Arvonta suoritetaan sunnuntaina, kunhan tölliäinen on kotiutunut, joten osallistumisaika päättyy lauantain ja sunnuntain vaihteessa.

Meille tulee uusi perheenjäsen. Ei sellainen ihmismallinen, vaan nelijalkainen ja jo ensi viikonloppuna. Vasta lauantaina käydään hakemassa töhötin kotiinsa enkä malta pitää nyt enää suutani kiinni. Jos kissan (virallinen) nimi on Elämänlanka, eihän sitä voi jättää ottamatta ja muutenkin tämä on niin söpöläinen kaveri, että voi iih!

Kissus.

Pöllin kuvan kasvattajan sivuilta, toivottavasti ei tule köniin.

Nyt pitäisi keksiä tuolle otukselle sitten suuhun sopiva nimi. Minusta se näyttää ihan selvästi Pirkolta, mutta tähän ehdotukseen ei kotona suostuttu.

Ihanaa saada taas kissa kotiin! On ollut niin kovin omituista viettää monen monta kuukautta kissattomana, joskin olen kyllä nauttinut siitä, että voi mennä ja tulla kuinka itse haluaa eikä tarvitse huolehtia kissanhoidosta. Hoitajia on kylläkin ilmoittautunut jo useampia tällekin sankarille, joten emmeköhän edelleen pääse reissun päälle ainakin silloin tällöin.

Noniin, sainpas etenemään tämänkin uuden sliparin siitä huolimatta, että alku oli tosi kankea. Kohta ollaan jo kainaloiden kohdalla.

Kyllä siitä jotain tulee. Joskus.

Mallineuleestahan ei saa yhtään mitään selvää, mutta tuollaista lettipalmikkoa se on olevinaan. Olisi voinut tehdä palmikonkäännöt useammin, mutta laiskuuttani en jaksanut ja siinä vaiheessa kun huomasin, että näyttää dorkalta, en jaksanut enää miljoonatta kertaa alkaa purkamaan. Tulee mitä tulee, lämmintä ainakin toivottavasti.

Aijoo, lanka on jostain x vuoden takaiselta Tallinnan reissulta raahattua New Master BBB:n merinoa. Seassa on kylläkin peräti 18 % akryylia, mutta lanka itsessään ei kyllä tunnu ollenkaan muoviselta ja luistaa puikoilla kivasti.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi viime perjantaina käytiin myös kirpparilla. Lankoja olisi ollut vaikka kuinka paljon ja aika edullisestikin, mutta aika monet olivat pakanneet langat yksittäisinä kerinä muovipusseihin eikä mukana ollut vyötettä ollenkaan. Näin ollen ei päässyt edes hypistelemään, miltä lanka tuntuu ja pussien sisältö saattoi olla aivan yhtä muovista kuin pussit itse. Joissain langoissa oli vyötteetkin, mutta pelkästään tuntematon langan nimi vailla tietoja koostumuksesta ei oikein vakuuttanut. Ei siis tarvinnut ostaa lankaa. Nappeja siellä oli myös, paljon erilaisia. Harmikseni vaan nekin oli suurimmalta osin pakattu niin, ettei saanut selvää lähestulkoon edes napin väristä. Yhdestä pöydästä löysin kuitenkin tällaisia:

Kirppariaarteita.

Punasävyisiä ei tuosta kuvasta juurikaan näy, mutta ovat sellaisia ihan perusnappeja, kuten muutkin. Ainoastaan nämä päällimmäisenä näkyvät olivat tuollaisia kuvioituja ja vähän harmitteli, kun niitä ei ollut enempää kuin tämä yksi setti. Mihinkähän kuusi nappia riittäisi, hmm…

Ainiin, meillä(kin) lankahamsteroidaan tänä(kin) vuonna. Täytyypä siis käydä ehkä vielä kerran hankkimassa vähän lankakaapin täydennystä ensi kuuta ajatellen. Eilisen kovan pakkasen (No ei kai se noin niin kuin periaatteessa sairaan kova pakkanen ollut edes, mutta kylmältä tuntui silti, kun ei ollut tottunut.) aikana töistä jääkalikkana kotiin raahustaessani päätin käydä hakemassa takillisen verran vihreää Teddyä, vaikka ties kuinka monta kertaa jo olen päättänyt olla ostamatta enää Novitan lankoja. Mutta se on lämmintä ja paksua ja…

Jep, ei mitään itsekuria. Onnea vaan hamsterikuulle sitten, öh..