Puikot Vinkuu

Arvatkaa, kuinka paljon neulomisaikaa on pitänyt käyttää, jotta on päästy tähän lopputulokseen:

240 epäonnista silmukkaa.

No okei, kaikki silmukat eivät näy kuvassa, mutta sen verran siitä näkyy, paljonko on edistytty neulomisen saralla sittemmin, kun ne 240 silmukkaa on saatu luoduiksi. On neulottu, purettu, neulottu, purettu, neulottu ja vähän vielä purettu. En voi ymmärtää, miten se olikin niin mahdottoman vaikeaa! Ensin huomasin, että ajattelemaani mallineuletta olisi pitänyt neuloa apupuikon kanssa ja päädyin purkamaan sen vuoksi. Apupuikkoa olisi tarvittu niin useasti, että ei huvittanut alkaa tuhertamaan sen kanssa. Tietenkin tekele oli neulottu noin kymmensenttiseksi siinä vaiheessa, kun tämä ongelma tuli esiin. Seuraavaksi kahteen kertaan (Selvin päin!!!) laskemani 240 silmukkaa osoittautuivatkin 236 silmukaksi ja huomasin seikan tietenkin niin myöhään kuin mahdollista. Kostoksi päätin olla käyttämättä sitäkään mallineuletta. Loin silmukat vielä kerran uudestaan ja älysin siinä kohtaa, että en keksikään enää mitään kivaa mallineuletta. Joten… tittididii… MALLITILKKU!

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Ja mitäkö tässä suherossa sitten on yritetty mallailla? Ensin tuolla kapeassa alareunassa on muunnelma eräästä palmikkoneuleesta, jota suunnittelin neulovani, mutta jotenkin se näytti suhmuraiselta ja arvelin, ettei erottuisi tummanruskeasta pinnasta ollenkaan. Hylättiin. Keskimmäisenä on muunnos äidille tekemistäni sukista tutusta mallineuleesta. Mitenniin ei muka näytä yhtään samanlaiselta, jos mallineuletta tekee joka toiselle kerrokselle eikä jokaiselle, kuten sukissa tein? Jooei siis tätä, eihän tuo näytä yhtään miltään! Ylimpänä sitten vielä epätoivon vimmalla yritetty lehtikuvio, joka sekään ei päätynyt lopulliseen työhön, koska tässä vaiheessa tekemistä muistin, että haluan tekeleeseen selkeitä pystyraitoja ja jonkinlaista joustoa. Lopulliseen neuleeseen, josta muuten tulee slipari siitäkin, päätin sitten lopulta valita palmikkoja, mutta tällä hetkellä, kun ensimmäinen 50 gramman kerä on neulottu, olen huomannut, että joku toinen voisi olla parempi vaihtoehto. Ei tule ihan sellaista kuin ajattelin, koska laiskuuttani olen päättänyt näköjään tehdä palmikonkäännöt liian harvoin, mutta nyt en enää pura. En vaikka mikä olisi!

Tällä uskomattomalla etenemisvauhdilla uusi slipari on valmis näillä näkymin ensi jouluna.

2 Responses to “Syvä huokaus”