Puikot Vinkuu

Archive for December, 2008

Arvatkaa, kuinka paljon neulomisaikaa on pitänyt käyttää, jotta on päästy tähän lopputulokseen:

240 epäonnista silmukkaa.

No okei, kaikki silmukat eivät näy kuvassa, mutta sen verran siitä näkyy, paljonko on edistytty neulomisen saralla sittemmin, kun ne 240 silmukkaa on saatu luoduiksi. On neulottu, purettu, neulottu, purettu, neulottu ja vähän vielä purettu. En voi ymmärtää, miten se olikin niin mahdottoman vaikeaa! Ensin huomasin, että ajattelemaani mallineuletta olisi pitänyt neuloa apupuikon kanssa ja päädyin purkamaan sen vuoksi. Apupuikkoa olisi tarvittu niin useasti, että ei huvittanut alkaa tuhertamaan sen kanssa. Tietenkin tekele oli neulottu noin kymmensenttiseksi siinä vaiheessa, kun tämä ongelma tuli esiin. Seuraavaksi kahteen kertaan (Selvin päin!!!) laskemani 240 silmukkaa osoittautuivatkin 236 silmukaksi ja huomasin seikan tietenkin niin myöhään kuin mahdollista. Kostoksi päätin olla käyttämättä sitäkään mallineuletta. Loin silmukat vielä kerran uudestaan ja älysin siinä kohtaa, että en keksikään enää mitään kivaa mallineuletta. Joten… tittididii… MALLITILKKU!

Ihmeiden aika ei ole ohi!

Ja mitäkö tässä suherossa sitten on yritetty mallailla? Ensin tuolla kapeassa alareunassa on muunnelma eräästä palmikkoneuleesta, jota suunnittelin neulovani, mutta jotenkin se näytti suhmuraiselta ja arvelin, ettei erottuisi tummanruskeasta pinnasta ollenkaan. Hylättiin. Keskimmäisenä on muunnos äidille tekemistäni sukista tutusta mallineuleesta. Mitenniin ei muka näytä yhtään samanlaiselta, jos mallineuletta tekee joka toiselle kerrokselle eikä jokaiselle, kuten sukissa tein? Jooei siis tätä, eihän tuo näytä yhtään miltään! Ylimpänä sitten vielä epätoivon vimmalla yritetty lehtikuvio, joka sekään ei päätynyt lopulliseen työhön, koska tässä vaiheessa tekemistä muistin, että haluan tekeleeseen selkeitä pystyraitoja ja jonkinlaista joustoa. Lopulliseen neuleeseen, josta muuten tulee slipari siitäkin, päätin sitten lopulta valita palmikkoja, mutta tällä hetkellä, kun ensimmäinen 50 gramman kerä on neulottu, olen huomannut, että joku toinen voisi olla parempi vaihtoehto. Ei tule ihan sellaista kuin ajattelin, koska laiskuuttani olen päättänyt näköjään tehdä palmikonkäännöt liian harvoin, mutta nyt en enää pura. En vaikka mikä olisi!

Tällä uskomattomalla etenemisvauhdilla uusi slipari on valmis näillä näkymin ensi jouluna.

Tämän postauksen alla on vielä pari juuri äsken postaamaani viestiä, joten skrollikaa alemmas, mikäli jouluisa slipari tai Tallinnan tuomiset kiinnostavat.

Mutta niin, joulu se sitten pamahti päälle. Olen nyt melkoisessa kinkkukoomassa sohvan mutkassa, kun puolisko pelaa pukin kontista paljastuneita pelejään ja koitan miettiä, uskaltaisinko yrittää survaista kurkusta alas vielä yhden suklaaköntsän tai mukillisen glögiä. Ehkä kohta, ehheh.

Tämä on ollut valmiina jo kesästä asti, mutta pingotin sen vasta tällä viikolla, koska eihän mitään kannata ennen viime tippaa tehdä! Lahjoitan puoliskon äidille, joka on kuulemma ihastellut tekeleitäni. Tästä tuli kylläkin niin ihana, että tekisi mieli pitää itse, mutta ehkä mulla on näitä ihan tarpeeksi jo ennestään. Lanka on virolaista villaa (tykkään sävyistä tosi paljon!) ja puikot saattoivat olla kutoset tai sitten ei, ei sitä enää muista. Ja taas Shettis. Minkäs teet, kun se on musta niin helppo ja kaunis malli. Älkääs välittäkö siitä, että huivi retkottaa harteilla ihan vinossa. Ei nuo kaksilahkeiset kuvaajat aina osaa katsoa, repsottaako paita, onks tukka hyvin (no ei tosiaan, kuten näkyy) ja näkyyks kello.

Tulipas tästä reilun kokoinen. Mulle kans!

Oi taivas näitä värejä! Tykkään hirmuna!

Tämmönen pötkylä siitä tuli.

Nämäkin keksin tuhertaa ihan tässä tällä viikolla vasta. Itse asiassa toinen on edelleen kesken, mutta ei se haittaa, koska sitä tarvitaankin vasta huomenna, kun lähdemme puoliskon kanssa äitilään, ehheh. Koitan nyhertää sen loppuun heti, kun saan tämän postattua, jotta äiti saisi lämmikettä molempiin jalkoihinsa.

Reikäiset sukkaset mamalle.

Aloitin kärjestä, mallineule on Sensational knitted socks -kirjasta (samalla mallineuleella olen tehnyt yhdet sukat jo aiemmin), tiimalasikantapää ja varressa 1o1n-neulosta, jossa oikeat silmukat on neulottu takareunoista. Lanka on ihan tavallista seiskaveikkaa ja puikot neloset. Oisi saaneet olla kolmepuolosetkin, lanka tuntuu musta ohuemmalta kuin edellisellä kerralla, kun veljestä neuloin. Menekistä en vielä tiedä, mutta eiköhän jää alle 100 gramman.

Vinkeetä tää mallineule. Tuliskohan tästä kiva slipari? Ehhehh..

Aikaisemmin syksyllä väkersin muutamat lapaset. Nämä on neulottu hahtuvasta ja huovutettu yhdessä 40 ja yhdessä 60 asteen pesussa. Ekan pesun jälkeen ei vielä olleet tarpeeksi pikkuiset.

Koneeseen menossa, chibi mittakaavaa antamassa.

Tässä ensimmäisessä kuvassa värit toistuvat aika lailla oikein, kun oli hyvä luonnonvalo kuvaamiseen. Mutta sitten tumppuset viettivät pari pitkää tovia pesukoneessa ja illalla ei enää valoa riittänyt. Kuva piti kuitenkin saada kiireesti.

Pesujen jälkeen.

Ei mitään muistikuvaa, kuinka paljon näissä oli silmukoita, mutta puikot olivat kasit, sen sentään vielä muistan. Saattoi olla 10 s/puikko tai sitten ei ollut, eh… Muutaman silmukan olen näköjään lisännyt peukkukiilaksi. Melkein koko 140 g kiekko hahtuvaa kului näihin.

Pehmolapaset

Näistä valkoisista oli vilautuskuva aikaisemmin jo, tässä siis nyt kokonaisina. Lankoina Garnstudion Angora-Tweediä ja Rowanin Kidsilk hazea ja kirjailut on tehty alpakalla. Tuli kuulkaa pehmoiset, olisin mielelläni pitänyt itselläni. 10 s/puikko, 12 s peukkukiila, nelosen puikot, perusmeininkiä.

Näistä seuraavistakin on ollut vilautuskuva aiemmin ja tuolla alimpana ovatkin nuo vihreät huovutetut tumput. Kahdet päällimmäiset on neulottu nelosen puikoilla kaksinkertaisesta Dropsin alpakasta. Lankaa lukuunottamatta samat speksit kuin noissa yllä esitellyissä valkoisissa.

Kolmet kädenlämmittimet.

Nyt sitten taas tukeva ote puikoista ja kilkuttamaan niitä äiskän sukkia valmiiksi.

Onnellista joulun aikaa!

Luulitte varmaan, että en saa ikinä aikaan yhtään sliparia, vaikka kuinka uhoan. Tämä ei nyt ole se vihreä, jota aloitin useampaan kertaan, vaan päätin tehdä sittenkin punaisen. Ei järjen häivää, sillä eihän tämmöistä joulutontun väristä voi muulloin kuin jouluna käyttää, mutta valmiiksi se silti tuli. Lankaa meni aika paljon, taisi olla 400 g, mutta isohan tuosta piti tehdäkin, jotta saan itseni sinne sisälle ährätyksi.

Makkara nakin kuoressa.

Kuvio on ihan kiva, tempaisin päästäni, kun piti päästä aloittamaan jo silloin taannoin Helsingissä ollessani.

Zik Zak.

Neuloin tämän nelosen puikoilla Janne-langasta. Etu- ja takakappaleet tein erillisinä paloina ja ompelin sivut ja olat yhteen jälkikäteen. Molemmissa kappaleissa taisi olla 110 silmukkaa ja vaate on siis yhtä pötkelöä ilman muotoiluja. Ei minusta oikeastaan kaipaakaan enempiä muotoiluja, kun on tuollaista joustavaa neuletta. Ja menee muuten kasaan niin kippurakapeaksi, että vaikuttaa täysin mahdottomalta ajatellakaan, että sinne saisi mahtumaan jotain muuta kuin käsivarren. Hihansuut ja kaula-aukko on viimeistelty 2o2n-neuleella.

En tiedä, tuleeko pidettyä. Ehkä näin jouluna kehtaa.

Tallinna. Vain yksi lankakauppa ja pari puotia, joissa oli vironvillaa ja siitä huolimatta näin merkittävä katastrofi. Paitsi, että tällä kertaa en törsännyt mihinkään sekundamuoviin vaan koitin löytää pääasiassa laatua.

Mutta ennen kuin sukelletaan lankakeriin, on pakko vilauttaa tätä löytöä:

Ai ette ymmärrä? En minäkään ensin ymmärtänyt.

Sisältä löytyi aarteita. Paljon asiaa, josta en tajunnut tuon taivaallista, mutta olivat hoksanneet tällätä mukaan ruutukaaviot, joten pitihän tämä ostaa. Maksoi sellaiset hiukan alle 7 euroa. Käytetty on, nuhjuinenkin, mutta niin hauska, että piti saada.

Kyllä tuosta nyt sen verran hoksaa, että osaa ehkä jotain sinne päin tehdä.

Kaanista!

Ostin VAIN kolme vyyhtiä näitä vironvilloja. Miettikää! Kolme! Wohou!

Entisetkin tällaiset napit on käyttämättä, mutta kun halvalla sai, niin..

Katajaiset napit.

Ja sitten niitä aarteita!

Pellavaa ja kashmiria.

Vasemman puoleisia nöttösiä ostin ihan kokeeksi, vaikka eivät kauhean pehmoisilta tuntuneet ja tuli tuntu, että eivät ehkä kestä kovin paljon kulutusta. Niissä on villan lisäksi pellavaa. Oikeanpuoleisissa sen sijaan villaan on yhdistetty vähäsen kashmiria. Olisi ollut täyskashmirisia lankojakin, mutta ne olivat sen verran arvokkaita (noin 8,50 e/25 g), että en raaskinut, kun ei heti tullut ajatusta, mitä niistä tekisi (ja toisin sanoen paljonko sitä lankaa pitäisi ostaa). Molempia lankoja on useampia nöttösiä kuin kuva kertoo.

Lähempää kuvaa lankaherkuista.

Huuh, silkkiä!

Näitä nöttösiä on myös vähän enemmän kuin kuvasta näkyy. Ovat siis Silkid-nimistä silkkimohairia, jota oli välttämätöntä ostaa, kun a) SILKKIÄ! ja b) IHANAT VÄRIT! Vihreää ja ruskeaa siis. Näistä tulee.. öh.. jotain.

Pöllöt langat.

Näitäkin villoja viskoin ostoskoriin vajaat puoli kiloa yhteensä. Oli halpaa, vaille kaksi euroa 50 g kerältä ja siis täyttä villaa. Mulla on ollut jotain pätkävärjättyä samanmerkkisenä aiemmin ja muistelin tykänneeni, joten otin nyt vähän lisää tämmöisinä yksivärisinä. Kuka arvaa, mitkä mun lempivärit on..?

Oli vielä muutama kerä Nazca-nimistä lankaa, mutta kun se on mustaa ja ilmat on pimeät, en saanut siitä räpsittyä mitään kelvollista kuvaa. Osannette kuvitella tähän kuvan mustista lankanöttösistä.

On mulla muka olevinaan joku suunnitelma tälle kaikelle. Muka.

Tulipahan sekin reissu heitetyksi. Nyt siis olen kotona, purkanut hirvittäviin mittasuhteisiin purskahtaneet matkatavarani (erityisesti eilinen päivä kasvatti laukun sisältöä järisyttävästi), syönyt mahani täyteen törkyruokaa, juonut muutaman oluen (Nämä herkut ihana kullanmuru oli hankkinut ihan vain minua varten, oi!!!), puhunut pitkän ja rentouttavan puhelun entisen työkaverin kanssa ja käynyt heittämässä yhden keikan saunan lauteilla ja on aika kirjoittaa muutama sana. En lörpöttele ihmeempiä, kuvattomia postauksia kun on jo alla. Kuvat nyt eivät taaskaan ole kovin upeita, erityisestikään tänään otetut hankintaotokset, mutta siihen olette jo tottuneet.

Yksityiskohta hyshyssistä

Siinä siis kuvatekstin mukaisesti yksityiskohta yhdestä pukinkonttiin lipsahtaneesta tekeleestä (Kyllä, joulun lähestyessä tulee mieleen yhä uusia ideoita yhä kamalimmilla aikatauluilla ja keksin juuri äsken viimeisimmän tää-mun-on-pakko-vielä-tehdä-joululahjaksi-idean, joka pitäisi ehtiä vielä postittamaankin…). Valkoinen lanka on aikoinaan hamsteripalkinnoksi saatua Garnstudion Angora-Tweediä ja samasta lähteestä saatua Rowanin Kidsilk hazea (ja voin kertoa, että nyt harmittaa, kun en ostanut sitä lisää eilen Menitasta, vaikka ensin meinasin) nelosen puikoilla kilkuteltuna. Kirjailu on muistaakseni silkkialpakkaa. Älkää vaan kysykö, minkä valmistajan, koska en minä enää muista ja vyöte on.. krhm.. varmassa tallessa.

Kalastusverkko

Tämä meni samaan pakettiin. Langat on samat, puikot taisivat olla kympit.

YAMS - Yet Another Minttumaari Scarf

Tätä vieruskaveri kurssilla pääsikin jo kurkkaamaan ihan livenä. Minttumaari se taas on. Sitä on kiva neuloa, kun ei tarvitse töllätä ohjetta koko ajan. Lanka on ööh.. tuota.. ruskeaa merinoa KnitPicksiltä, tai siis Tuulialta jostain aikojen takaa. Miksen mä säästä vyötteitä? Häh?

Läählääh

Nämä beibet on ihanat! Lanka on sitä samaa ruskeaa silkkialpakkaa, jolla ensimmäisen kuvan kirjailut on tehty, kaksinkertaisena. Nelosen puikot ja kymmenen silmukkaa per puikko. Peukkukiilassa 12 lisäystä ja peukussa 15 silmukkaa. Perinteinen kavennus, onko se nyt tähti- vai mikä lie? Mulle siis perinteinen. Niin, että joka puikollisen keskellä ja lopussa neulotaan 2 oikein yhteen joka toisella kerroksella. Mikä sen nimi on?

Hupsista keikkaa

Sitten todellista kuvauksen aatelia, kuten näkyy. Nämä raahasin kotiin tänään eilisen reissun jäljiltä. Voi herrajjestas. Mutta kuten näette, kannatti ostaa puikot (No okei, olisi kannattanut ostaa hyvät puikot, mutta kyllä noilla nyt yhden illan pärjäsi), kun tuossa alareunassa näkyy jo joku tekelekin.

Neulekirjaston jatke

Tämän minä hankin jo maanantaina. Jotenkin vahingossa, kun satuin kirjakaupassa asioimaan. Ihan käyttökelpoisia mallineuleita siellä näytti olevan. Tykkäänkin enemmän näistä tämmöisistä stitchionaryista kuin sellaisista kirjoista, joissa on kokonainen vaatteen ohje (No kai nyt, kun en ikinä jaksa niin pitkään ohjetta seurata.).

Tonttuasun alku

Tästä nyt ei varsinkaan saa mitään selvää, mutta kun kerran kuva tuli otettua, niin yrittäkää nyt tihrustaa. Kyllä, siitä tulee se slipoveri. Tulee. Uskokaa huviksenne. On sitten aivan eri asia, käyttääkö sitä ikinä kukaan.

Sovitaanko niin, että kukaan ei enää koskaan vinkkaa mulle yhdestäkään lankakaupasta? Munhan ei pitänyt ostaa paljon mitään, mutta voitte varmaan arvata, miten kävi, kun rynnistin tänään kurssipäivän jälkeen maiharit vinkuen FiinaNeuleeseen ja Menitaan (eikö niillä ole nettisivuja?). Jälkimmäiseen ohjasti ueampi ja ensin mainittuun minut johdatteli Meri (joka varmaan huomenna kuljettaa mut lankavuoreni kanssa rautatieasemalle tästä hyvästä, vai mitä? ;D). Mun piti ostaa vain jotain luksusta, jota ei lähilankakaupasta saa, mutta ongelmaksi muodostui se, että en vieläkään ole ehtinyt käydä Heinissä kunnolla tutustumassa enkä näin ollen tiedä, mitä sieltä saa ja mitä ei. Niinpä ostin tänään sitten… eh… kaikenlaista.

FiinaNeuleen juonikas täti onnistui myymään mulle vielä lisäksi puikotkin. Eikä ole edes addit, joten en mä käsitä, mitä mä niillä edes teen, mutta kun… Voinpahan aloitella jotain jo tänään, kun en taida kyetä hotellihuoneesta yhtään mihinkään enää. Minäkin, kuten kurssilaisista ainakin pari muutakin, olen vähän flunssainen. Niskaa ja kurkkua on kolottanut jo muutaman päivän ja iltaisin on ollut sellainen vähän kuumeinen olo. Ei onneksi nuhaa tai yskää kuitenkaan enkä raaski olla kurssilta pois minkään semiflunssan vuoksi. Illalla ei sitten vaan pysty enää mihinkään.

Jaa niin, niitä ostoksia? Kuten sanoin, suunnitelmien mukaan mentiin (Tämä on se kohta, jossa nauretaan.). Piti ostaa luksusta ja ihania nappeja, joten ostoskasseista pilkottaa kolme Schachenmayrin tummanharmaata alpakkanötteröistä, kymmenen kerää joulunpunaista Gjestalin Jannea (Tässä vasta huvittava ostos, nimittäin mun piti saada tuota välttämättä, kun täti kertoi, että se poistuu niiden valikoimasta. Mitä hemmettiä se mua liikuttaa, kun asun yli sadan kilsan päässä? Ja joulunpunaista? MitämitämitäMITÄ?! En mä tiedä itsekään.), ne käsittämättömät Inoxit, muoviset puikkostopperit (Ei ikinä ole ollut tarvetta ja jos olisikin, tahtoisin mieluummin ne nallet, mutta voi saamari että se FN:n täti on hyvä myyjä.), pari nöttöstä heijastinlankaa ja 600 g Jämsän Huopatehtaan mustaa Sohvia. Ei tässä nyt ollut taaskaan järjen hiventäkään. Ei sitten minkäänlaista. Ihan totta: joulunpunaista lankaa ja Inoxin nihkeät puikot?

Olin minä keksivinäni käyttötarkoituksen kaikille langoille ennen kuin ostin. Se on mulla yleensä ehdoton vaatimus, että mitään lankaa ei osteta, jos ei edes leikisti keksitä jotain sopivaa käyttöä sille, mutta anteeksi nyt vaan, jos vähän naurattaa kuvitella itseään joulunpunaisessa slipoverissa. No, joulu on tulossa, joskaan en edes uneksi saavani mitään liivejä valmiiksi ennen joulua, jollen tähtää hyvin niukkaan lähinnä alusasutarkoitukseen sopivaan vaatteeseen. Alpakasta tulee varmaan Mario ja Sohvista ajattelin jotain suurikokoista neliskanttista pitsineuleista (jotain yksinkertaista, kun ei mustasta reikien lisäksi oikein mikään erotu) huivi-shaali-viritystä käytettäväksi kylmillä ilmoilla toimistolla ja kotona sohvan mutkassa. On olemassa noin 50% 90% todennäköisyys, että mikään näistä suunnitelmista ei toteudu, mutta se on sitten voivoi.

Kuka tulee kantamaan nämä kaikki huomenna Helsingistä Lahteen? Rohkeasti vaan käsi ylös ja innokkaimmat voivat ottaa jonotusnumeron sekä suunnitella mahdollisimman vetävän markkinointipuheen itsestään.

Kurssilla Helsingissä, vieläkin hengissä ja kohtuullisen vähän eksyksissä, vaikka olen joutunut suunnistamaan aivan itse moneen paikkaan. On se vaan aina yhtä yllättävää, kun osaa valita oikean bussin tai ratikan ja jäädä pois oikealla pysäkillä!

Huominen alkuilta aikaa kaupungilla. Yksin. Lankaa tekis mieli, tarvetta nyt ei varsinaisesti olis, mutta päätin ostaa itselleni joululahjaksi. Parempi sekin kuin suklaata. Voi tosin olla, että ostan epähuomiossa suklaatakin. Majoitun tässä ihan ydinkeskustassa, Forumin kulmilla ja nytpähän mietin sitten, mistä sitä lankaa kannattaisi lähteä metsästämään. Ei haittaa, jos joku vinkkaa, jos tätä nyt enää jaksaa kukaan käydä lukemassa, kun blogiemäntä päivittää ihan miten sattuu, milloin sattuu ja mistä sattuu. Neuleetkaan kun eivät ole olleet kovin mielikuvituksekkaita viime aikoina. Tai ikinä.

Tai ehkä kysyn vinkkiä Meriltä, jonka vieressä olen saanut ilon nököttää tämän viikon kurssilla. Neuleesta neuloja tunnistetaan ja silleen! Terkkuja vaan ja aamulla nähdään taas!

Ps. Mulla ei ole yhtään työtä kesken. Ei ainuttakaan. Nolla. Ei ole ollut itse asiassa moneen päivään, kun sain ruskean asustesetin itselleni valmiiksi. Siihen kuuluu edellisen postauksen myssykän lisäksi lapaset ja huivi, kaikki eri sävyisistä ruskeista. Kuvat odottavat kamerassa kotona ja päätyvät tänne tyrkylle heti, kun kerkeän kotiin (perjantaina) ja olen sen verran tolkuissani (nukuttuani noin sata tuntia), että jaksan päivittää. Kaikki ovat kuitenkin käytössä jo ja tykkään niistä kovasti.