Puikot Vinkuu

Archive for November, 2008

Tää ois neulonu ittelleenki jotain ja pitäny sitä neulettansa jo tänään päässänsä, vaikkei yleensä juuri koskaan käytä mittään myssyjä.

Tyhjä katse.

Se on siis Mario, kuten joku saattoi tunnistaa. Neuloin sen viispuolikkailla puikoilla kaksinkertaisesta Sandnesin Alpakasta (menekki melkein 100 g). Silmukkamäärät on samat kuin Jatan ohjeessa. Ennen tätä nykersin samanlaisen mustasta kaksinkertaisesta Lanettista (menekki ehkä noin 75 g) vitosen puikkosilla, mutta siitä tuli mun makuun liian kireä ja paketoin sen pienipäisemmälle sisarelleni joulupakettiin. Arvatkaa, montako kuvaa siitä mustasta muistin ottaa.

Vihreä puukoru on joskus pari vuotta sitten Jyväskylän Popperista ostettu. Pitäisi virkuttaa joku rimpula vaihtokoruksi tuolle, että varmasti sitten mätsää kaikkiin vaatteisiin.

Että semmosta. Palaan taas sen ruskean kolmionykerryksen pariin.

Ainiin. Muistaako joku sen vihreän sliparin alun? Ei se mitään, ei sitä enää ole olemassakaan. Niin ohuet puikot teurastavat oikean sorkan etusormen niin reikäiseksi, että neulomisesta ei tullut enää yhtään mitään. Jippii. Ei muuta kuin miettimään uutta käyttöä niillekin langoille. Ehkä yritän seuraavaksi paksummilla puikoilla kaksinkertaisesta langasta. Tai sitten alistun siihen, että sitä sliparia ei vaan ole tarkoitettu onnistumaan.

Lyhyestä virsi kaunis eli siis kerrankin paljon (huonoja) kuvia.

Jotain salaista valmista, tai useampia salaisia valmiita:

On myös tieteellisesti tarkoin todistettu, että omien jalkojen valokuvaaminen on toisinaan liian vaikeaa:

Onneksi sain sitten vähän paremmankin kuvan:

Seitsemää veljestä ovat, ostin kerän vähän heräteostoksena kerran ruokakauppareissulla, kun keksin haluta itselleni hiukan paksummat villasukat. Muut ovatkin paljon ohuempia, kakspuoloslangoilla neulottuja. Nämä tehtiin nelosilla ja valmistuivat siis tänään. Lämpimät ovat. Ja raidat ei mene tasan, ihan tarkoituksella:

Voisin opetella tekemään vähän siistimmät noista kärjistä, aikamoisia muhkuja näyttää olevan.

Sitten niitä messuja. Ostin nappeja, nauhoja, ikkunalasikoristeita ja lankaa. Neljä vihreää Sivillaa, kaksi harmaata ja kaksi vihreää Dropsin alpakkaa ja kaksi ruskeaa Hjertegarnin silkkialpakkaa. Osannette päätellä kuvista, mikä on mikä.

Tässä voisi näkyä sävy oikeampana.

Semmosta. Rahat meni, mutta sain kyllä niin paljon kaikenlaista, että ei yhtään kaduta. Enkä tänä vuonna kyllä kovin paljon ole edes lankoihin rahaa pistänyt. Ainakaan, jos viime vuoteen vertaa. Ja tekisi mieli täräyttää puikoille joka ikinen noista uusista aarteista. Huok…

Voivoi sentään. Alamme elää aikoja, joina juuri mitään valmistunutta työtä ei voi esitellä kokonaan, jotta jouluyllätys ei mene pilalle. Erityisen rankalla kädellä rokotetaan meitä, jotka muutenkaan emme meinaa saada paljonkaan valmista.

No, tämä on valmis, mutta ei siitä nyt paljon esiteltäväksi vielä ole:

Ja sitten puikoille pamahti seuraava mysteeri:

Joulun jälkeen en varmaan enää muista mitään yksityiskohtia kummastakaan näistä, mutta kuvia olen pistänyt itselleni talteen erilliseen joulukansioon. Muistuttakaa sitten, että tällään niitä näkyviin, jos en muuten muista.

Päätän tämän blogistanian historian mielenkiintoisimman postauksen tällä kertaa tähän.

Ohoh, jotain valmista Koukuttajan käsityöpajalla! Ei mitään suurta ja ihmeellistä, mutta että sentään edes jotain!

Muistatteko vielä, kun esittelin, miten komeita syysvärejä parvekkeeltamme näkyy? No, ei näy enää.

Siinä siis samalla selitys sille, miksi kuvat ovat taas ihan mitä sattuu. Luonnonvaloa ei ole riittävästi tarjolla edes keskipäivällä.

Mietin kovasti, mitä tekisin siitä viime viikonlopun messuilta ostamastani silkkisestä herkkulangasta. Lanka on kovin kirjavaa, joten mitään hirmuisen monimutkaista siitä ei pidä mennä tekemään, joten päädyin tällaiseen aika yksinkertaiseen huiviin:

Mallineule on yksinkertainen: oikean puolen kerroksilla vuorotellen langankiertoja ja yhteenneulomisia, mistä tuo siksak-kuvio muodostuu. Nurjalla puolella joka toinen kerros nurjaa ja joka toinen oikeaa. Oikein passeli lopputulos. Neuloin kutosen puikoilla, joten huivista tuli aika ilmava. Lankaa jäi vielä jonkin verran, sitä voi sitten käyttää vaikkapa asusteiden koristeluun. Siis vaikkapa näin:

Nuo harmaat rusetit ovat heijastinnauhaa ja pitihän mun kokeilla sitäkin, onko siitä nauhasta yhtikäs mihinkään:

Joo, kyllä se ainakin vähän heijastaa. Samaten tuo silkki Napit, heijastinnauha, ylävasemmalla esiintyvä lasisydän ja koristuksien taakse ommellut kiinnitysneulat löytyivät omista varastoista ja olisin askarrellut innoissani vielä enemmänkin tällaisia (Tuota lankaa on vielä aika moneen rintakoruun.), jos olisi ollut enemmän kiinnitysneuloja. Pitänee selvittää, missä Lahdessa on Sinooperi, tai onko sellaista, ja tehdä täsmähyökkäys sinne.

Ja sitten ilmeisesti taas sen ruskean merinohuivin kimppuun. Missäköhän välissä ehtisin neuloa sen vihreän villatakin itselleni? Langat ovat odotelleet kaapin perukoilla jo aika monta kuukautta…

Ei oo neuleet juuri edistyneet. Vihreän sliparin puikot puhkovat oikean käden etusormen pään, joten se työ on nyt jäähyllä toistaiseksi. Aloittelin ruskeaa Minttumaariakin, mutta jotenkin ei nyt sitäkään ole jaksanut väkertää, vaikka yleensä nuo huivit valmistuvat aika nopeasti. Edes syksyn viileät ilmat eivät nyt inspiroi, kun olen jatkuvasti niin väsynyt. Nuupotan illat sohvan mutkassa ja nukun tuntikausia päiväunia.

Messuille kuitenkin kerkesin, vaikka meinasivat mennä kokonaan ohitse. Olen kuvitellut seuranneeni muita blogeja ja neulepiirejä muutenkin, mutta en minä kyllä mistään löytänyt infoa viime viikonlopun messuista ennen kuin sattumalta tienvarsimainos tuolla jonkin matkan päässä herätti huomion vasta muutamaa päivää ennen messuja. Missä salaseuroissa noista oikein tiedotetaan, kun multa menee aina kaikki ohi? Tampereen messuista olen sentään nyt jo tietoinen, mutta on vielä vähän harkinnassa, lähdenkö sinne vai en.

Mutta niin, ne messut…

Rahaa kului… sanotaanko nyt vaikka, että ihan tarpeeksi siihen nähden, että ne Tampereen messut ovat vielä tuloillansa ja sinnekin tekisi vähän mieli. Osa budjetista kului ihan silkkaan herkutteluunkin, kun kannoin kotiin muovikassillisen rinkeleitä ja kuivattuja mangoja, mutta ostin minä sitten muutakin.

Kaksi kuvaa siksi, että ylemmän värit ovat enemmän kohdillaan, mutta alemmassa näkyy tuo lippulappunen. Tämä silkkinen herkku löytyi Secret woolin kojusta. Se on syönyt 30 % silkkiä ja 70 % ekstrafainia merinoa ja edustaa väriryhmää nro 7032. Ja on niin ihanaa, että mieli tekisi melkein syödä koko vyyhti.

Ja ooh, mitä alpakkaa! Artesanon neljäplyytä (sävy E860, samasta kojusta kuin tuo silkkiherkkunen) pari pallukkaista niin täydellisen herkullisissa sävyissä, että en melkein pysty kuvittelemaankaan parempia. Tiedä sitten, kuinka tämä neulottaessa läikittyy: ehkä ei kannata neuloa ollenkaan vaan pitää pallukalla vain. Värit toistuvat tuossa kuvassa aika hyvin, joskin ovat kauttaaltaan hiukan kellertävämpiä eivätkä noin kylmän sävyisiä. Erityisesti tuo vaalea vihreä on tässä kuvassa ihan väärä. Tämä tilkku saattaisi olla samalla langalla neulottu, värit näyttäisivät siinä melko oikeilta. Luonnossa ehkä mun kuvan ja tuon tilkkusen välimuoto.

Ostin minä sitten vähän muutakin.

Ei aavistustakaan, mitä puuta nämä napit ovat, mutta ostin silti, Titityyn kojusta. Samassa paikassa lääpin myös Ilun kashmir-lankoja, mutta lompakko oli siinä vaiheessa kierrosta sen verran tyhjillään, että ostamatta jäivät. Nappeja olisi ollut jonkin verran tyrkyllä, mutta en jotenkin jaksanut keskittyä niihin, vaikka alkuperäinen messusuunnitelmani liittyikin erityisesti nappivarastojen kasvattamiseen. No, kasvoipa se varasto nyt sentään edes kuudella neliskanttisella napilla.

Valmiita käsitöitä sorruin ostamaan, kun äkkäsin tällaisia ruskeita hauskuuksia:

Mulla on ollut melkein samanlaisesta kankaasta verhot, ihan vasta edellisen asunnon työhuonessa ja tykkään niistä ihan valtavasti tuon hauskan retroefektin vuoksi. Nyt sitten löytyi patakintaan lisäksi samaa sarjaa myös patalappu, joten raotin kukkaron nyörejä ja ostin molemmat. En vaan älynnyt pistää mieleen, mistä kojusta nämä löysin. Kuvaan änkesivät myös äskeisen kuvan napit, linssiluteita selvästi.

Mistähän saisi ostaa virtaa, jotta jaksaisi neulaista noista langoista jotakin?

Ainiin!

Siilis valitteli jouluvaihtojen ohi menoa. Olisko Siiliskäinen vielä halukas vaihtelemaan ja löytyiskö hälle pari? Kyllä mä yhden parituksen joudan hoitelemaan, vaikkei mitään varsinaista vaihtoa oliskaan. Jos siilis ilmoittelee kiinnostuksestaan tämän postauksen kommenttiraidalla, hänen peräänsä ensimmäisenä pariksi ilmoittautuva ja yhteystietonsa (toimiva sähköpostiosoite ainakin!) jättävä tulee valituksi.