Puikot Vinkuu

Täällä sitä ollaan, Lahdessa.. Lahes. Tekemistä on ollut vallan hirmuisesti, mutta aikaa liian vähän. Uudet työtkin alkoivat maanantaina ja se toki vie ison osan ajasta ja voimista. Niinpä harhautan teitä tänään laittamalla muutaman kuvan, jotta kuvittelisitte, että oikeasti neulon täällä kuin tuulispää. Nimittäin en ole neulonut oikeasti silmukkaakaan sen jälkeen, kun muutin.

lankahylly

Ihan uusi, pelkästään lankoja varten hankittu hylly sai viimeinkin eilen täytettä. Langat majailivat kolme viikkoa nyssäköissä ja pussukoissa pitkin työhuoneen lattiaa, kun en vaan ehtinyt jaksanut niitä hyllyyn mättää. Mutta siinä niitä nyt on. Kaikki eivät tietenkään mahtuneet, koska päätin haluta järjestellä langat käyttötarkoituksen tai materiaalin mukaisesti. Nytkin sitten piti mättää vähän mitä minnekin. Täytyy siis hankkia toinen samanlainen säilytyskaluste, jotta saan loputkin nyssäkät tyhjättyä. Kirjat ja lehdet mätin hyllyyn myös, joskin kelpuutin tähän esille ainoastaan Modat ja ulkomaalaiset lehdet. Kauneimmat käsityöt ja muut ei-niin-kiinnostavat joutuivat mappi ööhön eli säilöin ne kiireessä pari viikkoa sitten jonnekin paikkaan, jota en nyt edes itsekään muista.

alpakkataivas

hahtuvaherkku

Neuleita on kesken kaksi. Toinen on se epätoivoinen purkutuomion jo aikaa sitten saanut ompunvihreä liivi, jonka tekeminen toisaalta vähän taas kiinnostaisikin. Ehkä yritän, jos muistan vielä, miten olin ajatellut sitä neuloa. Ja toinen on sitten näinkin mielenkiintoinen tekele:

aamupuhteita

Oikeastaan lisäsin tämän kuvan sen vuoksi, että alla näkyy toinen runsaasti käsityötä vaatinut tekele, olohuoneen pöytä. Maalasin sen vuosia sitten eikä väri enää sopinutkaan uuden kodin sisustukseen, joten ei auttanut muu kuin ottaa hiomapaperi kouraan ja jynssätä värit pois. Viime viikonloppu kulutettiinkin siihen hommaan. Käytössä oli alkuun myös hiomakone, mutta se sanoi sopimuksensa irti jo alkumetreillä, joten puupinta piti jynssätä näkyviin tosiaan ihan käsivoimin. Ja kylläpä oli ihan hirviä homma, en suosittele kellekään! Lopuksi koivupinta peiteltiin mustanruskealla kuultomaalilla ja siitä tuli oikeastaan ihan täsmälleen sellainen kuin pitikin. Ja ihan itte tehtiin!

Tiistaina ajattelin uskaltautua paikalliseen neuletapaamiseen, ainakin käymään. En tiedä, otanko mukaan mitään neuletta, kun kesken on vain nämä kaksi ei-niin-inspiroivaa tekelettä enkä oikein osaa neuloa muualla kuin kotisohvalla telkkarin ääressä, mutta ihmisiä on kiva nähdä eikä kamalasti haittaa sekään, että tapaaminen on tuossa ihan kotikulmilla lankakaupassa. Erään diilerin kanssa kerkesinkin jo hieroa vähän lankakauppoja… Vielä kun joku joskus neuloisi näistä kaikista langoista jotain. Toisaalta syksy on aina ollut mulle aktiivista kilkutteluaikaa, joten ehkäpä toivoa on vielä. Joululahjoja en edes uneksi tekeväni tänä vuonna ensimmäistäkään, korkeintaan kummitytölle jotakin. Mitään paineita en tästä harrastuksesta ota, uusi työ kyllä järjestää vannetta pään ympärille aivan tarpeeksi paljon. Ja yllätänpähän kaikki joululahjottavatkin sillä, ettei paketista löydykään taas kerran villasukkia tai lapasia. Mutta mitä sitä sitten voi kellekään antaa, kun on tottunut aina jotain neulomaan?

6 Responses to “Live from Lahti”