Puikot Vinkuu

Joo, kyllä mä vielä muistan, miten neulotaan. Muistan oikeat ja nurjat, langankierrot ja kavennuksetkin. Kevät ja kesä ovat pistäneet mun elämäni niin sekaisin ja uusiin kuosehin, että en ole yksinkertaisesti jaksanut enää inspiroitua neuleista. Ennen kuin nyt. Tai no.. Ei varmaan kannattaisi paljon elvistellä, kun en tiedä, miten pitkälle tämä innostus tällä kertaa kantaa, mutta ainakin jotain sentään olen saanut taas aikaiseksi.

Joo, se on taas Shettis. Joo, se on valkoinen, vaikka minä vähän vierastan valkoista. Mutta lanka on ihanaa ja huiville on tarvetta. Ostin uuden musta-valkoisen hihattoman kesämekon ja kesäiltoinakin on joskus tarvetta vähän lämmittää hartioita. Itselleni siis tätäkin väkerrän. Lanka on Knit Picksin ihanaa ohutta merinoa, jota joskus olen ameriikan agentilta saanut. Mielettömän pehmoista. Puikot on neloset, langalle suositeltiin kakspuolikkaita muistaakseni. Olen neuloskellut tätä jopa julkisesti viime perjantaina. Jos olit Heinolassa ja näit noin kolmekymppisen naisen polttamassa itseään puiston penkillä tuollainen neule käsissään, näit minut. Ja kiitti vaan, kun et tullut sanomaan, että nahka on jo hiilloksella. Kärähdin siis tosiaan kunnolla.

Vielä muutama päivä entistä elämää, sitten uusiin ympyröihin. Toivon pääseväni muuttamaan jo elokuun alussa, mutta asuntoasioita jännätään vielä. Oikeastaan kaikki muu paitsi ystäväpiiri muuttuu tai on jo muuttunut. Ihme, että olen vielä järjissäni.

2 Responses to “Täällä vielä”