Kellokukka
Oho, sehän neuloo pitkästä aikaa! Tuli vaan sellainen olo, että nyt aloitan jotain. Huivia tietysti taas kerran. Uudella mallilla kuitenkin. Päätin tehdä viimein Mielityn Kellokukan, joka on ollut jo jonkin aikaa to do -listallani.

Ex vei kissat mennessään, mutta viikonloppuna sain kattiset hoitoon ja tietysti ne änkeävät kuvaan heti, kun kamera kaivetaan esiin. Paitsi, ettei toinen ehtinyt ihan.

No, huivi on siis vielä aika alkutekijöissään, ensimmäinen kaavio vasta nyherrettynä. Lanka on paksua viron villaa ja puikot viispuolikkaat (jotka posti toi eilen, kiitokset lähettäjälle!).

Ei puhuta nyt siitä omenanvihreästä liivistä, joka tuolla työhuoneessa mölisee, että olis ollut sen vuoro tulla neulotuksi…
Kuinkas huivi etenee? Kirjoita edes joskus. Blogisi on suosikkejani, ja kurkin kärsimättömänä monta kertaa viikossa, oletko päivittänyt sitä. Mukavaa kevättä
Annatalvikki
Mukavaa, kun joku jättää kommetin, vaikka blogiemäntä on itse vain laiskotellut.
Huivi on itse asiassa valmis ja meni äitienpäivälahjaksi. Kuviakin muistin ottaa, mutta ovat vielä kamerassa. Päivät täyttää nyt kaikenlainen muu touhu kuin neulominen enkä ole neulonut juuri mitään. Lauantai-iltana vain yht’äkkiä hoksasin, että huivi on vielä vaiheessa ja seuraavana päivänä on jo äitienpäivä, joten piti kiirehtiä valmiiksi. Kaunis siitä tuli ja lankakin pehmeni yllättävän paljon huuhteluainekylvyssä. Viikonloppunakin on kiireitä enkä varmaan ennätä päivittää, mutta koitan saada aikaiseksi heti alkuviikosta. Tällaista tämä mun neulominen aina on ollut: tekeillä on jotain aina, mutta välillä tulee kausia, kun ei vaan huvita. En mä kuitenkaan tätä blogia ole hyllyttämässä, vaikka hiljaisempaa piteleekin välillä