Puikot Vinkuu

No päivitetään välillä, vaikka mitään asiaa ei olekaan. Blogini haamuilee listalla edelleenkin jatkuvasti, mutta en ole löytänyt keinoa asian helpottamiseen. Tylsää.

En ole neulonut sitten pääsiäisen, ei vaan ole aikaa eikä innostusta. Mielessä olisi montakin jännittävää uutta suunnitelmaa, mutta ei sitten enää motivaatiota toteuttaa niitä. Keskeneräisenä on tällä hetkellä ainoastaan siitä aikaisemmassa postauksessa esiintyneestä omenanvihreästä ohuesta Pirkasta aloitettu neuleliivi, joka ei varmaan valmistu koskaan, koska en jaksa nykertää niin ohutta lankaa. Äh. Mikähän neulelama tämä nyt on? Uutta huiviakin tekisi mieli, Ikarusta nimittäin, mutta en vain saa aikaiseksi mitään. Saatan jopa hakea illalla sohvapöydälle lankanyssäköitä tarkoituksenani aloittaa jotain, mutta sitten suunnitelmat jäävät kuitenkin aina toteuttamatta. Ei ollenkaan minun tapaistani tämä, joten toivotaan, että menee ohi. Uudet langatkaan eivät houkuttele, tai siis lähinnä uusien hankkiminen. Mikään ei kiinnosta. Blääh!

Olen viikonloppua viettämässä pääkaupunkiseudulla ihanien ystävien luona. Tämä sentään on mukavaa eli ihan kaikkeen tuo blääh ei ulotu. Viikko sitten vietin syntymäpäiviäni lähimpien ystävien kanssa ja sain lahjaksi mm. laukun, jonka ystävä oli itse ommellut. Niin kaunis!

Jotta tästä ei tulisi ihan kuvaton postaus, tällätään nyt sitten kuva toisen tekemästä käsityöstä, kun ei omia ole esitellä.

Kuva ei tee laukulle oikeutta, väritkin vähän vääristyvät, mutta tuo on niin mun näköinen kuin vain ikinä voi olla. Vihreää, ruskeaa, vakosamettia ja pitsiä, oih! Olen käyttänyt sitä koko viikon ja saanut paljon kehuja, työkaverit olivat ihan kateellisia. Jospa mäkin joskus maailmassa osaisin ommella noin hyvin… Oih!