Puikot Vinkuu

Archive for April, 2008

Oho, sehän neuloo pitkästä aikaa! Tuli vaan sellainen olo, että nyt aloitan jotain. Huivia tietysti taas kerran. Uudella mallilla kuitenkin. Päätin tehdä viimein Mielityn Kellokukan, joka on ollut jo jonkin aikaa to do -listallani.

Ex vei kissat mennessään, mutta viikonloppuna sain kattiset hoitoon ja tietysti ne änkeävät kuvaan heti, kun kamera kaivetaan esiin. Paitsi, ettei toinen ehtinyt ihan.

No, huivi on siis vielä aika alkutekijöissään, ensimmäinen kaavio vasta nyherrettynä. Lanka on paksua viron villaa ja puikot viispuolikkaat (jotka posti toi eilen, kiitokset lähettäjälle!).

Ei puhuta nyt siitä omenanvihreästä liivistä, joka tuolla työhuoneessa mölisee, että olis ollut sen vuoro tulla neulotuksi…

Kaksi ja puoli tuntia, neljä katkennutta neulaa, useita kertoja menneet hermot, ääretön määrä kirosanoja ja tässä kaikki, mitä siitä seurasi:

Kauppakassi. Käytin tähän sitä kesällä värjäämääni kangasta, joka on odotellut käyttöä laatikon pohjalla. Olkahihna on riittävän pitkä niin, että sen saa pään yli olalle. Vuorikangas on jotain mitälie-lakanakangasta. Päällä on tasku, samoin sisällä, mutta sisätasku on tuosta luonnonvalkoisesta vuorikankaasta kokonaan. Mittakaavavinkiksi sanottakoon, että laukun sisällä on kuvassa normaalikokoinen tyyny. Siis sellainen, jonka kanssa nukutaan, ei mikään sohvatyyny. Laukkuun ei ole kaavoja, kehittelin mallin omassa päässäni ja ompelin vähän taas omituisessa järjestyksessä, mutta ehkä tuolla muutamasta kauppareissusta selviää.

Yläreunassa on etu- ja takareunassa neljä laskosta.

Olkahihnan olisi voinut älytä ommella tuonne päälli- ja vuorikankaan väliin, mutta enpäs tajunnut ja tälläsin sitten ihan tuohon päälle vaan.

Sivutaskussa on mittakaavaa antamassa DVD-kotelo ja sisätasku on suurin piirtein samankokoinen. Tarkoitus on survoa näihin taskuihin kauppareissulla välttämättä mukana kulkevat tavarat, kuten lompakko, puhelin ja avaimet. Mietin vielä, tekisinkö sisätaskuun esimerkiksi nappikiinnityksen, mutta voi olla, että olen liian kyllästynyt koko tähän viritykseen halutakseni nähdä sitä enää koskaan.

Höh! Josko sitä nyt taas hetken aikaa muistaisi, miksi ei tule ommeltua kovin usein.

No päivitetään välillä, vaikka mitään asiaa ei olekaan. Blogini haamuilee listalla edelleenkin jatkuvasti, mutta en ole löytänyt keinoa asian helpottamiseen. Tylsää.

En ole neulonut sitten pääsiäisen, ei vaan ole aikaa eikä innostusta. Mielessä olisi montakin jännittävää uutta suunnitelmaa, mutta ei sitten enää motivaatiota toteuttaa niitä. Keskeneräisenä on tällä hetkellä ainoastaan siitä aikaisemmassa postauksessa esiintyneestä omenanvihreästä ohuesta Pirkasta aloitettu neuleliivi, joka ei varmaan valmistu koskaan, koska en jaksa nykertää niin ohutta lankaa. Äh. Mikähän neulelama tämä nyt on? Uutta huiviakin tekisi mieli, Ikarusta nimittäin, mutta en vain saa aikaiseksi mitään. Saatan jopa hakea illalla sohvapöydälle lankanyssäköitä tarkoituksenani aloittaa jotain, mutta sitten suunnitelmat jäävät kuitenkin aina toteuttamatta. Ei ollenkaan minun tapaistani tämä, joten toivotaan, että menee ohi. Uudet langatkaan eivät houkuttele, tai siis lähinnä uusien hankkiminen. Mikään ei kiinnosta. Blääh!

Olen viikonloppua viettämässä pääkaupunkiseudulla ihanien ystävien luona. Tämä sentään on mukavaa eli ihan kaikkeen tuo blääh ei ulotu. Viikko sitten vietin syntymäpäiviäni lähimpien ystävien kanssa ja sain lahjaksi mm. laukun, jonka ystävä oli itse ommellut. Niin kaunis!

Jotta tästä ei tulisi ihan kuvaton postaus, tällätään nyt sitten kuva toisen tekemästä käsityöstä, kun ei omia ole esitellä.

Kuva ei tee laukulle oikeutta, väritkin vähän vääristyvät, mutta tuo on niin mun näköinen kuin vain ikinä voi olla. Vihreää, ruskeaa, vakosamettia ja pitsiä, oih! Olen käyttänyt sitä koko viikon ja saanut paljon kehuja, työkaverit olivat ihan kateellisia. Jospa mäkin joskus maailmassa osaisin ommella noin hyvin… Oih!