Puikot Vinkuu

Kukkuu! Ettepäs arvanneet, että päivitän näin pian uudelleen! Mutta täällä sitä ollaan, lyhyesti kylläkin ja ihan vain siksi, että en jaksanutkaan lähteä kirjastoon ja Tiimariin, kun ulkona alkoi sataa vettä. Olen muutoinkin herkästi hikoavaa tyyppiä ja sateinen ilma + sadetakki on paha yhdistelmä. Ehtii ne asiat hoitaa onneksi illemmallakin, kun on autokyyti.

Tätä tulin oikeastaan näyttämään:

Lippis!

Edellisessä postauksessa vilauttamani aloitus on siis valmis. Äkkiähän tämmöisen tekee, kun on paksut puikot ja paksu lanka. Lanka on siis jotain muinoin ties mistä hamstraamaani Novitan Tiina-nimistä puuvillasekoitetta, jonka puikkosuositus on 5. Neuloin tämän kuitenkin nelosen puikoilla, koska halusin, että tulee napakka ja tiivis lopputulos. Ja tulihan se. Lippa ja alareuna on virkattu viimeisinä, nelosen koukulla. Ohjeen sävelsin omasta päästäni enkä sitä mihinkään talteen kirjoitellut, joten samanlaista ei toista nyt taida saada enkä jaksaisi selkokielistä ohjetta alkaa näpsytellä muutoinkaan. Aloituksessa oli 120 silmukkaa, sen verran muistan Langanmenekki on noin 110 g.

Päälaki.

Itsensä kuvaaminen on melkoista töhötystä. Ei tuostakaan kovin selvää saa, mutta nyt on tyytyminen tämäntasoiseen otokseen. Olisin halunnut laittaa päälaelle jonkun kivan napin, mutta varastoistani ei löytynyt yhtään tarpeeksi isoa sopivanväristä kantanappia. Arvelin nimittäin, että äiti ei välttämättä tykkäisi, jos ompelisin päälaelle esimerkiksi Hello Kitty -napin. Mutta menee tämä ilmankin. Minä tykkään ainakin, joten jos äiti, joka tätä pyysi, ei tykkääkään, pidän itselläni. Tämmöinen on aika hyvä bad hair day -pelastaja ja jos tekisi ohuemmasta langasta, ei kuumottelisi päätä liikaa, mutta suojaisi tukkahirvityksen alle. Hmm…

Olisi pitänyt miettiä tämän projektin nimeä pidempään. Nyt näistä tuli Ravelryssa tylsästi nimeltään perjantai-ilta, mutta tämän postauksen otsikko olisi sopinut paremmin. Leikitään, että keksin sen ensin.

Pirtsakkaa raitaa!

Ystävä pyysi villasukkia. Kysyin väritoivetta ja sanottiin, että mitä vaan, vaikka ihan kirjavaa kaikista mahdollisista jämälangoista. No mähän en pidä langanpäiden päättelystä, mutta aika kirjavaa tämäkin lopputulos on, vai mitä olette mieltä?

Aika pitkästi varttakin.

Lanka on lahjaksi saamaani Drops Fabelia, ehtaa sukkalankaa ja neuloin perinteisesti 2,5 millin puikoilla, kuten useimmiten tapanani on. Aloitin kärjestä ja lisäsin silmukoita, kunnes niitä oli 16 per puikko. Tein tiimalasikantapään ja varressa on vielä yhteensä 8 silmukan verran lisäyksiä, siis neljässä eri kohdassa. Ja muutama sentti joustinneuletta. Ihan perussukat. Yhteensä menekkiä 100 g eli kaksi kokonaista kerää. Tykästyin tähänkin lankaan neuletuntumansa puolesta, vaikka onkin aika karkeaa. Tarkoittaisikohan se, että on myös kestävää.

Seuraavaksi vaikea projekti, jonka tekemistä olen lykännyt jo puolisen vuotta. Äiti pyysi tekemään itselleen myssyn kirpparilöytömyssynsä perusteella. Kauhean vaikeaa! Alkuperäinen myssy on virkattu, mutta minä neulon, uhmakas kun olen. Enkä tiedä vielä, mitä tästä oikein tulee.

Epävarma aloitus.

Henki pihisee! Siitä ovat osaltaan edelleen pitäneet huolta lukuisat neuleystävät ja muut läheiset. Puhelin on piipannut ja soinut usein ja melkein joka päivä postiluukku tuo kortin tai muun yllätyksen päivää piristämään. Mielenterveysongelmat eivät onneksi enää ole niin tabuja kuin ennen, ovat ajan olossa kaiketi sen verran lisääntyneet.

Minä hoidan päätäni vielä pitkän aikaa kotilomalla, vaikka ikävä työkavereita ja työntekoa onkin jo. Onneksi olen aina viihtynyt hyvin myös itsekseni ja seuraakin on toki tarjottu paljon eri suunnista. Aina ei vain jaksa edes kuunnella toisten jutustelua, saati itse osallistua ja olen muutamia juttuja jättänyt sen vuoksi väliinkin. Huojentavaa, että seuraa kuitenkin löytyy silloin, kun sitä kaipaa.

Neulenurkkaus.

Tässä minä päiväni pääosin vietän. Käden ulottuvilla on kaikki tarpeellinen. On neulevälineet parissa neulepussissa, keskeneräinen neule, viltti lämmikkeeksi, kahvia, syötävää, kasettisoitin äänikirjojen kuuntelua varten ja yhteydenpitovälineitä ulkomaailmaan. Mahtuisikohan sohvan alle vielä pottakin?

Tarpeistohylly.

Melkein kädenulottuvilla neulenurkkauksesta katsoen on vielä tarpeistohylly. Pääasiassa siinä säilytetään leffoja ja musiikkilevyjä, mutta raivasin oman hyllyn myös kirjoille, lehdille ja äänikirjoille, joita olen kirjastosta haeskellut ja on niitä muutoinkin kertynyt. Pitkästä aikaa on aikaa lukea, mutta jaksan keskittyä lähinnä hyllyn oikeassa laidassa näkyviin mestariteoksiin kuten Mallitoimisto Pandora ja Lumiruusu (Tuija Lehtisen kirjoja). Tarpeistohyllyn päälle olen koonnut kokoelman hyvänmielenasioita. Siis näitä lähiaikoina saamiani yllätyslahjoja ja -kortteja. Siinä ovat näköetäisyydellä neulenurkkauksessa istuessani. Lankoja laitoin isoon pyöreään lasiastiaan ja äsken neuleystävältä saamiani omenoita kokosin keon toiseen lasikulhoon. Niitä on parvekkeella vielä lisää ja ensimmäinen on tuolla ylemmässä kuvassa jo joutunut haukkauksen uhriksi. Nam!

Tänään agendallani on kirjastossa käynti. Kuvan äänikirjat on kuunneltu ja uusia pitäisi saada.

Rauhallisen elämän edellytyksiä.

Niin. Täällä ollaan. Elo on rauhallista ja hiljaksiin keräilen voimia palata työelämään takaisin. Olen nukkunut paljon, tuijotellut seinää ja silitellyt Elliä. En ole kauheasti jaksanut siivoilla tai muutenkaan panostaa kodinhoitoon tai muihin velvoitteisiin. En ole jaksanut joka päivä edes pukeutua vaan olen raahustanut yöunien jälkeen sohvalle ihmettelemään. En ole kauheasti jaksanut edes netissä roikuskella tai päivittää mitään minnekään. Olen siis ollut tosiaan levon tarpeessa.

Ihan tuikitavalliset sukat, lanka on tässä Zauberball. Sen neuletuntumasta en kauheasti tykännyt, lanka on kovin löyhäkierteistä, mutta värit on kauniit!

Onneksi löysin äänikirjojen ihmeelliseen maailmaan ja muutenkin pääsin taas kirjastossa asioinnin makuun. Olen jaksanut neuloa yksinkertaista sukkaa ja kuunnella äänikirjoja samalla. Nukkumaan käydessä jaksaa lukea sivun tai pari jotain kirjaa. Kevyttä ja helppoa kuitenkin, monimutkaiseen ei vielä aivo taivu, sekin tuli todettua. Nyt ehkä hiljalleen tuntuu, että löytyy jo tunneli ja sen päässä valoa. Eikä vähiten sen vuoksi, että ympärilläni on niin mahtava porukka käsityöläisiä. Hyväsydämisiä naisia, jotka vain hyvästä tahdosta vailla mitään odotuksia vastalahjasta tahtovat piristää.

Taas uutta tulossa. Tämä lanka nousi hurahtaen suosikkisukkalankojen joukkoon. Ostin sen eilen Heinin uusia tiloja kurkatessani, ja sille kaverinkin. Se on Regian Design Line Jazz Coloria. Kauniita värejä ja nätit raidat ja mikä parasta: lanka on hyväntuntuista neuloessa. Tykkään!

Ravelry on ehdottomasti parasta tässä vuodessa. Eikä pelkästään Ravelry vaan kaikki sen mukanaan tuomat ihmiset. Äkkiä ympärilläni onkin tiivis verkosto ihania naisia, jotka huolehtivat, auttavat, neuvovat, tukevat, naurattavat ja hassuttelevat aina, kun sitä tarvitsen. Olen saanut monta uutta ystävää, sydänystäviäkin. Ja tunnen olevani tosi etuoikeutettu päästyäni tähän porukkaan mukaan.

Ilahdus!

Tänä kesänä Ravelryssa järjestettiin taas vaihto. Tällä kertaa kävi niin ikävästi, että mun parini katosi jonnekin ja jäin aluksi ilman pakettia. Harmittelin sitä, olinhan kovasti piristyksen tarpeessa näinä pitkinä väsyneinä päivinä. Ja sitten postiluukku alkoi kolahdella.

Toinen ilahdus!

Ravelryssa postiluukkuuni on kilahtanut monta ihanaa neuleohjetta odottamaan sitä aikaa, kun pää taas jaksaa keskittyä muuhun kuin sileään, jousteeseen ja ainaoikeaan. Toistaiseksi ollaan menty vain perussukkia neuloen, mutta tyhjää parempi sekin, ja pukinkontti karttuu hiljalleen. Olen ollut kovin onnellinen ja ilahtunut jokaisesta upeasta ohjeesta, jonka olen saanut ja mielessäni valikoinut lankoja niihin. Enkä ole missään muualla törmännyt tällaiseen avokätisyyteen ja vertaistukeen, jossa ryhmä rientää avuksi sille, joka ei oikein jaksa yksinään.

Jo viime viikolla eräs karkinhimostani vihiä saanut saksaneläjä lähetti puoli kiloa taivaallisen hyviä nallekarkkihenkisiä viinikumeja. Ja tällä viikolla.. tällä viikolla postiluukku on kolissut niin ahkerasti, että mä olen kerrankin sanaton.

Kaikki tämä on saapunut kotiini eilisen ja tämän päivän aikana. Aivan kaikkea en ole saanut lahjaksi, vaan muutaman nöttösen ostin itse eilen, mutta valtaosa on saatu lahjoina muutamalta jalomieliseltä enkeliltä. Olen niin kovin kiitollinen!

Kiitos te kaikki, jotka olette minua ilahduttaneet! Monta lämmintä halausta joka ikiselle!

Olen neulonut sukkia. Aivottomia sukkia, kahdesta syystä. Ensinnä siksi, että pää ei nyt oikein taivu monimutkaisempaan ja toiseksi sen takia, että kaunis lanka ei tarvitse mitään ekstraa. Kauneimmat langat neulon aina sileäksi neuleeksi tai ainaoikeaksi, se riittää.

Seuraa paljon kuvia, koska ei näistä nyt sanottavaakaan kauheasti keksi.

Tästä alkoi ensimmäinen sukkapari. Siis varsialoituksella.

Neulepinta on kauniinväristä eikä läiskittynyt rumasti missään kohtaa. Väri on Puffalan väripadasta ja lanka on tavan Nallea.

Tässä ne nyt sitten ovat. Miesten sukat, noin kokoa 44. Ihan tuikitavallisella kantapäällä. Puikot olivat kolmoset ja langankulutus sadan gramman tietämissä. Silmukoita 16 per puikko. Varren joustinneuleen nurjan jälkeiset oikeat neuloin takareunasta.

Tästä käynnistyi toinen sukkapari. Siis kärjestä. Neiti Kissa joutui nöyryyttävään tehtävään. Laittaa nyt sukantekele päähän!

Tässä sitten lopputulos. Siis ihan polvimittaiset niistä tuli. Ja koko lankavyyhti kului, melkein viimeistä metriä myöten.

Lanka on Wollmeisen Twiniä sävyssä (We're different) Dornröschen. Kaunein lanka ikinä, ehkäpä. Ja oho, kuvassa on myös blogikissa. Ainiin, ja neuloin 2,5 millin puikoilla. Koipi on suunnilleen kokoa leveä 37.

Nämä ovat todelliset terapiasukat. Tunsin saavani jotain aikaan, vaikkei lopputulos monimutkainen ollutkaan. Ja lankahan on ihan väriterapiaa.

Semmoista. Kuvat taitavat olla suttuisia ties mistä syystä. Luultavasti enimmäkseen siitä, että olivat sitä jo kamerassa. Aina ei voi voittaa.

Alemmista sukista vielä seuraavaa:

Kärkialoitus 8 silmukalla, sitten 16 silmukkaa per puikko, tiimalasikantapää ja 16 s/puikko puoleen sääreen. 2 silmukan lisäys takana (6 silmukkaa lisäysten välillä) yhteensä 4 kertaa joka 11. kerroksella (=+8 silmukkaa) ja viimeisen lisäyksen jälkeen 2o2n-joustetta (itse neuloin aina nurjan jälkeen tulevan oikean silmukan takareunasta) siihen asti, että lanka loppuu tai mittaa on riittävästi. Päättelynä käytin Icarus-huivissakin käytettyä joustavaa päättelyä, jonka virallista nimeä en edes tiedä. Yläosassa olisi voinut olla vähän enemmänkin silmukoita, mutta neulos todennäköisesti käytössä sen verran löystyy, että näin on ihan ok. Lankaakin jäi sen verran lyhyt pätkä tähteeksi, että eivät sitten leveämpinä olisi yltäneet ihan polvitaipeeseen asti ja se olis varmaan harmittanut.

Sitten seuraavat sukat. Pyyntö tuli yllättävältä taholta, niin toimerruin saman tien asian ääreen. Tulossa on mustat perussukat seitsemästä veljeksestä, joten huippujännittävissä sukkatunnelmissa jatketaan.

Olen vähän väsähtänyt. Tai paljon, jos totta puhutaan, ja saikulla parhaillaan siksi. Tarkoitus olisi toipua töihin ja työkuntoon jälleen syksyksi, toivottavasti onnistuu. Helteistä ja vetämättömästä olosta johtuen en ole kauheasti saanut neulottuakaan, mutta tulin nyt kuitenkin kertomaan, että hengissä ollaan vielä.

Mikä väsymys? Mitkä tummat silmänaluset?

Viime viikonloppuna vietettiin mun polttareitani. Meillä ei asiat aina mene niin kuin perinteisesti on tapana, joten polttariajankohtakin sattui olemaan noin 11 kuukautta naimisiinmenon jälkeen. Kivaa yhdessäoloahan sen on tarkoitus olla, joten ei sillä väliä, onko tahtomiset jo tahdottu vai ei.

Joku saattaa tietää, että pidän jonkin verran Apulanta-orkesterista ja Toni Wirtasesta. Polttareiden teema alkoi selvitä mulle, kun sain Jänö Wirtaselta ystäväpyynnön Facebookissa ja Jänö komensi mua olemaan valmiina lauantaiaamuna ja kertoi, että meillä on illalla treffit. Mun mieheni sitten kuuliaisesti kärräsi mut sovittuna aikana bussiasemalle, jossa jouduin neuleystävien järjestämään väijytykseen.

Eräs paikallinen neuloja kipaisi "sattumalta" paikalle ja tyrkkäsi mulle kouraan tämmöisen paperikassin.

Kurkkasin tietysti heti sisään.

Ja olihan siellä kaikenlaista aarretta! WM-pötkön sävyn nimi tietysti True Love Ja kattokaa tota neulepussukkaa! Ihana! IHANA!

Saavutetuista linjoistakin pidetään huolta.

Puhtaanakin pittää pysyä. Ja tuoksua hyvälle. Ja joku on saattanut jostain saada vihiä, että mulle on mansikat mieleen

Korttikin oli mukana, mutta syyllisten nimiä ei, joten kiitos vielä tätäkin kautta kaikille juonittelijoille! <3

Joku saattaa luulla, että tuo kortin alla näkyvä vaahtokarkkipussi olisi leikattu auki ja enää puolillaan, mutta eieiei, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ei siellä enää ole niitä puoliakaan.

No, takaisin asiaan, tai siis lauantaihin. Ohjelmassa oli hurautus Hämeenlinnaan, jossa suoritettiin piknikkaamista Aulangolla (vesisateessa, mutta ei sekään kauheasti menoa haitannut), kahvittelua Aulangon kylpylähotellilla ja pääsin intialaiseen päähierontaankin. Se oli jänskää! Hieronnasta palatessani Jänö Wirtanen olikin saapunut paikalle ja odotteli mua odotustilassa kiihkeästi korvat viipottaen. Ja sain lisää lahjoja!

Nämä hahmot edustavat tietenkin polttariporukkaa, siis lähimpiä ystäviäni. Sain nämä omaksi ja nyt pohdin kuumeisesti, missä ne mahtaisivat haluta majailla. Taidan hankkia niitä varten ihan oman hyllyn työhuoneeseen.

Seuraavana ohjelmassa oli ruokailu Hämeenlinnan keskustassa Piparkakkutalossa, jossa sain ihan tajuttoman hyvää perunamuusia ja poronkäristystä. Aah! Sinne täytyy päästä toistekin. Loppupäivä ja ilta ja yö vietettiin mökkeillen lähiseudulla, juotiin, syötiin (vielä lisää), juotiin, juteltiin, juotiin, syötiin ja juotiin ja syötiin. Iso osa iltaa kului (juomisen ja syömisen ohella) askartelujen parissa. Valmistimme nimittäin kirjasen mun ja mieheni rakkaustarinasta, mutta siitä tuli lopulta niin roisi, että en taida lisätä kuvatodisteita tänne. Hauskaa meillä siis oli enkä olisi voinut kuvitellakaan parempia polttareita, jollei oteta huomioon sitä, että eräs rakas ystävä ei päässyt mukaan. Sain häneltä kuitenkin kirjeen, joka meinasi pistää ihan vetistelyttämään. Toivottavasti nähdään pian muissa merkeissä. Hölmöyttäni unohdin yhden saamani lahjan yöpaikkaan ja saan sen vasta myöhemmin. Sekin oli tietysti jänisaiheinen. Tätä teemaa on vähän vaikea selittää, kyseessä kun on sisäpiirin vitsi, joten teidän täytyy nyt vain luottaa sanaani, kun kerron, että on kyse hauskasta jutusta.

Kotimatka koitti sunnuntaina iltapäivällä.

Jänö oli vielä iltapäivälläkin tosi väsynyt ja otti vähän lepoa auton takapenkillä.

Voin kertoa, että vähän hävetti mennä bussiin puolitoistametrisen jäniskorvaisen Wirtasen kanssa, mutta eikös se nolaaminenkin kuulu polttareiden ideaan?

Kiitos siis kaikille jotenkin viikonlopun tapahtumiin osallistuneille ihanille ystäville. On ihan parhautta, kun te olette olemassa!

Ei tässä säässä pysty neulomaan. Eikä virkkaamaan. Eikä elämään. On ollut aika lämmintä, mutta onneksi tämän hellepäivän jälkeen pitäisi jo helpottaa.

Kuuminta hottia ja seksihelle!

Onneksi kuumallakin voi suorittaa lankashoppailuja ja tavata ystäviä. Tai molempia yhtä aikaa.

Marjut, Wollmeise, Wollmeise, Koukuttaja

Sain kaksi ihanaa vihreää pötkyläistä tuliaisina suoraan Saksasta, Wollmeise-putiikista. Ooh! Huippuluokan tuliaisia!

Tottakai suoritimme myös toisen tärkeän tehtävän:

Marjut! Lihamuki!

Viileämpiä kelejä odotellessa. Olisi neulesuunnitelmia jo jonoksi asti.

No olen mä jotain muutakin saanut aikaan kuin tuon hellehatun itselleni. Hattuja muille.

Sytomyssyjä, vihdoin!

Ryhdistäydyin ja virkkasin kolme sytomyssyä nyt sitten minäkin. Moni muukin on niitä tehnyt ja minä sain lankojakin ihan tätä tarkoitusta varten. Luonnollisesti arkistoin lankojen vyötteet niin tarkasti Hyvään Talteen, etten nyt sitten löytänyt niitä enää mistään enkä muista, mitä tämä lanka oli, mutta jotain akryyli-puuvillasekoitetta kuitenkin. Vihreissä on yksi 50 g kerä per myssy ja valkoinen ahmaisi melkein kaksi kokonaista kerää. Itselläni on vielä jotain puuvillalankojen jämiä varastossa sen verran, että taidan virkata nekin myssyköiksi ja lahjoitan nämä sitten vasta eteenpäin, kun olen saanut loputkin tehdyksi.

Ennen sitä täytyy kuitenkin viimeistellä tämä lahjaneule ja toinenkin, jota ei ole vielä edes aloitettu.

Huivia pukkaa!

Tämäkin lanka on omalta osaltaan vähän niin kuin mysteeri. Se on tilattu samoilla spekseillä kuin häähuivissani käyttämäni lanka, siis ColourMartin Angora/merino/nylon 2/9NM fingering weight. Kuitenkin tuntu on aivan erilainen eikä tässä langassa ole karvaa ollenkaan, kun pinkki huivini levittää vaaleanpunaista karvanöyhtäpilveä edelleenkin ympäristöönsä. Eri lanka ihan selvästi, mutta mitähän tämä oikeasti on? Tuntu on paljon keinokuituisempi kuin toisessa, mutta tällä kelillä mun näppeihin tuntuu keinokuidulta mikä tahansa, kun kädet on niin nihkeät hiestä kaiken aikaa. Mysteeri. Puffalan väripadoista sain tähänkin värin, toivottavasti lahjan saaja tykkää myös.

En kuitenkaan ole hyljännyt ColourMartia, enkä Värimartin Rikua. Kerkesin tilata kilon verran lisääkin. Langan sävyn nimi on rasberry, mutta lanka on violettia. Tiesin asiasta etukäteen, mutta tilasin silti. Ku halvalla sai. Öh.

silkkivillaa!

Tämä puolen kilon kartio maksoi postikuluineen vain parikymppiä, joten olisihan ollut ihan rikollista jättää ostamatta, vai mitä! Tilasinkin sitten siis kerralla kaksi kartiollista, koska ensi talveksi tarvitaan kuitenkin uusia takkeja ja paitoja eikä voi olla varma, että puoli kiloa riittää, jos haluaakin tehdä pitkän ja leveän. Mutta onkohan tämä mun väri ollenkaan?

Vielä yksi valmistunutkin. Mysteerilankateemalla jatketaan. Tämä lanka on miehen mummon villalankakeristä yhdistelty. Ne langathan ovat tosi ohutta säiettä, joten yhdistelin sitten vaaleaa punaista ja vaaleaa violettia samalle kerälle usean säikeen verran ja lopputuloksesta muotoutui kevyt villahösötin.

Tämä menee lahjaksi kummitytölle. Ei taida olla vielä näillä keleillä tosin tarvetta.

Ohjetta tähän ei ole, vaan posottelin omasta päästäni. Aloitin ylhäältä ja tein kahden silmukan levyisen palmikon raglan-levennysten väleihin. Helmaosassa on yksinkertaista pitsiraitaa ja ylhäällä yksi nappi vain. Jokaisessa reunassa muutama kerros ainaoikeaa.

Tämmöistä pitsiä.

...ja tämmöinen nappi.

Nappi on kotoisin Puputsin puodista.

Sitten taas keskeneräisten pariin.

Ei ole oikein saanut neulotuksi, tai tehdyksi mitään muitakaan käsitöitä. On niin kuuma, että ajatuskin villalangasta rupeaa hermostuttamaan. Jotain kuitenkin on pitänyt tehdä, jotta auringonpistos ei yllätä tai mustat hiukset syty palamaan.

Hellehattu! Virkaten! Novitasta!

Korvan päällä oleva musta koriste on kaupan hyllystä. Oikein monikäyttöinen ja muutenkin kiva, kannatti ostaa. Myssy on aika hölmön näköinen, mutta näille keleille ihan sopiva. Lanka on Novitan Luxus cottonia, molempia värejä meni melkein kerä eli yhteensä vajaat 100 g. Malli on yksinkertainen ja nopeasti tuo virkkautui nelosen koukulla.

Ehkä ensi kerralla jotain muutakin valmista. Vaikka kuvia huomiselta Tampere-treffiltä. Uusia neulojatuttavuuksia, hui ja jee!

Ei varmaan pitäisi valittaa, kun kerrankin on helle, mutta kun eihän tätä meinaa kestää millään! Niin hiostava ja nihkeä olo on koko ajan, että tekisi mieli maksaa kodin ilmastointilaitteesta mitä tahansa ja muuttaa asumaan arkkupakastimeen. Näin puoli yhdentoista aikaan illallakin mittarissa on melkein hellelukemat, päivällä oli sata kertaa tukalampaa. Ystävän muutto ajoittui toki juuri tähän kuumimpaan ajankohtaan ja olin lähes varma hukkuvani hikeen, kun rehasin tavaraa asunnosta autoon. Omasta autosta hajosi ilmastointi juuri sopivasti helteiksi, joten lomareissujen kanssa on pitänyt odottaa sitä, että se saadaan kuntoon. Ei ole hymyilyttänyt ajella tulikuumalla autolla ja vielä vähemmän nauratti tänään, kun hintavertailun tuloksena totesimme, että korjaus maksaa pitkälti seitsemättä sataa euroa. Sen pituiset ne lomarahat ja vähän muutkin rahat. Onneksi korjaus saatiin jo torstaille, sen jälkeen voi sitten käydä vähän pidemmälläkin autoilemassa ja suunnitelmissa onkin ainakin Lappeenrannan ja Jyväskylän ekskursiot. Lomalla olemme nyt tämän viikon jälkeen vielä kolme viikkoa.

Näin kuumalla ei voi neuloa. Siihen en kykene, kun kädet ovat jatkuvasti nihkeät ilman villan lämpöäkin. Siksi tyrkkään tähän nyt muutaman kuvan viime lauantailta, jolloin juhlittiin viime syksynä tapahtunutta naimisiinmenoamme helteisessä kelissä ja auringonpaisteessa anoppilassa pienessä lähikunnassa.

Mmmmm, kukkia! <3

Mulla piti tietysti olla kimppu, vaikken sillä oikeastaan mitään tehnytkään enää kuvausten jälkeen. Mutku kukkia!!! Ja pakko leuhottaa, että tämä kimppu on mun mieheni yksin valitsema. Se kävi kukkakaupassa ihan itsekseen ja onnistui näin hienosti. Oi!

Tässä näkyy tuo huivikin kokonaisena. Ja joo, tää on paras kuva siitä. Ei ollut ihan huivikeli lauantaina ja kuvatessa tuli äkkiä niin kuuma, ettei jaksettu enempiä.

Muikeeta. Saatoin ehkä vähän yliposeerata. "Ehkä" ja "vähän".

But the greatest of these is love.