Puikot Vinkuu

Otsikko viittaa tällä kertaa kahteen eri asiaan. Suorittamiini lankaostoksiin ja seuraan, jossa niitä suoritin. Melkoisen korkea-arvoisia asioita kummatkin. Langat olivat tietysti kalliita (no kai nyt, kun vertaa siihen, että yleensä ostan lähinnä veljeksiä marketeista) ja seura koostui neulemaailman kuninkaallisista.

Tänne mahtuu just sopivasti sukankudinviritykset. Tai vaikka lompakko. Eikä kyllä enää mitään aavistustakaan, miltä osastolta tämän löysin...

Kävin siis eilen messuamassa Helsingissä. Tällä kertaa olin aikaisemmista messuiluista poiketen sopinut etukäteen, että käyn bongaamassa muutaman muun neulojan, joten osasin vähän tavallista paremmin virittäytyä tarkkaavaiselle mielialalle. Vaan tungos oli kyllä niin hurja, että ei siellä mitään voinut bongata. Onneksi puolivahingossa meille kehkeytyi yhteinen kohtaamispaikka, eli tietyllä kojulla asioivat ilmeisesti ainakin kaikki kahelit (ja jotkut ovat siellä suorastaan töissä). Kiitos vaan kovasti kaikille osapuolille! On se vaan jännä, miten hassulta tuntuu nähdä nenän edessä ihminen, jonka touhuja on netissä seurannut vuosikausia. Varsinkin, jos kyseessä on oikein varsinainen neulejulkkis. Jauhoinkin tätä julkkisasiaa viralliselle messuseuralaiselleni koko reissun ajan siinä määrin ahkerasti, että hän ilmeisesti alkoi jo hävetä mun puolestani ja liukeni paikalta, kun nämä julkkikset rupesivat ilmestymään näköpiiriin. Pelkäsi ehkä, että alan innoissani kirkumaan, pyydän nimmarin tissiin ja heittelen alushousuja esiintymislav.. Eikun ei tää ollutkaan Apulannan keikka.

Kantanapeista askarrellut korvikset. Olivat niin herkun väriset, että en malttanut olla ostamatta. Ei ne ihan noin paljoo paina.

Messuilla oli perinteisesti kuuma, hirveä tungos, hermoromahduksen parras ja aika moni myyntipöytä jäi kokonaan katselematta, kun en viitsinyt jonottaa ties kuinka pitkään. Epätoivo rupesi jo iskemään, kun ruvettiin olemaan loppusuoralla eikä haaviin ollut tarttunut kuin yksi kangaspussukka, korvikset ja sydänmagneetti. Ei yhtään lankaa!!!!11 Mitkä messut ne sellaiset on, josta ei lankaa osteta?!

Olipas lankaa! Casbahia. Sinne meni Casbah-neitsyys. Casbah, Casbah, Casbah, läähläählääh. Vaaleempi vyyhti on sävyltään rose garden ja tuo tummempi sangria. Voisiko näitä vaan luhnuttaa poskea vasten, jos ei raaski neuloa?

Mutta sokerina pohjalla oli Titityyn koju, josta sitten se aiemmin mainitsemani kohtaamispaikkakin kehkeytyi. Siellä visa vingahtikin vähän vaativaisempaan sävyyn lopulta, kun pohdittuani ottaisko tän vai ton päädyin ottamaan molemmat. Ja lisäksi ehkä vielä vähän jotain muutakin, mutta ei siitä nyt sen enempää. Laskin äsken, paljonko meni rahaa ja totesin, että miehelle täytynee kertoa vähintään erittäin rajusti siistitty versio todellisuudeta. Saattaa olla, että mies haistoi tilanteen, koska siinä kohtaa, kun suunnittelin toista kierrosta tärkeimmille kojuille, puhelimeni rimpsahti ja mies siellä ilmoitti, että kyyti lähtee nyt, ulos sieltä heti.

Villasatu ja vi0let shoppailutauolla.

Langat mulle myi Villasukka, vaikka Tiinakin oli paikalla ja hetken päästä paikalle pyrähti myös Midori, Marjut ja Villasatu. Meinasi ihan tämmöisen live-elämän kohtaamisiin tottumattoman polvet alkaa tutisemaan sellaisesta yht’äkkisestä sosiaaliseeraamisesta. Kahville änkeydyttyämme bongasimme sitten vielä myös vi0letin. Tietenkään en muistanut kuvata kaikkia, vaikka kunnon landejunttituristina otin tietysti kameran mukaan. Ens kerralla sitten! Ja kiitos vielä kaikille, oli tosi mukava nähdä!

Marjut ja.. kuka toi on?

Ja sain mä sitten jotain muutakin. Suklaata! Lisää! Oijee, en osannu yhtään odottaa, mutta Marjut törkkäsi mulle kouraan Neuhausin paketin ja näyttäispä olevan täynnä herkkua sekin loota. Onneks tänään osui karkkipäivälle!

Namii!

Rakas synttärikeiju,

Olen ollut viimeeksi kuluneen vuoden aikana varmaankin keskivertoisesti tuhma ja kiltti. Näkisin kuitenkin, että koska tunnustan olleeni myös tuhma, olen sitä kautta kiltimpi, koska en valehtele. Sitäpaitsi nyt on hyvä aika lahjoa minua olemaan tulevana vuonna vieläkin kiltimpi. On tässä logiikka, älä yritä väittää muuta!

Täytän kolmekymmentäyk… kaksikymmentävii… kaksikymmentäyksi vuotta tasan kuukauden päästä ja ajattelin tänä vuonna antaa sinulle tavallista enemmän aikaa valmistautua järjestämään minulle uskomattomat ja unohtumattomat bakkanaalit, koska viime vuonna, kun täytin pyöreitä, olit tainnut melkein unohtaa minut. Minä olen ansainnut! Korkojen kera.

:P~~

No on minulla niitä toiveitakin. Voi pojat, todellakin. Tässä niitä nyt sitten on:

• Toni Wirtanen. Kaikki kolmekymmentäyk… siis kaksikymmentäyksivuotiaat naiset ovat ansainneet oman rokkitähden, sanokaa mitä sanotte. Tässä yhteydessä on lisäksi varmaan tunnustettava, että en suunnittele mieheni korvaamista rokkitähdellä, vaan ahneuttani ottaisin molemmat. Toinen voisi suorittaa aviomiehen tehtäviä ja toinen viihdyttää minua esittämällä yksityiskeikkoja niin, että minä saisin laatia biisilistan. Antaisin näiden isäntien jopa itse valita osansa!
• Olis kiva, jos ois ystäviäkin juhlimassa (ne bakkanaalit voi jäädä aika aneemisiksi muuten), mutta ei ne kuitenkaan ehdi.
• Kakkua. Pakko saada. Ja irtokarkkeja.
• Ihan sikana kaikkia ihania lankoja, joita en itte raaski ostaa. Tai sit jotain muuta lankaa. Lanka on aina hyvä vaihtoehto. Ainakin, jos se ei ole sinistä tai valkoista tai muuten vaan aneemisen vaaleaa.
• Jos nyt sattuu olemaan niin huono tuuri, että yhtään Toni Wirtasta ei ole saatavilla, voin hyväksyä myös muut aiheeseen liittyvät lahjukset. Ei saa tirskua. Vakava asia.
• Rillipää ja läski sekä Ukonhauta, koska lappeenrantalaisuutta pitää aina tukea. Ja pitkätukkaisia miehiä.
• Näiden lisäksi toivon maailmanrauhaa, varmaa parannuskeinoa syöpään ja aidsiin, kasvihuoneilmiön peruuttamista sekä varsinkin jonkinlaista pilleriä tai kapselia, joka tekee hoikaksi ja kauniiksi, vaikka ei urheilisi yhtään ja söisi mitä haluaa. Ja lisää neulomisaikaa.

Cocoa butter... mmmm.... my favourite!

Noniin, tulipas nyt ahne sika -olo. Varmaan ihan aiheestakin, vaan sitä vartenhan synttärikeiju on olemassa, että se tämmösiä toiveita toteuttaa.

Ei mulla sit muuta tällä kertaa. Kävin just lenkilläkin, joten nyt varmaan voin koko illan röhnöttää sohvalla neuloen ja työntäen kitusiini Marjutin lähettämiä suklaita. Vai mitä?

Läähnam!

Mikäs se on?

Hyvänen aika! Sääryle!

Hyvänen aika! Niitä on kaksi! (Ja toisen alla on villasukka kurtussa!)

Tekasin tämmöset lahjaksi menemään, kun en jaksanna koko ajan nykertää sitä mustaa ÄfÄsÄllää. Mallineule on sama kuin suomusukissa, jotka ähräsin edelliseen postaukseen. Eli kyllä, tästä on tulkittavissa, että tykkään ohjeesta kovasti. Mallineule on mukavan simppeli, mutta nätti kummiskin.

Speksit:

Lanka: GB Wolle Jil (ravlink)
Puikot: 4 mm
Menekki: noin 150 g eli vajaat kolme kerää

Aloitus 70 s
7 krs 1o1n-joustetta, oikeat silmukat takareunoistaan neuloen.

Suomu-mallineuletta sutkutetaan, kunnes lanka loppuu ja sitten seuraavasta kerästä sen verran, että ollaan kantapään tuntumassa, kun härveli kiskaistaan jalkaan.

Sitten vielä 7 krs 1o1n-joustetta, oikeat silmukat takareunoistaan neuloen.

Lopuksi niin joustava päättely kuin ikinäs osaa tehdä. Itte neuloin ekana kaks silmukkaa, kuten jousteessakin ja sit ne just neulotut nurin yhteen. Siis tää tämmönen pitsihuivien päättelystä tuttu viritys. Joustaa hyvin ja sääryle venynee tarpeeksi yltääkseen virsunvarren ympärillekin.

Seuraava sääryle samalla meiningillä ja lopuks voi neuloa kolmosen puikoilla neljän silmukan 188 kerroksen pituiset icordit ohuesta Pirkka-langasta molempiin ja pujotella tonne yläreunaan ensimmäisen suomu-mallikerran reikiin.

Jotta semmosta. Nyt sitte sukkien kimppuun. Tulossa on jotain huippuinnovatiivista ja erikoista. Nimittäin harmaat seiskaveikkasukat nurjilla ja oikeilla silmukoilla.

Ja oho. Tais lipsahtaa uuenlainen ulkoasukin tänne. Mites se nyt silleen.

Välipalasukat valmistuivat, FLS vol 2 on edelleen kesken, mutta helma on jo aika pitkällä.

Kauniit värit!

Kantapäät tein kuten mulla on aina ollut perinteisesti tapana, eli ei ihan ohjeen mukaan, kun kiireessä posotin menemään enkä huomannut, että ohjeessa käskettiinkin tekemään vähän eri tavalla. Mutta aika lailla samannäköistä lopputulosta näistä kuitenkin tuli.

Kärkikavennuksetkin sooloilin tavallisiksi nauhakavennuksiksi, jollaisista itse sukissa eniten tykkään. Lisäksi minua rupesi viime metreillä pelottamaan, että sukista tulee kokoa 54, jos teen ohjeen mukaisen pidemmän kärkikavennuksen. Näin näistä tuli noin kokoa 39 eli mulle vähän liian suuret. Varressa on mallineuleen toistoja saman verran kuin ohjeessa, ja terässä ohjeesta poiketen 13

Nätti malli!

Neuloin tavoistani poiketen nämä kolmepuolikkailla puikoilla, vaikka yleensä neulon seiskaveikkaa nelosilla. Menekki oli siellä vähän vaille yhdessä 150 g kerässä, jäljelle jäi pieni nöttönen.

Lotan ohje (ravlink) on selkeä ja mallineule riittävän yksinkertainen näyttääkseen hyvältä jopa tämmöisessä kirjavassa langassa, jonka sävyistä pidän huolestuttavan paljon, kun otetaan huomioon, että ne ovat sinisiä. Lisäksi, koska nämä sukat ovat mulle liian suuret, rupesin jo pohtimaan, että jospa itsellekin samalla ohjeella… Mutta ensin se FLS. Eikä mulla oo näiden sukkien näköistä sopivaa lankaakaan just nyt muistaakseni yhtään. On kyllä monta kiloa seiskaveikkaakin, muttaku en mä niistä väreistä tämmösiä sukkia halua ja jajaja. Kukahan neulois mulle sitten seuraavan tääonpakkosaada-asian, joka lävähti tänään mun silmieni eteen Ullassa (ravlink)? Siihenkään ei oo lankoja valmiina.

Helpot, nopeat, paksut, lämpimät, kauniit!

Lomaviikko taisi koitua vähän kohtalokkaaksi mun hartioilleni ja käsilleni. Neuloin tavallista enemmän ja viikonloppuna huomasin, että vasen käsi alkaa osoittaa hermopinneoireita jälleen (oikea käsihän on muutamia vuosia sitten leikattu ja neulomalla se on leikkauskuntoon saatu) ja lisäksi mulla on nyt kolmatta päivää kammottava hedari, joka aivan selvästi on lähtöisin niska-hartiaseudulta. Olen koittanut venytellä, saunoa, hieroa ja sanoa taika- ja kirosanoja, mutta ainut toistaiseksi tehoava asia on vahva kolmiolääke, joka puolestaan pistää pään pikkuisen pumpuliin. Tänään taistelin noin kolmeen asti töissä ja sitten oli pakko mennä lääkepurkille. Sen jälkeen ei sitten töitä tarvinnutkaan tehdä, kun päässä on vain suhinaa ja lihakset on lääkityksestä aivan veltot ja voimattomat.

Lauantai-illan huumassani lipsahdin ensin Prisman Novita-hyllyllä ja sen jälkeen vielä kotona Ravelryyn kokoamaani jonoa tutkaillessani, kun taas rupesin poikkeamaan itselleni asettamastani yhden keskeneräisen työn säännöstä. On ollut synnikästä tämä viikonlopunvietto, kuulkaas.

Pääsin viimein näkemään livenä Novitan uudet värit ja langat. Ja ilahduin Tico ticon väreistä vielä enemmän kuin värikarttaa katsellessani. Se turkoosisävyinenhän vaikuttaa oikein hyvältä. Siksi sitä piti saada kaksi kerääkin. Hintakaan ei kirvellyt, jossain neljän ja puolen euron kohdilla se oli. Oikein kohtuuhintaista oli, ja ostan varmasti toistekin, jos vaan tuntuu neuloessakin hyvältä. Harmi, ettei värejä ollut enempää, joskin se ruskeasävyinenkin mua vähän puhutteli ja karkkiväristä tulisi varmaan kummitytölle jotain, jos keksisi, mitä niin ohuesta jaksaisi neuloa. Lisäksi ostin vahingossa kerän sini-turkoosia raitaveikkaa. Ja yhden kerän luonnonväristä Bambua.

Veljes pyrähti jo puikoillekin. Vaikka edellinenkin työ on vielä kesken! Apua!

Tuossa pykätään tulemaan Lotan mainiota suomusukkaa. Jostain syystä tämä veikkakerä tuntuu pehmeämmältä kuin useimmat aiemmin neulomani. Hassua, miten eri väriset voivat olla melkein kuin kokonaan eri lankalaatuja.

Bambusta ajattelin nykertää tiskirätin. Pitkään hangottelin vastaan siinä touhussa ja ajattelin, että en tartte semmoista rättiä (joutuisin pian siivoamaan, jos rupeaisin itsekin siivousvälineitä askartelemaan), mutta näköjään nyt olen sitten kääntänyt takkiani. Sitten tarttis vielä valita malli.

Kukahan se menee mun puolesta maanantaina töihin, kun minä en näiltä neuletouhuiltani ehdi?

Tämä on ollut hyvin postipäivien aatelia. Viime päivinä postiluukku on pullistellut kaikenmoista kahelia lähetystä, eilen esimerkiksi postitäti toi seinäkalenterin.

Tänään tulikin pari pakettia.

Ensin tämä, jonka tulosta tiesinkin.

Nappeloita. Eikö ookin ihan syötävän ihania?

Rintakoruja! Olen erityisrakastunut tuohon pipariaiheiseen! Voiko olla mitään hassumpaa ja söpömpää?

Nämä aarteet tupsahtivat Puputsin puodista, jonka ystävällismielistä ja nopeaa palvelua lämpimästi suositan teille muillekin. Sitäpaitsi kuka voi olla tilaamatta noin söpöjä asioita? En minä. Meinasi lipsahtaa tilauksen puolelle jo heti uudelleen, kun kävin hakemassa tuon linkin teille.

Sitten se toinen aarre, joka tuli yllättäen, vaikka siitä etukäteen vähän vihjottiinkin. Ei oo kyllä taaskaan mun SNY:tä voittanutta, sanonpahan vaan. Mulla on ollut näissä joka kerta niin hyvä mäihä, että en meinaa uskoa sitä itsekään. Kertaakaan en ole saanut yhdessäkään SNY-paketissa mitään sellaista, mistä en olisi ilahtunut.

Jiihaa!

Minunpa SNY on vakoileitsenut (On se sana, uskokaa pois, on on.) mua Ravelryssa. Olen siellä naukunut ja vonkunut jos vaikka minkämoista palvelusta (Jottei mua aivan ahneeksi siaksi arvata luulla, kerrottakoon nyt vielä sekin, että olen minä itsekin koittanut toisten toiveita täytellä ja lähetellyt paketteja ympäriinsä usean paketin viikkotahdilla.) ja esimerkiksi olen narissut, kun mulla ei oikein ole siistejä ohuita villasukkia. Itse sellaisten neulominen ei just nyt jaksa napata, mutta tarvetta olis tietyissä tilanteissa esiintyä nuhjuuntumattomissa ja reiättömissä villasukissa, jotka mahtuvat kaikkiin kenkiini sisään. Nyt sitten tähän toiveeseen on vastattu toiseenkin kertaan. Ja kattokaa nyt noita värejä! Just mun värit! Kokokin on juuri passelin napakka niin, ettei jää lörtsöämään kengissä. Tykkään uusista sukistani tosi kovasti!  Ja suklaata, ja kortti! Oijoi, kyllä meikää hemmotellaan! Olen ihan liekeissä erityisesti noista sukista, koska musta tuntuu kivalle ajatella, että joku on nähnyt vaivaa ja tehnyt jotain ihan juuri minulle. Mahtavaa!

Herkkuvärit.

Eikä siinä vielä kaikki, tosiaankaan! SNY on myös selvästi lueskellut paitsi mun vonkujani Ravelryssa, myös toiveitani SNY-ilmoittautumislomakkeessa. Voi apua, millaista lankaa! JUURI tällaista olen kaipaillut, yksiväri-monisävy-lankaa siis! Paketista pöksähti tämmöinen ihan mieletön herkkuvyyhti Natural dye studion apple-väristä lankaa. Se on pehmeetä ja ihanaa ja kaunista ja en varmaan ikinä raaski tehdä mitään tästä! Levittelen vain tyynylleni ja hieron poskeani vasten. Voi mahtavuutta! Ihanat kevätsävyt erityisesti tässä herkkulangassa, niistä tulee ehdottomasti joku kevätasia mulle. Joku kevätasia? Turha varmaan tässä yrittää huijata, huivi siitä tietenkin tulee, kuten kaikista muistakin mun ohuista langoista. Huivit ei kulu, ne on siitä ihania. Saa nauttia ihanista langoista pidempään Vielä tarttis malli päättää. Mitä sais 360 metristä? Lacy baktus on vielä tekemättä, mutta kiinnostaisi kyllä ehkä myös käyttää tämä lanka johonkin baktuksen muotoiseen reunapitsilliseen versioon. Tarttee lähteä surffimaan Ravelryyn, mutta jos jollain tulee heti mieleen joku nätti malli, vinkatkaa!

Ja kuten tästä alla olevasta kuvasta näkyy, ei siinäkään vielä kaikki! Härregyyd, että mä olen nyt ihmeissäni tästä kaikesta! Olisin todellakin ollut enemmän kuin tyytyväinen jo ensimmäisessä SNY-pakettikuvassa olleisiin aarteisiin, mutta sitten vielä lisää ja millaista luksusta ja miten ihania ja jajaja! Mä en yhtään liioittele, olen oikeasti tosi onnessani täällä älytön hymy naamallani vain lääppinyt noita ihania lankoja ja sukkia ja haaveillut siitä hetkestä, kun karkkipäivä koittaa (huomenna) ja voin nasauttaa suklaat parempiin suihin.

Vihreetä herkkua!

Mutta siis tähän viimeiseen paketin uumenista löytyneeseen asiaan. Dropsin alpakkaa! Mun ehdottomassa lempivärissä! Ihan itkettää, niin ihanaa tämäkin lanka on. Mulla taisi olla sitä vielä pari nöttöstä hyllyn perukoilla aiemmista neulomuksista jääneinä ja musta vähän tuntuu, että näistä tulee mulle lapaset. Yksi Mario-myssy ja jättikokoinen Ikarus mulla tästä väristä onkin, joten lapaset puuttuvat vielä setistä. Näistä saa lapasten lisäksi sitten vielä vaikka kämmekkäätkin. Mahtavaa!

Joten kiitos SNY, tämä paketti on ihan parhautta! Todella!

Jos ei ihmisellä ole mitään uusia tekeleitä esiteltäväksi, on syytä suorittaa harhautustoimia ja esitellä jotain vanhoja.

Satuin kaivelemaan eilen kaapin perukoita etsiskellessäni keittiön ikkunaan uusia verhoja. Samalla hyllyn perältä osui käsiin kaikenlaisia aarteita, joista ajattelin nyt raportoida, kun en muutakaan keksi.

Kukas tietää, mikä tämä on? Kuva on tarkoituksella näin perin, jotta toisetkin näkisivät, että tuosta ei voi olla tulematta mieleen alushousut.

Ala-asteella koulussa opeteltiin ompelemaan. Puuha, josta olisin voinut ottaa oppia enemmänkin, tai ainakin olla unohtamatta ihan kaikkea sitä, mitä kässäope sanoi. Tässä taitaa olla viidennen luokan kässäpussiompelus. Violetit kanttinauhat on ommeltu sisäpuolelta KÄSIN pikkiriikkisillä pistoilla (Vuosien varrella myös tuollainen kärsivällisyys ja pikkutarkkuus on kadonnut, joskin olen täysin varma, että käsin ompeleminen johtui tuolloinkin siitä, että opettaja käski.), tuo ulkopuolen kanttinauhasauma sen sijaan taitaa olla ihan koneommeltu, kuten pussin pohjasaumakin.

Kirjontaa, ihan omin pikku kätösin.

Tuota pussia ei juuri ole käytetty, koska se tosiaan mun mielestä näytti, ja näyttää edelleenkin väärältä. Liian alushousukas. Jostain olen silti saanut kehitettyä siihen tahran, joten on sitä ainakin jonkinlaisena kahvikupin alusena käytetty. Ei lähtennä pesussakaan.

Yläasteella mulla oli valinnaisena poikkeuksellisesti neljä tuntia käsitöitä. Tämä mahdollistui sillä, että ryhmiä tuli kaksi ja pääsin sitten niihin molempiin. Ehdin tehdä paljon enemmän käsitöitä kuin toiset. Muut kutoivat yläasteen aikana mielestäni vain yhden työn, minä kerkesin posottaa kolme. Tein yhden maton, repun ja sitten kokeilin raidoittaa ja kuvioida yhden pienen poppanan verran.

Jestas, mikä värioksennus!

Olen mä aina kovasti omalla ajallakin käsitöitellyt. Pitkään virkkailin enemmän kuin neuloin, mutta kun tajusin, ettei mun virkkuita ikinä tarvitse missään, olen siirtynyt koko ajan enemmän neuleisiin päin. Virkkaamalla saa kyllä hienoja pitsiliinoja, mutta mitä niillä sitten tekee, kun asuu kodissa, jossa ei käytetä liinoja muutenkaan? Äidillekin niitä joskus annoin lahjaksi useampia, mutta se on pistänyt saman tien kaikki kiertoon. Omassa kaapissa oli vielä muutama.

On tullu nyherrettyä.

Noissakin on jotain tahroja, jotka ei ole lähteneet pesussakaan pois. Mitähän näillä keksisi? Ovat hankalan kokoisiakin, että en oikein saanut kehitettyä edes mitään tyynynpäällisajatusta enkä sitten toisaalta kyllä muutenkaan oikein edes tykkää noiden ulkonäöstä tai väreistä. Mutta säilötään nyt, jos joskus tulisi tarvetta. Nämä ovat yläaste- ja lukioajoilta.

Olen ollut ahkera sosialiseeraaja tällä viikolla. Eilen ja toissapäivänä kävin neulomassa muutaman paikallisen neulojan kanssa ja huomennakin on tarkoitus mennä. Tänään oli välipäivä, jonka käytinkin tarkkaan hyväkseni vaihtamalla verhoja ja ompelemalla. Kyllä, olen taas siinä samassa mielenhäiriössä, jossa joskus ennenkin olen ollut, mutta josta yleensä aina palaudun takaisin maan pinnalle siinä vaiheessa, kun ensimmäinen sauma menee vinoon.

Ostin eilen Eurokankaasta punaista kangasta tarkoituksenani ommella sohvatyynyihin uudet päälliset. Tänään sitten ryhdyin tosiaan tuumasta toimeen. Ajattelin, että tekisin nappikiinnityksen, vaikka yleensä aina olen paahtanut päälliset kiinni ommellen, kun en ole jaksanut alkaa äheltää nappeja tai varsinkaan vetoketjua.

Nyt myönnän tyhmyyteni. Saa nauraa.

Eikö näistä kuvista voisi jotenkin päätellä, että noilla valinnoilla tulisi napinläpiaiheista tikkiä?

Onneksi tuli harjoiteltua ensin suttutilkulle. Nimittäin pistoilla A, B ja C ei tullut napinläpeä.

Ei sinne päinkään. No okei, vähän sinne päin.

Vasemmalla ensimmäinen yritys. Ensin jotain moninkertaista siksakkia ja kun vaihtoi tikin B, kone ei tikannutkaan paikoillaan, vaan lähti peruuttamaan taakse päin, kuten kuvasta näkyy. Seuraava yritelmä oli sitten kiskoa kangasta pysymään paikoillaan tikin B aikana. Vaan tikki C tuottikin tulokseksi tuon oikeanpuoleisen yritelmän oikean reunan siksakin, joka on tyystin eri näköinen kuin se tikki A. Mitäs järkeä tässä nyt on?

Tuumasin, että ei varmaan tartte meikäläisen sitten tehdä napinläpiä, kun siitä noin vaikeaa on tehty. Ei riitä äly mun päässä, ei.

En kuitenkaan halunnut ommella päällistä umpeen, jotta se olisi tarvittaessa helpompi irrottaa pestäväksi, joten päädyin ratkaisuun nimeltä “hyvin matala aita”.

Tuolta se tyyny muljautetaan sisälle. Tuntuis ihan pätevältä ratkaisulta.

Näitä on siis kaksi, toiselta puolelta ihan tavalliset ja toisella puolella on sitten tuo muljautusaukko.

Väri on ylemmässä kuvassa oikeampi. Ihan kelvollinen tulos, vaikka saumat eivät olekaan ihan katseenkestäviä tuolta nurjalta puolelta. Ei niitä tartte kenenkään sieltä mennä kattelemaankaan.

Sitten vielä pienet mehuttelut.

Magneetteja!

Sain punaselta tämmöisiä. Nyt kelepaa räimiä tarpeellisia papereita kiinni jääkaapin oveen. Ovat pienestä koostaan huolimatta aika voimakkaita, mikä on toki magneetissa pelkästään hyvä ominaisuus. Kiitos vielä!

Ja sitten tosi aarre!

Oijoijoi!!!

Kyllä oon ollu vissiin kilttinä, kun oon tämmösenkin saanu. Mun ihan ensimmäinen Wollmeise-vyyhti ja noin ihanassa sävyssä vielä! Tää, suklaalevy, kortti ja nallekarkkipussi saapuivat postin tädin tuomina eilen tarjalta ja meikä on kyllä nyt aivan vauhkona tästä. Mitähän tuosta ikinä raaskii tehdä? Voijee! Kiitos ihan hurjasti!

Lapastimet.

Semmoset tein tässä välissä Alvitan Alpakasta. 11 s per puikko, puikot 3,5-milliset, peukkukiilassa 11 s, peukussa 15. Kuvio on Ruska-hansikkaiden kuvio käännettynä ylösalaisin, yhteensä 11 mallineuletoistoa. 20 krs 1o1n-joustetta ranteissa, oikeat silmukat takareunoista neulottuina.

Kevään toiset tulppaanit!

Voi että mä sitten rakastan kukkia! Erityisesti tulppaaneita ja ruusuja ja viime keväänäkin, kun tulppaanit vihdoin tulivat sankoin joukoin kauppoihin, kannoin niitä kotiin niska vääränä. Tänä vuonna olen ostanut vasta kerran aikaisemmin, joten nyt piti ottaa vahinko takaisin ja ostaa kerralla kaksi punttia. Tai mies kuulemma osti nämä mulle.

Yllättävä kiireellinen välityö.

Tuli tarve tehdä tässä välissä, ihan kesken FLS:n neulomisen toisenlaista juttua. Ajattelin tehdä Ruska-lapaset, mutta ei näissä kyllä lopulta sitten ollut mitään samaa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Palmikkokuvio on melkein sama, mutta käänsin sen menemään eri päin. Tässä on ensimmäinen kahdesta lapasesta. Enemmän sitten myöhemmin.

Tänään postin mukana tulleet jalanlämmikkeet.

Ihanat keväiset, pirteät sukat! Ohuet, joten mahtuvat mun kapoisimpiinkin talvikenkiini (testasin tietysti jo!). Tällä mallilla neulottuja mulla ei olekaan vielä ennestään, kun laiskuuttani neulon itse itselleni aina tavallisia sileitä. Olikohan tämä kautta aikojen toinen mun saamani neulelahja? Ensimmäinen oli viime syksyn SNY-kierroksella saamani neulottu karkkipussukka. Ainakaan nyt en muista muita saaneeni, vaikka mä ihan hirveän älyttömän hurjan kovasti tykkäisinkin. Kiitos paljon PäiviH, ovat ihan sopivat ja ilahduttavat mieltä kovasti!

Uutta!

Tässä sitten esillä uusien sukkien ja kukkien lisäksi muutakin postin tuomaa. Vasemmalla läppärin ruudun edessä kissakortti Merzulta ja oikealla lehmäaiheinen ystävänpäiväkortti SNY:ltä. Kiitos! Molemmille! Tulipa hyvä mieli

Flunssa alkaa olla selätetty. Uskomatonta: nythän mun loma vasta on alussa! Yleensähän mä sairastan aina lomat ja vapaat. Tämmöiset poikkeukset kyllä sopivat mulle mainiosti. Ensi viikon suunnitelmissa neulomista, neuletreffailua ja mahdollisesti, jollen tule järkiini, käyn etsimässä keväisemmät verhot tai verhokankaat ja niihin sopivaa kangasta sohvatyynyjen uusiksi päällisiksi. Nyt on hyvä hetki muistuttaa mua siitä, että mä en osaa ommella. Että ei se taito kartu harjoittelematta, vaikka odottaisi välissä kaksi vuotta, eikä kone korjaudu itsekseen kaapissa. Tekis mieli jotain punaista kevätjuttua kotiin, mutta näyttääköhän se sitten ihan joululta..? Jos keltaista? Entäs, jos ei tykkää keltaisesta? Jotain pirteää kuitenkin. Oliskohan jollain kirpparilla jotain ihania pirteitä 70-luvun sävyisiä kippoja?

Ja sitten vielä Lahden seudun neulojille tiedoksi, että Euromarketissa oli ainakin äsken Revontuli-sävyistä Puroa vähän alta 1,80 euroa per kerä. Minen ostanu yhtään, kun en keksiny, mitä siitä tekisin. Niitä oli siellä useampi kilo vielä äsken ainakin, mutta en tiiä onko kauaa, kun ovat siinä keskellä käytävää ja kaikkien ahnaiden katseiden keskiössä.